Kohta olet jossain 7-päivää lehdessä. Ymmärrätkö että tämä on julkinen paikka? Ymmärrätkö, että kadulla sinua tuijotetaan tän takia? Ymmärrätkö, että tästä tehdään politiikkaa? Ymmärrätkö? Tässä kysymys muustakin kuin vain sinusta ja minusta? Ei ole kysymys mistään vähpätöisistä pikkuasioista, joiden kanssa voi leikkiä miten huvittaa.
Sulle nauretaan
..................
802238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
täällä voi niin hyvin ketään tunnistaa. Eihän tänne saa edes niin tunnistettavia tietoja kenestäkään kirjoitella. Ja tuskinpa kukaan sellaista tekisikään.
Et höh ja pöh sulle.
tuntee kyllä koko Suomi. Ja nauravat paskasta naurua sun höpinöilles. Ei päätä ei häntää ole niilä sun tarinoillas. Sulle on jääny vanha levy päälle jota pyörität jatkuvasti.
vituttaa kun et kelvannut. Mistään muusta tuollainen katkeruus ei voi johtua...
Tuon vastauksen perusteella ei nyt vielä kukaan voi minua tunnistaa. Keneksi lie minua luuletkaan mut voin sanoa etten varmasti kuvittelemasi henkilö.
Ota järki käteen jos ei muuten ajattelu onnistu!
ja politiikot näköjään onkivat osoitetiedot esille. Senpä vuoksi onkin todella kyseenalaista tämä it-kehitys, jossa jokaisen kansalaisen pitäisi tehtä kaikki raha-asiansa internetin välityksellä.
Eivätkä ole kertoneet, että tunkeutuvat ihmisten yksityisyyteen. JO tämä osoittaa, miten kyseenalaiset arvot meidän nykypolitiikoilla on.
Eikä toimittajillakaan ole mitään asiaa meidän yksityisille internetsivuille!!!!!!!!!!!!!!!!!
ajoissa hoitoon ettei pahaksi pääse......
muu sekoboltsi
jonkun voisi muka tunnistaa!!
Maksan tonnin heti sille ensimmäiselle, joka mut tunnistaa.
-olet sellainen kaunis,lahjakas ja suloinen vihaisenakin.
kuitenkin noin joka naiselle :-D
-ja mikä on todellista...nytkin?
Alappa pulittamaan. Missä ja millä maksat sen tonnin..???? Satun muuten tietämään kuka olet ja missä asut. Haluatko että kirjoitan sen tähän.????
"satut tietämään" = satut haluamaan, että se on joku
onko pahakin pakkomielle, onko?
ps. en ole edellinen, vaikka sinusta tietysti olen. :DDD
ei tartte.. se tyyppi kyllä tiedetään jo!!
kukaan ei noteeraa...7-päivää lehdessä on kait pääasiassa julkisuuden henkilöitä, jutut varmaan naurattavat, itkettävät tai ovat samantekeviä riippuen jokaisen omasta suhtautumisestaan
paskalehteä muutenkaan lukee??
noh tuli mieleen, kädenpuristus ystävyydelle ja kolme viisasta miestä? ; )
itseäsi vain!!
Enkä ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen lopeta jollet tajua edes anteeksi pyytää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
sulle nauretaan on aina naurettu, mutta kun sinä olet vaan niin palikka ettet sitä itse ymmärrä. ja tämä on varma tieto.
Oot säälittävä. niin teen mäkin parasta aikaa. siis nauran :D
itkeä. Mäkin nauran teille:)
monella pukkaamaan hikeä otsalle, jos S24 -elämä pullahtaisi seiskan palstoille :)
Tännehän oli jo se ammattimainen hyökkäys. Sen verran jo jo joillain syrän väpättänyt.
Se on oikein hyvä, että on jotain nauramisen aihettakin tässä elämässä pikku pulliaisilla. Ei tarvi aina murjottaa ja nyyhkytellä.
tiedän mut ei haittaa, koska onhan se kiva että ihmisillä on hauskaa kustannuksellani. Oon mikä oon ja muukis en muutu, jos en kelpaa niin ei sitte, ehkä jollekin kelpaan.
muuksi :)
Eiköhän sulle naureta, jos juttelet vastaavia irlissä? Politiikkaa? Oletko sä se pääministerin morsian, vai joku Ilen tekstariheila?
täällä nauretaan tuolla irl, muun muassa sulle. Etkö tienyt? No, nyt tiedät :D
Eiköhän jokaiselle ole selvä myös että tänne pääsee kuka tahansa ja tekstit näkee myös.
