Välillä aina riippumatta tilanteesta jähmetyn paikalleni ja alan ihmetellä tunnetta siitä että olen siinä missä olen. Tällaiset tilanteet ovat alkaneet vain lisääntyä. Saatan vain vaikka kyläillessä jossakin kesken naurattavan jutun tai kaupassa jäädä ihmettelemään "olen tässä" Silloin kaikki tuntuu ympärillä vahvemmalta ja todellisemmalta. Olenko jotenkin hullu vai onko mulla tällaisia tuntemuksia koskaan. Ihan kuin olisin mukana elämässä vain noina hetkinä.
Mitä tämä voisi olla?
Todellisuuden taju
6705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saatan useinakin öinä kuulla jonkun kertovan jostakin asiasta minulle koko yön. Asia voi olla kuinka vähäpätöinen tahansa, mutta ahdistun kun vaikka joku kuulemani outo sana pyörii päässäni koko yön. Jäävätkö aivoni jotenkin jumiin ennen nukahtamista? Olen myös joka yö varuillani ja kuuntelen kaikki napsahdukset koska tuntuu koko ajan että en ole yksin.
Jos nukahdan päivällä, alkaa joku ihminen heti puhua päässäni ummet ja lammet. Uskon että tila missä juuri ja juuri on unessa on tuollainen häiritsevä tila missä voi kokea mitä merkillisimpiä juttuja. Ääniä tai näkyjä.
Niin se erikoinen oleminen... Itselläni on sellaista että yhtäkkiä pysähdyn ja alan ihmetellä että miksi kaikki on juuri niin kuin on, elikä pysähdys on minulle negatiivinen, kun elämäni ei yleensäkään ole mitään iki-ihanaa ollut.
Nyt kun minulla on taas masennus, olen saanut monta kertaa ihmetellä että mitä juuri äsken on tapahtunut, kun muisti pätkii vallan vimmatusti.
Ehkä se havahtelu voi olla sitä että on vähän muissa maailmoissa, ja sitten herää siitä ja yhtäkkiä tiedostaa missä mennään?
Harmi että kuvaat oiretta näin niukasti. Lisäksi olisi hyvä tietää onko sinulla muita sairauksia, muita oireita tai lääkityksiä. Jokin merkityksettömältä tuntuva asia voi myös olla syynä.
Poissaolokohtaus, joka on yksi epilepsian alamuoto, ensin tulisi mieleen mutta senkään suhteen kuvauksesi ei ole tyypillinen. Kannattaisikohan kuitenkin mennä kertomaan tuosta vaivasta ensin neurologille?
Olen kyllä ollut useita vuosia pelkästään onneton kun on ollut kaikin tavoin vaikeaa. Siinä sitten kaiken huolen keskellä puhkesi mahasairaus. Siihen söin esim. kortisoonia ja välillä muitakin lääkkeitä joissa, varoitettiin lääkkeiden aiheuttavan joillakin mielenterveysongelmia. No en syö niitä enää, mutta ehkä pitkä käyttö on voinut tehdä tehtävänsä. Olin myös aika vihainen jatkuvasti lääkkeiden syönnin aikaan. Suutuin kaikesta. Ne havahtumiset eivät ole mukavia, vaan siklloin tosiaan tunnen kaiken voimakkaammin ikävästi.
ehkä se kaikki on vain ihmisenä olemista.
Hitsi, ihan sama mulla! Ja se tunne on hieno, kaikki on jotenkin kirkkaampaa, ja verrattuna muuhun, tavalliseen olotilaan, "todellisempaa". Ihan kuin muulloin olisi jotenkin puoliunessa tai sumussa. Ja vaikka kuinka yrittäisi pitää siitä tunteesta kiinni, niin ei onnistu... En ole kyllä osannut pitää sitä minään "vikana", olen luullut, että muulloin on vikaa, että kuljen jonkinlaisessa puolivalvetilassa.