Kamalin bulimiaan liittyvä muistonne?

Niitä on AIVAN LIIKAA....
Nuorempana porukoiden kaappien pikkuhijaa sala tyhjennys/omien ostosten mässytys,jonka jälkeen ns.lenkille/ulos ja laattamaan pusikoihin ja rakennustentaa minne nyt vaan kerkes,joskus meijän koira tuli perässä ja veteli mun jäämät maasta ((kameeta)),,ym.. ja se wcseen jäävä löyhkä jota koittaa poistaa tulitikuilla tai raikastimella, hinkata pönttöä,pestä lavuaaria.. Tai sit se kun kaveri tai muu on haistanu/luulen sen haistanneen mun hengityksestä oksennuksen vaikkei sanois mitään.. Kamalin on varmaan kun olin mummolla viikon ja mukaan olin ottanu levyttäin suklaata ja kilon irtareita jotka sit vedin yks yö ja hiivin sielt tuvasta niin pitkälle kun kerkesin ulkona ja laattasin auton parkkipaikan viereen kamalan määrän! koitin peittää sitä paljailla käsillä lumihankeen vaikka kuinka kauan ja aamulla kun heräsin kävin kattoon mis kunnos se oli mut mummon koira oli kaivannu ja levitelly sen ympäri pihaa..:(( se oli niin kamalaa isovanhemmat koki sen halveerauksena niitä kohtaan,mä en pystyny kattoon niitä silmiin pitkään aikaan ja vielläkin häpeen kaikki mun tekoja aivan saatanasti!!.. Ja sit joka kauppareissu se on yhtä häpeetä. pahinta on se et ihmiset tietää mun ongelmasta.

Kamalin oli ku jäin kiinni :(
Faija tuli kotiin, ja olin unohtanut siivota vessan ihan täydellisesti, ja se löyi lavuaarista jotain oksennusrippeitä. Oli ilmeisesti järkeillyt että menee kaivelemaan mun huonetta, ja sieltä löytyi sitten kaikki sipsipussit ym.
Kamalin oli kuitenkin se reaktio siihen: "Tämäkö nyt on sitä bulimiaa?" ja sitten kamala lässytys siitä miten olen läski mässytäjähirviö ja jos haluan yrjötä niin "älä sitten minun vessaani sotke" :(

Niitä kertoja riittää. Joskus mässäilin himassa ja hain ruokaa keittiöstä omaan huoneeseen ja ahmin minkä jaksoin ja sit kysyin auton avaimet ja hain viel kaupasta lisää ja ahmin samalla ku ajoin autoo. Sit ajoin reilu 20 kilsaa meijän mökille ja oksensin sinne pihaan. Oli vielä hirvee talvi pakkanen ja ihan säkkipimeetä sielä metsän keskellä. Tärisin sormet kurkussa autonvaloissa ja mahaan koski ja olin ihan jäässä mut pakko oli saada oksentaa kaikki ulos

Toinen mikä oli ihan järkyttävää oli se että opiskeluni ajan asuin solukämpässä kahen muun tytön kanssa ja koulun jälkee ennenku ne tuli himaan ahmin niidenkin ruokia ja hain lisää. Ja laattasin roskikseen sielä mun omassa koppihuoneessa. Piti hakee litra tolkulla vettä että sain kaikki ulos. Se mun koppihuone haisi ihan järkyttävälle ja joka paikka oli aina ihan sotkussa ja huudatin telkkaria täysillä ettei ne muut olis kuullu mun touhuja. Sit kerran se roskapönttö kaatu mun lattialle ja se siivomin oli ihan kauheeta. En tienny millä olisin pyyhkiy tai vieny ne likaset rätit. Ja kauheinta oli se että möngin pienestä tuuletus ikkunasta aina ulos sieltä mun huoneesta viemään niitä oksennusmääriä roskiin.

