Pakko se on nyt myöntää. Toisen ihastusta (itseeni) on mahdotonta pitää elossa jos ei ns. "pelaile" ja harkitse jatkuvasti tekojaan ja sanojaan. Olen tähän asti ollut ihan aidosti oma itseni ja antanut tunteeni näkyä jos on siltä tuntunut, mutta melkein aina on joku mennyt vikaan. Olen vaistonnut ne syyt kyllä, mutta toiminut silti tunteitteni mukaan ja rehellisesti yrittämättä pelailla ja manipuloida. Mutta se ei riitä, nämä ihastukseni kohteet "vaativat" tietynlaista kohtelua, on annettava itsestään harkitumpaa kuvaa kuin mitä olen antanut... V*tuttaa, mutta minkäs teet? Alkuhankaluuksien yli kun taas jossain vaiheessa pääsisi, niin ehkä jonkun kanssa voisi vielä kehittyä rakastava aito suhde.
Ihastuksen ylläpitäminen
pakko olla peluri
16993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se johtuu näistä palstoista. Nämä pitäisi jättää ja tavata ihastus oikeasti. Itse en ainakaan vaadi mitään tietynlaista kohtelua täällä palstoilla, eikä mulla mitään normaalista poikkeavia vaatimuksia ole oikeassakaan elämässä. Hyvä, kun et ole pelaillut, älä tee sitä jatkossakaan. En pelaa minäkään, toivottavasti ihastukseni ei ajattele niin. Olen pidätellyt tunteitani, sen myönnän. Syyt kerroin tuossa äskeisessä tekstissäni tälle palstalle.
voipi käydä myös niin, ettei koskaan tule vastaan aitoa, oikeaa suhdetta, jos vain pelailet..kyllä toinen vaistoaa, usko pois.
Luulen, että edelliset vastaajat vähän käsittivät väärin viestisi sisällön... mutta jos minä käsitän oikein, niin olen tehnyt saman huomion. Viimeinen ihastukseni sattui (tai pikemminkin sattuu) aika paljon, koska se tuntui niin hyvältä ja aidolta, mutta sitten jokin meni "pieleen", enkä tiedä mikä se oli vaikka kuinka analysoisin omaani ja toisen käytöstä. Olen tullut siihen tulokseen, että sen täytyi olla ihan pikkujutuista kiinni, ja että olisi siellä täällä pitänyt käyttäytyä harkitummin - siis laskelmoida tiettyjä eleitä, tietyissä kohdissa leikkiä etäisempää tai olla salaperäisempi, sitten taas tietyissä eri kohdissa olla vähemmän ujo ja päällekäyvämpi. Suututtaa koko juttu. En minä osaa olla muuta kuin itseni, ja kuitenkin ko. mies siihen teeskentelemättömään minuun alunperin ihastui (hän siis kiinnostui ensin minusta, sitten vasta minä hänestä). Hassua ettei se sitten kelvannutkaan.
Itse kyllä oon itsevarmasti oma itseni. Eiköhän jokainen tuollaisissa tilanteissa vähän pelaile, alitajuisesti.
Oon mies ja kerran olin todella ihastunut erääseen. Ehkä hänkin sittemmin muhun vähän, saatoin myöhemmin arvailla. Tykkäsin vaan katsella sitä upeutta, ehkä moikata. Pelkkä katsominen sai jo aikaan "tuntemattomia" tunteita, uskalla edes kuvitella muuta. Sitä kesti kauan, liian kauan. Elämäntilanne tarpeeksi stressaava j muissa asioissa. Aloin jo olemaan väsynyt tilanteeseen, ja uskoin sitten että hän pilaili kustannuksellani. Ehkä, ehkä ei. Mutta tavoite minkä silloin asetin, unohda hänet nyt totaalisesti... no, nähtävästi sen suhteen on epäonnistuttu surkeasti. Vasta myöhemmin tajusin että jos hän ei pilaillutkaan... oon tehnyt tosi paskamaiset hänelle. Ja itselleni myös. Nyt täytyy lukea tätä palstaa että voin selvittää pääni edes jotenkin. Hienoa. Voisin olla tyytyväisempikin itseeni.
Niin että joku pöljä(?) saattaa näinkin tehdä, eihän tämä tietenkään sulle ole.
Tärkein asia on vuorovaikutus ja kommunikaatio.
Onnea vaan pään selvitykseen, jos tätä palstaa meinaat lukea ;) Minulla menee ainakin pää pyörälle näitä lukiessa... En sentään usko, että joka toinen viesti on tarkoitettu minulle, mutta mielessä kytee aina sellainen pieni paniikki, että jos tuo nyt onkin SE mies, niin miten saisin sen vakuutettua ottamaan yhteyttä siihen naiseen (joka *saattaisi* olla minä, ja jos ei ole minä, niin ainakin joku muu samassa veneessä killuva)?