Mutta on olemassa myös laki, joten ketään ei voi lähtä ihan mihin tahansa riepottamaan. Yrittäjiä kyllä riittää ja totuus on kaikkia muuta sitten mitä todellisuudessa, joten se siitä. Nokka pitkällä pyllöttäjiä riittää vai mitä ?
No siitä nauramisesta sitten...Hymyileviä ihmisiä on kiva katsoa.. ; ).. rikkooko se ? tuskin..
joopa.... poliitikkaa... hym... varmaan joku ajatuksia saa myös täältä..
Paljonhan siltä puolelta töitä riittää... vai mitä...
Voisin pamauttaa listan omalta osaltani jos se johonkin kantaisi myös....
Niiden eteen tehtäisiin myös jotain... tuskimpa vain....
Toivoa saa... niin....
Leikkiä ? ? Löysää pipoa.. minä ainakin ajattelen ja puhun asioista välillä tosissaan ja välillä vetäen niin alta lipan kuin ikinä kerkiän... miksi en saisi...
Se on vain elämää...
Mutta kaikkia myös kunnioitetaan. Siitä on lähdettävä.
kunnioitetaan? Ohho. en ole huomannutkaan, että Suomi24:n " suhteet/tunteet " palstoilla kaikkia myös kunnioitetaan ? Mielestäni näillä analyysi/arvailu/nimittely ja herjauspalstoilla ei pahemmin
kumarrella eikä kunnioiteta ja vaikka täällä on toisinaan erittäin hyviä kirjoituksia, idiootit kyllä ilmestyvät
kuin kotkat raadon ympärille nälvimään tyyliin " kato vittu kun mä oon niin viisas ja ihgu, jeee ja kato vittu sä oot siis ihan pimee, mee ottaa lääkkees, plaap plaa plaa ... " . Tää on mun mielipide.
Kevät tuli pikkuhiljaa... mutta näköjään ampiaiset myös...
Tuliskohan tänne "pehmustettu huone" palsta myös...
sille olisi näköjään kovakin tunku.....
no sitten mennään mukaan politiikkaan, ei mulla ole mitään sitä vastaan itseasiassa vaihtelu virkistää =)
ja kukahan tämä "minä" tässä viestissä mahtaa olla?
sitäpaitsi jos mua ei huvita niin mä näytän keskisormea ja sanon että imekää munaa, siinähän ottavat kuvia kun dataan 3kk putkeen xd
Pieni karvanen nainen.. laitoinhan kuvankin loppuun sitä seiskaa varten ; )
Josko se oklisin sattumalta minä....
Kylläkin vitsikirjan voisin elävästä elämästä kirjottaa.... ehkä sitten joskus.. heh..
Noo, seiska on ihan huhaa-lehti ..tarua täys :)
ja mulle ainakin nauretaan kylillä jo pelkän naaman näkemisen perusteella.. ei välii
:( Jaa..kuka nauraa?????
En kuulu joukkoon, koska en ole seiskan lukija/tilaaja....
nyt itselles naura pipipää.!!!
Eikö omille kaheluuksille saakkaan nauraa... menipä elämä happamaksi..,. huh
Minä ainakin nauran ja ihan itelle.
Hei, en todellakaan ymmärrä. Ja mistä? Valaise hiukan. Rakkaus herättää aina suuria tunteita. Jos se naurattaa ihmisiä, niin suotakoon se heille. Voin vain sääliä heitä ja heidän tylsää elämää ilman todellista S24:n rakkaustarinoita :) :D :DDDDD
ei kukaan tuu teitä pyytää lehteen.ette ole ketään,mitään ja missään,kork.omassa päässänne.lopettakaa puhon keksitty.
Laitan kuvan itsestäni varmuudenvuoksi... jos sinne seiskaan ; )
Kappaleesta olen aina tykännyt...
http://www.youtube.com/watch?v=-z-UxEZ6yA0&feature=related
Tulipa vaan mieleen että onkohan palsta nyt aivan oikia kesken herjailujen ? !
Tämä on ikävä palsta..... ; (
jo telkkuun, ei tarvitsisi seiskaan tyytyä :)
Keneltä ja kenen pitää pyytää anteeksi ja mitä ?
sanoisin että naurua mahtuu maailmaan ja loukkaukset unohtuu aikanaan..mutta anteeksi ei tarvitse antaa.
