Jos kavereita haluaa, ei niitä kannata ainakaan yliopistosta ja omasta ainejärjestöstä hakea. Puolet on jotain muka-hurjaa-elämää-viettäviä bilettäjiä. Puolet taas elää omaa elämäänsä eikä kaipaa siihen uusia tuttavuuksia. Olenko ainoa joka kokee näin?
terveisin humanisti Jyväskylästä
terveisin humanisti Jyväskylästä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulun ryhmään: "Puolet taas elää omaa elämäänsä eikä kaipaa siihen uusia tuttavuuksia."
Uudet tuttavuudet ovat toki tervetulleita, mutta yliopistolla niiden löytäminen on hankalaa. Tunnustan kyllä, olen passiivinen.
Harrastuksissa ja työelämässä tutustuu paremmin.
Kirjoitat melko halveksivasti noista bilettäjistä. Jos sulla onkin valmiiksi vähän nurja asenne? Ei kannata ennakolta tuomita toisia. Bilettäjiäkin on moneen junaan.
Et ilmeisesti ole Jyväskylästä, kun et entuudestaan tunne ketään ikäistäsi. Oletko kokeillut osakuntatoimintaa (onko sitä enää siellä?) Sen neuvon annan vielä, että ei kannata esittää kovempaa, coolimpaa, tympääntyneempää tai muutakaan, mitä ei oikeasti ole. Kyllä sä kelpaat tuollaisena, kun olet. Ihan pinnallisistakin tuttavuuksista voi kehittyä jotain syvempää. Ei uudet ihmiset heti kiinny toisiinsa, ole kavereita
tai ystäviä.
Joo, itse aloitin viime syksynä opiskelemaan toista tutkintoa Jyväskylässä ja on kyllä aika nihkeetä tutustua kehenkään... biletys ei kiinnosta ja muutenkin kun aiemman tutkinnon myötä suoritan kursseja vähän sieltä täältä (enkä minkään "mallilukujärjestyksen" mukaan) niin mitään kiinteää porukkaa ei ole. Joten hiukan yksinäistä on joo... En tosin luonteeltani ole mikään seuraan tuppautuva, joten tämäkin vähän hankaloittaa asiaa...