Nytkin sama paniikki yrittää sanoa, että jos SINÄ oletkin HÄN, niin miten voisin saada sinut vakuuttuneeksi?! Mutta joo, tuskinpa se sinä olet - ensinnäkään en osaa kuvitella, että kukaan kuvailisi minua "upeudeksi", vaikka hän paljon katselikin ;) Silti toivon, että hänkin siellä jossain epäonnistuisi surkeasti yrityksissään unohtaa minua. Tai että hän ylipäätänsä olisi koskaan ajatellut minua. Äh, en tiedä enää...
Alkaa väsyttää se, että aina saa katua jotain. Olen minäkin miettinyt, että mitä jos hän luulikin minun pilailevan hänen kustannuksellaan (oliko hän siksi vähän vihaisen näköinen loppuaikoina?!), tai jos ujouteni takia minusta sai ristiriitaisen kuvan (olisin nyt edes hymyillyt useammin!), tai jos kirjoittamistani viesteistä sai liian epäselvän kuvan (en viitsi edes muistella, mitä kirjoitin), tai jos mikään viesteistä ei mennyt edes perille, tai jos olin ihan väärässä eikä hän koskaan ollutkaan minusta tippaakaan kiinnostunut. Tai jos, tai jos. Miljoona asiaa olisin voinut tehdä eri tavalla, ja tosiaan, olen samaa mieltä että vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat tärkeintä. Mutta kun ujona ja sosiaalisesti hiukan tumpelona ihmisenä en koskaan tunnu onnistuvan ilmaisemaan oikealla hetkellä juuri oikeaa asiaa. Täytyy kyllä myöntää, ettei hän edesauttanut ollenkaan asiaa - vaikutti aika hiljaiselta hänkin. Ja minullakin oli tuohon aikaan muilla tavoin stressaava elämäntilanne, joka vaikutti kaikkeen... kuolemantapauksia perheessä ja muuta.
No, joo. Pointtini on vain, että pöljiä on tässä maailmassa joka lähtöön :/
Jos minä olen hän, jonka nyt unohdat totaalisesti, niin haluan sanoa, että en pilaillut.
Kyllähän noi jutut aika tutuilta kuulostaa, tiedä vaikka olisit hän. Itsekkään mahdottoman puhelias ole, rauhallinen enneminkin. Hankala paikka jossa pitää olla korrektisti on aina vähän vaikea, kuten itselläni. Jos olisin häntä muualla kohtaillut, olisi voinut olla paljon vapaammin, ehkä koittaa iskeä, olis saanut ainakin nauraa. Hah hah. Tää menee taas tähän jossitteluun. Mutta en kyllä voi häneen mitenkään ottaa yhteyttä, tai siis yhteyskanavat kyllä olisi, mutta emme tunne muutakuin pärstältä ja toisekseen nimenomaan en tiedä juuri hänen todellisia haluja. Tältä pohjalta yhteys olisi aika... friikkiä.
Täytyy vaan tyytyä tilanteeseen. Ei mukavalta tunnu mutta mutta.. Sulla on kyllä niin samanlainen juttu että hienoa vertaisapua saan, kiitos vaan. En mä vaan tiedä miten toimia, silloin on parempi että ei myöskään toimi mitenkään. Aina välillä saa katua kuten pettymyksiäkin tulee ja se on ihan ok, kunhan ne eivät vaan jäisi pyörimään mieleen, siitä kun tietää että se oli kai jotain erikoista.
Ja voin sanoa että jos se kauan katseli, niin kyllä se upeana pitää :)
"En mä vaan tiedä miten toimia, silloin on parempi että ei myöskään toimi mitenkään"
Jaa-a, enpä tiedä. Niin no, itse kirjoitin tälle tyypille, koska en halunnut jättää asiaa sikseen yrittämättä... enkä tiedä mitä loppujen lopuksi siitä kostuin, koska vastausta en ole tähän päivään mennessä saanut, ja välillä mietin, että meniköhän se ollenkaan perille tai kirjoitinkohan liian typerästi, enkä mitään vastauksia saanut mysteereihini kuitenkaan. Äh. Mutta silti tiedän, että jos en olisi tehnyt mitään, olisin katunut sitäkin enemmän. (Itse asiassa en *kadu* kirjoittamista yhtään, eikä se hävetäkään - siitä tuli itse asiassa hyvin vapautunut olo, kun pystyi sanomaan (mielestään) suoraan miten asiat ovat. Ainoa mikä tosiaan vaivaa on se vastaamattomuus. Saisi edes jotenkin selville, että kiinnostiko tyyppiä koskaan ollenkaan, vai oliko se pelkkää virhetulkintaa minun puoleltani. Jos vastaus olisi ei, niin kyllä minä sen ymmärtäisin, eikä tulisi enää haaskattua aikaansa turhissa haaveissa ja luullen, että on menettänyt jonkin ainutkertaisen mahdollisuuden.)
