Pian 4-vuotias suomen pystykorva uros oli täysin sisäsiisti viime syksyyn saakka. En tiedä, onko näillä kahdella asialla keskenään jotain yhteyttä, mutta koira alkoi tekemään sisälle samoihin aikoihin kun tulin raskaaksi. Kusipaikka on aina sama, sohva tai sohvan takana oleva väliseinä. Pihalle koira pääsee mielestäni riittävästi, olen ollut jo pari kuukautta kotona poissa töistä ja pystyn käyttämään koiraa ulkona usein. En siis usko, että kyse on mistään todellisesta hädästä, sillä koira saattaa nostaa jalkaansa sohvan nurkkaan heti lenkiltä tullessaan samalla kun istumme mieheni kanssa katsomassa televisiota. Varsin hyvin koira siis ymmärtää, että varmasti jää kiinni tekosistaan. Näyttää, ettei se toruista huolimatta edes halua/osaa hävetä tekosiaan.
Virtsatulehdusta pidän epätodennäköisenä vaihtoehtona, koska koira pissaa muuten ulkonakin normaalisti. Muutenkin koira on ainakin fyysisesti terve. Onko vika sitten korvien välissä? Mikään ei oikeastaan ole muuttunut arkielämässämme, paitsi tietysti se, että olen raskaana. Koiran elämään sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa millään tavalla.
Sanottakoon vielä (ehkäpä omaksi puolustukseksenikin), että koira oli ollut avomiehelläni jo melkein pari vuotta kun aloimme seurustella, joten hänet koira kokee isännäkseen. Minua koira ei juurikaan noteeraa, uskoo kyllä, kun esim. kiellän tarpeeksi topakasti. Entisenä koiranomistajana olen pannut merkille, että moni asia mieheni koiran koulutuksessa (ja sen puutteessa) on mennyt metsään. Koira nimittäin vieläkin yrittää haastaa isäntänsä: tuijottaa silmiin, haukkuu, murisee, häntä heiluu tietyllä tavalla.. Tästä olen miehelleni jo sanonutkin, että koira kokeilee rajojaan ja isännän pitäisi jämäkästi näyttää missä ne rajat menevät. Vastauksena on aina "sitä on yritetty, ei se vanha koira opi, se vaan on tollanen, antaa olla".
Ei kai minun pidä ottaa isännän paikkaa ja alkaa toisen aikuista koiraa kouluttamaan??? Siinähän menisi järki sekä minulta että koiralta :D Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisista ongelmista? Onko raskauteni "syypää" koiran muuttuneeseen käytökseen? Miten ihmeessä saan tilanteen muuttumaan ennenkuin lapsi syntyy, jos miestäni ei kiinnosta yhtään koiran käytökseen puuttuminen? Apuva.. Kiitoksia asiallisista vastauksista!
Virtsatulehdusta pidän epätodennäköisenä vaihtoehtona, koska koira pissaa muuten ulkonakin normaalisti. Muutenkin koira on ainakin fyysisesti terve. Onko vika sitten korvien välissä? Mikään ei oikeastaan ole muuttunut arkielämässämme, paitsi tietysti se, että olen raskaana. Koiran elämään sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa millään tavalla.
Sanottakoon vielä (ehkäpä omaksi puolustukseksenikin), että koira oli ollut avomiehelläni jo melkein pari vuotta kun aloimme seurustella, joten hänet koira kokee isännäkseen. Minua koira ei juurikaan noteeraa, uskoo kyllä, kun esim. kiellän tarpeeksi topakasti. Entisenä koiranomistajana olen pannut merkille, että moni asia mieheni koiran koulutuksessa (ja sen puutteessa) on mennyt metsään. Koira nimittäin vieläkin yrittää haastaa isäntänsä: tuijottaa silmiin, haukkuu, murisee, häntä heiluu tietyllä tavalla.. Tästä olen miehelleni jo sanonutkin, että koira kokeilee rajojaan ja isännän pitäisi jämäkästi näyttää missä ne rajat menevät. Vastauksena on aina "sitä on yritetty, ei se vanha koira opi, se vaan on tollanen, antaa olla".
Ei kai minun pidä ottaa isännän paikkaa ja alkaa toisen aikuista koiraa kouluttamaan??? Siinähän menisi järki sekä minulta että koiralta :D Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisista ongelmista? Onko raskauteni "syypää" koiran muuttuneeseen käytökseen? Miten ihmeessä saan tilanteen muuttumaan ennenkuin lapsi syntyy, jos miestäni ei kiinnosta yhtään koiran käytökseen puuttuminen? Apuva.. Kiitoksia asiallisista vastauksista!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.