Ilola ja ylypeyvvelä saanen ilimottaa että Tuppurraeseen on syntyny rinsessa! Kaheksa harijotuslaokaosta kesti ennen ko osu, meinaan nuita poekija. Kyllähä se jo lääkäri vikkuutteli ko niitä ultraäänijä teki tuosa syyspuolee, jotta tyttyvä veikkaes tulevaksi. Ei nimittäe sanonu näkeväsä minkäällaesija hilavitkuttimija. Minneen uskonu. Eikä Tuppuraeskakkaa. Naoruksi pantii kahekeske ja että ko niin nuori se lääkäri jotta osasiko kahtuvakkaa. Vaekka sano kyllä syvämmet ja muuthii sisuskalut näkeväsä ja oekijoela paekollasa. Vaan sekkaet se tärkeintä siinä onnii, että ne näkkyy.
Siinä vuojevvaehtee yli ootettii ja Tuppuraeska kasvatti mahhaa. Alako se kyllä Tuppuraeska uksimaa jotta erilaene on olo ja erilaene on mahannii muoto. Eijjollu maha semmone etteempäe suuntaotuva pallo, vaa paremminnii se emäntä levesi sivusuuntaasa. Ja ryysti piimää ja söe yksinnään koko huushollin puolukat.
Ja ku nämä poijjat on syntyny aena vähä niinko jälkijunasa, kuka viikon ja kuka kaks myöhäsä, nii tämä sitte aekasti tulemistaa. Ja tulihi kertaryssäökselä. Siinei sitte ehtittykkää pirtin lattijaa pitemmäle ko koko juttu oli ohitte.
Seoli nimittäe sitä aekaa ko lunta tuli taevaa täöveltä. Ja laovantaeilta. Koko päevän Tuppuraeska oli nii hyvvää pattaa minunnii kansa ja touhus posket punasina kotihommija ja kehu vielä jotta on nii kevijä olo. Ja saonasa kävi niinko aenae sitte ko minä olin saanu poijjat pestyvä ja itekkii siinä samala kylypeny. Siinä sitte juotii kahavit ja kötistyttii univuoteele. Nii kohta Tuppuraeska nousee ja sannoo jotta pittää vielä vessaan lähtijä, vaekkoes jo nukuttanukki makijasti. Minneen oo varma jotta ehinkö kunnola nukkuva, aenae meinasin, ku alako kuuluva semmosta kummaa ääntä. Niinko oes joku uikuttanu. Minä ensin että poijjat näkkee unta ja käännin kylykijä, mutta sitte tajusin, jotta Tuppuraeska eijjoo tullukkaa takasi.
Siitä sitte ylös ja kahtommaan jotta mihi se jäe, nii sielä se oli vessan kooliin noijjaamasa ja päästi semmosta pikkusta ääntä. Minä jotta mikä tuli nii se sannoo, jotta mikä, mikä se nyt tullee ja sitte karijasi jotta lapsi se tullee ja se tullee justiisa nyt! Minä siinä tepastelin etteen ja taa, jotta ei kaet se nyt justiisa tuu niin tämä että tullee se! Aota minut makkuule!
Minä nostin Tuppuraeskan käsimutkiile ja kannon pirttiin ja meinasin että sohovale makkuule, mutta tämä vaan viittaeli lattijale käjelään ja minä tejin työtä käskettyvä. Sohovatyynyn kerkesin sen pään alle napata ku tämä jo irvisti pahasti ja ähkäsi. Ja viittoeli samala yöpaijjan helemuksiisa. Ja ku minä sitä paetaa nostin ja housunkaoluksesta kurkistin, nii tukka jo näky.
Siinä mulle hätä tuli. Tuntu että pitäs itekki mennä vessankoolile istummaan, mutta Tuppuraeska aavisti vissiin aekomukset. Se nappas käestä minuva kiini ja karijasi jotta ei mihinkää! Muuta ko otat kännykkäsi ja soetat ampulanssija ja pysyt sitte siinä. Niim minä saen soperreltuva nimijä ja osotetta puhelimmeen ja että tukka jo näkkyy. No ne aekovat tulla kiireesti, oekeen pilliin ja valloin kansa. Minä helepottuneena, että tämähän kävi nätisti, mutta helepotus eijjollu pitkäaekane.
