Olen 23-vuotias nainen ja kärsin ihmeellisistä kohtauksista, jotka alkoivat vajaa kaksi vuotta sitten. Kohtauksissa sydän alkaa hakkaamaan varmaan kahtasataa, kädet alkavat täristä ja tuntuu että ei pysty seisomaan, punastun, hikoilen ja myös suupielet alkavat kramppaamaan. Tämäntyyppisen kohtauksen laukaisee tietäminen tulevasta esiintymisestä, mutta myös todella "vähäpätöiset" esiintymiset esim. tutun kaveriporukan kanssa keskusteltaessa saattaa laukaista vähintään suupielten kramppaamista.
Ja siksi tämä on todella kummallista, koska olen aina ollut hyvä esiintymään ja paljon olen yleisön edessä ollutkin. Viimeaikoina tämäntyyppisiä kohtauksia on kuitenkin tullut täysin ilman minkäänlaista laukaisevaa tekijääkään, esim. teatteriesitystä katsottaessa.
Joskus myös herään päikkäreilä kovaan sydämentykytykseen. Ja muutama päivä sitten sattui kohtaus, jossa istuin tietokoneen äärellä hiljaa paikallani ja sydän alkoi jyskyttämään, se oli varmasti jonkinasteinen rytmihäiriö. Tuli kummallinen olo ja mietin että koskahan menee vintti pimeäksi ja kaadun maahan. Menin luokasta äkkiä vessaan ja kasvot olivat kalpeat. Hiljalleen kova rytmi tasaantui normaaliksi.
Kuukausi sitten hain jännitysoireisiin beetasalpaajia lääkäriltä, joka yhdisti oireistoni ahdistuneisuuteen/paniikkihäiriöksi/jännittämiseksi. Onneksi sain pillerit, sillä ilman niitä en pystyisi yleisön edessä olemaan. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun nykyään kokeneena esiintyjänä joudun syömään jännityksen vuoksi pillereitä!!!
Välillä toivoisin, että oireet oikeastikin johtuisivat feokromosytoomasta eli lisämunuaisytimen kasvaimesta eikä korvieni välistä.
Ja siksi tämä on todella kummallista, koska olen aina ollut hyvä esiintymään ja paljon olen yleisön edessä ollutkin. Viimeaikoina tämäntyyppisiä kohtauksia on kuitenkin tullut täysin ilman minkäänlaista laukaisevaa tekijääkään, esim. teatteriesitystä katsottaessa.
Joskus myös herään päikkäreilä kovaan sydämentykytykseen. Ja muutama päivä sitten sattui kohtaus, jossa istuin tietokoneen äärellä hiljaa paikallani ja sydän alkoi jyskyttämään, se oli varmasti jonkinasteinen rytmihäiriö. Tuli kummallinen olo ja mietin että koskahan menee vintti pimeäksi ja kaadun maahan. Menin luokasta äkkiä vessaan ja kasvot olivat kalpeat. Hiljalleen kova rytmi tasaantui normaaliksi.
Kuukausi sitten hain jännitysoireisiin beetasalpaajia lääkäriltä, joka yhdisti oireistoni ahdistuneisuuteen/paniikkihäiriöksi/jännittämiseksi. Onneksi sain pillerit, sillä ilman niitä en pystyisi yleisön edessä olemaan. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun nykyään kokeneena esiintyjänä joudun syömään jännityksen vuoksi pillereitä!!!
Välillä toivoisin, että oireet oikeastikin johtuisivat feokromosytoomasta eli lisämunuaisytimen kasvaimesta eikä korvieni välistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.