Tuolla jossain nimimerkin Molossi kanssa käydyn pienen keskustelu pätkän innostaman, ajattelin kysyä koiraharastajilta yleisemminkin kehitysideioita koirakoulutoimintaan.
Eli kyseessä on tällainen keskivertoinen palvelus- ja seurakoira yhdistys, jolla aktiivista toimintaa, koulutuksia vetävät kennelliiton hyväksymät koulutusohjaajat, harjoitukset vakiaikaisia, ja yhdistyksen jäsenmaksulla saa osallistua kaikkiin haluamiinsa harjoituksiin.
Ennenkaikkea henk koht kiinnostaa tokokoulutus.
Tottelevaisuutta harjoitellaan kolmessa tasossa, aloittelijat, perusryhmä ja kilpailevat, kahtena iltana viikossa.
Koirakoululaisia on paljon, äkkiseltään arvioisin, että 70-100 koiraa viikottain osallistuu noihin tottelevaisuusharjoituksiin. Aloittelijoita on aina eniten, koska ihmiset käyvät usein vain totuttamassa koiransa muihin koiriin ja ottamassa vähän oppia kuinka itse jatkossa toimivat koiransa kouluttamisen kanssa ja lopettavat harrastuksen noin puolen vuoden melkoisen aktiivisen käymisen jälkeen. Jatkossa perusryhmässä käyvät vain mahdollisesti kerran kuussa, jotta sosiaalisuus pysyy muistissa, tai siirtyvät varsinaisen lajinsa pariin. Kilpailevia on tosi vähän, sillä kilpailevien harjoitukset ovat usein niin tavoitehakuisia, että onnistuvat taitavilta koiran ohjaajilta helpoiten itsekseen, eli myös kilpailevat hakevat ryhmästä vain välillä sitä tilannetta kun on muita koiria...
Eli käsillä on aloitelevien ryhmä, noin 40 koiraa. Yhdistyselämän raaka totuus on, että vapaaehtoisia ei löydy, vaikka jäseniä on sadoittain, niin jäsenet pääasiassa nauttivat yhdistyksen tarjoamista palveluista, eivät osallistu niiden tuottamiseen. Näin ollen vapaaehtoisuus pohjalta toimivia koulutusohjaajia ei saada uusia, vaikka suunnilleen jokainen halukas jäsen joka erottaa koiran kissasta ollaan valmiita kouluttamaan yhdistyksen laskuun koulutusohjaajaksi. Siis puhumme edelleen nyt tokosta... Eli ryhmien ohjaajia on suunnilleen kolme per ilta. Aloitelevia koira on siis noin kymmenen per ohjaaja.
Paljon kuulee kritiikkiä siitä, että yksilöllisyyttä ei huomioida. Yllättävää todellakin: ryhmässä on yli kymmenen koiraa... Paljon kuulee kritiikkiä siitä, että tottelevaisuuskoulutus tällaisessa ryhmässä on "laiskaa", sillä makupalat on ainut keino millä kyseisen ryhmän voi pitää turvallisesti hallinnassa... On otetttava huomioon, että yhdistys ei pyöri ilman jäsenistön jäsenmaksuja, joten jäsenistä ei haluta eroon, jolloin puuttuminen ohjaajan tekemisiin koiransa kanssa on aikamoisen kynnyksen takana...
Meilläkin on palautemahdollisuus jäsenistölle, mutta palautetta tulee hyvin vähän kehittävässä mielessä, yleensä kuullaan vain siitä miten jotakuta on loukattu harjoituksissa. Paljon palautetta tulee myös siitä kuinka vaikeaksi ihmiset kokevat tulla ryhmiin, mikä on varsin käsittämätöntä, sillä eihän meillä ole mitään "ryhmiä", vaan koirakoululaiset ovat ne alueen koirat jotka sinä päivänä ovat tulleet koirakouluun...
Siksi kun tuota kehittämisideaa tulee niin tosi vähän, kysynkin teiltä koirien kouluttamisen kanssa mietteissänne painiskelevat, että olisiko teillä jotain kehittämisehdotuksia. Mitä te toivoisitte paikkakuntanne koirakoululta? Jos et ole koskaan käynyt, niin mitä toivoisit siellä tapahtuvan jos menisit? Oletteko te kokeneet mitä koirakoulussa, mitä ette olisi halunneet kokea, mitä olisitte toivoneet tapahtuvan? (Saatan siis hiukan myös puolustella järjestävän tahon näkökulmasta asioita...) Muistakaa lähtökohtana kuitenkin se, että mahdollisuuksia eikä halua puhua kaupallisesta toiminnasta ei ole, vaan puhutaan yhdistysten vapaaehtoisvoimin järjestämästä toiminnasta...
Toiminnan kehittäminen
13
300
Vastaukset
- Sakemaanikko
En tiedä, onko mahdollista toteuttaa tai on kai, jos tahtoa löytyy. Aloittelijoilta heti ensiksi tiedustelu, onko tullut koulutukseen tähtäimessä kilpailla tosimielellä, vai pelkästä koiran kanssa touhuamisen ilosta. Tässä vaiheessa pitäisi jo eritellä nämä kaksi ryhmää erikseen. Tämä voisi jo estää sen, että monet lopettavat koulutuksen lyhyeen. Jos samassa ryhmässä on erittäin kilpailunhaluisia ja sitten taas niitä, jotka eivät niin kilpailemisesta välitä ja ehkä alkavat kilpailemaan, jää viimeksi mainituilta helposti käymättä koulutuksessa enää.
