Häpeän ongelmaani, mutta en ole uskaltanut puhua siitä kenellekään. Pelkään läheisteni reaktiota, sillä he varmasti paheksuisivat tunteitani, mutta en mahda niille mitään.
Olen rakastunut erääseen laitoksemme professoriin. Hän on jo vetäytynyt työstään, mutta kävi pitämässä meille vierailuluentoja. Hän on todella vangitseva ja karismaattinen persoona. Ajattelen häntä viimeisenä ennen nukahtamista, vaikka oma mieheni kuorsaa tasaisesti vieressä, ja aamulla herätessäni näen hänen silmänsä, kun mieheni halaa minua.
Opiskelukaverini eivät ymmärrä minua. He haukkuvat miestä vanhaksi, mutta minulle iät ovat vain numeroita. Välillä he jopa solvaavat miehen ulkomuotoa minun kuulteni. ”Mitä sä näet siinä, sillä on kallokin kuin keskeltä litistetty BonAqua-pullo!” kuulostaa ehkä monen korvaan hassulta ja leikkimieliseltä, mutta pahoitin siitäkin mieleni.
Pahinta on, että mieheni on alkanut aavistaa jotain.Se johtuu pääasiassa siitä, että hän on oppinut tuntemaan minut periaatteiltaan vahvana naisena. Poliittisella skaalalla mielipiteeni ovat kallistuneet enemmän oikealle. Tämä professori taas on henkeen ja vereen vasemmalla, ja olen huomannut hänen vaikuttavan myös omiin mielipiteisiini.
Esimerkiksi kerran kahvipöydässä puuskahdin yhdessä kohtaa ”kokkarien salajuonista”, ja mieheni meni vaiteliaaksi. Välittömästi. Lopulta hän totesi, että ei tunne minua tuollaisena. Että en ikinä, ikinä puhuisi kokkarien salajuonista edes leikilläni. Saati kultaisesta 60-luvusta.
Minun on pakko pitää edes hänen kirjoittamaansa kirjaa iltaisin pöydälläni, jotta pysyn järjissäni ikävältäni ja mieheni epäilyiltä..
Olenko seonnut; mitä oikein teen?
Olen rakastunut erääseen laitoksemme professoriin. Hän on jo vetäytynyt työstään, mutta kävi pitämässä meille vierailuluentoja. Hän on todella vangitseva ja karismaattinen persoona. Ajattelen häntä viimeisenä ennen nukahtamista, vaikka oma mieheni kuorsaa tasaisesti vieressä, ja aamulla herätessäni näen hänen silmänsä, kun mieheni halaa minua.
Opiskelukaverini eivät ymmärrä minua. He haukkuvat miestä vanhaksi, mutta minulle iät ovat vain numeroita. Välillä he jopa solvaavat miehen ulkomuotoa minun kuulteni. ”Mitä sä näet siinä, sillä on kallokin kuin keskeltä litistetty BonAqua-pullo!” kuulostaa ehkä monen korvaan hassulta ja leikkimieliseltä, mutta pahoitin siitäkin mieleni.
Pahinta on, että mieheni on alkanut aavistaa jotain.Se johtuu pääasiassa siitä, että hän on oppinut tuntemaan minut periaatteiltaan vahvana naisena. Poliittisella skaalalla mielipiteeni ovat kallistuneet enemmän oikealle. Tämä professori taas on henkeen ja vereen vasemmalla, ja olen huomannut hänen vaikuttavan myös omiin mielipiteisiini.
Esimerkiksi kerran kahvipöydässä puuskahdin yhdessä kohtaa ”kokkarien salajuonista”, ja mieheni meni vaiteliaaksi. Välittömästi. Lopulta hän totesi, että ei tunne minua tuollaisena. Että en ikinä, ikinä puhuisi kokkarien salajuonista edes leikilläni. Saati kultaisesta 60-luvusta.
Minun on pakko pitää edes hänen kirjoittamaansa kirjaa iltaisin pöydälläni, jotta pysyn järjissäni ikävältäni ja mieheni epäilyiltä..
Olenko seonnut; mitä oikein teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä väliä? Olet seonnut tai et ole. Jatka vain, mitä haluat.