Paha neuvoa, kun en tiedä sinun tapauksesi yksityiskohtia ollenkaan... sanoit, että tunsitte vain "pärstältä" - juttelitteko siis koskaan? Ollenkaan? En minä tiedä, olisiko yhteydenotto niin "friikkiä"... voin puhua vain omasta puolestani, tietenkin, mutta tietynlaisesta viestistä olisin ainakin minä imarreltu, vaikken edes tuntisi yhteydenottajaa kohtaan mitään. Viestin sävy kai siinä olisi tärkeintä. Kepeyttä enemmän kuin intohimoa ;) Siis sellainen viesti, mistä tulisi selville, että vastaanottajalla on täysi vapaus vastata kieltävästi ilman että kirjoittaja loukkaantuisi; mutta että kun elämä kerran on niin lyhyt, niin kannattaa kuitenkin yrittää, silloin harvoin kun tuntee, että jossain ihmisessä on jotain erityistä mitä haluaisi oppia tuntemaan vähän paremmin. Ja että joka tapauksessa ei muistella pahalla. En näe, miten kukaan voisi pahastua tuonhenkisestä viestistä, tai pitää "friikkinä", ellei vastaanottaja ole ihan täysi pöljä. Minulle itselleni tulisi lähinnä hyvä mieli.
(No, varoituksena kuitenkin, että jotain samanhenkistä lähetin tälle "omalle" tyypilleni, ja vastauksena oli tosiaankin vastaamattomuus. Mutta ajattelisin kuitenkin niin, että jos vastaanottaja sellaista pitää nolona, niin minulle ainakin on sitten yhdentekevää, nolaanko itseni niin herkkähipiäisen ihmisen silmissä vai en...)
Pahus, kun kiinnostaa nyt tuo sinunkin tapauksesi... neuvomisvaistot syyhyävät :) (En tosin usko, että olet "hän", koska minä ainakin jätin (mielestäni, taas!) yhteyskanavat auki. No, jos se viesti nyt meni edes perille, tietysti.)
Mun on kyllä kysyttävä, että siis oikeasti jätit hänelle viestiä?
Näin tein... Oletan, että oma ihastuksesi ei jättänyt?? Kuulostat sellaiselta ihmiseltä, joka olisi kyllä vastannut...
Kerroin hänelle tunteistani. Hän ei suoranaisesti ollut tyly eikä töykeä. Kyllä hän minusta antoi vaikutelman, että tyyllin katsotaan nyt. En vain tiedä, että mikä kaiken takana oli; halu saada tietää mitä toinen tuntee vai oliko ihan puhdas kohtelias ele.?
No, en tiedä.
Hetkinen, nyt menin vähän sekaisin - onko tämä piste sama kuin viiva tuossa ylempänä?
Joka tapauksessa, kurja tilanne :( Vaikea tuollaista on tulkita, olen samaa mieltä. Tietysti voisi sanoa, että siirto on nyt hänellä, mutta... sinun saappaissasi tuntisin - kuten omissanikin - että jos en yrittäisi vielä vähän ekstraa, niin saatan menettää jotain tärkeää ja katua sitten myöhemmin, etten edes yrittänyt. Jos kuitenkaan mitään hävittävää ei ole. Nolous ei loppujen lopuksi merkitse mitään.
En tiedä, mutta jos vastaus tosiaan oli tyyliin katsotaan nyt, niin sinuna ottaisin vielä kerran yhteyttä, sillä ansaitset selkeämmän vastauksen. On se sitten kyllä tai ei. Jos et saa vieläkään muuta kuin ympäripyöreätä "katsotaan nyt":iä, niin ottaisin kyllä sen jo selkeänä einä, tai ainakin mielipiteeni kyseisestä henkilöstä muuttuisi negatiivisempaan suuntaan...
Jees. Kyllä tämä on vain nyt siinä vaiheessa että täytyy antaa asioiden rullata omalla painolla. Se on kyllä tylyä jos ei edes vastata, tuollaisessa on vähän huono puoli jos ei tiedä saiko vastaanottaja yleensäkään mitään. Olen sitä mieltä että suurin osa ihmisistä vastaisi edes jotain, ja jos ei, niin ei kai sellaisen kanssa haluakkaan olla tekemisissä. Mutta toivotan vielä onnea, sitähän näissä asioissa tarvii.
Aivan. Mä arvostan sitä, että hän vastasi minulle. Selkeäähän se olisi ollut jos hän olisi jättänyt vastaamatta. Olihan viestin laittamisella riskinsä ja olinkin varautunut kaikkeen mahdolliseen /:
Joopa joo, huokaus!!
Kiitos :) Onnea myös sinulle... toivottavasti kumpikin näistä tapauksista jotenkin ratkeisi. Jos ei "onnellinen loppu", niin edes jotain selvyyttä asiaan kuitenkin.
vaan semmoinen juttu et pelurit jää kiinni,aidot ihmiset porskuttaa lppuun asti jos jotkut
nyt nykyää pääsee loppuun asti.Ei ne pelurit kykene pitämää sitä tasoaan koko ajan vaan
jossain vaiheessa tulee se tavallinen ihminen esiin ja sit ollaan taas samassa tilanteessa..