Olisiko näkökantoja tähän asiaan. Eräs tapa purjeveneen hankkimiseksi on hankkia se vuokraamon kautta siten että se on ensimmäiset vuotensa charter käytössä ja itse käyttää sitä tuona aikana muutaman viikon vuodessa.
Mutta mitähän tuosta vuokrakäytöstä seuraa, voiko esim 5v vanha vene olla ikäloppu? Periaatteessa kai vuokraamot hoitavat veneensä hyvin ja pitävät ne kunnossa, mutta mikä on esim auringon vaikutus ja jatkuvan käyttön yli 6kk/vuosi? Pahat kielet kertovat että välimerellä vuokraveneenä olleen venee iän voi kertoa noin alkun heti neljällä, mihin tämä ihan faktapohjaisesti perustuu? Miten purjevene kuluu käytössä olettaen että se asianmukaisesti huolletaan ja ylläpidetään? Voisin kuvitella että vaikutusta on ainakin juoksevaan köysistöön ja purjeisiin.
Mutta mitähän tuosta vuokrakäytöstä seuraa, voiko esim 5v vanha vene olla ikäloppu? Periaatteessa kai vuokraamot hoitavat veneensä hyvin ja pitävät ne kunnossa, mutta mikä on esim auringon vaikutus ja jatkuvan käyttön yli 6kk/vuosi? Pahat kielet kertovat että välimerellä vuokraveneenä olleen venee iän voi kertoa noin alkun heti neljällä, mihin tämä ihan faktapohjaisesti perustuu? Miten purjevene kuluu käytössä olettaen että se asianmukaisesti huolletaan ja ylläpidetään? Voisin kuvitella että vaikutusta on ainakin juoksevaan köysistöön ja purjeisiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
en ostaisi.
Ainakin oma vaikutelmani oli aika nuhjaantunut ja tunkkainen 6 vuotta vanhasta isosta Bavariasta, joka oli asiallisen saksankielisen vuokraamon laivueessa. Tämän pienen otoksen perusteella puutteellinen tuuletus Välimeren lämpimänkosteissa olosuhteissa voisi olla yksi mahdollinen ongelma jatkuvassa Charter-käytössä.
mitä on tunkkaisuus?
Se kerroin neljä ei ole huono lähtökohta. Faktapohjat on saatu pitämällä omaa venettä Välimerellä 15 v. Auringon UV syö ensimmäisenenä tietysti tekstiilit, mutta myös kaiken muovisen, esim vinssikammen koteloista tulee kärpäspaperia ja heloituksen muovikomponentit murenevat käsiin. Kaikkea edesauttaa runsas suolamäärä sekä liuoksena että kiteinä. Liuos nopeuttaa syöpymisiä ja suolakiteet kuluttavat kuin hiekka. Monet helat, jotka ovat kunnon marine-laatua ja kestävät Itämerellä isältä pojalle, syöpyvät voimakkaastikin. Hiekkakaan ei ole vieras ainesosa, sitä tulee ajoittain runsaita määriä Saharasta mistralin mukana, pahimmillaan millin kerros kannelle. Koska vene oli oma, siitä peiteltiin aina poissa ollessa kaikki ikkunat, vinssit huputettiin ja mastoon jäettiin vain vain vetonarut köysien paikalle. Silti kaikki edellämainitut ilmiöt tulivat hyvin esiin.
Jos tuohon lisää monen charterkäyttäjän huolettomuuden ja osaamattomuuden, voi kerrointa hieman kasvattaa. Toki moni kohtelee vuokravenettäkin kuin omaansa, mutta joku toinen taas viis välittää mukanaan tuomasta hiekasta, sattuneista sotkuista tai muuten vain kovakouraisesta käsittelystä.
Kyllähän sieltä alta löytyy sitten se perusvene, jonka iässä 5 v ei ole paljoakaan. Siinä voi olla hieman esiin kaivamista, mutta antaa charter-veneen halvempi hankintahinta myös mahdollisuuksia sen kaivamiseen.
