Täytän tämän vuoden lokakuussa 19 ja opiskelut ammattikoulussa loppuu tänä keväänä. Avomieheni on reilusti yli kaksikymppinen. Hänen kanssaan olemme olleet yhdessä 1v 10kk ja asuneet yhdessä nyt neljä kuukautta.
Nyt odotan lasta ja mietin että olisikohan kovinkin huono idea pitää lapsi. Ehtisin käydä kouluni loppuun enkä enää asu vanhempieni rahoilla. Koulun ohella käyn töissä, olen käynyt jo kaksi vuotta ja miehelläni on vakituinen työ.
Tiedän toki, että olen nuori, mutta opiskelut tosiaan saan loppuun ja töihinhän voin mennä sitten kun lapsi on vähän vanhempi. Olemme usein puhuneet tulevaisuudesta miehen kanssa ja tiedän, että hän on valmis isäksi vaikka heti. Hän on unelmieni mies ja jonain päivänä kihlaudumme ja menemme naimisiin.
Lapsistakin olemme puhuneet ja molemmat haluamme niitä. Olimme suunnitelleet lapsia joskus kahden kolmen vuoden päähän, mutta mies joskus tokaisi, että olisi lapseen koska tahansa valmis.
Nyt odotan lasta ja mietin että olisikohan kovinkin huono idea pitää lapsi. Ehtisin käydä kouluni loppuun enkä enää asu vanhempieni rahoilla. Koulun ohella käyn töissä, olen käynyt jo kaksi vuotta ja miehelläni on vakituinen työ.
Tiedän toki, että olen nuori, mutta opiskelut tosiaan saan loppuun ja töihinhän voin mennä sitten kun lapsi on vähän vanhempi. Olemme usein puhuneet tulevaisuudesta miehen kanssa ja tiedän, että hän on valmis isäksi vaikka heti. Hän on unelmieni mies ja jonain päivänä kihlaudumme ja menemme naimisiin.
Lapsistakin olemme puhuneet ja molemmat haluamme niitä. Olimme suunnitelleet lapsia joskus kahden kolmen vuoden päähän, mutta mies joskus tokaisi, että olisi lapseen koska tahansa valmis.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ette ole kyllä kovin kauaa seurustellut, saatikka asunut saman katon alla. Ensimmäinen vuosi on niin ihana aikaa kun ollaan umpi rakastuneita mutta katoppa tilannetta parin vuoden päästä. Tai kun olette pidempään asunut saman katon alla niin ei se herkkua aina ole ja jos siinä on vielä lapsi pyörimässä.
Tosin jos teillä on noin "selvät" sävelet niin miksi tänne kirjoitat?!
Vaikka olisi kuinka selvät sävelet niin tottakai huoli omasta selviytymisestä on ihan normaali reaktio keneltä tahansa raskaanaolevalta. Oikeastaan erittäin terve reaktio.
Ja mielestäni parisuhteen kesto on melkoisen epärelevantti asia siinä vaiheessa kun ollaan jo raskaana ja mietitään mitä tehdään. Lasta suunnitteleville tietysti hyvä miettiä ettei ehdoin tahdoin tee lasta epävarmaan tilanteeseen. Lapset tehdään kuitenkin lasten itsensä vuoksi, ei kumppanin. Vakaakin parisuhde on itsessään huono syy lisääntyä.
älä etsi näiltä k*sipäiltä hyväksyntää,siinä on paras neuvo. Olen itse sinun ikäisesi,samassa tilanteessa muuten mutta minun lapseni isä on kuollut. Teet niinkuin itsestäsi tuntuu.
seurustelleet liki 2 vuotta ( 1 v ja 10 kk). Ja olet nyt raskaana. Millainen ehkäisy teillä oli? Joka siis oletettavasti petti.
Jos kerran lapsi on tervetullut jne. niin miksi ihmeessä ulkopuolisilta (tai muutoinkaan) asioista kyselet..
Monesko viikko sinulla on meneillään?
Minä sain esikoiseni 19v iässä. Ja asuin omillani, enkä riippuvainen vanhemmistani. Joten miksi ei?