Höpö höpö ei täällä ketään voi tunnistaa liiian vähän on tunnistettavaa tuntemattomilla ja jos väkisin laittaa toisten tietoja tänne, niin se olisi tietosuojarikos, koska esimerkiksi minullakin on salaiset tiedot.
Turha muuten ketään pelotella minuun ei ainakaan vaikuta mitenkään tuollaiset anonyymit pelottelijat.
it-poraajalle, mutta minäkin tiedän paremmin tämän asian en usko sinun sanomisiisi..
En ole Tavja, minä olen Mivja.
olisikin Tiira...?
Kaikki palstakirjoitukset eivät ole sinulle, vaikka sisältävät sanan "sinä". Tämähän joskus joiltakin unohtuu.
Itse en ole vielä ketään kadulla tuijotellut tämän palstan takia... kenties korkea aika alkaa luimuilla vastaantulijoita... :D
Meet nettii haukkuu muita kun naaras sudet ja/
et vielkää tajuu et mä elään sun marmatuksellas :D
Valitan, mutta en pysty tuntemaan alemmuuskompleksia kirjoitustaidottomia nettikirjoituksista eläviä kohtaan. Kiva, jos sait jokapäiväisen leivänmurusi, sääliö.
JOS OLET KATKERA,VIHAINEN TAI JOTENKIN VAAN TÄYNNÄ NAGATIIVISTA ENERGIAA SEKÄ HARHALUULOA, RAUHOITU JA TÄSSÄ SULLE LUETTAVAA ! http://www.poliklinikka.fi/?page=4598627&search=delusio
En ole se, joka lisää
Tajusinkin vasta, että viestisi oli tarkoitettu aloittajalle
Ikimetsässä, kaukana kylistä ja kaupungeista asteli pieni peikko nimeltä Rosse vankkojen puiden ja niiden juurien lomitse, pensaalta toiselle miettien niin kovin, että hänen päätään alkoi jo melkein särkeä. Hänen tarinansa oli vielä kesken ja nyt vaikutti siltä, ettei hän saisi sitä mitenkään valmiiksi. Rosse ei tuntunut pääsevän tarinassaan luontevasti sellaiseen loppuun, jota hän olisi halunnut. Aina tuntui, että tarinan juoni pitäisi purkaa liian kaukaa ja sitten taas miettiä uusia tapahtumia, joita tarinan sankarille sattuisi.
Tuossa metsässä asui kaksi peikkokansaa, jotka yleensä olivat hyvin sopuisia ja auttavaisia toisiaan kohtaan. Nämä peikot olivat varsinaisia tarinankertojia; heillä jokaisella - siltä ainakin Rossesta tuntui - oli oma tarina ja palava halu saada kertoa se jollekin, joka ei olisi sitä vielä kuullut. Menninkäiset halusivat kovasti, että heidän tarinoitaan voisi edes joskus esittää muillekin kuin uusille peikkolapsille, koska menninkäisten perheisiin syntyi lapsia hyvin harvoin. Kaikki peikkokansaan kuuluvat peikot olivat jo lapsena saaneet kuulla kaikki, ihan KAIKKI, tarinat. Kiireisimmät kertojat olivat oman tarinansa kertoneet jo hyvissä ajoin ennen kuin uusi peikkolapsi oli ehtinyt silmiään aukaista.
Koska siis vain lapset, jotka tulisivat metsään muualta, olisivat soveliasta kuulijakuntaa peikkojen tarinoille, kansojen välille oli syntynyt kinaa siitä, kummalle kansalle lapset kuuluisivat. Riita oli oikeastaan ihan turha, sillä metsässä ei juuri koskaan näkynyt lapsia. Metsä houkutteli vain kiireisiä ja pienille peikoille aivan liian isoja ihmisiä, jotka tallasivat mustikanvarpuja juostessaan. Heillä oli kädessään merkillinen laite, jota he kutsuivat kompassiksi - peikot olivat kuulleet kun ihmiset kyselivät toisiltaan "missä minun kompassini on?". Kompassin lisäksi ihmisolennot olivat hävittäneet rasteja, joiden löytämiseen he puolestaan tarvitsivat kompasseja. Peikot eivät koskaan ymmärtäneet, miten nämä ihmiset alinomaan onnistuivat kadottamaan sekä kompassinsa että rastinsa. Jokainen peikko sen sijaan toivoi löytävänsä lapsen, vievänsä hänet kyläänsä ja kertovansa kaikki tarinat.
