Ammatti on ja töissäkin olin ennen kun jäin äitiyslomalle, ei tosin ollu vakiduuni. Odotin kovasti äitiyslomaa ja sitä että ei tartte nousta aikasin töihin ja tehdä vuorotyötä. Rakastan lastani ja perhettäni sekä kotona olemista. Nyt olen alkanut miettiä jo ehkä jatko opiskeluja. Päässä pyörii vaikka minkälaisia ajatuksia ja vaihtoehtoja, tuntuu että en saa mitään aikaseksi kotona olemalla vaikka tiedän että teen tärkeää työtä olemalla lapseni kanssa. Nautin kovasti kotona olemisesta mutta poden ikäänkuin huonoa omaatuntoa siitä, onko teillä muilla ollut tälläistä? Pelkään myös sitä että jos olen kotona esim. 3 vuotta niin miten saan töitä, olen hoitoalalla. Olisi kiva kehittyä ja kuulua olevansa tarpeellinen kun näkee vain toisten valmistuvan ja saavuttavan jotain. Olen kyllä onnellinen että olen saavuttanut ehjän perheen ja edes ammatin..tavoittelenkohan vain liikaa?
ihana kotiäitiys
kotiäippä
3276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huono omatunto näyttääkin olevan meidän äitien vakiovarustus. Jos ei tunne muusta huonoa omaatuntoa, niin siitä, että ei tunne mitään ristiriitaa minkään asian kanssa ja kaikki tuntuu mukavalta. =)))Tottahan se on, ettei kaikkea voi saada. Elämä tuntuu menevän ohi itseltä kotona. Sinullapa ei vaan taida olla hätäpäivää, kun olet hoitoalalla. Töitä varmaan kerkiät tekemään kyllästymiseen asti. Jos olisin sinä, niin nauttisin vaan täysillä kotonaolosta. Joillekin se kotonaolo on tukahduttavaa ja töihin on ikävä sen takia. Töissä on monesti ainoa paikka, jossa saa arvostusta ja positiivista palautetta ja saa nauttia sosiaalisista kuvioista täyspäisten aikuisten kanssa ja saa katkoksen ympärivuorokautiseen kotityöhön. Mutta jos sinulla on näin mukavasti kotona ja tykkäät olostasi, niin mikäs sen parempaa. Kolme vuotta työelämästä poissa ei ole mikään ongelma hoitoalalla. Sinuthan suorastaan revitään töihin :)
Itse kyllä miettisin kahteenkin kertaan tuota jatko-opiskelua. Siitä tulee kyllä aika rankkaa kun on lapsia. Toisaalta se on erittäin antoisaa. Kokemusta riittää tästä. Mutta tässäkin asiassa ollaan yksilöitä, jokaisen pitää löytää ne omat jutut ja arjen luovimiset. Voihan sitä kokeilla, miten sujuu ja tehdä sitten uuden ratkaisun jos joku tökkii. Kummasti ihminen kerkiää kaiken näköistä elämänsä aikana.
Olet oikeassa, että kotona olemisesta kannattaa nyt nauttia. Tottahan se on että hoitoalalla kyllä riittää hommia ja huolehdin vaan turhaan. Ehkäpä lakkaan turhan jahkailun ja keskityn vain lapseeni ja kotona olemiseen. Onhan se totta että joskus kotona oleminen tuntuu puuduttavalta, mutta kun katsoo oman lapsen hymyilevän ja tietää hänen voivan hyvin niin sekin puuduttavuus katoaa:) Saa olla kiitollinen että elämä on antanut paljon hyvää. Kyllä sitä kerkeää vielä opiskella vaikka vähän vanhempanakin ja paljon muuta. Taitaa vain kuulua tähän kotiäitiyteen toi huononomantunnon omaaminen;) Lapset ovat vain lapsia hetken ja niistä hetkistä on hyvä pitää kiinni. Liian nopeasti aika kuluukin:( Kiitos kannustavasta viestistäsi ja hyvää kevään jatkoa sinulle.
Mielestäni tuo huono omatunto (tai syyllisyydentunne) on näemmä rakennettu äitiyteen yleensäkin, ainakin mitä tulee itseeni ja mitä muutkin ovat kertoneet. =))) Sitä on huono omatunto siitä, että on kotona, ja sitten on huono omatunto siitä, että EI ole kotona. Itse olen ollut kotona ja sitten töissä sekä jatko-opiskelijana. Ja aina on huono omatunto, joko lapsen takia tai sitten tekemättömistä töistä, aika hassua tämä on. Ehkä se yksi hieno asia olisi tuosta ylenpalttisesta ja jatkuvasta huonosta omastatunnosta luopuminen pikkuhiljaa. Toisaalta sillä on paikkansakin kun on avuttomia lapsia. Huono omatunto lapsen vuoksi on turva lapselle itselleen, ilman syyllisyydentunnettahan ihminen tekisi aika kauheita asioita. Huono omatunto voi kokemukseni mukaan olla ylikorostunutta tai sitten sen kanssa voi elää.
Harvemmin sitä saa kuulla, että joku on tyytyväinen johonkin, tuppaa olemaan nämä forumitkin aika ongelmakeskeisiä. Hyvähän se on kuitenkin, että on tällaisia varaventtiileitä, jossa voi tuulettaa ajatuksiaan. Mutta että jos sinulla on tuollainen tyytyväisyys vallitseviin olosuhteisiin, niin sehän on aivan ihanaa kuulla. Ei kai onnesta pidä tuntea syyllisyyttä? :))) Lapsellakin on aivan erinomaiset lähtökohdat ja hän voi olla onnellinen äidistä, joka rentona ja iloisena jaksaa antaa lapselle paljon. Hyvää kevättä myös sinulle ja perheellesi!