Jos et jaksa lukea niin älä lue ollenkaan !
Tarvitsen apua niin itselleni kuin rakkaallekin ! Olen ollut pitkästi viime vuodesta kuolemanhuolestunut rakkaani laihuudesta ja olemme kyllä kehittävästi keskustelleet asiasta ja rakas on yrittänyt saada minua rauhoittumaan kertomalla ja näyttämällä, että kaikki on hyvin ja että hän ei ole sairas. Mutta silti jokin sisälläni sanoo, että en voi uskoa häntä, vaikka tahtoisin ja vaikka minulla ehkä olisi siihen aihetta ja lopettaa huolehtiminen.
Tästä on tullut minulle sievoinen ongelma, tahtoisin uskoa rakastani, mutta en pysty enää samalla tavalla kuin ennen, koska hän petti minut paljastamalla viime vuonna, että hänellä on ollut lievä anoreksia ja hän oksenteli usein, noin 9 kertaa viikossa. Kiitän sydämenipohjasta itseäni ja luonnettani, että sain sen loppumaan ja häntä, että pystyi tekemään sen minun takiani.
Hän on 17vuotias kaunis tyttö, noin 170cm pitkä ja painaa viime aikaisen tietoni mukaan n. 46-48 kiloa ja minusta se on sairasta. Lisäksi hän edelleen näkee kuulemma peilikuvana hirveänä läskinä. Itse olen 150cm ja 52kg ja täysin tyytyväinen itseeni ja alkaa vähitellen kyllästyttää, että sellainen luukasa kuin rakkaani onkin, kehtaa edes AJATELLA minun edessäni olevansa läski ! Ja yritän minä miten takoa hänen päähänsä sitä, että hän oikeasti on KAUNIS ja LAIHA ja juuri sopiva minulle, niin hän ei vain usko. Ja kun kehun häntä, hän huokaisee ja pyörittelee silmiään.
Olen ihan helvetin väsynyt tähän jankkaamiseen. Mitä taikoja minun oikein pitää tehdä, että saisin järkeä rakkaani päähän ja että hän hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on, koska minä hyväksyn hänet täysin, oli hän miten LÄSKI tahansa ! Itsellänikin alkaa itsetunto laskea nähdä hänet niin laihana haukkumassa itsensä läskiksi. Itsellekin tulee MAKSIMAALISENMEGAMULTI-LÄSKI olo. Minua hän kyllä sanoo täydelliseksi ja juuri sopivan kokoiseksi, mutta ei hyväksy itseään vaikka olen noin 5 kertaa lihavempi kuin hän !
Mitä pitäisi tehdä ? Uskoisinko minut ennen pettänyttä kultaa, kun hänen syömisasiansa ovat viime aikoina menneet ihan hyvin, ahmii ruokaa josta tykkää eikä välillä edes kysy saako syödä karkkejani vaan antaa mennä vain. Silti epäluulo kalvaa, että jokin VOI olla pielessä, että hän vain näyttelee edessäni.
Tarvitsen apua niin itselleni kuin rakkaallekin ! Olen ollut pitkästi viime vuodesta kuolemanhuolestunut rakkaani laihuudesta ja olemme kyllä kehittävästi keskustelleet asiasta ja rakas on yrittänyt saada minua rauhoittumaan kertomalla ja näyttämällä, että kaikki on hyvin ja että hän ei ole sairas. Mutta silti jokin sisälläni sanoo, että en voi uskoa häntä, vaikka tahtoisin ja vaikka minulla ehkä olisi siihen aihetta ja lopettaa huolehtiminen.
Tästä on tullut minulle sievoinen ongelma, tahtoisin uskoa rakastani, mutta en pysty enää samalla tavalla kuin ennen, koska hän petti minut paljastamalla viime vuonna, että hänellä on ollut lievä anoreksia ja hän oksenteli usein, noin 9 kertaa viikossa. Kiitän sydämenipohjasta itseäni ja luonnettani, että sain sen loppumaan ja häntä, että pystyi tekemään sen minun takiani.
Hän on 17vuotias kaunis tyttö, noin 170cm pitkä ja painaa viime aikaisen tietoni mukaan n. 46-48 kiloa ja minusta se on sairasta. Lisäksi hän edelleen näkee kuulemma peilikuvana hirveänä läskinä. Itse olen 150cm ja 52kg ja täysin tyytyväinen itseeni ja alkaa vähitellen kyllästyttää, että sellainen luukasa kuin rakkaani onkin, kehtaa edes AJATELLA minun edessäni olevansa läski ! Ja yritän minä miten takoa hänen päähänsä sitä, että hän oikeasti on KAUNIS ja LAIHA ja juuri sopiva minulle, niin hän ei vain usko. Ja kun kehun häntä, hän huokaisee ja pyörittelee silmiään.