Lisäksi voisi erityyppiset koirat myös jakaa (pariin) eri ryhmiin. On tuskastuttavaa seisoskella terävän, toimintaa odottavan koiran kanssa odottelemassa. Pienten paikkakuntien ongelma on juuri tämä, että kaikenlaiset ja kokoiset ovat samassa ryhmässä, eikä vaihtoehtoja ole. Tai että kouluttaja on vain omaan rotuunsa perehtynyt, eikä muuta ymmärrä. Tai että kouluttaja on se "kovan" koulutuksen kannattaja.
Seurasin eilen myös sitä aiempaa ketjua, mutta en jaksanut enää järkevästi kommentoida. Olemme joskus vääntäneet johtajuudesta ja siitä, mitä se on. Olet ehkä saanut minusta väärän käsityksen nimimerkkini perusteella. Kyllä, tiedän minkälaisia koirilleen huutajia ja höykyttäjiä monet spk-ihmiset ovat ja ymmärrän vastenmielisyytesi.- 2 ongelmaa
kurssille, ainoa "ongelma" on ollut, että koirakoita liian laidasta laitaan. Ohjaajalta menee liikaa aikaa aivan uunojen opastukseen, jonkinverran osaajat odottelevat turhaan.
Lisäksi mukana on aina räksyttäjiä, heidän hiljaiseksi neuvomiseen menee ohjaajilta myös turhaa aikaa, mikä on aina pois muilta.
Tämä on hirmu ärsyttävää, kun tunnin pituus on muutenkin n 50 min ja koirakoita lähes 10. Pitäisi olla todella tarkka alkuhaastattelu, että olisivat tasoltaan suur.piirt.samaa, jolloin kurssista saisi edes vähän enemmän rahoilleen vastinetta. - ...
Ehdotuksesi olivat hyviä. Pysyvä ryhmä takaisi sitoutumista harrastukseen ja sitä kautta olisi varmasti mahdollista saada myös niitä uusia aktiiveja, kun sitoutuminen harrastukseen olisi eri tasolla kuin se on nyt. Uusista aktiiveista voisi saada niitä paljon puuttuvia koulutusohjaajia, joiden ansioista se pienempiin ryhmiin jakaminen onnistuisi. Mutta kun niitä ei ole nyt, ei voida jakaa pieniin ryhmiin, ei saada sidottua ihmisiä ryhmiinsä, ei saada ihmisistä aktiiveja yhdistyksen toimintaan...
Unelmahan olisi, että alkaisi tietty alkeisryhmä, sen vetää tietty ohjaaja tietyille koirille ohjaajineen, näin saataisiin jonkinlaista tavoitetta mahdolliseksi, ei tarvitse joka viikko aloittaa samoista asioista. Suurempi unelma tuo minkä toit esiin: näitä ryhmiä olisi useampia, jolloin erilaiset koirat voisivat olla omissa ryhmissään (kauheintahan on kun huomaa jonkun opettavan esimerkiksi saksanpaimenensa tulevan suoraan sivulle, koska on ollut samassa ryhmässä täysin erilaisten koirien kanssa...). Käytännössä ei onnistu, sillä kenenkään ohjaajista ei ole mahdollsita sitoutua viikkojen säännölliseeen koulutuksen vetämiseen, teemme suurin osa vuorotyötä, eikä harastuksesta muutenkaan halua itselleen pakkopullaa tai liian stressaavaa tehdä. Eli ohjaajia ryhmällä pitäisi olla useampia, jotta vastuu jakautuu, mutta kun ohjaajia ei riitä nykyiselläkään...
Käytännössä ryhmät jaetaan sen mukaan ketkä ovat aivan alussa, opettelemassa vasta yhdessä työskentelyn alkeita ja ketkä ovat jo käyneet useamman kerran, eli harjoittelevat jo ihan temppuja... Tällöin koirat ovat kaikkien muiden ominaisuuksiensa perusteelta aivan sekaisin. Silloin harvoin, kun on mahdollista tehdä muunalista jakoa, esim selvät palveluskoirat erikseen, muut pieniin ja suuriin ja unelmatilanteissa vielä ihan ensikertalaiset erikseen, niin silloin tulee selvästi eniten myös kiitosta osallitujilta, eli kuten esitit, silloin harjoittelu on mielekkäintä...
Ehdottomasti pitäisi muistaa painottaa tuota minkä sanoit: liian kilpailuhenkisyys ajaa helposti pois potentiaaleja muita koiraharrastajia. Mutta kun tämä pula aktiiveista aiheuttaa sen, että sitä katsoo kuin laput silmillä ja jakaa porukkaa: tuo on mahdollinen aktiivi, tätä pitää kannustaa eteenpäin kovasti, tuo on vain harrastelija, kunhan sinne päin välillä hymyilen, niin pysyy mukana jäsenenä... Mutta oikeasti niistä harrastelijoista saisi varmasti monista hyviä aktiiveja, jos niitä muistaisi huomioida enemmän. Siis tottahan ainakin meillä myös niitä harrastelijoita huomioidaan ja niitä vartenhan toimintaa järjestetäänkin, mutta kyllä me ollaan kuin kärpät kimpussa kun joku sanoo, että olisi mahdollisesti kiinnostunut enemmänkin tästä koira harrastuksesta kuin vain oman koiran kouluttelemisen tasolla. Sitähän ei kannata koirakentällä sanoa ääneen, jose ie oikeasti tarkoita sitä, siihen nimittäin palataan vielä vuosien päästä...