Jos lapsi on tervetullut teidän elämäänne! Parempi olisi puhua miehesi kanssa asiasta.
teet niinkuin parhaaksi näet !:) olette kuitenkin täysi-ikäisiä kumpikin,talous-asiat vaikuttavat olevan kunnossa.. ootko mist päin ? :)
Kyllä sitä pärjää, jos haluaa. Ite sain esikoisen 16v ja hyvin ollaan pärjätty omillamme, eikä oo lapsen isovanhemmat sponssanneet sitten senttiäkään.
Ps. Ei edes olla missään vaihees eletty sossun rahoilla (ihan näille pätemään tuleville idiooteille tiedoksi). :)
No varmaan kelan rahoilla sitten jos et kerran sossun :) tuskin 16v teiniäiti voi vuokraa maksaa, sekä elättää itsensä ihan herran ihmeellä.
Tai sitten olet vain vauvasta haikaileva teini, siis koko kirjoituksesi on provo. Johan sinulle kuuluisi vielä lapsilisät ja myös mahdollinen elatustuki. Luuletko että viranomaiset eivät puuttuisi asiaan?
Nimim. Itse 15-vuotiaana kotoa turvallisuussyistä joutunut muuttamaan (pakenemaan) omilleen.
siis aikoinaan kotoa joutunut muuttamaan.. Kymmenisen vuotta jo siitä aikaa :- ) Nyt olen jo onnekas 6kk ikäisten kaksospoikien äiti.
No kelan ja sossun rahat on kaksi täysin eri asiaa. Tottakai minäkin saan kelalta minulle kuuluvat rahat, sossun luukulla en ole koskaan vieraillut. Itse tosin olen jo 20v, mutta kuitenkin.
Ap:lle sen verran, että minä en ainakaan näe mitään niin merkittävää syytä mikset voisi lasta pitää, ja tarjota hänelle omien kykyjesi mukaan parhaan mahdollisen elämän.
On kuitenkin hyvä muistaa, että lapsi ja sen mukana tuleva suuri vastuu, voivat muuttaa suhdettanne melko paljon. Minun tilanteessani isä ei ollut valmis ottamaan vastuuta ja muuttui täysin eri ihmiseksi, vaikka aluksi oli onnensa kukkuloilla isäksi tulemisesta.
En todellakaan väitä, että teillä kävisi niin.
Kuitenkin kaikesta huolimatta minä olen onnellinen äiti, vaikkei isä omasta tahdostaan olekaan kuvioissa. En voi antaa lapselleni samanlaista lapsuutta kuin he, joilla on rahaa riittämiin. Mutta ei se takaa onnellisuutta.
Toivotan kaikkea hyvää teille ja onnea odotukseesi!
Kansaneläkelaitoksen rahat tulevat valtion budjetista.
Sosiaalitoimistosta saadut rahat tulevat kunnan budjetista.
KELAn äitiyspäivärahan saa jokainen äiti, joka oli sitten 16-vuotias tai 36-vuotias, täytettyään hakulaput ja edellyttäen että raskaus on kestänyt tietyn aikaa.
KELAn lapsilisän saa jokainen huoltaja, jonka lapsi on alle 17-vuotias ja kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Joten on aivan täysin turha napista siitä, että teiniäiti saa kelasta äitiyspäivärahaa. Äitiyspäivärahastakin muuten maksetaan veroa, ettei se ole verotonta tuloa. ;)
Ja varmasti moni lapsensa nuorena tai vanhempana saanut, todennäköisesti työllistyy, jolloin maksaa saamansa rahan takaisin valtiolle.
Ja ei välttämättä esimerkiksi sosiaaliviranomaiset puutu alle 18-vuotiaan raskauteen, ellei se nähdä riskinä.
Ja tuo "mama92" on tänä vuonna täyttänyt 18 vuotta tai täyttää, joten hänelle ei ole tullut noin vuoteen enää lapsilisää (riippuen missä kuussa on syntynyt). Oikeus lapsilisään päättyy, kun täyttää 17 vuotta, jolloin on oikeuttettu opintotukeen tai työllistymistukiin.