Viikonlopuiks tulin aina kotiin äidin ja isän luo enkä todellakaa sielä voinu oksentaa rauhassa kun ne oli aina himassa tai vähän ehkä tiesi mun sairaudesta niin ne piti silmällä etten keittiössä tai tyhjentäny jääkaappisa hetkessä. Mut koska oon niin mielenvikanen tän bulimian kanssa, niin kävin hakee sämpylöitä ja kaikkee ihan hulluna silloin kun ne ei kuullu ja viel kauppareissun jälkeen ahmin kyyneleet silmissä jossain parkkipaikalla autossa. Sit ajoin ABCn yleisvessaan ja laattasin sielä. se oli niin ahdistavaa. vietin niissä vessoissa aina vähintään sen kaks tuntia oksentamassa. kerran en uskaltanu mennä enää sinne ABClle ni menin meijän talonyhtiön pyykkituvan vessaan oksentaan. Eikä siinä vessassa toimi lukko ja kuulin että joku tuli sinne. Sammutin äkkiä valot ja seisoin hengittämättä varmaan puol tuntia sielä piilossa ja odotin että se joku lähtis pois. Maha kupli ja mörisi ja oli niin paha olo että tuntu että kuolen sinne.

Kamalimpia bulimiaan liittviä muistoja on se,kun olin ex-anoppilassa Pohjoisessa ensimmäisiä kertoja-ja anoppi oli laittanut pöytää "kystä kyllä"eli paahtopaistia,bernaisé-kastiketta,valkosipulipottuja,tuoretta leipää,vastlypsettyä maitoa&voita.Ja sitten vielä heti perään kahvit-suklaakonvehteja,mustikkapiirasta,korvpuusteja ja maustekakkua.Kohteliaisuudesta miehen vanhempia kohtaan maistelin aluksi kaikkea,ja koko ajan kun tuputettin lisää tuli syötyä 2 ISOA annosta ruokaa 4 limpunpalaa voilla ynnä parit piirakkapalat 2 korvapuusteja ja kourallinen keksejä.Ja eikun äkkiä pihalle,muka röökille,mutta oikeasti liiterin taakse yrjölle.
Tungin sitten käsilaukustani ottamaa ruokasuolaa(käytin sitä tuohon aikaan oksennuksen aikaansaamiseksi)-ja matkahammasharjan suuhuni-ja rupesin tyhjennykselle liiterin takana olevaan ojaan.Noin viidessätoista minuutissa sain vatsan tyhjäksi.Ja rupesin kauhomaan ojassa olevan oksun päälle vettä ojasta.Silmät punaisena,meilkit poskilla,ja kuset housussa(kyllä..) =(.
Huomasin sitten appiukon katselevan puuhiani ojan reunalta.Oli tullut myös perässäni tupakille..
Olisin halunnut vajota maan alle,ja sain soperrettua,et tuli vähän paha olo..kun oon tosta MAHAHAAVASTA kärsinyt..Ryntäsin paniikissa pois vierashuoneeseen,ja linnottuduin sinne-selitin ex:lle,et on huono olo ja haluan levätä.Apen kanssa ei puhuttu asiasta koskaan,vaikka oksensin sit myöhemmin siellä käydessäni useita kertoja öisin yläkerran wc:ssä..ja sen on TÄYTYNYT -ainakin joskus kuulua alapuolella nukkuvien appivanhempien makkariin.

Ja en kyllä tiedä tuntevatko tuollaiset 30-luvulla syntyneet ihmiset-ainakaan miehet-bulimiaa??Mutta kamalan noloa oli.Varmasti kuitenkin tajusivat jotenkin ettei miniän ruokailussa ole kaikki kohdallaan.

En tiedä oisko tää nyt enemmän huvittavin kun kamalin, mut kuitenkin.

Viime kesänä ennen kun menin tallille olin syönyt kolme pussia karkkia "lounaaksi". Päätin kuitenkin sinnikkäästi olla niitä oksentamatta, vaikkei se normaalisti tulisi suurinpiirtein kyseeseenkään. Menin sitten hevoseni kanssa maastoon ratsastamaan ja yhtäkkiä tuli niin paha olo et meinas taju lähteä. En voinut kuitenkaan tulla hevosen selästä alas siellä maastossa, koska se on vähän levoton ja lähtee aina liikkeelle selkään noustessa ja on vielä niin korkea. No pysäytin sitten hevosen tienviereen, työnsin sormet kurkkuun ja oksensin. Heppaparka tietysti sitte vähän säikähti siitä ja lähti ravaamaan. No oksennukset sitten siinä äkillisessä liikkeelle lähdössä lensi mun suusta mun päälle. Oli siinä sitten vähän hankala yrittää putsailla vaatteita, ennen kun pysty menemään takasin tallin pihaan... :D