"kaiken muovisen, esim vinssikammen koteloista tulee kärpäspaperia ja heloituksen muovikomponentit murenevat käsiin."
Tuleeko veneestäkin kärpäspaperia?
Kertamuovit pärjäävät pitempään, kestomuoveista tulee kärpäspaperia tai haperoa.
onko näyttöä että kertamuovi?-lasikuitu kuitenkin menisi pilalle?
ainakaan kovin lyhyellä ajalla elikä ainakaan 20 vuodessa ei tapahdu mitään oleellista veneen rungoille eikä muillekaan lasikuitulaminaateille tuolla Välimerellä, kun olen seilannut siellä 1986 valmistetuilla veneillä
Paljon nopeammin menee lasikuitulaminaatti pilalle täällä pohjolan pakkasissa jos pääsee märkänä jäätymään joka talvi ja sitten taas kesäisin imee uutta vettä laminaattiin ja jäätyy taas seuravana talvena, tätä kun jatkuu niin kyllä laminaatti heikkenee.
Lasikuitu, tai tietysti tarkemmin sanoen polyesterihartsi, on siitä hauska veneenrakennusmateriaali, ettei se kestä merivettä eikä auringonvaloa. Mutta kuten edelläkin todettiin, se kestää kyllä aikaa, kunhan mainituilta elementeiltä suojataan. Sitä varten siinä on gelcoat, mutta maalikin käy. Vene, joka oli 15 v Välimerellä, ei suinkaan palannut sieltä kotiin, vaan on jatkanut sieltä isommille merille ja sitäkin kestänyt kohta 20 v. Eli 35 vuotta Välimerta, Atlantia, Karibiaa ja Tyyntä merta ei ole runkoa pahentanut, kaikkea muuta kyllä.
meneekö gelcoat haperoksi auringossa ja miten korjata kun on pinnoitettu jo muotissa?
Kiitokset tämä antaa asiasta jonkinlaisen käsityksen, siis pääpiirteittän laajamittaiseen helojen ja varustuksen, köysien ja purjeiden uusimiseen pitäisi varautua. Voi olla että kokonaisuutena ei mitenkään edullinen tapa vennen hankintaan mutta olisihan tässä vielä plussapuolena purjehtiminen vähän erilaisessa ympäristössä ja siirtopurjehdus kotimaahan sitten joskus.
Millaisia kokemuksia on elektroniikan kestävyydestä, kannattaako hyvälle navigointi elektroniikka varustukselle laskea jotain arvoa vai meneekö nekin kumminkin vaihtoon 5v käytön jälkeen.
Vuonna -75 hankittu B&G-mittaristo toimii edelleen. Kuluvia osia on tietenkin vaihdeltu, mutta toimii. ja näyttää tietysti vain analoginäyttönä sen, mitä 70-luvulla osattiin. Uudemmista lisäyksistä joku toimii vuoden, joku enemmän. Yleinen ongelma nykyisten muovikuorten kanssa on auringon aiheuttamat voimakkaat lämpötilaelämiset ja vuodot niitten seurauksena. Se mikä on kestänyt parikin vuotta niitä oloja, kestää luultavasti täällä niin pitkään kuin viitsii katsella. Tekninen kehitys menee viidessä vuodessa eteenpäin, mutta samoja suureita mitataan edelleen. Sen suhteen ikääntyminen ei mitenkään pakota toimivaa elektroniikkaa päivittämään.
Pahimmin vanhenee plotteri sekä sisällöltään että ominaisuuksiltaan. Välimereltä hankitussa tosin tuskin paljoa mielenkiintoista kartta-aineistoa on muuten kuin siirtopurjehduksen kannalta. Elektroniikkapäivitykset ovat joka tapauksessa henkilökohtaisia juttuja, yhdelle kelpaa vanhempi toimiva, toinen haluaa kaikki "bells'n'whistles", mitä tarjolla nyt on.