Onnea odotuksesta :)! Olin myös 19 kun sain lapseni, ja isän kanssa olimme tuolloin olleet yhdessä vajaat 3 vuotta. Erottiin myöhemmin mutta,ikinä,en pientä hetkeäkään, ole katunut lapsen saamista!! Mulla on nykyään erittäin reipas ja kohtelias,kohta 5-vuotias pikkumies, joka muistaa sanoa kiitos ja pyytää anteeksi,joka saa kiehumaan kiukusta tinttailullaan ja nauramaan kyyneleet silmissä hömpötyksellään:)!! Se jonka kanssa valvoin yöt puolitoista vuotta ja itkin kun se heräsi huutamaan äitiä kun hampaita puhkesi enkä edes tiennyt oliko se yhdeksäs kerta sinä yönä, vai oliko se edellisenä yönä niin mones eikä ollut ketään keneltä pyytää apua..tai kun viime kesän uhma oli kestänyt 2 kuukautta ja nukkumaanmenosta oli tapeltu jo monta tuntia ja vieläkin heppu olis halunnut mun laittavan peiton joka heitettiin aina lattialle..ja sen, joka viime talvena oppi luistelemaan ja tällä viikolla, monien itkujen ja mustelmien jälkeen oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä :)!!! Lapsi on iso vastuu, iloa ja surua on ollut paljon enemmän mitä odotin, mutta osaako sitä todellisuutta arvata 30-vuotiaanakaan? ja maanviljelijäperheen viidestä lapsesta vanhimpana en kuitenkaan ihan tietämätön ollut.. :) Se on jokaisen oma päätös, onko valmis vanhemmuuteen ja sitä ei voi perua. Harkitkaa tarkkaan ja kantakaa vastuu. Meillä asiaa harkittiin melkein vuosi ja isä luuli olevansa valmis. Omasta puolestani, nyt vakituisessa työsuhteessa ja parisuhteessa olevana yksinhuoltajana voin sanoa,että mun lapsella on ollut onnellinen ja turvallinen ja lapsuus ja rakastavia ihmisiä ympärillään ja rahallisesti ollaan tultu toimeen hyvin, ihan mun iästäni huolimatta :)!
Äläpäs huoli. Itse täytän heinäkuussa 19, ja laskettu aika on jo elokuussa, n. kk syntymäpäiväni jälkeen, olemme kihlattuni kanssa asuneet yhdessä 1v 3kk ja seurustelleet 1v.8kk ja en hae netistä muilta hyväksyntää.
Minulle riittää, että ystäväni, perheeni ja anoppi ynnämuut ovat tukena, haluavat auttaa rahallisesti kuin myös lapsen hoidossa. Itselläni olisi vielä vuosi opiskeluja jäljellä, mutta olen nyt kotona ensin lapsen kanssa, ja katson sitten, mitenkä jatkan opiskelut loppuun, en ota turhaa stressiä. Jos itse tunnet olevasi valmis perustamaan perheen, et tarvitse tuntemattomien ihmisten hyväksyntää/mielipiteitä.
tsemppiä ja jaksamista!! :))
Ja ei, en koe olevani "liian nuori" äidiksi.
Kuka muka tässä maailmassa voi määrittää kuka on huono/hyvä äiti pelkästään iän perusteella?
Ei kukaan.
Moni vanhemmalla iällä lapsen saaneet ovat sanoneet että nuorena jaksaa paremmin kuin vanhempana ne yövalvomiset ynnämuut..