Joskus kun asuin kotona, niin ryntäsin aina ulos oksentamaan, useamman kerran sitten on metsästä löydetty nämä minun oksennuslammikkoni.. :/ Joskus meidän koira. Kyllä se on selvää ollut kuka ne on sinne aiheuttanut. Isä sitten sanonut että mitenkäs kun löysin taas sitä oksennusta tuolta metsästä kun koiraa käytin ulkona? Sano siihen sitten täysin nolona jotain. Kerran päätin kotona oksentaa johonkin kulhoon illalla kun olin vielä salaa syönyt, niin isäni sitten ihmetellyt että miten vielä niin myöhään olen valveilla, niin tuli katomaan ja ovissa ei ole lukkoja, yritin siinä sitten piilotella oksennuskipponi, mutta turhaan, kyllä hän huomasi sen ja sitten olin niin nolona että kamaluus. Olisin voinut vaikka kuolla HÄPEÄÄN! Kauhea juttelu ja huoli, en nukkunut varmaan silmäystäkään seuraavanayönä :/

Oon oksentanut myös kippoihin ja niitä on sitten isä ja äitikin löytänyt kun ovat siivonneet ja mula unohtunut joku salinen kippo johonkin :( On sitten noloa siihen mitään kommentoida ihan paniikissa. Ajattelee vaan siinä vaiheessa että saakeli kun olin taas huolimaton ja kauhulla jo odottaa sitä huolta minkä sillä saa aikaan. Ei ollut yhtään mukavaa, tuntui että jalat pettää alta. NIIN sairaan NOLOA!

Kerran olin saunassa ja päätin oksentaa vatiin ja kaataa sen sitten viemäriin. Luulin todella lukinneeni oven, mutta sisko tuleekin saunaan, yritä siinä sitten piilotella saunassa jotakin ämpärillistä haisevaa oksennusta. SAAKELI että oli todella noloa. Varmaan ollut järkyttävä tilanne molemmin puolin.
Joskus on siskoni myös löytänyt altaasta jotain oksennusta..

ihan hiljattain porukat oli jo vähän saaneet tietoo et on bulimia, niin meille oli tilattu pizzaa ja sit toki söin. Syönnin jälkee hain yhen tietyn ämpärin mun huoneesta, ja vein sen vessaan, koska siellä pystyin varmistamaan, ettei kukaa tuu sinne. Oon osannu oksentaa äänettömästi jo jonku aikaa. Mut sit yhtäkkii suusta tuli ihan sairaan kova yökkäys ääni ja meidä isä tuli hiljaa vessa oven vieree rappuset alas niin etten kuullu. Sit ku olin saanu vessan puhtaaks ja keiken ulos tulin se ämpäri kädes ihan turvonneena ulos vessasta ja se seiso siin oven vieres. Menin ihan paniikkiin ja suljin oven äkkii kii ja yritin selitellä et oon vaan pessy tääl hampaita ku oli hammas harja kädes ja hei TOKI "meni" läpi.. Aamulla iskä oli toittottanu koko taloon asian tiedoks mitä olin tehny..

Tänään mulle sattu maailman noloin juttu!
No mulle tuli aamulla KAUHEE ruuanhimo ja menin sitten fiksuna tyttönä raxiin syömään. No siellä yksi mies (tarjoilija) tujotti mua KOKOAJAN kun hain ruokaa ja kävin vähänt välii vesassas (puklaamassa) - en mä nyt ihan TOLKUTTOMASTI sitä ruokaa ottanut, ehkä hieman enemmän ku normi ihminen, mutta en nyt mitenkään niin paljon, että olisi voinu alkaa epäilee, mut kai se sit näki mun luurankomaisest olemuksesta sen - ettei muhu voi mahtua noin paljon ellen sitten käy tyhjentämässä.
Ihan tähän väliin; Oon pääasiassa anorektikko, mutta joskus (harvoin kyllä) saan tälläisii bulimisii kohtauksia ja päähänpintymii... No kolmannen vessa käynnin jälkeen (olisin muutenkin jo aikaisessa lähtee) se tarjoilija oli mua naistenvessan oven takana vastassa ja sano;
" Kuule, kai sä tajuut ettei noin saa tehdä. Mitä jos menisit jatkamaan noita harrastuksiasi johonki muuhun ravintolaan. " Olin lievästi sanottuna shokissa ja lähin puoljuoksien sielt pois. Voitte vaan arvata kuinka paljon mua häveti, oikeasti olin KUOLLA häpeään. En sitten tiiä mistä se MIES sen arvasi. Tajuaisin viel jossain suhtees jos muija arvais, mutta et se MIES... Ehkä sillä on jotain kokemusta syömishäiriöistä? En sit tiiä, mut pirun noloo oli. Onko muilla samantapaisii kokemuksia?

