Eli olen 4. kuulla raskaana ja esikoinen on 1v6kk kun kuopus syntyy syksyllä. Miten teillä muilla on mennyt jos ikäero on tuo? Itsellä oli eka synnytys rankka ja samoiten ekat 2kk kun esikoinen kärsi jonkinlaisesta koliikista kun aina valvoi ja huusi yöhön klo 01-03 saakka ja itselläkin oli hormonit aivan sekaisin ekan synnytyksen jälkeen...silti uskalsin ryhtyä tähän uudestaan kun lapset halusin pienellä ikäerolla, mutta vähän jännittää tuleeko tällekin vauvalle joku koliikki tms. Onneksi tällä kertaa molemmat mummot ovat saatavilla jos apua tarvitaan :-)
esikoinen 1,5 vuotias ja vauva
qwerqr
7833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
menee.
Esikoisellani oli koliikki ja muita vaivoja, mm. sairaalahoitoa vaativa munuaistulehdus, joten itkua riitti. En itsekään ymmärrä, missä välissä se onnistui, mutta toinen lapsi syntyi vuosi 7 kk esikoisen syntymän jälkeen, ja kolmaskin parin vuoden päästä.
En nukkunut moneen vuoteen paljoakaan, mutta kai ihminen on rakennettu niin, ettei hän lasten pieninä ollessa valtavasti unta tarvitsekaan.
Parin vuoden päästä lapsilla on hauskaa keskenään.
Heippa.
En sano että se helppoa tulee olemaan,mutta palkitsee kyllä vaivan :)
Meillä kolme lasta,esikoinen oli 1v,6kk kun toinen syntyi,sitten taas kun kolmas syntyi oli vanhin alle 3v ja keskimmäinen 1v.5kk.
Kahden vaippaikäisen kanssa ei ole kaikki ihan niin helppoa kuin yhden lapsen kanssa,mutta kun saat esikoisen vaippaiän ohi,se jo helpottaa.
Päivääkään en vaihtais pois,vaikka rankkaa on ollut,ja välillä parisuhdekkin yhteisen ajan puutteen takia on mennyt päin suota.
Mutta apua kannattaa pyytää kun siltä tuntuu :)
Kaikki tuntuvat aina vaan sanovan että elämä on niin ihanaa,vaikka ei tosiasissa heilläkään aina niin ihanaa olisi.
Mutta ihana on nyt kun lapset 4,5v 3v,ja 1,5v leikkivät kaikki yhdessä ja alkavat vihdoinkin nukkua yönsä kokonaan.Että onhan tässä 4,5v jo valvottukkin.Että nyt jaksaa taas työeläänkin palata.
Tsemppiä teille.
oli sama ikäero ja eka koliikkivauva. Toinen olikin aivan toisenlainen ja arki helpompaa mitä uskalsin odottaa!!!
Meidän lapsilla ikäeroa 1v5kk. Tekemistä riittää ekan vuoden päivät kovastikin. Itse olen hyvin täydellisyyteeen pyrkivä luonne ja otti lujille kun kaikkea ei vain ehtinyt tehdä. Kaksi vaippaikäistä ja omat hormoonit kaupan päälle ei ollut hyvä yhdistelmä. Imetin kun olin raskaana ja väsytin itseni jo raskausvaiheessa.
Loppukatsaus: vaikea masennus tuloksena minulle. Liian vähäistä oli nukkuminen enkä mahdollistanut itselleni tarpeeksi vapaata, kun tein työtä yrittäjänä yhtäaikaa. Kuvittelin olevani voittamaton ja jaksavani.
Väsymykseni meni liian pitkälle ja hoitoa sain vasta 1 vuoden jälkeen akuuteimmasta tilanteesta. Neuvolassa eivät väsymiseen tarttuneet..
Erittäin monet jaksaa ja selviää, mutta on myös harvassa näitä ikävämpiäkin kokemuksia. Kyllä sinä jaksat, jos
1. teette selkeän työjaon kotona
2. osaat ottaa omaa aikaa ja omat harrastukset säännöllisiksi
3. nukut ja syöt riittävästi.