Ikimetsässä, kaukana kylistä ja kaupungeista asteli pieni peikko nimeltä Rosse vankkojen puiden ja niiden juurien lomitse, pensaalta toiselle miettien niin kovin, että hänen päätään alkoi jo melkein särkeä. Hänen tarinansa oli vielä kesken ja nyt vaikutti siltä, ettei hän saisi sitä mitenkään valmiiksi. Rosse ei tuntunut pääsevän tarinassaan luontevasti sellaiseen loppuun, jota hän olisi halunnut. Aina tuntui, että tarinan juoni pitäisi purkaa liian kaukaa ja sitten taas miettiä uusia tapahtumia, joita tarinan sankarille sattuisi.
Tuossa metsässä asui kaksi peikkokansaa, jotka yleensä olivat hyvin sopuisia ja auttavaisia toisiaan kohtaan. Nämä peikot olivat varsinaisia tarinankertojia; heillä jokaisella - siltä ainakin Rossesta tuntui - oli oma tarina ja palava halu saada kertoa se jollekin, joka ei olisi sitä vielä kuullut. Menninkäiset halusivat kovasti, että heidän tarinoitaan voisi edes joskus esittää muillekin kuin uusille peikkolapsille, koska menninkäisten perheisiin syntyi lapsia hyvin harvoin. Kaikki peikkokansaan kuuluvat peikot olivat jo lapsena saaneet kuulla kaikki, ihan KAIKKI, tarinat. Kiireisimmät kertojat olivat oman tarinansa kertoneet jo hyvissä ajoin ennen kuin uusi peikkolapsi oli ehtinyt silmiään aukaista.
Koska siis vain lapset, jotka tulisivat metsään muualta, olisivat soveliasta kuulijakuntaa peikkojen tarinoille, kansojen välille oli syntynyt kinaa siitä, kummalle kansalle lapset kuuluisivat. Riita oli oikeastaan ihan turha, sillä metsässä ei juuri koskaan näkynyt lapsia. Metsä houkutteli vain kiireisiä ja pienille peikoille aivan liian isoja ihmisiä, jotka tallasivat mustikanvarpuja juostessaan. Heillä oli kädessään merkillinen laite, jota he kutsuivat kompassiksi - peikot olivat kuulleet kun ihmiset kyselivät toisiltaan "missä minun kompassini on?". Kompassin lisäksi ihmisolennot olivat hävittäneet rasteja, joiden löytämiseen he puolestaan tarvitsivat kompasseja. Peikot eivät koskaan ymmärtäneet, miten nämä ihmiset alinomaan onnistuivat kadottamaan sekä kompassinsa että rastinsa. Jokainen peikko sen sijaan toivoi löytävänsä lapsen, vievänsä hänet kyläänsä ja kertovansa kaikki tarinat.
Yhtäkkiä, juuri kun Rossen tarinalle oli kehittymässä sekä alku-, keski- että loppuosa, jotka vieläpä sopisivat toisiinsa, Rosse huomasi pienen tytön, joka oli poimimassa marjoja suureen koriinsa. Rosse seurasi hetken aikaa tytön puuhia ja päätti sitten, että tyttöä pitää auttaa löytämään metsän parhaat marjapaikat. Palkaksi tyttöä voisi pyytää jäämään hetkeksi kuuntelemaan Rossen tarinaa ennen kuin Rosse veisi tytön kyläänsä. Muiden peikkojen kuullen Rosse ei halunnut tarinaansa kertoa, koska hän tunsi, ettei se ihan vielä ole valmis.
Mutta pulma oli se, miten peikko voisi kuljettaa tytön marjapaikalle, joka sijaitsi peikkovuorella, aivan lähellä toisen peikkokansan rajaa. Heidät nähtäisiin varmasti ja sen jälkeen tyttö ei pääsisi lähtemään peikkojen luota viiteenkymmeneen vuoteen. Ainakin niin kauan kestäisi kuunnella kaikkien peikkojen tarinat.