Se Tuppuraeska irvisti entistä pahemasti ja oekeen nousi kohole siitä lattijasta. Ja sitte sano ihan tavallisela äänelä jotta mee pesseen kätes ja joutuun ja ota muutama puhas pyyhe kaapista, mutta ota ensin nuo housut poes tieltä. Ja minä puolijuoksuva käjenpesule ja syvän tako nii jotta kipijästi kävi. Ja ku minä takasi pirttiin niin Tuppuraeska sielä pää punasena jotta ota ja pie jaloista kiini jotta hän saa ponnistaa, ja levitä niitä pyyhkeitä alle. Minä että elä hyvä ihimine ponnista, että ootettaan ampulanssija, mutta ei se taepunu tuumaan. Muuta ko ponnisti menemään ja minä pijin sitä nilikoesta. Ja sitte sieltä vaan mulijahti pää ensin ja minä irti jalakoesta ja päätä tukemaan. Ja kohta sieltä vääntäyty koko ihimisenlapsi. Ja alako kitistää itkuva siinä minun käsisäni ja minä jotta mitä hyvänen aeka minä teen tämän kansa.
Nii Tuppuraeska siinä, jotta kuivaa sitä pyyhkeisiin, aenaki naama hyväksi ja nosta se tänne minun mahan pääle ja paa peittuva meile. Mulla käet tärisi, vaan saen minä ne peiteltyvä. Sitte Tuppuraeska käski minun kahtuva, jotta kumpi se on. Eikä ollu mittää hilavitkuttimija!
Ja samasa se ampulanssiki tuli ja jo minuva helepotti. Ne nostivat koko paketin paareile ja kehuvat jotta onpa hyvin hoijettu synnytys. Sanovat jotta saeraalaan mennää hoetelemmaan loput ja että kätilö saa tulla sitte peräsä ku ehtii.
Siihen minä jäen istummaan pyyhevuoren kansa ja ihimettelemmään. Kesti jonki aekaa ennenko toennun ja siivosin jälet. Vasta siinä mulle oekeen päläkähti päähän, jotta meilä on nyt tyttö! Ja ihan omatekonen. Alusta loppuun asti.
Siinä vuojevvaehtee yli ootettii ja Tuppuraeska kasvatti mahhaa. Alako se kyllä Tuppuraeska uksimaa jotta erilaene on olo ja erilaene on mahannii muoto. Eijjollu maha semmone etteempäe suuntaotuva pallo, vaa paremminnii se emäntä levesi sivusuuntaasa. Ja ryysti piimää ja söe yksinnään koko huushollin puolukat.
Ja ku nämä poijjat on syntyny aena vähä niinko jälkijunasa, kuka viikon ja kuka kaks myöhäsä, nii tämä sitte aekasti tulemistaa. Ja tulihi kertaryssäökselä. Siinei sitte ehtittykkää pirtin lattijaa pitemmäle ko koko juttu oli ohitte.
Seoli nimittäe sitä aekaa ko lunta tuli taevaa täöveltä. Ja laovantaeilta. Koko päevän Tuppuraeska oli nii hyvvää pattaa minunnii kansa ja touhus posket punasina kotihommija ja kehu vielä jotta on nii kevijä olo. Ja saonasa kävi niinko aenae sitte ko minä olin saanu poijjat pestyvä ja itekkii siinä samala kylypeny. Siinä sitte juotii kahavit ja kötistyttii univuoteele. Nii kohta Tuppuraeska nousee ja sannoo jotta pittää vielä vessaan lähtijä, vaekkoes jo nukuttanukki makijasti. Minneen oo varma jotta ehinkö kunnola nukkuva, aenae meinasin, ku alako kuuluva semmosta kummaa ääntä. Niinko oes joku uikuttanu. Minä ensin että poijjat näkkee unta ja käännin kylykijä, mutta sitte tajusin, jotta Tuppuraeska eijjoo tullukkaa takasi.