Nyt lapseni ovat päiväkodissa ja minä kuukausien sairaslomalla yksin päivät kotona. Jaksan laittaa ruoan illaksi ja joinakin päivinä jaksan hakea heidät myös hoidosta. Lepäilen ja käyn juoksemassa joka toinen päivä. Syön masennuslääkkeitä vuoden päivät ainakin. En halunnut että tässä käy näin :(
lapset ovat ihania, mutta en jaksa vaihtaa kuin korkeintaan yhden vaipan päivässä. Olen vieläkin väsynyt, vaikka masennuslääkkeet ja unilääkkeet aloitettiin jo 3kk sitten. Uuvuin, mutta aion selvitä :)
kyllä rankalta, jos olet ollut vielä yrittäjänä yht aikaa. Toivottavasti masennus kohdallasi alkaa helpottaa ja saat nyt levättyä tarpeeksi! Itse olen jo nyt raskausaikana antanut luvan itselleni ottaa löysemmin eli nukun tai teen jotain kivaa (luen kirjaa tai katson elokuvaa) silloin kuin tyttö nukkuu ja vastaavasti en ota kotitöistä niin paljon stressiä ja välillä syödään valmisruokaakin :-). Miehen kanssa olemmin ajatelleet työnjaon niin ekana parina kuukautena, että minä nukun vauvan kanssa meidän makuuhuoneessa ja mies puolestaan esikoisen kanssa lastenhuoneessa - tällöin maksimoimme kaikkien unet parhaiten (ehkä?). Lisäksi mummot voivat ainaskin alussa viedä tarvittaessa esikoista leikkipuistoon tai muskariin jos en itse imetykseltä pääse. Aika paljon varmasti riippuu siitä, minkälainen vauva kuopus on (onko koliikkia vai ns. helppo vauva).
Esikoisemme huusi ensimmäiset 5kk. Olihan se vähän rankkaa, mutta halusin silti toisen pienellä ikäerolla. Kun toinen syntyi, esikoinen oli 1v3kk ja nukkui yönsä jo putkeen. Olin varautunut koliikkivauvaan (olen luonteeltani pessimisti), mutta toinen lapsemme onkin ollut kenties maailman helpoin! Hän päästää äänimerkin, kun on nälkä... Heräsi 4kk asti kerran yössä syömään, jonka jälkeen alkoi nukkua yöt putkeen.
Nyt lapset ovat 2,5v ja 1v3kk ja leikkivät kovasti keskenään... Ja riitelevät :D
Minulla on myös niin loistava tilanne, että sekä omat vanhemmat että miehen vanhemmat asuvat lähellä meitä ja haluavat toki lapsia usein käymään. Näin minäkin olen saanut lepoaikaa itselleni.
Tärkeintä on, ettei saa olla liian ankara itselleen. Maailma ei kaadu siihen, jos silloin tällöin syöttää purkkiruokaa lapselle, kun ei jaksa itse vääntää soseita, eikä se kaadu siihenkään, jos villakoirat vilistävät viikon verran nurkissa. Lepää aina, kun lapsetkin nukkuvat. Siivoamaan ehtii myöhemminkin :)
Ja onnea tulevasta perheenlisäyksestä!
Hei!
Kyllä se ihan hyvin menee, älä huoli! Ja jos (kun) sitten väsyttää, reilusti vaan pyydät apuja.
Meidän lasten ikäero on kanssa pieni, esikoinen kun oli 3v, keskimmäinen 1,4v ja kuopus syntyi. Toisen lapsen syntyessä paljon auttoi se, että esikoisella oli jo selkeät päivärutiinit. Jos teillä ei vielä ole, kannattaisin sellaisten luomista, tarkotan ruoka-aikoja, päikkäri-aikoja ja illalla nukkumaanmenoa. Ne kannattaa pitää säännöllisinä, ja mennä esikoisen rutiinien mukaan (silloin ei esikkokaan ihmettele, mitä tapahtuu, kun on tutut ja turvalliset tavat) Se esikoinen on kuitenkin lapsista se, joka jo ymmärtää enemmän ja mahdollisesti reagoi uuteen sisarukseen.
Sen verran vielä, että toisen lapsen kanssa, ainakin mun mielestä, tarvitsi sen toisen aikuisen "panostusta" enemmän kuin yhden kanssa. Nyt nää kolme on pian murrosiän kynnyksellä, kinaavat ja riitelevät kyllä, mutta aina puolustavat toisiaan muilta (jopa joskus minulta, kun mäkätän ;-)
Onnea sinne :-)