Kyllä kamalin on se kun pahimpana bulimia-aikana oksensin monta kertaa päivässä, ja kerran sit oksensin verta ruuan mukana, ja nenästä tuli verta samaan aikaan. olin vielä metsässä melko kaukana asutuksesta.silloin rupes kyllä pelottaan, et onks mulla ruokatorvi revenny tai jotain...

Ja koulussa(ammattikorkeakoulu) luulin ettei kukaan tiedä sairaudestani mitään, ja sit avauduin siitä kerran kännissä kahdelle asuntolatoverille, niin ne sano et kyllähän kaikki sen tietää! Kuulemma sen näkee musta, oli tietty imusolmukkeet ihan turvonneet, ja oli mut kai joskus nähty/kuultu oksentamassa... Ja olin silloin ihan anorektisen laiha(bmi 16.5). Sen jälkeen tuntui et mun otsassa olis lukenu SAIRASTAN BULIMIAA...

President kuulostat aivan ihanteelliselle äidille!

Itse olen ainoastaan kertonut bulimiastani poikaystävälleni. Hän toki yrittää tukea minua tekemällä terveellistä ruokaa kanssani ja kannustamalla liikkumaan, mutta silloin kun ahmin saan usein syyllistystä osakseni joka on johtanut salailuun. Harrastus on siirtynyt pakonomaisesti tilanteisiin jolloin poikaystäväni ei ole paikalla. Esim. hänen töihin lähtiessä ja minun ollessa kotona hakeudun heti kaupan/jääkaapin kautta pöntölle. Tilaisuus tekee varkaan ja en pysty vastustamaan kiusausta koska en voi varmasti tietää milloin tarjoutuisi seuraava tilaisuus.

Tämä nyt oli vähän off topic joten asiaan:

En ole mihinkään kovin noloihin tilanteisiin joutunut sillä olen erittäin varovainen, mutta luultavasti hirvein kokemus oli vanhempieni kesämökillä. Oli joku juhlatilaisuus jota en paremmin muista, mutta siellä tuli hiljalleen ahmittua ja myöhemmin oli sitten pakko päästä oksentamaan. No en sitten uskaltanut oksentaa vessassa koska siinä ei ollut lukkoa. Lähdin sitten rämpimään poluttomaan metsään niin kauas että järvi tuli vastaan (halusin nimenomaan sinne jotta vesi huuhtoisi kaikki todisteet ja olisi paikka jossa pestä kädet). No suunnitelma toimi eikä kukaan koskaan saanut tietää, mutta tämä oli se hetki jolloin tajusin että itselläni todella on ongelma.

kenties mun 16:tena syntymäpäivänä (3 vuotta sitten) kun lukitsin itseeni telkkarihuoneeseen ahmimaan hirveästi pastaa ja äiti ja pikkuveli tuli ja koputti oveen yrittäen houkutella mut ulos, mutta mie tietenki vaan tiuskaisin et "häipykää! jättäkää mut rauhaan! yms". sit ne istahti oven eteen ja lauloi "paljon onnea vaan" samalla ku ahmin ja kattelin jotain tyhmää tv-ohjelmaa. sit ne meni pois ja jatkoin ahmimista hiljaa avaamatta ovea edes kerran enkä koskaan kiittänyt niitä.

nykyään mun pikkuveljellä ei ole enää kanssani mitään tekemistä. en ymmärrä miksi äiti vielä jaksaa puhua mulle.