Siitä sitte ylös ja kahtommaan jotta mihi se jäe, nii sielä se oli vessan kooliin noijjaamasa ja päästi semmosta pikkusta ääntä. Minä jotta mikä tuli nii se sannoo, jotta mikä, mikä se nyt tullee ja sitte karijasi jotta lapsi se tullee ja se tullee justiisa nyt! Minä siinä tepastelin etteen ja taa, jotta ei kaet se nyt justiisa tuu niin tämä että tullee se! Aota minut makkuule!
Minä nostin Tuppuraeskan käsimutkiile ja kannon pirttiin ja meinasin että sohovale makkuule, mutta tämä vaan viittaeli lattijale käjelään ja minä tejin työtä käskettyvä. Sohovatyynyn kerkesin sen pään alle napata ku tämä jo irvisti pahasti ja ähkäsi. Ja viittoeli samala yöpaijjan helemuksiisa. Ja ku minä sitä paetaa nostin ja housunkaoluksesta kurkistin, nii tukka jo näky.
Siinä mulle hätä tuli. Tuntu että pitäs itekki mennä vessankoolile istummaan, mutta Tuppuraeska aavisti vissiin aekomukset. Se nappas käestä minuva kiini ja karijasi jotta ei mihinkää! Muuta ko otat kännykkäsi ja soetat ampulanssija ja pysyt sitte siinä. Niim minä saen soperreltuva nimijä ja osotetta puhelimmeen ja että tukka jo näkkyy. No ne aekovat tulla kiireesti, oekeen pilliin ja valloin kansa. Minä helepottuneena, että tämähän kävi nätisti, mutta helepotus eijjollu pitkäaekane.
Se Tuppuraeska irvisti entistä pahemasti ja oekeen nousi kohole siitä lattijasta. Ja sitte sano ihan tavallisela äänelä jotta mee pesseen kätes ja joutuun ja ota muutama puhas pyyhe kaapista, mutta ota ensin nuo housut poes tieltä. Ja minä puolijuoksuva käjenpesule ja syvän tako nii jotta kipijästi kävi. Ja ku minä takasi pirttiin niin Tuppuraeska sielä pää punasena jotta ota ja pie jaloista kiini jotta hän saa ponnistaa, ja levitä niitä pyyhkeitä alle. Minä että elä hyvä ihimine ponnista, että ootettaan ampulanssija, mutta ei se taepunu tuumaan. Muuta ko ponnisti menemään ja minä pijin sitä nilikoesta. Ja sitte sieltä vaan mulijahti pää ensin ja minä irti jalakoesta ja päätä tukemaan. Ja kohta sieltä vääntäyty koko ihimisenlapsi. Ja alako kitistää itkuva siinä minun käsisäni ja minä jotta mitä hyvänen aeka minä teen tämän kansa.
Nii Tuppuraeska siinä, jotta kuivaa sitä pyyhkeisiin, aenaki naama hyväksi ja nosta se tänne minun mahan pääle ja paa peittuva meile. Mulla käet tärisi, vaan saen minä ne peiteltyvä. Sitte Tuppuraeska käski minun kahtuva, jotta kumpi se on. Eikä ollu mittää hilavitkuttimija!
Ja samasa se ampulanssiki tuli ja jo minuva helepotti. Ne nostivat koko paketin paareile ja kehuvat jotta onpa hyvin hoijettu synnytys. Sanovat jotta saeraalaan mennää hoetelemmaan loput ja että kätilö saa tulla sitte peräsä ku ehtii.
Siihen minä jäen istummaan pyyhevuoren kansa ja ihimettelemmään. Kesti jonki aekaa ennenko toennun ja siivosin jälet. Vasta siinä mulle oekeen päläkähti päähän, jotta meilä on nyt tyttö! Ja ihan omatekonen. Alusta loppuun asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnee ja siunausta vuan temmekseen.
Passoisko tuo pyytee sinua kätilöks sitte ku meellä tarvihtoo piästäjjee?
Sehä käöp sinulta ku ennen tehneeltä.