Tuo on paha pointti tuo, että joskus kouluttaja sattuu olemaan sen "kovan linjan edustaja"... Yhdistyksillä on tietyt säännöt, niiden puitteissa tulee kaikkien toimia, se on selvä. Jos säännöt kieltävät koiran satuttamisen kentällä, niin siinä sitä sitten ollaan... onko koiran huomion ottaminen esimerkiksi seuraamisessa hihnasta nykäisemällä koiran satuttamista vai ei? Jokaisella koulutusohjaajalla oma mielipide siitä... Ei voi puuttua toisten tekemisiin, pitää yrittää vain omassa ryhmässään (siis sillä hetkellä omassa ohjauksessa oleville) tehdä selväksi kuinka toimitaan kun ollaan minun ryhmässä. Jos kyse olisi kaupallisesta firmasta, niin tuokin ongelma olisi poissa. Palkatut työntekijät toimivat firman arvojen mukaisesti ja piste. Vapaaehtoiset toimivat omien arvojensa pohjalta, sillä mikäs pakko heidän on tulla toimimaan ollenkaan jos ei kerran omat arvot kelpaa...
Oletko sinä paikkakuntasi yhdistyksen toiminnassa koulutusohjaajana? Jos et ole niin kerotko mikä sinua motivoisi, millä esimerkiksi sinut saisi lähtemään?
Totuushan on se, että siinä sitä oppii kun tekee ja koirien koulutuksesta ei tarvitse tietää juuri paskaakaan, kun ohjaa ihmisiä jotka eivät todella tiedä sitä paskaakaan... Eli tarkoitukseni ei ole sanoa, ettet tietäsi ja omaisi kokemusta koirista esimerkiksi enemmän kuin minä, vaan tarkoitukseni on sanoa, että ei pidä luulla tarvittavan suuria meriittejä (tokopuolella). Vaan tarvitaan vain innostusta toimimaan sen eteen, että ihmiset joilla ei ole innostusta innostuisivat. Kysehän koirakouluissa on kuitenkin pohjimmiltaan eläinsuojelutyöstä: tarkoitus on tarjota koirille paremmat olot elämässään, kun ihmiset saadaan kiiinnostumaan niiden hyvinvoinnista ja kouluttamisesta. Koulutusohjaajat tekevät sen: saavat ihmiset innostumaan, ei koulutusohjaajan itsensä tarvitse osata kaikkien rotujen kaikkia erityispiirteitä ja temppujen vinkuroita... - ...
2 ongelmaa kirjoitti:
kurssille, ainoa "ongelma" on ollut, että koirakoita liian laidasta laitaan. Ohjaajalta menee liikaa aikaa aivan uunojen opastukseen, jonkinverran osaajat odottelevat turhaan.
Lisäksi mukana on aina räksyttäjiä, heidän hiljaiseksi neuvomiseen menee ohjaajilta myös turhaa aikaa, mikä on aina pois muilta.
Tämä on hirmu ärsyttävää, kun tunnin pituus on muutenkin n 50 min ja koirakoita lähes 10. Pitäisi olla todella tarkka alkuhaastattelu, että olisivat tasoltaan suur.piirt.samaa, jolloin kurssista saisi edes vähän enemmän rahoilleen vastinetta....kaupallisessa toiminnassa pitäisi muistaa pitää jonkinlainen etiikka mukana. Ei ole kohtuullista ottaa maksua ihmisiltä jos he eivät saa rahoilleen vastinetta...
Joku sanoo, että se ei ole tyhmä joka ottaa, vaan se joka maksaa. Mutta ei noissa useinkaan tiedä etukäteen sitä, että rahoilleen ei tule saamaan vastiketta jos tietäisi etukäteen, niin niitä tyhmiä ei varmaan löytyisi...
Meillä kuitenkin hommia paiskotaan vielä kurjemmissa oloissa, meillä siis yhdistyspuolella, siellä koiria voi hyvinkin olla jopa kaksikymmentä ryhmässä ja mitään haastattelua ei ole koskaan pidetty... - Sakemaanikko
... kirjoitti:
Ehdotuksesi olivat hyviä. Pysyvä ryhmä takaisi sitoutumista harrastukseen ja sitä kautta olisi varmasti mahdollista saada myös niitä uusia aktiiveja, kun sitoutuminen harrastukseen olisi eri tasolla kuin se on nyt. Uusista aktiiveista voisi saada niitä paljon puuttuvia koulutusohjaajia, joiden ansioista se pienempiin ryhmiin jakaminen onnistuisi. Mutta kun niitä ei ole nyt, ei voida jakaa pieniin ryhmiin, ei saada sidottua ihmisiä ryhmiinsä, ei saada ihmisistä aktiiveja yhdistyksen toimintaan...
Unelmahan olisi, että alkaisi tietty alkeisryhmä, sen vetää tietty ohjaaja tietyille koirille ohjaajineen, näin saataisiin jonkinlaista tavoitetta mahdolliseksi, ei tarvitse joka viikko aloittaa samoista asioista. Suurempi unelma tuo minkä toit esiin: näitä ryhmiä olisi useampia, jolloin erilaiset koirat voisivat olla omissa ryhmissään (kauheintahan on kun huomaa jonkun opettavan esimerkiksi saksanpaimenensa tulevan suoraan sivulle, koska on ollut samassa ryhmässä täysin erilaisten koirien kanssa...). Käytännössä ei onnistu, sillä kenenkään ohjaajista ei ole mahdollsita sitoutua viikkojen säännölliseeen koulutuksen vetämiseen, teemme suurin osa vuorotyötä, eikä harastuksesta muutenkaan halua itselleen pakkopullaa tai liian stressaavaa tehdä. Eli ohjaajia ryhmällä pitäisi olla useampia, jotta vastuu jakautuu, mutta kun ohjaajia ei riitä nykyiselläkään...