Joo taitaa olla niin että on varsin oleellinen seikka selvittää kenen piikkiin heloja ja elektroniikkaa uusitaan sopimuskauden aikana. Jos tälläiset kuuluu veneen omistajalle siitä voi tulla pitkä lasku kun vene pitää olla kuitenkin jokaisena kautena hyvässä purjehduskunnossa. Jos taas vuokraamo uusii varustusta tarpeen mukaan voisi lähteä siitä että vene on sopimuskauden jälkeenkin vielä ainakin jonkinlaisessa kunnossa.
11 1 ei muuten ole 12
Mikä vene on kyseessä kun on jo ollut 60 vuotta vastaavassa käytössä, ja ilmeisesti mitään isompaa ei ole tarvinut rempata/vaihtaa?
Ilmeisesti laskit sen 60 v kertomalla Välimerellä vietettyjä vuosia. Laskenta alkaa kuitenkin vuodesta -75, jolloin vene lähti Suomesta ja matka jatkuu edelleen. Joitain pienempiä asioita on tosin rempattu lähdön jälkeen. Sellaisia pienempiä asioita ovat olleet osmoosikorjaus, rungon maalaus kahteen kertaan ja vielä uudelleen päällystys gelcoatilla, tiikkikannen poisto ja korvaus maalilla, masto uusittu...
Alkuperäistä on edelleen runko, köli, peräsin, moottori ja perusmittaristo, eli mitään isompaa remppaa ei tosiaan ole tarvittu. Sisärakenteetkaan eivät ole tarvinneet puhtaanapitoa syvempää pintaremonttia kuin sieltä täältä.
Kuinka tuo uudelleenpäällystys gelcoatilla suoritetaan?
Hiotaan lasikuituun saakka, vedetään gelcoat pintaan, hiotaan, vedetään tasoituskerros gelcoatia ja sitten vasta hiotaankin. Pienenä yllätyksenä operaatio tehtiin kanteenkin, mutta tarjous olikin hiukan enemmän kuin Kolumbialaisella hintatasolla olisi odottanut, jopa tuhansia euroja. Lopputulosta ei mitenkään erota muotista tulleesta.
Onkohan noita lainkaan tehty Suomessa?
Työtunteja urakkaan upposi monta sataa. Länsimaisella palkkatasolla siitä kertyy summa, jota ei moni ole valmis maksamaan. Vene, joka elää kyllin pitkään, että tarve uuteen pinnoitukseen tulisi vastaan, on jo menettänyt arvoaankin niin paljon, ettei homma voi mitenkään kannattaa. Projekti voisi tulla kysymykseen tilanteessa, jossa gelcoatissa on tullut veistämöllä virhe käsittelyssä, tai virheellinen erä materiaalia. Tavalliseen himmentymiseen on hyvä ja halvempi lääke, maalaus. Maalauksen kanssa oli kuitenkin tässä tapauksessa ongelmia, kun vesilläoloajat ovat pitkiä ja historiasta johtuvista syistä maaliraja pyrki aina jäämään veden alle liian pitkiksi ajoiksi. Pintamaalit eivät siitä pidä.
Toisaalta osmoosikorjaus ei paljoa poikkea periaatteessa. Eihän pohjaankaan voi pyykkilautaa jättää, mutta eniten työtunteja vaativa viimeistely on sentään kertaluokkaa helpompaa.
Esim. törmäyksissä tulleita reikiä korjatessa gelcoatiakin joudutaan uusimaan. Kuinkas se sävy saadaan oikeaksi, onkos sävyjä saatavissa samaan tapaan kuin maaleissa?
Eikö esim. vanhoissa swaneissa ja vastaavissa veneissä jotka halutaan pitää edustavassa kunnossa laiteta joskus uusia gelcoat-pintojakin?
Tuskin vedetään gelcoatia muualle kuin muotin pintaan.