Olen ihan helvetin väsynyt tähän jankkaamiseen. Mitä taikoja minun oikein pitää tehdä, että saisin järkeä rakkaani päähän ja että hän hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on, koska minä hyväksyn hänet täysin, oli hän miten LÄSKI tahansa ! Itsellänikin alkaa itsetunto laskea nähdä hänet niin laihana haukkumassa itsensä läskiksi. Itsellekin tulee MAKSIMAALISENMEGAMULTI-LÄSKI olo. Minua hän kyllä sanoo täydelliseksi ja juuri sopivan kokoiseksi, mutta ei hyväksy itseään vaikka olen noin 5 kertaa lihavempi kuin hän !
Mitä pitäisi tehdä ? Uskoisinko minut ennen pettänyttä kultaa, kun hänen syömisasiansa ovat viime aikoina menneet ihan hyvin, ahmii ruokaa josta tykkää eikä välillä edes kysy saako syödä karkkejani vaan antaa mennä vain. Silti epäluulo kalvaa, että jokin VOI olla pielessä, että hän vain näyttelee edessäni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hahahaha Miten se sun rakkaas voi sut pettää jos kertoo et sil on anorexia ! Voi helvetti oikeesti en usko tätä viestii tää on salee joku vitsi viesti! KASVA ! Ihme et kerto ees mielisairauttaan tollaselle rääpäleelle joka ei osaa ees auttaa huonon tietämyksen takia . :D
Sulle Rääpäle : KASVA! Anoreksiasta ei non vaan pääse eroon ! !
Rakkaalles : VOIMIA ja toivottavasti saa ammatti apua jostain!
Juttele normaalisti. Tommonen, syosyosyo jankkaus vaan arsyttaa. Sano etta rakastat hanta etka voisi antaa hanen kuolla. Ole tukena, kuuntele, jos hanella on ongelmia.
häh oot sä 150 cm ja poika?
ei, hän on tyttö...
kiitos kulta, mutta olen ihan kunnossa. Arvostan huolenpitoasi tietenkin, mutta älä huolehdi minusta liikaa.
Ha ha . Painukaa vittuu huorat
En oikeasti ymmärrä tällaista "haha, painukaa vittuun huorat" tai "kasva aikuiseksi". Tehän tässä kakaroita ootte, kasvakaa aikuiseksi. Onhan tuo kirjoittajan viesti se, mikä se on, mutta jos katsoo tekstiä syvemmälle ja käyttää päätänsä, niin kyllähän siitä tajuaa, että kirjoittaja on huolissaan. Ei ole helppoa sairastaa anoreksiaa, nimim. sairastin itse, eikä ole helppoa myöskään ulkopuolisella, joka näkee sen kaiken.
Sitä yrittää auttaa ja tehdä kaikkensa toisen eteen. Tällaisissa tilanteissa ei todellakaan auta mikään "syö, syö, sun on pakko syödä!". Täytyy olla tukena ja kertoa, että välittää. Anorektikko uskoo tottakai olevansa kunnossa, koska maailmankuva on muuttunut. Kaikki on täynnä rasvaa ja kaloreita, itse näyttää pelkältä läskikasalta. Jos katsoisi maailmaa sen ulkopuolisin silmin, miten sen anorektikko näkisi saati reagoisi? Voi sitä shokkia.
Jos haluaa saada toisen syömään, niin ehdottaa. Tulisitko kanssasi ravintolaan? Edes syömään vaikka salaattia seuralaisena?
Tai tarjoaa ruokaa, vähäkalorista. Onhan se parempi että syö, vaikka ruuassa ei olisikaan mitään kaloreita yli 200, mutta kunhan syö.
Ja jos hän on syönyt jo karkkeja ja syö enemmän ruokaa, niin onhan se askel jo eteenpäin. Iso askel.
Voi kantaa huolta, mutta liiallinen huolehtiminen pistää kohteen, tässä tapauksessa anorektisen ystäväsi, ahdinkoon. Voit keskustella ja olla tukena, mutta pidä silti joku raja asiassa. Onhan se hyvä, että huolehtii, mutta tällaisissa tapauksissa vaaditaan kärsivällisyyttä ja aikaa.
Ja älä itse anna itsesi ajatella samoin. Jos olet hänen mielestään hyvä ja juuri sopiva, sitä sinä juuri olet. Älä vertaa itseäsi toisiin. Anorektikko kohdistaa sen kaiken itseensä, taustalla voi olla joku syy, suru, huolet, murheet. Oletko miettinyt onko ystävälläsi sellaisia? Ehkä hän haluaa sen yhden onnistumisen tunteen juuri siinä, että voi itseään kontrolloimalla saada itsensä laihaksi ja onnistumaan.