Käytännössä ryhmät jaetaan sen mukaan ketkä ovat aivan alussa, opettelemassa vasta yhdessä työskentelyn alkeita ja ketkä ovat jo käyneet useamman kerran, eli harjoittelevat jo ihan temppuja... Tällöin koirat ovat kaikkien muiden ominaisuuksiensa perusteelta aivan sekaisin. Silloin harvoin, kun on mahdollista tehdä muunalista jakoa, esim selvät palveluskoirat erikseen, muut pieniin ja suuriin ja unelmatilanteissa vielä ihan ensikertalaiset erikseen, niin silloin tulee selvästi eniten myös kiitosta osallitujilta, eli kuten esitit, silloin harjoittelu on mielekkäintä...
Ehdottomasti pitäisi muistaa painottaa tuota minkä sanoit: liian kilpailuhenkisyys ajaa helposti pois potentiaaleja muita koiraharrastajia. Mutta kun tämä pula aktiiveista aiheuttaa sen, että sitä katsoo kuin laput silmillä ja jakaa porukkaa: tuo on mahdollinen aktiivi, tätä pitää kannustaa eteenpäin kovasti, tuo on vain harrastelija, kunhan sinne päin välillä hymyilen, niin pysyy mukana jäsenenä... Mutta oikeasti niistä harrastelijoista saisi varmasti monista hyviä aktiiveja, jos niitä muistaisi huomioida enemmän. Siis tottahan ainakin meillä myös niitä harrastelijoita huomioidaan ja niitä vartenhan toimintaa järjestetäänkin, mutta kyllä me ollaan kuin kärpät kimpussa kun joku sanoo, että olisi mahdollisesti kiinnostunut enemmänkin tästä koira harrastuksesta kuin vain oman koiran kouluttelemisen tasolla. Sitähän ei kannata koirakentällä sanoa ääneen, jose ie oikeasti tarkoita sitä, siihen nimittäin palataan vielä vuosien päästä...
Tuo on paha pointti tuo, että joskus kouluttaja sattuu olemaan sen "kovan linjan edustaja"... Yhdistyksillä on tietyt säännöt, niiden puitteissa tulee kaikkien toimia, se on selvä. Jos säännöt kieltävät koiran satuttamisen kentällä, niin siinä sitä sitten ollaan... onko koiran huomion ottaminen esimerkiksi seuraamisessa hihnasta nykäisemällä koiran satuttamista vai ei? Jokaisella koulutusohjaajalla oma mielipide siitä... Ei voi puuttua toisten tekemisiin, pitää yrittää vain omassa ryhmässään (siis sillä hetkellä omassa ohjauksessa oleville) tehdä selväksi kuinka toimitaan kun ollaan minun ryhmässä. Jos kyse olisi kaupallisesta firmasta, niin tuokin ongelma olisi poissa. Palkatut työntekijät toimivat firman arvojen mukaisesti ja piste. Vapaaehtoiset toimivat omien arvojensa pohjalta, sillä mikäs pakko heidän on tulla toimimaan ollenkaan jos ei kerran omat arvot kelpaa...
Oletko sinä paikkakuntasi yhdistyksen toiminnassa koulutusohjaajana? Jos et ole niin kerotko mikä sinua motivoisi, millä esimerkiksi sinut saisi lähtemään?
Totuushan on se, että siinä sitä oppii kun tekee ja koirien koulutuksesta ei tarvitse tietää juuri paskaakaan, kun ohjaa ihmisiä jotka eivät todella tiedä sitä paskaakaan... Eli tarkoitukseni ei ole sanoa, ettet tietäsi ja omaisi kokemusta koirista esimerkiksi enemmän kuin minä, vaan tarkoitukseni on sanoa, että ei pidä luulla tarvittavan suuria meriittejä (tokopuolella). Vaan tarvitaan vain innostusta toimimaan sen eteen, että ihmiset joilla ei ole innostusta innostuisivat. Kysehän koirakouluissa on kuitenkin pohjimmiltaan eläinsuojelutyöstä: tarkoitus on tarjota koirille paremmat olot elämässään, kun ihmiset saadaan kiiinnostumaan niiden hyvinvoinnista ja kouluttamisesta. Koulutusohjaajat tekevät sen: saavat ihmiset innostumaan, ei koulutusohjaajan itsensä tarvitse osata kaikkien rotujen kaikkia erityispiirteitä ja temppujen vinkuroita...ole koskaan harkinnut moista. Voisihan sitä tietenkin alkaa itse vaikuttaa omalla paikkakunnallaan. Miettimisen arvoinen asia, kyllä.
- Utopiootikko
niin onnellisesti että kouluttajia olisi enemmänkin kerhossa niin porukat voisi jakaa eri päiville koulutettavaksi ja jos olisi varsinkin aloittelijoille mahdollista käyttää samaa kouluttajaa. Vakiokouluttaja pystyy toteamaan edistyykö koirakot kun junnaa samojen kanssa.
Kerhon taloudellinen tilanne pitää olla kunnossa jos vaikka parinakin iltana kenttä olisi käytössä, maksaahan se vuokrakentän käyttö.- ...
Monet seurat juuri tästä syystä (tavoittelee utopiaa, eli jotain liian hyvää ollakseen totta..) alkavat erikoistua. Eli on agilityurheilijat, pk-harrastajat, tottelevaisuusharrastajat omissa seuroissaan.
