Olen 20 vuotias tyttö, jonka perhe joutui vanhempien alkoholismin takia hajalle. Kaikki me viisi lasta jouduttiin eri paikkakunnille sijoitukseen, 8 vuotta sitten. Se oli aivan hirveää, olin vasta 12 vuotias ja perhkoti avasi ovensa minulle.. Ensinäkin, paikka oli hirveä, työntekijät eivät todellakaan pitäneet minusta, vaikka olin kiltti ja avulias, en juonut, polttanut. Pääsin kotiin jokatoinen viikonloppu, elleivät vanhemmat juoneet. Viikonloppuja odotin kuin kuuta nousevaa.
Sisaruksiani näin muutaman kerran vuoteen, kaikki monia vuosia minua nuorempia. En tunne heitä edes, omia rakkaita sisaruksia. Vaikka todella haluaisin. He ovat yhä sijoituksessa, emme näe kuin 3 kertaa vuodessa.
Äitini kamppaili alkoholiongelmansa kanssa kauan, isäpuolelle oli helpompaa. He erosivat muutama vuosi sitten. Äidillä alkoi kova alamäki. Biologinen isä ei kuulu kuvioihin, teki asioita joita isän ei kuulu tehdä.
Asuessani perhekodissa kannoin huolta kokoajan, valehetelematta kokoajan, siitä miten vanhenpani voivat, eiväthän he juo. Se häiritsi muuta elämääni. Ahdistus ja pelko ratkeamisesta.
Lapsuuteeni kuuluu väkivaltaa, ja kaikkea muuta mitä todellakaan lapsen elämään kuuluisi kuulua.
Kotona asuessa aina sai pelätä että he alkavat riitelemään, ainahan ne riitelivät kännissä. Pelotti sisarusten puolesta hirveästi. Menin riitojen väliin, sain tuoleja päälle. Todistin kirvesriiidan vanhempien kesken ja paljon muuta.
Ne asiat kummittelevat yhä, vaikka niistä on jo 10 vuotta melkein. Äiti oli niin rakas mulle, oma rakas äiti. Hän sammui tammikuussa ulos, enkä toivo että kukaan saa kokea tätä samaa! Olo on niin yksinäinen ja kuolemanhaluinen etten tiedä mitä tekisin jos menettäisin vielä jonkun ihmisen. Näimme harvoin, viime vuonna 3 kertaa. Sekin johtui rahatilanteesta. Ei ole ketään kenelle puhua, kukaan ei ymmärrä, eikä kerkeä kuuntelemaan. MIettikää miltä semmoinen tuntuu, itkeä yksin ilman tukea.
En ole ikinä juonut alkoholia, en uskalla. En halua tämmöistä omalle perheelleni joskus.
Toivon niin, että te alkoholistivanhemmat antaisitte enemmän kuin kaikkenne raittiutenne eteen, lapsenne kiittää siitä vielä!
Sisaruksiani näin muutaman kerran vuoteen, kaikki monia vuosia minua nuorempia. En tunne heitä edes, omia rakkaita sisaruksia. Vaikka todella haluaisin. He ovat yhä sijoituksessa, emme näe kuin 3 kertaa vuodessa.
Äitini kamppaili alkoholiongelmansa kanssa kauan, isäpuolelle oli helpompaa. He erosivat muutama vuosi sitten. Äidillä alkoi kova alamäki. Biologinen isä ei kuulu kuvioihin, teki asioita joita isän ei kuulu tehdä.
Asuessani perhekodissa kannoin huolta kokoajan, valehetelematta kokoajan, siitä miten vanhenpani voivat, eiväthän he juo. Se häiritsi muuta elämääni. Ahdistus ja pelko ratkeamisesta.
Lapsuuteeni kuuluu väkivaltaa, ja kaikkea muuta mitä todellakaan lapsen elämään kuuluisi kuulua.
Kotona asuessa aina sai pelätä että he alkavat riitelemään, ainahan ne riitelivät kännissä. Pelotti sisarusten puolesta hirveästi. Menin riitojen väliin, sain tuoleja päälle. Todistin kirvesriiidan vanhempien kesken ja paljon muuta.
Ne asiat kummittelevat yhä, vaikka niistä on jo 10 vuotta melkein. Äiti oli niin rakas mulle, oma rakas äiti. Hän sammui tammikuussa ulos, enkä toivo että kukaan saa kokea tätä samaa! Olo on niin yksinäinen ja kuolemanhaluinen etten tiedä mitä tekisin jos menettäisin vielä jonkun ihmisen. Näimme harvoin, viime vuonna 3 kertaa. Sekin johtui rahatilanteesta. Ei ole ketään kenelle puhua, kukaan ei ymmärrä, eikä kerkeä kuuntelemaan. MIettikää miltä semmoinen tuntuu, itkeä yksin ilman tukea.
En ole ikinä juonut alkoholia, en uskalla. En halua tämmöistä omalle perheelleni joskus.
Toivon niin, että te alkoholistivanhemmat antaisitte enemmän kuin kaikkenne raittiutenne eteen, lapsenne kiittää siitä vielä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta aika niitä vaimentaa ja olo helpottuu.
Olet kovin nuori ja vielä löydät jonkun, jolle voi kertoa traumoistaan ja keskustella asiasta.
Sekin helpottaa.
Olet kärsinyt ja se on jättänyt ahdistuksen.
Muista aina elämässäsi se, että alkoholi ei lääkitse mitään. Se vain peittää, ja myöhemmin pahentaa ongelmat.
Älä käperry, ankkuroidu ja eristäydy menneisyyteesi, vaan katso eteenpäin ja luo itsellesi parempi elämä.
Tuijottamatta taaksepäin, vaikka menneisyydelleen ei voikaan muuta, kuin käsitellä se.
Menneisyytesi käsittelyssä olet jo pitkällä, ja ota suunta eteenpäin.
Itsesääliin ei kannata käpertyä.
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=15
http://www.lasinenlapsuus.fi/
Alanon voi auttaa sinua
aikanaan, kun pidät itsesi ryhdissä, ja et koskaan lähde etsimään lohtua pullosta..