"Ette ole kyllä kovin kauaa seurustellut, saatikka asunut saman katon alla. Ensimmäinen vuosi on niin ihana aikaa kun ollaan umpi rakastuneita mutta katoppa tilannetta parin vuoden päästä."
aika perushuttuu hei kyynisiltä ihmisiltä. toisilla se rakkauden aika vaan kestää pidempää ku ekan vuoden. mun ensihuuma kesti sen puoli vuotta, mutta sen jälkeen rakastuminen muuttuu RAKKAUDEKSI ja aidoksi kiintymykseksi, eli ns. aidoksi suhteeksi. heikoilla jäillä kuljetaan, jos suhde ei ikinä kestä alkuhuumaa pidemmälle. miksi aina kyseenalaistetaan nuorten rakkaus? pitäisikö olla 30 vuotias että voi "oikeasti rakastaa"? teillä arvostelijoilla on päässä jokin hyvinkin pahasti vialla tai sitten ootte vaan niin pahoja reikäjuustosieluja että ette millään pysty näkemään asioita positiivisesti.
onnea sulle joka olet raskaana, asiat näyttävät olevan hyvin, tee niinkuin parhaaksi näet niin toimit varmasti oikein!
Tämä on aina niin tätä, että nuoret ei voi olla oikeasti rakastuneita...
Minulla on siitä epäilyksestä kokemusta.. Aloin seurustelemaan avomieheni kanssa kun olin 16v ja mieheni 20v.. Äiti näki mieheni kuvan ihan suhteen alussa ja ensimmäisenä totesi että ei noin hyvän näköinen mies voi sinua oikeasti rakastaa (äitini on aina arvostellut minua), mutta äidin kommentista huolimatta olen edelleen yhdessä kyseisen miehen kanssa. Olemme nyt olleet yhdessä 3 ja puoli vuotta ja kihloissa reilun vuoden... Yhteen muutettiin asumaan puolen vuoden seurustelun jälkeen ja kaikki on sujunut hyvin. Onhan meillä ollut välillä vaikeita hetkiä, mutta juuri viime viikolla tajusin todella, että en voisi elää ilman miestäni :)
Tällä hetkellä on 20 vuotias ja lapsi hankinnat ovat menossa (seksiä ollut ilman ehkäisyä, miehen aloitteesta)
Onnea ketjun aloittaneelle odottajalle :)
Kolme vuottakin nyt on loppujen lopuksi ihan vielä pelkkää alkuhuumaa. Todellinen parisuhde ja perhe-elämä lasketaan ihan eri aikamittareilla.
Jotenkin nuo hehkutukset tuntuvat niin äärettömän naiveilta ja lapsellisilta. Tosielämä alkaa sitten jossakin vaiheessa. Huomaat sen kyllä sitten, mutta nyt et voi vielä asiaa käsittää. Kukaan ei niin varma ole omasta mielipiteestään ja siitä, että on aina oikeassa kuin parikymmpinen ihminen. Onhan hän jo TÄYSI-IKÄINEN!
Siperia opettaa.
moni nuori tai nyt muutenkin raskaaksi tullut nainen miettii vaihtoehtoja ja ei ole häpeä jos pelottaa ja kysyy toisten mielipiteitä.
tällä palstalla vaan tuppaa olemaan aika paljon noita kriitikkoja ja tulee pelkkää Paskaa,mutta
teillähän on asiat jo todella hyvin joten en näkisi syytä siihen miksei lapsi sopisi kuvioon :) !
itse täytän marraskuussa 20 ja opiskelut on vielä kesken,laskettu aika minulla on tammikuussa ja esikoinen siis tulossa :) me olemme seurustelleet vuoden päivät poikakaverini kanssa joka on 19 vuotias ja asuneet yhdessä viime marraskuusta lähtien ,kesällä menimme kihloihin.
ja molemmat odotamme lasta innolla vaikka olikin ns. vahinko :) mutta abortti ei tullut kyseeseen,sitä en edes miettinyt.
koulut pyrin mahdollisimman pian saamaan päätökseen,nyt painan jouluunasti ja sit jään äippälomalle.
meillä mies on tällähetkellä työtön terveytensä vuoksi,mutta ensi vuonna yritetään että hän pääsisi töihin ja minä jatkan opiskeluita sitten kun aika on siihen hyvä :) !
onnea teille !
satutko olemaan lasta ne tuppaa olemaan et tyttö häjintuskin täysikäinen ja ukko paljon vanhempi tahtonut nuorta pillua