Näin ei tarvitse käydä sitä jatkuvaa taistelua kenttä- tai halliajoista. Mutta siihenpähän ne eriytymisen hyvät puolet sitten varmasti loppuvatkin. Halli on pirun kallis pienelle seuralle, kenttäkin maksaa. Niistä vähäisistä aktiiveista saa apua sentään yli lajirajojen... Toimii varmasti pirun hyvin isoissa kaupungeissa joissa riittää jokaiselle seuralle sitten jäseniä omaksi tarpeekseen.
Utopiahan ei ole mahdoton. Onhan olemassa kaupallista koulutustoiminta, joka toimii juuri noin. Koirakoulu järjestää kurssin, ihmiset maksavat ja osallistuvat koirineen. Kurssin sisältö on tiedossa jo etukäteen, mitä tullaan oppimaan ja myyjän vastuulla on, että jokainen osallistuja saa sen opin.
Utopia on vain hyvin kaukainen yleishyödylliselle yhdistykselle, joka ei voi järjestää kaupallista toimintaa. Kun toiminnan motiivina on elämää helpottavan rahan sijasta yhteiskunnan koiramyönteisyyden lisääminen, niin hienoihin kikkailuihin ei ole resursseja... En missään nimessä moiti: Tukia yhteiskunnalta tulee todella hyvin ja esimerkiksi meidän paikkakuntamme on todella myönteisesti mukana yhdistysten toiminnassa, ei mitään valittamista. Resurssien puute näkyy vain niiden aktiivien vähyytenä: kaikki haluavat kyllä osallistua hedelmistä nauttimiseen, mutta kukaan ei niiden tuottamiseen...
Sinulla näkemystä siitä, miten esimerkiksi sinut saisi mukaan paikkakuntasi yhdistyksen toimintaan aktiivisesti? - Utopiootikko
... kirjoitti:
Monet seurat juuri tästä syystä (tavoittelee utopiaa, eli jotain liian hyvää ollakseen totta..) alkavat erikoistua. Eli on agilityurheilijat, pk-harrastajat, tottelevaisuusharrastajat omissa seuroissaan.
Näin ei tarvitse käydä sitä jatkuvaa taistelua kenttä- tai halliajoista. Mutta siihenpähän ne eriytymisen hyvät puolet sitten varmasti loppuvatkin. Halli on pirun kallis pienelle seuralle, kenttäkin maksaa. Niistä vähäisistä aktiiveista saa apua sentään yli lajirajojen... Toimii varmasti pirun hyvin isoissa kaupungeissa joissa riittää jokaiselle seuralle sitten jäseniä omaksi tarpeekseen.
Utopiahan ei ole mahdoton. Onhan olemassa kaupallista koulutustoiminta, joka toimii juuri noin. Koirakoulu järjestää kurssin, ihmiset maksavat ja osallistuvat koirineen. Kurssin sisältö on tiedossa jo etukäteen, mitä tullaan oppimaan ja myyjän vastuulla on, että jokainen osallistuja saa sen opin.
Utopia on vain hyvin kaukainen yleishyödylliselle yhdistykselle, joka ei voi järjestää kaupallista toimintaa. Kun toiminnan motiivina on elämää helpottavan rahan sijasta yhteiskunnan koiramyönteisyyden lisääminen, niin hienoihin kikkailuihin ei ole resursseja... En missään nimessä moiti: Tukia yhteiskunnalta tulee todella hyvin ja esimerkiksi meidän paikkakuntamme on todella myönteisesti mukana yhdistysten toiminnassa, ei mitään valittamista. Resurssien puute näkyy vain niiden aktiivien vähyytenä: kaikki haluavat kyllä osallistua hedelmistä nauttimiseen, mutta kukaan ei niiden tuottamiseen...
Sinulla näkemystä siitä, miten esimerkiksi sinut saisi mukaan paikkakuntasi yhdistyksen toimintaan aktiivisesti?"Sinulla näkemystä siitä, miten esimerkiksi sinut saisi mukaan paikkakuntasi yhdistyksen toimintaan aktiivisesti."
Ne näkemykset on jo vuosikymmenet sitten muodostettu ja kentän reunalla seisottu niin oman kun vieraidenkin koirien kanssa. Ei kiinnosta enää ollenkaan kerhotoiminta eikä yleensäkään järjestötoiminta jossa olen ollut hyvin kauan mukana aiemmin.
Olen jotakuinkin osaava (virallinen toko-ohjaaja) mutta tosiaan ei kiinnosta.
Molossi toivoi että koulutusohjaajat saisivat jotain vaivan palkaksi, näinhän on aina ollutkin jotakin ohjaajat ainakin niissä kerhoissa joissa olen vaikuttanut ovat saaneet.
Koiria on niin paljon tässäkin kaupunginosassa että pienen kerhon voisi heti polkaista käyntiin ja koulutuskentänkin saisi jos kaupungilta kysyisi.
Tuo on ihan yleinen ongelma,eli kouluttajia vähän,koulutettavia paljon.Isoissa yhdistyksissä se on ikuisuusongelma,aivan kuten aihetta sivusit.Lisääntymään päin,koska tuntuu,että "talkootyötä" ei oikein löydy nykynuorista (yleensäkin) vaan enemmän oma hyöty kiinnostaa...Tuosta on puhuttu jokusessakin yhdistyksessä,ei pelkästään koiriin liittyvissä.