Ymmärrätkö sinä? Joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Et voi aloittaa jotain ja yhtäkkiä pelästyä muita ihmisiä ja perääntyä kiinni jäämisen pelossa. Hoida suhteesi niinkuin aikuiset, keskustele. Jos olet johonkin tyhjäpäiseen huomionhakuiseen heitukkaan kajonnut, niin se taitaa olla oma vikasi. Pidä himosi kurissa. Naisilla yleensä on tunteet, olisivat he kuinka hemaisevia, miellyttämisenhaluisia tai vietteleviä, taustalla on huomion/hellyydenkipeys, et voi suhtautua heihin kuin objekteihin. Jos näin olet tehnyt, sinun tehtäväsi on kärsiä seuraukset. Jos vähän käyttäisit harkintakykyä, ymmärtäisit kiertää moiset kaukaa. Sitä suuremmalla syyllä jos olet jokin tärkeä herra. Käännä katseesi ja osoitteleva sormesi peiliin.
Peikko muisti, että repussa oli taikaviitta, jota hän käytti itse rajaseudulla kulkiessaan. Viitta tekee kantajansa näkymättömäksi mutta sen taika kestää vain jos kantaja pysyy täysin äänettömänä viitan sisällä. Jos tyttö ja peikko menisivät kumpikin viitan alle ja pysyisivät siellä hissukseen, he voisivat päästä rajalle ja kerätä marjoja korin täydeltä.
Rosse rohkaistui suunnitelmastaan, meni tytön lähelle ja huusi niin kovaa kuin uskalsi
o Älä pelästy, minä täällä, peikko nimeltä Rosse ja haluan auttaa sinua. Oletko löytänyt mitään?
Tyttö kuuli peikon äänen ja vilkaisi jalkojensa juureen, jossa pieni ruskeanuttuinen ja valkopartainen menninkäinen levitti kasvoilleen niin leveän ja hyväntahtoisen hymyn kuin suinkin saattoi. Tyttö polvistui peikon viereen ja sanoi murheellisella äänellä.................
o En ole löytänyt juuri lainkaan marjoja täältä metsästä, enkä oikein edes tiedä, missä olen. Äiti pyysi minua keräämään koko korin täyteen ja päätin lähteä vähän kauemmaksi etsimään marjapaikkaa. Osaisitko sinä auttaa minua löytämään kotiin?
o Kyllä, mutta ensin meidän pitää saada tuohon koriisi paljon marjoja. Tule mukaani peikkovuorille, siellä on marjoja vaikka viiteenkymmeneen piirakkaan. Mutta minun on varoitettava sinua, kukaan ei saa missään nimessä nähdä meitä, muuten käy huonosti.
o Mutta miten voimme olla jossakin ilman että meitä nähdään?
o Minulla on taikaviitta, jonka sisällä olet näkymätön. Mutta vain jos olet aivan hiljaa.
Rosse kertoi suunnitelmansa ja tyttö lupasi, että hän ei ainakaan puhu eikä pukahda kunhan vaan saa marjoja ja pääsee kotiin. Kyyneleet tytön poskilla herättivät Rossen sydämessä tunteen, jota hän ei ennen ollut kokenut ja yhtäkkiä hänestä ei enää tuntunut yhtään siltä, että olisi halunnut pidätellä tyttöä tarinansa vuoksi puhumattakaan siitä, että olisi vienyt tytön kotikylään. Nyt olisi tärkeätä opastaa tyttö marjapaikalle ja sitten mahdollisimman pian kotiin!
Matka marjapaikalle menikin suunnitelman mukaan kunnes tyttö yhtäkkiä pelästyi valtavasti nähdessään viitan alta toisen peikon, Rippen, joka oli hyvin pelottavan näköinen. Tällä peikolla oli yllään suuri kaapu, mikä sai hänet näyttämään monta kertaa suuremmalta kuin Rosse. Tyttö huusi peloissaan Rosselle; "ottaako tuo ilkeä peikko meidät kiinni?". Samassa viitta repesi, Rippe huomasi tytön ja Rossen ja vei heidät kyläänsä.
Vartijapeikko Rippe esitteli ylpeänä toisille peikoille, mitä oli metsästä löytänyt. Rosse yritti selittää tapahtunutta ja kertoi tytön eksyneen tieltään. Rossen tehtävänä oli vain opastaa tyttö takaisin kotiin. Mutta muut peikot eivät uskoneet Rossea vaan luulivat Rossen kuljettaneen tyttöä omaan kyläänsä tarinoita kuuntelemaan.