Vuan mitteehän tuo eokko tuumois ku tuntematon veli temmeksestä tulis sinne rotkon reonalle vaovvoo
piästämmään. Eee se ehken taijja sittenkään olla hyvä ajatus pyytee sinua siihe hommaan.
Nolottashan se emäntee myöhemmin kun kätilö temmeksestä tulis vastaan jossain seoroissa.
Hoetele vuan ommoo pesuetta raahassa ja rakkaaovessa siellä temmeksessä.
Kohta piästään taas kynnökselle. Uutta kylyvämmään. Ku pellot alakaa sulamaan.
Tuppu ulosottomiehenä! Va oothannää sitä harjotellukkii poekiesi kanssa, ko oot vetänä niitä millon viemärputkesta ja millon pottukellarin luukusta. Mutta ylleensä jaloesta päen. Tuilko tyttöki jalat iellä? Eeku taesithan sannoo, että hiustupsukka näky!
Soapi nähä miten Tupusta tulloop hemppee ja notkee ko tyttö pääsee kierittää häntä pikkusormesa ympärille. Nyt on Tuppu heikoilla, pittäes käöttää tilannetta hyväksi. Suostuesikohan tuo laenoomaan valtamerilaevaasa nyt...? Pittääpä kokkeilla.
Onnee vuan ja Taevaan Isän siunausta koko perheelle miunki puolesta! Hieno kirjotus, oekeen mielala nous täälki, ku luin.
Nii ne sitte Tuppuraeska ja tyttö tekivät reilu vuorokauvven mittasen toepumisloman oussiin. Mitä ko Tuppuraeska vanaha tekijä siinä lapsentevosa, vaekkei muute vanaha ookkaa, parraasa ijäsä. Maanantaena minä nouvvin koko satsin takasi Temmeksele. Ja jo seon soma epeli se tyttö. Silleijjoo pääkää yhtää litistyny mihinkää suuntaa vaa on niinko omena. Niinko valakija kuulas ko sen syksylä poemii puusta. Minä oon aatelu jotta se on niin ko sei joutunu virantelemmaa tuntikaosija siinä pinhuusisa ko synty kerrala. Ja ko sillä on sormetki semmoset vaalijanpunaset ja kynnet ko vikarollipastillit ennenvanahaa, semmoset himmijänkiiltävät. Ja sillä on jo silimäthii auvvenneet, ko poijjat sensijjaa on viikkokaosija maanneet silimät viirullaa paksuje poskijen sisäsä. Poijjila on sensijjaa suu ollu meleko levijälä ko neon huutanneet maetojasa, mutta tällä suu aokijjaa tuski hernee mentävvää aokkuva ko se haluvaa eyvväellee. Eikä tyttö oksentaa possaota olokapäällä taputtelijan paetaa märäksi niinko poijjat. Kohtelijaasti vaa ruikkaa pikku viiru niinko kiitokseksi ja alakaa sitte nukkummaan.
Tuppuraeska ehotti nimeksi Lumiaa. Lumitalave muistoksi kuulema. Minnoon sitä makustellu että tykkäänkö vaeko en. Minula on iteläki ehotus vaa jääneekö haaveeksi tai antasko tuo Tuppuraeska panna toeseksi nimeksi. Minnoon tykäny aena Anniina-nimestä. Ko siittä on se komija laolu että Annina, mun kyyhkyni pieni Annina, piazzan kaunein sa liet. Seon ollu Merikannon Oskarillaki joku tämmönen kyyhky ko mullaki nyt.
vae parraasa iässä, vanaha ukonkupeli out, ihime että enneä tärppejääkään tuossa kanes-asiassa. Mutta saehan se Aaprahamikin vanahana poejjan, ni mikset sitte sinnäe, et kae sinnou sen huonompoo tekkoo.
Vae Lumia, no sehän rimmaesi hyvin rumian kanssa, jonka löyvvät sieltä peilikuvajaesesta;) Vitsiä pukkaa nääs eekä ihan vitsiäkkää:)
Naarattaa ihan tuo sun toohotukses sen Rinsessan kaa, voe tokkiisa!