Toinen on rahakysymys.Kun mitään ei haluta ilmaiseksi tehdä.Eli tuohon pitää löytyä kauhuntasapaino,eli kouluttajia pitää motivoida jollain lailla,jos niitä halutaan saada ja pitää.Eli resursiien mukaan asuja,kouluttaja-iltoja,lahjakortteja eläinliikkeisiin ym.Silloin tällöin jotain.Hyvin talouspuolen hoidettujen yhdistysten varoista kyllä pitää jotain pientä löytyä ainakin sillointällöin.
Väkisin ei tosiaan ohjaajia saada,koska on niitä,joilla ei halukkuutta ylipäätään löydy,ja sitten osa vielä niitä,jotka ovat sitä mieltä,ettei siihen ole itsestä tai julkinen esiintyminen jännittää.
Mutta pitää vaan sitkeästi yrittää niistä kokeneimmista harrastajista,jos niistä joku innostuisi lähtemään.
Voi myös sanoa,että vaikka jos saisi penturyhmiä kouluttamaan,tai jotain,jos ei resursseja enempään ole,syystä tai toisesta.Toki kannattaa myös muistaa,että jos halutaan kunnon koulutusta antaa ja tasoa pitää,mikä on mielestäni selvä asia,niin kouluttajien pitäisi olla ( ainakin riittävä määrä kouluttajista)antamaan kunnon tietoa ja pätevää koulutusta.
Rivikoulutukset on rivikoulutuksia.Mutta kyllä nekin voi hyvin hoitaa.Se vaatii joskus vaan vähän luovuutta.
Yhdistys voi myös järjestää erikseen kursseja,vaikka pienellä hinnalla,jossa käsitellään oppimista,palkitsemista ym.perusasiaa,joka taas auttaa siinä,että itse normikoulutuksissa voi enemmän keskittyä itse tilanteeseen.Myöskin voi järjestää,jos löytyy kouluttajaa/kouluttajaa,jolla mahdollisuus/halua ja pätevyyttäkin vetää välillä kurssimuotoisia koulutuksia (pienellä maksulla osallistujilta).Voi olla ihan mitä vaan,alottelijoille,kilpailuun tai aktiivitoimintaan tähtääville ym.Nuot on hyvää piristystä toiminnalle,tuo hieman rahaa lisää ja helpottaa yleisesti tilannetta.Kouluttajia voi ottaa myös ulkopuolelta.Tosin ne maksaa,ja varsinkin yksityiset työkseen tekevat ottavat jotkut melkoisestikkin.Eli rahallisesti ei yhdistys saavuta silloin mitään,mutta antaa koulutuspuolellisesti kuitenkin,joka on suurin pointti.
Voi myös järjestä erilaisia kerhoiltoja.Monenlaisiakin,mutta voi pitää ihan teemailtoja liittyen kouluttamiseen.Eli taas jaetaan tietoa,jota kentällä sitten voi hyödyntää."Paljon kuulee kritiikkiä..." Kritiikki on aina hyväksi.Vaikka joskus se ei olekkaan kovinkaan johdonmukaista.
Kritiikkiä kannattaa pyytää,mutta myöskin voi samalla pyytää mitä halutaan korjata,ja miten.Eli ihmisten pitää myös ymmärtää miettiä,että myöskin on itse oltava aktiivinen edes antamalla myöskin muuta palautetta...
Koulutettaville voi myös selittää,mitä "ongelmakohtia" isoissa koulutuksissa on.Eli vaikka rautalangasta vääntäen.Jos niitä ei tajuta,niin sille ei voi mitään ja vaihtoehtonsa voi muualta hankkia.Tuo on kuitenkin pieni ryhmä,joka ei asiallista tietoa ymmärrä tai halua.Ja taas kannattaa mainita,että kehittämisideoita otetaan vastaan ym. ;)Sekin pistää miettimään ihmisiä,mitkä on realiteetit ja mistä kritiikkiä antaa...
Kuten sanoin,ei makupalat ole rivissäkään ainut vaihtoehto.Noin ei pidä edes ajatella,koska minun mielestäni siinä mennään jo hakoteille,eli mahdollisimman hyvän koulutuksen tarjoamisessa.
Saalisvietillä voi myös palkata,ja pitääkin,jos yksilöllä parhaiten toimii,ja ohjaaja sitä haluaa.
Kyllä se onnistuu,mutta kuten sanoin,se menee rivikoulutuksen ehdoilla eli samaan viettitasoonhan ei pääse,kuin kokonaisella yksittäissuorituksilla.
Kuten sanoin,tuosta palkkamisestakin voi järjestää jotain lisäjuttua,jossa sitä käydään läpi.
"yhdistys ei pyöri..." Ihan tuota en ymmärrä.Koulutuksen tarkoitus on olla hyvää.Siihen kuuluu myös virheisiin puuttuminen,asioitten selväksi tekeminen koulutettaville ym.Kyllä ne ihmiset ymmärtää,kunhan asiat selitetään kunnolla,mitämiksimilloin,ja taas kerran,vaikka rautalankaa vääntäen,mutta aina asiallisesti.
Jos mihinkään ei puututa,niin minusta ollaan hakoteillä.
Tosin jos se on kaikille ok,niin minkäs sitten voi.Mutta en myöskään enää puhuisi tasokkaasta koulutuksesta,vaan ihan jostain muusta...
Ai niin,kouluttajille voi myös järjestää iltoja,jossa käsitellään kouluttamista.Käydään läpi kentältä tulevaa palautetta,ja mietitään onko jotain tehtävissä.
