Kuluneen talven aikana olen jatkuvasti ollut sairaana. Olen miettinyt mistä se johtuu? Nimittäin olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Samaan aikaan olen kuitenkin joutunut käyttänyt todella paljon henkisiä voimavarojani tunteideni hillitsemiseen. Olen aivan puhki henkisesti. Olen aivan liikaa ajtellut ja kaivannut erästä henkilöä, mutta kaiken olen pitänyt sisälläni, koska
tunteideni kohde on "kielletty". Raskasta on myös se, että tietää toisenkin tuntevan samalla tavalla, mutta
mitään ei voi asialle tehdä. Ehkä kesä tuo parannuksen?
tunteideni kohde on "kielletty". Raskasta on myös se, että tietää toisenkin tuntevan samalla tavalla, mutta
mitään ei voi asialle tehdä. Ehkä kesä tuo parannuksen?
Vastaukset 20
Vanhimmat
toinen on varattu , hän kyllä osaa pitää sua löysässä hiressä vaikka loppu elämäsi
jos terveys on sinulle kallis ,voisit vaihtaa asennetta ja jättää varatut elämään omaa elämäänsä!
tietääkseni ole varattu, mutta muita syitä on, jotka tekevät asiasta "kielletyn".
asiaa jonka rakkaus kieltäisi ,mutta hankalampi järjestelykysymys se voisi olla?
mutta sähän tiedä paremmin itse ,turha neuvoa toista.
mielenkiintoista tietää syyt jotka tekevät asiasta "kielletyn" ...alaikäinen???
alaikäinen. Enpä taida kertoa enempää.
miksi...?
jota kummasti myös kiinnostaisi tietää että miksi se on kiellettyä ?
itse olla naimisissa ja lapsia?
olet ihastunut samaan sukupuoleen?
että olosuhteet ovat sellaiset että siitä nousisi aika haloo. Ihmettelijitä ja paheksujia riittäisi aivan liikaa. Aivan kuten tämä sivustonki "moraalinvartijat" odottavat tilaisuutta päästä paheksumaan muita samalla kun halutaan osoittaa kuinka "korkealla" tasolla oma moraali on. Ei sellaista mikään suhde kestäisi. Eikä kukaan ihminenkään. Pitäisi muuttaa erämaahan asumaan. Omat tunteeni olen hyväksynyt, vaikka voimille se on ottanutkin. Nyt odotan että aika tekee tehävänsä ja paraneminen voi alkaa.
sairaana jatkuvasti, ikävää ja ikäviä asioita....yritän vain sinnitellä ylös tästä suosta, vaikka niin kovasti toivoin, että hän joka on tähän osallisena auttaisi.
Oletko varma, että tilanteellesi ei ole mitään tehtävissä?
Tsemppiä sinulle!
Tosin, olen oireillut muutenkin kuin fyysisesti. :/ Ikävä on.
Ehkä sinä olet tosiaan ikävästä sairas.. Siltä se minustakin tuntuu. Välillä ihan sydäntä kirveli kun en nähnyt sinua/häntä (erästä miestä). Tänään näin sentään vilaukselta muutaman kerran.
Ehkä se tunteiden hillitseminen ei ole hyvästä.. Minusta tuntuu et sille kannattaisi ehkä tehdä jotakin. Joten älä patoa tunteitasi..
Kieltämättä, eihän tämä tilanne helppo ole.. Mut uskoisin et tälle voisi tehdä jotain. Jos luulet et kesä olisi parempaa aikaa niin sovitaan vaikka sit niin. ;)
tilannettasi /ikääsi /sukupuoltasi,mutta joskus kannattaa oikeasti kuunnella sydäntään. Itse olen tehnyt järki- ja tunneratkaisuja elämässäni, ja näin jälkeenpäin ajatellen tunneratkaisut ovat olleet parempia siinä mielessä etteivät ne ole jääneet kaduttamaan. Eivät ne ole olleet aina niitä parempia ratkaisuja mutta ainakin olen elänyt silloin täyyttä ellämää jos nyt ymmärrät mitä tarkoitan. Enemmän olen katunut järkiratkaisujani ja miettinyt missä olisin jos olisin valinnut toisin...eli sanoma oli...anna mennä vaan ja kadu myöhemmin jos kaduttavaa on...enemmän kadut tekemättömiä asioita!!
en voi olla kommentoimatta, kun liippaa niin läheltä itseäni. Vapaita ollaan, mutta muuten...Voitko ajatella, että kesällä juttu voisi olla vähemmän kielletty ?
Itse oon melkein luopunut toivosta, mutten pääse millään irti. Voimia on mennyt täälläkin, jos vois edes toivoa , jaksaisin paljon paremmin. Häntä voisin odottaa kauankin. Hulluinta on se, kun ei voi edes olla varma, että suhteesta tulis oikeasti mitään tai että hän välittää. Sulla on sentään tieto toisen tunteista....
Ehkä meille molemmille käy vielä hyvin...
tsemppiä :)
kannustavista sanoistasi. Minä elän toivossa että pääsen irti tunteistani. Kesällä aurinko auttaa eikä koko ajan tarvitse "pelätä" että toiseen törmää.
Minä hoidan ikävääni ja kaipaustani työllä,liikunnalla,saunomisella,tanssilla ja oluella,jos jää paikalleen räytymään pitemmäks aikaa niin kyllä alakaa rinnassa viiltelemään ja tuntuu oikeasti että kuolee..mutta vaikka menonkin pitäis vauhdissa niin tottakai tulee hetkiä joilta ei pakoon pääsekkään,tseppiä meille!!
Käsi sydämelle...
Haluatko, että hän lopettaa sinulle täällä kirjoittamisen?
Toivotko, että hän unohtaa sinut?
samanlainen tilanne...tosin en ole liiemmin sairastellut, mutta henkisesti raskasta välittää toisesta ja yrittää olla näyttämättä sitä.
Välillä on kuitenkin tunne, että voisin tehdäkin asian eteen jotain eikä mielestäni meidän juttu olisi "kielletty" vaikka ei varmaan olisi helppoa toteuttaakkaan. Toinen on kuitenkin varattu, ei kuitenkaan naimisissa tai lapsia. En vaan kuitenkaan tiedä, haluaako hän oikeasti mitään vaikka jonkinlaista kiinnostusta on. Minullakin varmaan kesä tuo helpotusta kun ei tarvitse nähdä toista...toivottavasti pois silmistä, pois mielestä pätee..
ajattelusta. Jos sä parantua haluat niin alota siitä, että olet onnellinen ja kiitollinen kun olet kohdannut hänet äläkä laske minuutteja siihen kun et enää koskaan näe häntä.
Vain positiivinen asenne voi kantaa eteenpäin.
Ja, rakkaus on parantava voima, parantuakseen tarvisi kaiken mahdollisen rakkauden eikä siinä mikään ole kiellettyä. Tunteet eivät ole kiellettyä, rakkaus löytää keinonsa.
Ostin tänään uuden kirjan Caroline Myss - Sielun Sopimus