Näitähän riittää tähän 6 vuoteen..
Oksensin viemärin tukkoon ja piti soittaa putkimies paikalle,kun ei omin avuin saanut sitä kuntoon. LUOJA sitä häpeää. Kerran olin unohtanut myös vetää vessan ja talkkari oli juuri sinä päivänä tullut katsastamaan huoneistojen kosteustilojen kunnon.nooh voi olla ettei nyt bulimiaa ajatellut,mutta nolotti silti kun tajusin sen jälkeenpäin.

Vanhemmat löytäneet oksuvateja huoneesta ja kaikenmaailman herkkukätköjä jne.

Tää sairaus ei saa ihmisten empatiaa toisin mitä anoreksia. Halveksuntaa sen sijaan riittää. Inhoan jo itse itseäni tarpeeksi paljon.. ei kai kukaan itsekunnioituksen omaava ihminen tekisi tätä itselleen?

Pakko kirjoittaa tänne, vaikka viimeisestä viestistä on jo niin kauan aikaa..

Itselläni on jo/vasta (?) ollut bulimia n. 6 vuotta, ja siinä ajassa on noloja asioita kyllä tapahtunut.

Ensinäkin kaikki ne kerrat, kun menee niihin samoihin tuttuihin kauppoihin ostamaan pusseittain karkkia, sipsejä, light limsaa, joskus ruokaa.. Eihän kukaan kai pienessä kaupungissa voi olla huomaamatta, kun sama ihminen menee useana päivänä viikossa ostamaan samat sairaat määrät ruokaa kuukaudesta toiseen. Ja se häpeä on jotain aivan hirveää. Myös se tunne, kun näkee jonkun tutun kaupassa, etenkin kassalla, mistä ei pääse niin vain karkuun suurine ostoksineen.. :S

Vanhempani ja sisarukseni ovat myös löytäneet oksennuskippoja huoneestani useaan otteeseen. Bulimiani alkuvaiheessa, kun olin juuri oppiunut oksentamaan ja tajunnut oksennuskippojen jumaluuden, otin ajattelematta astiakaapista kalliin Tupperware-kulhon ja siitäkös ihmetys syntyi, kun se oli kadonnut. Kuukausien päästä se löytyikin sitten minulta oksennuksen syövyttämänä. Olen myös kaatanut jokusen kerran oksennuskipon lattialle ja kerran myös istunut vahingossa sen päälle, kun pidin sitä tuolillani. Siivoaminen ja haju - jotain järkyttävää..

Olen myös jäänyt joitakin kertoja kiinni "itse teossa". Mm. isäni on löytänyt minut oksennusämpärin äärestä, joka oli piripintaan täynnä.

Vessasta on myös löytynyt oksennustani joskus, kun olen unohtanut vetää vessan.

Etenkin isäni on löytänyt "piiloroskiksiani", jotka ovat olleet täynnä tyhjiä karkkipusseja, sipsipusseja, ruokapakkauksia.. Siinä sitten yrittää selittää, miksi muutamissa päivissä on yli parikymmentä karkkipussia tyhjänä.

Olen myös oksennellut vessan tukkoon ja myös suihkun viemärit. Ei yhtään hävettänyt, kun isä tonki sormin lavuaarista ruoanpalasia ja kirosi.

Meillä on myös likakaivo, joka tulee aiempaa nopeammin täyteen. Olen saanut kuulla siitä usein ja sieltä kuulemma erottuu ruoanpalaset. En tiedä mitä tyhjentäjät siitä ajattelevat, mutta minua se ei suoranaisesti ilahduta.

Kerran sain olla mummullani Tampereen keskustassa muutaman yön mummun ollessa muualla. Ahmin ja oksentelin urakalla, myös mummun kaapit tyhjentyivät, mutta ajattelin ettei hän huomaa. Siivosin kaiken mielestäni täydellisesti, mutta jälkeen päin kuulin mutkien kautta, että koko asunto oli haissut oksennukselle ja kuinka kaikki ruoat olivat menneet.

