Väärä ajoitus
Mielipidepankki
14.4.2010 11:35
Kommunismin torjunnan tärkein vaihe osuu sotien jälkeiseen aikaan. Silloin kommunistien kannatus oli suurimmillaan ja silloin oli esimerkkinä Tshekkoslovakian tie, jota Hertta Kuusinen lupasi meillekin. Kekkonen oli siis auttamatta myöhässä. Päätaistelu kommunismin etenemistä vastaan oli jo käyty ja sodan osapuolina olivat SDP ja komut.
SDP onnistui siinä taistelussa kolmen tekijän ansiosta. Ensimmäinen oli aatteellinen eriseuraisuus. demareitahan nimitettiin luokkapettureiksi, joten heistä tuli kommunismin luonnollisia vihollisia jo ihan määritelmällisten syiden takia. Vastapuoli oli määritellyt heidät viholliseksi sekä NKP:ssä ja kotikomujen joukoissa. Vihamielisyydestä oli konkreettisia todisteita esimerkiksi Tshekkoslovakiasta. Kun maa valitsi kommunismin, demareita alkoi yllättäen putoilla kadulle kerrostalojen ylemmistä kerroksista pää edellä.
Toinen tekijä oli ns. asevelisosialismi. Kun demarien koko johto oli ollut itse sotimassa tai muuten (Tanner) keskeisesti sotatoimista päättämässä, ei vihollisleirin kanssa ystävystäminen käynyt noin vain. Nämä miehet taistelivat itsenäisydestä henkensä kaupalla ja sen halusivat myös sodan jälkeen säilyttää. He tajusivat vallan hyvin, että kommunismiin siirtyminen tarkoittaisi itsenäisyydestä luopumista.
Kolmas tekijä oli raha. USAssa ymmärrettiin, että ratkaiseva taistelu tultaisiin käymään vasemmiston sisällä sen sieluista. Siksi USA päätti tukea rahallisesti demareita, jotka olisivat isänmaallisia ja luontaisesti kommunismivastaisia. Tätä rahaa demarit käyttivät "Jo riittää" -kamppanjaansa, millä haluttiin voittaa ensin ay-liike demarivetoiseksi ja saada sitä kautta pitävä niskalenkki komuihin. Taktiikka onnistui kuten historiasta tiedämme. Vaaran vuodet olivat ohi eikä Kekkosen toimilla enää sen jälkeen ollut sisäpoliittisesti merkitystä tässä mielessä. Myöhemmin kylläkin, kun Kepun sisällä alkoi syntyä Ahti Karjalaisen johdolla viidennes kolonna, jota Kekkonen piti maalle vaarallisena. Tämän huomattuaan Kekkonen tekikin voitavansa estääkseen Karjalaisen uran etenemisen. K-linja yritti kyllä Väyrysen ja Valadimirovin yhteissoudulla nostaa tämän neuvostomielisen Karjalaisen maan johtoon, mutta onneksi demarien riveistä nousi silloin kansan ylivertainen suosikki Mauno Koivisto, jolle Karjalainen ei olisi mahtanut mitään. Onneksi myös Kepussa lopulta tajuttiin, millainen vaara Karjalainen - Väyrynen kaksikko olisi Suomelle ja tämän vuoksi valinta osui Virolaiseen.
Onneksi meidän ei pidä tyytyä pelkästään omiin arvioihimme siitä, kuka pelasti Suomen kommunismilta. Kuten kerroin USAn Suomen suurlähettiläällä oli asiasta selvä näkemys ja sen mukaan pelastaja ei suinkaan ollut Kekkonen.
Mielipidepankki
14.4.2010 11:35
Kommunismin torjunnan tärkein vaihe osuu sotien jälkeiseen aikaan. Silloin kommunistien kannatus oli suurimmillaan ja silloin oli esimerkkinä Tshekkoslovakian tie, jota Hertta Kuusinen lupasi meillekin. Kekkonen oli siis auttamatta myöhässä. Päätaistelu kommunismin etenemistä vastaan oli jo käyty ja sodan osapuolina olivat SDP ja komut.
SDP onnistui siinä taistelussa kolmen tekijän ansiosta. Ensimmäinen oli aatteellinen eriseuraisuus. demareitahan nimitettiin luokkapettureiksi, joten heistä tuli kommunismin luonnollisia vihollisia jo ihan määritelmällisten syiden takia. Vastapuoli oli määritellyt heidät viholliseksi sekä NKP:ssä ja kotikomujen joukoissa. Vihamielisyydestä oli konkreettisia todisteita esimerkiksi Tshekkoslovakiasta. Kun maa valitsi kommunismin, demareita alkoi yllättäen putoilla kadulle kerrostalojen ylemmistä kerroksista pää edellä.
Toinen tekijä oli ns. asevelisosialismi. Kun demarien koko johto oli ollut itse sotimassa tai muuten (Tanner) keskeisesti sotatoimista päättämässä, ei vihollisleirin kanssa ystävystäminen käynyt noin vain. Nämä miehet taistelivat itsenäisydestä henkensä kaupalla ja sen halusivat myös sodan jälkeen säilyttää. He tajusivat vallan hyvin, että kommunismiin siirtyminen tarkoittaisi itsenäisyydestä luopumista.
Kolmas tekijä oli raha. USAssa ymmärrettiin, että ratkaiseva taistelu tultaisiin käymään vasemmiston sisällä sen sieluista. Siksi USA päätti tukea rahallisesti demareita, jotka olisivat isänmaallisia ja luontaisesti kommunismivastaisia. Tätä rahaa demarit käyttivät "Jo riittää" -kamppanjaansa, millä haluttiin voittaa ensin ay-liike demarivetoiseksi ja saada sitä kautta pitävä niskalenkki komuihin. Taktiikka onnistui kuten historiasta tiedämme. Vaaran vuodet olivat ohi eikä Kekkosen toimilla enää sen jälkeen ollut sisäpoliittisesti merkitystä tässä mielessä. Myöhemmin kylläkin, kun Kepun sisällä alkoi syntyä Ahti Karjalaisen johdolla viidennes kolonna, jota Kekkonen piti maalle vaarallisena. Tämän huomattuaan Kekkonen tekikin voitavansa estääkseen Karjalaisen uran etenemisen. K-linja yritti kyllä Väyrysen ja Valadimirovin yhteissoudulla nostaa tämän neuvostomielisen Karjalaisen maan johtoon, mutta onneksi demarien riveistä nousi silloin kansan ylivertainen suosikki Mauno Koivisto, jolle Karjalainen ei olisi mahtanut mitään. Onneksi myös Kepussa lopulta tajuttiin, millainen vaara Karjalainen - Väyrynen kaksikko olisi Suomelle ja tämän vuoksi valinta osui Virolaiseen.
Onneksi meidän ei pidä tyytyä pelkästään omiin arvioihimme siitä, kuka pelasti Suomen kommunismilta. Kuten kerroin USAn Suomen suurlähettiläällä oli asiasta selvä näkemys ja sen mukaan pelastaja ei suinkaan ollut Kekkonen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.