Kinastelun aikana tytölle selvisi, mistä koko riita peikkojen välillä oli syntynyt. Hän pyysi hiljaisuutta ja kun peikot olivat lakanneet riitelemästä tyttö kysyi, ovatko he koskaan kuulleet ihmisten tarinoita. Sadat pienet päät pudistivat niin että metsä näytti hetken aikaa peikkolakkien muodostamalta aallokolta. Kotvan kuluttua kaikki peikot istuivat mättäille kuuntelemaan kertomusta Punahilkasta. Tyttö oli juuri edellisenä iltana kuullut äidiltään sadun ja nyt hän kertoi sen peikkokansalle, joka kuunteli haltioissaan tarinaa.
Sadun jälkeen peikot auttoivat marjojen keräämisessä ja neuvoivat Rosselle, miten hän voisi parhaiten ja nopeiten kuljettaa tytön kotiinsa. Ennen matkaan lähtemistään tyttö lupasi palata seuraavana iltana kuuntelemaan yhden peikkotarinan, minkä jälkeen olisi taas tytön vuoro kertoa satu. Ehtona olisi kuitenkin se, että metsän kaikki peikot, molemmat peikkokansat, olisivat joka ilta kuulemassa ja kertomassa tarinoita.
Eräänä iltana tyttö kutsui peikot kaupunkiin, jossa hän voisi esitellä omaa kotiaan ja lukea samalla kirjasta jonkun sadun. Matka kaupunkiin oli melko pitkä ja hankala, mutta tarinan kuulemisen jännityksessä peikot eivät lainkaan välittäneet matkan vaivoista. Kaupunki oli hyvin Yhtäkkiä, juuri kun Rossen tarinalle oli kehittymässä sekä alku-, keski- että loppuosa, jotka vieläpä sopisivat toisiinsa, Rosse huomasi pienen tytön, joka oli poimimassa marjoja suureen koriinsa. Rosse seurasi hetken aikaa tytön puuhia ja päätti sitten, että tyttöä pitää auttaa löytämään metsän parhaat marjapaikat. Palkaksi tyttöä voisi pyytää jäämään hetkeksi kuuntelemaan Rossen tarinaa ennen kuin Rosse veisi tytön kyläänsä. Muiden peikkojen kuullen Rosse ei halunnut tarinaansa kertoa, koska hän tunsi, ettei se ihan vielä ole valmis.
Mutta pulma oli se, miten peikko voisi kuljettaa tytön marjapaikalle, joka sijaitsi peikkovuorella, aivan lähellä toisen peikkokansan rajaa. Heidät nähtäisiin varmasti ja sen jälkeen tyttö ei pääsisi lähtemään peikkojen luota viiteenkymmeneen vuoteen. Ainakin niin kauan kestäisi kuunnella kaikkien peikkojen tarinat.
Peikko muisti, että repussa oli taikaviitta, jota hän käytti itse rajaseudulla kulkiessaan. Viitta tekee kantajansa näkymättömäksi mutta sen taika kestää vain jos kantaja pysyy täysin äänettömänä viitan sisällä. Jos tyttö ja peikko menisivät kumpikin viitan alle ja pysyisivät siellä hissukseen, he voisivat päästä rajalle ja kerätä marjoja korin täydeltä.
Rosse rohkaistui suunnitelmastaan, meni tytön lähelle ja huusi niin kovaa kuin uskalsi
o Älä pelästy, minä täällä, peikko nimeltä Rosse ja haluan auttaa sinua. Oletko löytänyt mitään?
Tyttö kuuli peikon äänen ja vilkaisi jalkojensa juureen, jossa pieni ruskeanuttuinen ja valkopartainen menninkäinen levitti kasvoilleen niin leveän ja hyväntahtoisen hymyn kuin suinkin saattoi. Tyttö polvistui peikon viereen ja sanoi murheellisella äänellä
....jooooooooooo
o En ole löytänyt juuri lainkaan marjoja täältä metsästä, enkä oikein edes tiedä, missä olen. Äiti pyysi minua keräämään koko korin täyteen ja päätin lähteä vähän kauemmaksi etsimään marjapaikkaa. Osaisitko sinä auttaa minua löytämään kotiin?
o Kyllä, mutta ensin meidän pitää saada tuohon koriisi paljon marjoja. Tule mukaani peikkovuorille, siellä on marjoja vaikka viiteenkymmeneen piirakkaan. Mutta minun on varoitettava sinua, kukaan ei saa missään nimessä nähdä meitä, muuten käy huonosti.
o Mutta miten voimme olla jossakin ilman että meitä nähdään?
o Minulla on taikaviitta, jonka sisällä olet näkymätön. Mutta vain jos olet aivan hiljaa.