Kouluttajille myös kannattaa tähdentää,että mainitsevat kentällä,että jokaisella kouluttajalla on hieman oma "tyylinsä".Tämä siksi,jos yhdistyksellä ei ole tehty mitään tiettyä linjaa koulutukseen liittyen,ja "mainosta" siitä,niin ei tule sitten niinpaljon epäselvyyttä tai miettimistä,miksi toinen ohjaaja toimii tai "suosittaa" ihan toisella tapaa jotain,kuin toinen...
Sen verran vielä,että ihmisille tosiaan kannattaa selittää,mikä ero on isoilla yhdistyksillä,rivikoulutuksilla (hyvät puolet,ongelmat),ja mitä taas pienien ryhmien anti,esim.rodun omien koulutusten.
Kummassakin on resurssinsa ja ne vaan pitää tajuta,että kaikkea ei voi aina saada kerralla.
Tai jos haluaa,niin sitten vaan yksityisille kouluttajille,räätälöidyille koulutuksiin.Rahallahan saa,ja hevosella pääsee.Niinhän se vanha sananlaskukin sanoo :D
Tuossa nyt jotain :)- ...
Kiitos palautteestasi, ideoista ja ajtuksistasi. Niissä on paljon sulateltavaa ja mietittävää, pitää tavata siis useampaan otteeseen, että saan kaiken irti.
Puhuit kuitenkin tasokkaasta koulutuksesta. Juuri tasokkaasta koultuksestahan ei voida puhua kuten sanoit, kun ohjaajia pitää mielistellä loukkaamisen pelossa ja virheisiin ei voida puuttua. Helppo ratkaisu olisi tosiaan käyttää rautalankaa, eli selittää perusteellisesti miksi toivon, että koiranohjaaja tekisi toisella tavoin, eikä tulisi vain sanottua: "älä tee noin, vaan tee näin...", ihmisethän oppivat paremmin kun tietävät vähän taustoja ja perusteita... Mutta jo tässä harmittavan vähäiseksi jääneessä ketjussa on tullut esille kritiikkiä koirakouluja kohtaan: "kun joudutaan vain odottamaan". Eli kun kumarrat yhdelle, niin pyllistät toisille. Itse yritän kyllä mahdollisimman paljon perustella koko ryhmälle, eli kun jollekin käy jotain, niin sitten koko ryhmälle kerron oman näkemykseni, eli kun yksi koira haahuilee, niin en sano vain ohjaajalle, vaan koko ryhmälle sitten selvitetään taas sitä kontaktin ja motivoinnin merkitystä. Mutta yksityiskohtaisempaa paneutumista juuri omiin ongelmiin tarvittaisiin selvästi enemmän, sillein koulutuksesta voisi puhua laadukkaana.
Mutta laatu maksaa... Ja ilmeisesti vain on niin, että laatua haluavat eivät siis käy yhdistysten vapaaehtoisvoimin ylläpitämissä koulutuksissa, vaan hakeutuvat maksullisiin koirakouluihin... - Utopiootikko
... kirjoitti:
Kiitos palautteestasi, ideoista ja ajtuksistasi. Niissä on paljon sulateltavaa ja mietittävää, pitää tavata siis useampaan otteeseen, että saan kaiken irti.
Puhuit kuitenkin tasokkaasta koulutuksesta. Juuri tasokkaasta koultuksestahan ei voida puhua kuten sanoit, kun ohjaajia pitää mielistellä loukkaamisen pelossa ja virheisiin ei voida puuttua. Helppo ratkaisu olisi tosiaan käyttää rautalankaa, eli selittää perusteellisesti miksi toivon, että koiranohjaaja tekisi toisella tavoin, eikä tulisi vain sanottua: "älä tee noin, vaan tee näin...", ihmisethän oppivat paremmin kun tietävät vähän taustoja ja perusteita... Mutta jo tässä harmittavan vähäiseksi jääneessä ketjussa on tullut esille kritiikkiä koirakouluja kohtaan: "kun joudutaan vain odottamaan". Eli kun kumarrat yhdelle, niin pyllistät toisille. Itse yritän kyllä mahdollisimman paljon perustella koko ryhmälle, eli kun jollekin käy jotain, niin sitten koko ryhmälle kerron oman näkemykseni, eli kun yksi koira haahuilee, niin en sano vain ohjaajalle, vaan koko ryhmälle sitten selvitetään taas sitä kontaktin ja motivoinnin merkitystä. Mutta yksityiskohtaisempaa paneutumista juuri omiin ongelmiin tarvittaisiin selvästi enemmän, sillein koulutuksesta voisi puhua laadukkaana.
Mutta laatu maksaa... Ja ilmeisesti vain on niin, että laatua haluavat eivät siis käy yhdistysten vapaaehtoisvoimin ylläpitämissä koulutuksissa, vaan hakeutuvat maksullisiin koirakouluihin...kun alkeiskoulutus käynnissä niin muut koulutettavat saisivat "arvostella" jonkun tekevän koirakon liikkeen, mikä meni oikein ja mikä väärin. Oletetaan jo että liike on opetettu. Ohjaaja lopuksi sanoo mikä meni väärin.
Uusille pentukurssilaisille järjestetään oma kerhoilta jossa uudet pennun omistajat saavat informaatiota seurasta ja he itse saavat esitellä minkälainen koiran pentu heillä on kotonaan. Saavat esittää toiveita mitä haluavat kouluttaa pennullensa. Keskustellaan yleensäkin pentuasioita. Penturyhmien vetäjät kertovat itsestään. Näin saadaan uudet pentujen omistajat paremmin sitoutumaan kurssille/kerhoon ja tuntemaan itsensä tervetulleiksi.
