Hei,
olen 21v. nainen ja opiskelen sairaanhoitajaksi ja tilanne vaatisi seuraavan vuoden ajaksi opintolainaa, en pysty käymään niin paljon töissä ettei sitä tarvitsisi ottaa. Tai käytännössä pystyisin, mutta en niin ettei se verottaisi pahasti opiskeluja. Onko minun turvallista olettaa, että pääsen töihin maksamaan velkaani valmistuttuani 2012? Eikös sairaanhoitajien työmarkkinat ole aikasen hyvät. Tiedättekö monia, jotka ovat jääneet velkakoukkuun opintolainasta? En ole mikään tuhlari ja osaan suht koht pitää raha-asiani kurissa, mutta en ole mikään säästäväisyyden perikuvakaan. Olen kuitenkin elänyt tammikuusta noin alle 200e:lla per kk, joten ei siitä olisi voinutkaan säästää.
olen 21v. nainen ja opiskelen sairaanhoitajaksi ja tilanne vaatisi seuraavan vuoden ajaksi opintolainaa, en pysty käymään niin paljon töissä ettei sitä tarvitsisi ottaa. Tai käytännössä pystyisin, mutta en niin ettei se verottaisi pahasti opiskeluja. Onko minun turvallista olettaa, että pääsen töihin maksamaan velkaani valmistuttuani 2012? Eikös sairaanhoitajien työmarkkinat ole aikasen hyvät. Tiedättekö monia, jotka ovat jääneet velkakoukkuun opintolainasta? En ole mikään tuhlari ja osaan suht koht pitää raha-asiani kurissa, mutta en ole mikään säästäväisyyden perikuvakaan. Olen kuitenkin elänyt tammikuusta noin alle 200e:lla per kk, joten ei siitä olisi voinutkaan säästää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hoitoalalla riittää töitä, olihan äsken juttua siitä että ulkomailtakin pitää pian ottaa. Muista että velka on aina velka. Jos nostat neljän vuoden ajan opintolainaa, tekee se 10800€, sitä pitää 8v:ssa maksaa takaisin. Sairaanhoitajilla on myös monta pitkää harjoittelujaksoa, jotka ovat useimmiten palkattomia (koulut eivät muutosta halua, sillä sairaalat maksaa heille siitä, sellaisiakin kouluja on, jotka eivät hyväksy palkallista harjoittelua), eli tuskin jaksaa tehdä kahta työtä.
^ "koulut eivät muutosta halua, sillä sairaalat maksaa heille siitä..." > Nyt taisi mennä puurot ja vellit sekaisin: tilannehan on nimittäin juuri toisin päin eli KOULUT MAKSAVAT harjoitteluyksiköille siitä, että nämä ottavat hoitotyön opiskelijoita sinne harjoitteluun, mikä tietysti on hoitoyksiköille oikea lottovoitto varsinkin nykyisessä työtilanteessa! Siis HEILLE maksetaan siitä, että saavat ilmasta työvoimaa! Heillä ei siis ole mitään järkeä/halua tarjota opiskelijoille palkkaa harjoittelusta, jonka nämä ilmaiseksikin joutuvat suorittamaan...
(Tosin itse näkisin, että hoitajapulan pahennuttua entisestään on pakko alkaa kilpailemaan jo opiskelijoidenkin työpanoksesta ja ainakin jotkin yksiköt tulevat ehkä tarjoamaan mahdollisuutta (viimeisen) harjoittelun suorittamiseen palkallisena... -toivottavasti.)
Ja mitä tuohon alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin tulevan työnsaannin kannalta uskallat kyllä ottaa vähän opintolainaakin. Tiedän itsekin, että sh-opiskelijoille töitä tarjotaan jatkuvalla syötöllä, mutta siinä kannattaa pitää pää kylmänä ja tiedostaa omat resurssinsa. Sh-opinnot ovat varsin vaativia moniin muihin vastaavan tasoisiin koulutuksiin verrattuna, ja itse olen opiskelijakollegoideni keskuudessa havainnut kaksi vaihtoehtoista tapaa: joko teet paljon keikkaa opintojen ohessa, jolloin opinnot lähes poikkeuksetta pitkittyvät (kun oman jaksamisen raja vaativan työn ja vaativien opintojen yhditämisessä tulee vastaan) tai sitten kituutta opiskelijabudjetilla opintojen ajan, mutta valmistut aikataulussa ja pääset siten pikemmin työelämään.