Rosse kertoi suunnitelmansa ja tyttö lupasi, että hän ei ainakaan puhu eikä pukahda kunhan vaan saa marjoja ja pääsee kotiin. Kyyneleet tytön poskilla herättivät Rossen sydämessä tunteen, jota hän ei ennen ollut kokenut ja yhtäkkiä hänestä ei enää tuntunut yhtään siltä, että olisi halunnut pidätellä tyttöä tarinansa vuoksi puhumattakaan siitä, että olisi vienyt tytön kotikylään. Nyt olisi tärkeätä opastaa tyttö marjapaikalle ja sitten mahdollisimman pian kotiin!
Matka marjapaikalle menikin suunnitelman mukaan kunnes tyttö yhtäkkiä pelästyi valtavasti nähdessään viitan alta toisen peikon, Rippen, joka oli hyvin pelottavan näköinen. Tällä peikolla oli yllään suuri kaapu, mikä sai hänet näyttämään monta kertaa suuremmalta kuin Rosse. Tyttö huusi peloissaan Rosselle; "ottaako tuo ilkeä peikko meidät kiinni?". Samassa viitta repesi, Rippe huomasi tytön ja Rossen ja vei heidät kyläänsä.
Vartijapeikko Rippe esitteli ylpeänä toisille peikoille, mitä oli metsästä löytänyt. Rosse yritti selittää tapahtunutta ja kertoi tytön eksyneen tieltään. Rossen tehtävänä oli vain opastaa tyttö takaisin kotiin. Mutta muut peikot eivät uskoneet Rossea vaan luulivat Rossen kuljettaneen tyttöä omaan kyläänsä tarinoita kuuntelemaan.
Kinastelun aikana tytölle selvisi, mistä koko riita peikkojen välillä oli syntynyt. Hän pyysi hiljaisuutta ja kun peikot olivat lakanneet riitelemästä tyttö kysyi, ovatko he koskaan kuulleet ihmisten tarinoita. Sadat pienet päät pudistivat niin että metsä näytti hetken aikaa peikkolakkien muodostamalta aallokolta. Kotvan kuluttua kaikki peikot istuivat mättäille kuuntelemaan kertomusta Punahilkasta. Tyttö oli juuri edellisenä iltana kuullut äidiltään sadun ja nyt hän kertoi sen peikkokansalle, joka kuunteli haltioissaan tarinaa.
Sadun jälkeen peikot auttoivat marjojen keräämisessä ja neuvoivat Rosselle, miten hän voisi parhaiten ja nopeiten kuljettaa tytön kotiinsa. Ennen matkaan lähtemistään tyttö lupasi palata seuraavana iltana kuuntelemaan yhden peikkotarinan, minkä jälkeen olisi taas tytön vuoro kertoa satu. Ehtona olisi kuitenkin se, että metsän kaikki peikot, molemmat peikkokansat, olisivat joka ilta kuulemassa ja kertomassa tarinoita.
Eräänä iltana tyttö kutsui peikot kaupunkiin, jossa hän voisi esitellä omaa kotiaan ja lukea samalla kirjasta jonkun sadun. Matka kaupunkiin oli melko pitkä ja hankala, mutta tarinan kuulemisen jännityksessä peikot eivät lainkaan välittäneet matkan vaivoista. Kaupunki oli hyvin jännittävä paikka metsän peikoille, joiden piti piiloutua Rossen taikaviitan alle ja seurata tiiviisti tyttöä, jotta muut ihmiset eivät näkisi heitä ja jotta he eivät eksyisi tytöstä. Illalla peikkojen palatessa kotimetsäänsä peikkolapset nukkuivat kantorepuissa isiensä ja äitiensä selässä. Myös aikuiset peikot nukahtivat heti päästyään sänkyyn ja näkivät unia jännittävistä seikkailuista kaupungissa.