Yksityiseen koulutukseen ei tarvitse mennä jos seuran kouluttajat tarttuvat heti jos koirakolla on vaikeuksia, varhain huomatut ongelmat ei kasva ylisuuriksi, eikä ne häiritse muita koulutettavia. ... kirjoitti:
Kiitos palautteestasi, ideoista ja ajtuksistasi. Niissä on paljon sulateltavaa ja mietittävää, pitää tavata siis useampaan otteeseen, että saan kaiken irti.
Puhuit kuitenkin tasokkaasta koulutuksesta. Juuri tasokkaasta koultuksestahan ei voida puhua kuten sanoit, kun ohjaajia pitää mielistellä loukkaamisen pelossa ja virheisiin ei voida puuttua. Helppo ratkaisu olisi tosiaan käyttää rautalankaa, eli selittää perusteellisesti miksi toivon, että koiranohjaaja tekisi toisella tavoin, eikä tulisi vain sanottua: "älä tee noin, vaan tee näin...", ihmisethän oppivat paremmin kun tietävät vähän taustoja ja perusteita... Mutta jo tässä harmittavan vähäiseksi jääneessä ketjussa on tullut esille kritiikkiä koirakouluja kohtaan: "kun joudutaan vain odottamaan". Eli kun kumarrat yhdelle, niin pyllistät toisille. Itse yritän kyllä mahdollisimman paljon perustella koko ryhmälle, eli kun jollekin käy jotain, niin sitten koko ryhmälle kerron oman näkemykseni, eli kun yksi koira haahuilee, niin en sano vain ohjaajalle, vaan koko ryhmälle sitten selvitetään taas sitä kontaktin ja motivoinnin merkitystä. Mutta yksityiskohtaisempaa paneutumista juuri omiin ongelmiin tarvittaisiin selvästi enemmän, sillein koulutuksesta voisi puhua laadukkaana.
Mutta laatu maksaa... Ja ilmeisesti vain on niin, että laatua haluavat eivät siis käy yhdistysten vapaaehtoisvoimin ylläpitämissä koulutuksissa, vaan hakeutuvat maksullisiin koirakouluihin...vielä... :)
Eli ennenkuin kauden koulutukset lähtee pyörimään,ja vaikka jossain välissä,voi järjestää kerhoiltaa,jossa siis esitellään toimintaa,koulutuksen tapoja ym.sekä ihan koiran perusoppimispsykologiaa,kouluttamiseen liittyvää ym.Eli kaikki se vähentää osaltaan kentällä tehtävää työtä.Jos ei ihmiset niihin saavu,niin se on heidän ongelmansa.
Isoissa ryhmissä on omat suplimisensa.Varsinkin niin,ettei sitä seisomista paljon tule.Mutta sitä tulee aina jonkunverranrivikoulutuksessa,varsinkin isoissa ryhmissä osaltaan riippuen missä määrin,tekniikasta,millä kouluttaja isot ryhmät vetää.Eli tuo on hyvä selvittää koulutettavien kanssa,että rivikoulutuksissa on eronsa pienryhmiin,jolle ei voi mitään.
Tuo on ihan hyvä tapa,että kun joku on liikkeen suorittanut,niin käsitellään suoritus kaikkien kuullen.Jolloin jokainen saa tilanteesta oppia.Itse selitän aina ennen liikkeitten ottoa,mikä on ihannesuoritus,jota sitten voi "verrata" suoritettavaan,sen jälkeen.Siis tietyiltä osin verrata.
Myöskin liikkeen jälkeen kun antaa neuvot,parannukset ym.niin muitten kuullen,jolloin taas tulee samalla oppia.Kyllä siinä tilanteessa voi melko yksityiskohtaisesti paneutua,varsinkin nimenomaan siihen liittyvään.
Kuten sanoin,yleiset asiat voi ottaa muussa yhteydessä paremmin esille.
"Eli kun kumarrat..." Ei noin.Vaan selvitetään resurssit,niiden puitteissa tehdään paras mahdollinen.Kellekkään ei tarvi pyllistää tai kumartaa.
Koulutusohjaaja tekee parhaansa,eikä siinä mietitä mitään kumarruksia tai pyllistyksiä.Kyllä rivikoulutuksista saa laadukkaita,jos niin halutaan.Laadukastakin voi olla monenlaista.
Ja aina kannattaa nuistaa,että koulutuskentällä annetaan eväät.Tulokset on sitten riippuvaisia pitkälti siitä omasta aktiivisuudesta ylipäätään koiran kanssa.
Mutta puolensa ja puolensa.Itse vetäneenä sekä rivi,että pienryhmä/kurssikoulutuksia,niin yksi asia on sama,kuin ohjaajasta puhutaan.Kummassakin tehdään parhaansa,silloin kun sitä tehdään.Kyllä sekin välittyy koulutettaviin,ja motivoi.
Itse en olisi parikymmentä vuotta myös rivikoulutuksia ollut vetämässä,jos ei olisi kunnolla hommaa voisi/saisi hoitaa.Ja siihen kuuluu myös aina se kunnon palaute ohjattaville.Ja kyllä noissa rivikoulutuksissakin kouluttajakin positiivista palautetta saa :O) .Paljon kuitenkin se oma asenne ratkaisee,miten toimii ja onko siinä täysillä mukana,mitä tekee ja ollaan tekemässä ;O).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1011031
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt57989Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv61830Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa144798- 65695
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel103571Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto90567- 78541
- 53537
- 39518