Olin yhtenä kesänä paljon öitä toisen mummuni ja pappani mökillä, jossa ei ole muuta kuin ulkovessa. Sinne en uskaltanut paljoa oksennella, joten oksentelin pussiin, joka oli laitettu ämpäriin. Sitten eräänä aamuna heräsin auton ääneen, kun pappa oli tullut mökille ulkohommiin. Pelkäsin kauheasti, että pappa tulee sisälle, mutta ei onneksi. Päätin lähteä pikaisesti menemään ja solmin pussin. Olin silloin vielä alaikäinen ja ajelin skootterilla. Tungin jättimäisen oksennuspussin skootterini penkin alle ja yritin painaa kiinni. PUSSI RÄJÄHTI JA KAIKKI OKSENNUKSET LEVISIVÄT KYPÄRÄSYVENNYKSEEN JA RUOHIKOLLE. Siinä yritin paniikissa siivota jälkiä huonolla menestyksellä. Kaavin suurimmat oksennukset uuteen pussiin ja lähdin kotiin. Heitin pussin matkan varrella jätekatokseen. Kotona sitten yritin pestä skootteriani, mutta haju ei tuntunut millään katoavan..

Ja sitten vielä yksi: Egyptin 2-viikon matka pari vuotta sitten, joka oli täynnä oksennusta. Olimme Luxorin retkellä siskoni ja äitini kanssa. Menimme hienoon ravintolaan syömään seurueemme kanssa ja ahdoinkin sitten ruokaa kiitettävästi. Ennen matkan jatkumista rynnistin vaihvihkaa oksentamaan ja sitten sähköt menivät. WC:ssä oli pimeää ja vesi ei toiminut. Vessojen lähellä oli " paikallinen wc-paperimies" ja pitkä jono ihmisiä.. Pönttö oli täynnä oksennusta ja sähkökatkos ei mennyt ohi.. Paniikissa yritin peitellä oksennusta paperillani. Sitten astuin ovesta ulos ja seuraavana vessaan oli tulossa vieras nainen ja hänen jälkeensä äitini. Kyllä hävetti..

Perheeni tietää bulimiastani. He eivät suhtaudu halveksivasti, vaikka heidän kuuluisikin. Minua hävettää käyttäytymiseni ja se, että he joutuvat vielä kestämään tätä päivittäin. Meille on vain vuosien kuluttua tullut tapa olla puhumatta asiasta - paitsi joskus harvoin. He tietävät, etten kuuntele. Onneksi ensi syksynä muutan luultavasti pois opiskelemaan. En vain tiedä kuinka selviydyn.

Ai niin ! Ja hieno oksennusrefleksi ! Wanhojen tanssien jatkoilla join jonkin verran alkoholia ja en ole kovin hyvä sen kanssa. Asiaa ei helpottanut parin päivän syömättömyys tai se, että halusin vain juoda "pään tyhjäksi". Siinähän sitten oksensin mm. seinään kaikkien nähden ja jouduin takahuoneeseen oksentelemaan ämpäriin.. sen jälkeen alkoholinkäytön kanssa ei ole ollut ongelmia, vaikka joisinkin vähän enemmän..

aika jännä, että vaikka olen itse sairastanut bulimiaa muun sh:n ohessa jo 4 vuotta, ei ole kummempia nolouksia sattunut... Olen vaan niin hirmu varovainen luonteeltani, luulisin. Vanhemmat eivät koskaan saaneet tietää tätä puolta minusta, ja hammaslääkäri oli ihanan huomaavainen ja auttavainen (eipä muuten hampaissakaan pahemmin näkynyt bulimia, ihme kyllä! Kai se auttaa, kun lopettaa oksentamisen ajoissa ja huuhtelee maidolla...). Nolointa oman sairauteni kanssa on kai vain ne kauppareissut.
Mutta kamalinta muistoani ei ole vaikeaa palauttaa mieleen, eli sehän on nämä ns. bulimiadarrat, kun session jälkeen tulee niin kuolettavan kamala olo, että pelottaa.
Ja sekin on kamalaa, kun vanhemmillani käydessäni pitää mennä yläkertaan syömään ja oksentamaan, ja sitten palata muiden luo niinkuin ei mitään... :/

Joku sanoi bulimiaa riippuvuudeksi, ja allekirjoitan tämän kyllä itsekin!