Jo muutaman viikon kuluttua peikkokansojen välille palasi entisaikojen sopu. He auttoivat toisiaan kaikissa askareissaan, kehittelivät uusia tarinoita yhdessä ja viettivät yhteisiä juhlia, joihin kukin toi mukanaan evästä. Tyttö puolestaan sai kertoa kotona äidilleen parhaimmat peikoilta kuulemansa tarinat.
Rosse-peikko sai tästä seikkailusta itselleen ihan oikean tarinan, jonka hän sai kertoa jokaiselle peikkolapselle ensimmäisenä.
sinä pölkkypää ymmärrä, että minä yritän suojella häntä.
Ei helvetti ensin itketään lex-Nokia ja kun ruotsalaiset turvallisuusviranomaiset voivat vapaasti tuijotella yksityisiä sähköpostiosoitteita. Itketään kun pojat vaklaavat päiväkirjaa....
Sitten tulee internet ja suomi24 palsta ja nämä vievät päiväkirjat suoraan suden suuhun koko maailman nähtäväksi täysin vapaaehtoisesti.
juttelisit suoraan hänen kanssaan, etkä tekisi tänne mitään vihamielisiä etkä provosoivia aloituksia hänestä. Tuon takia juuri on vaikea uskoa sinun hyväntahtoisuuttasi, jos sellaista edes on, koska peität sen pahantahtoisuuden alle.
tehnyt yhtään aloitusta hänestä. Jos niin luulet, sen on tehnyt joku muu minun nimellä. Niin aivan. tämä internet on mahtava keksintö.
Joten sinäkin ymmärrät, että sairaat ihmiset tekevät aloituksia esiintyen milloin keinäkin? Menetkö miten helppoon?
Hieno tarina :D
Näin minäkin kuvan Johannasta ja hänen uusista huulistaan.
Joku näätä oli jo huomannut Johannan hampaat ja muisti myös hampaiden valkaisulaput....on nyt tainnut käydä niin että Johanna on heittänyt huut helkkariin suositukset siitä kuinka usein näitä lappuja saisi käyttää ja lopputuloksenaon hammaskiilteet hävinneet. Kiillettähän hampaisiin eienää takaisin saa eli lieneekö seuraava vaihe tekohampaat?Oli kyllä sen verran karmea kuva että siitä voi nähdä jo painajaisia!
niin vakavia kasvoja, ei ollut kivaa, aivan sama jos minulle, mieluummin näen hymyileviä kasvoja niin kuin ennenkin, hymyillään kun tavataan : D
" päiväkirjaan " tanssit, mutta kenen tahtiin ?
Naurat mutta nauroitko sittenkin itselle.
Sekosit mutta omiin askeliisi.
Näitkö totuuden vasta nyt ? Niin suru silmissäni... sitä se on.
En tiedä että miksi edes " vaivaudun vastaamaan".
Ai että oikein 7- päivää lehdessä.
Ja kadullakin tuijotetaan.
No antaa palaa, ei vähempää voisi kiinnostaa mielipiteesi.
Minun kirjoitukseni on tiedoksi kaikille, jotka haluavat muutosta nykyiseen. En salaa mitään sen vuoksi, mutta se ei merkitse sitä, että minulla ei olisi oikeutta yksityisyyteen. Lähettäkää muutkin kysymyksiä, ketä ko. kirjoittaja mahtaa tarkoittaa. Meitähän on monia internetin käyttäjiä.
matilla on lähäri päällä, eikä hän voi muuta kautta lähestyä elämänsä rakkautta.
minulle, ei nyt ole ihan uutinen. Sitä tapahtuu.
sille yhelle nauretaan.
että yks saatanan kusipää on tullut tahallaan sotkemaan mun asioita ja ties minne levitellyt yksityisiä tietoja minusta. Se hullu kuuluisi lukkojen taa ja kaikki ne, jotka siihen typerään leikkiin lähtee mukaan. Ostakaa oma elämä. Mulla ei ole mitään salattavaa mutta jumalauta jos jäätte kiinni ja saati se, että ette ainoastaan sotke mua sotkuihinne vaan myös minun läheiseni, jotka tällä puolen istuvat. Eikö yhtään hävetä? Jos tämä rumba ei pian lopu, alan tositoimiin. Sotketaan vaikka virkavalta mukaan jos sitä haluatte?
Näitä juttuja riittää.....
Jokainen tietää itse vain paremmin asiansa...näin se vaan on.
Joten eiköhän viitata isolla kinttaalla ...
Löylyä lissää ja hymy naamalle ; )