Murruin kaverin pikkujouluis ja vietin koko loppu illan vessassa oksentamassa. Ikää mulla on vasta 14 vuotta ja niissä bileissä ei ollu lähes yhtään alkoholiikaa ettei sitäkää voinu syyttää. Onneks kukaan ei kuitenkaan suoraa mult kysyny mitää vaik kyl sen nyt vähä vajaampiki jo huomaa... Koska kaikki tietää etten mä syö koulunruokailussa ja huomaa miten katon ruokaa... Toivottavast ei vaan älyy mitään :/

Ylivoimaisesti kamalinta oli, kun varastin kämppiksen ruoat. Ei oltu edes kavereita ja tein niin. Siinä oli sitten selittelemistä miksi kaikki ruoat oli hävinneet kaapeista. Olin silloin täysin sairas, ajattelematon...Kamalaa.

En enää ikinä tekisi niin, vaikka ahmituttaisi kuinka. Hieman henkistä kasvua siis tapahtunut.

vaikka nää jutut on sairaita ja pitäisi ehkä vakavasti suhtautua, mutta mua naurattaa hulluna nää jutut :D oikeesti! siis just hauska lukee toisten noloja tilanteita bulimiasta, koska itekin oon sen sairastanu ja noloja tilanteita on varmaan se miljoona! :D tyypillisimmät nää buffet-ruokapaikat: rax, laivojen buffet-tarjoilu jne. Niissä tuli aina vedettyy sairaita määriä ruokaa ja oksennettua joka välissä. Nyt en oo moneen vuoteen uskaltanu mennä mihkään buffet-ravintolaan syömään, koska pelkään että kontrolli pettää ja sorrun syömään enemmän kuin tarpeen ja meen oksentaa.

iha vaa btw; tuleeko teille sellasii "kohtauksii" et omasta mielestäs haiset kokoaja iha oksennukselta eikä kukaan muu haista mitää. itellä on ny alkanu tulee.. Ekan kerran ku tuli nii menin suihkuu puunaamaa itteeni yli tunniks eikä millää tehonnu. Enkä ees ollu sillo oksentanu koko päivänä.... Ny on taas sellane enkä ees viitti menee kysyy muilta et haisenko niien mielest, ku pia alkavat epäilee jtn.

Meinasin kännissä tukehtua. Mumsmums. Ei enää känni-miailua minulle.

No eilen tapahtu sen mun ensimmäinen jäin melkeen kiinni kokemus... Oli kiva tajuta siinä vaiheessa ku nostaa päänsä pytystä, että joku seisoo kuuntelemassa oven takana... Onneks mulla on ny kuitenki sellane ihotautilääkärin mulle määräämä pilleri, jolla on ihan sikana sivuoireita, jotka sitte kattaa myös bulimiaan liittyvii sivuoireita kuten justii oksentelun, sydämen tykytyksen, kallon sisäisen paineen, dehydraatio, anemiaa yms.

Mulle on kertynyt paljon noloja muistoja! Onneksi ne on muistoja vaan.
Kerran olin metsässä oksentamassa kaukana polulta ja kun nostin pääni yksi mun ikänen poika katteli mua. Mutta se pelästyi ja juoksi pois. Nykyään kun nään sen kaupungilla ollaan kuin ei tunnettaiskaan. Tapauksesta on yli 20 vuotta.

Toinen oli kun asuin jo yksin ja olin oksentamassa juuri kun joku koputti oveen. En tietenkään avannut koska keittiökin oli täynnä ruoantähteitä. No annas olla hetken päästä avain kiertyi lukossa! Se oli mun kaveri jolle olin kertonut missä vara-avain on! Ei kun oli noloo. Avasin äkkiä oven ja sanoin että olen sairas tai jotain muuta vastaavaa.

Ja kaupassa oli aina noloa käydä. Koitin aina käydä eri kaupoissa. Ja joskus ostin tukusta koska mulla oli silloin tukkukortti yhden kerhon takia. No kerran kun olin kassalla mun äiti olikin yht äkkiä mun vieressä. Se oli silloin kun olin opiskelija ja äiti halusi auttaa mua rahallisesti ja maksoi mun ostokset. Voi vitsit oli noloa! Mutt kyllhän se tiesi mun sairaudesta mut silti oli noloo! Joskus jälkeenpäin se mainitsi että ostin 20 jäätelötuuttia ymym mutta ei sen enempää. En halunnut puhua asiasta.

Sitte kerran kävi ilmi että mun äidillä oli oikeus mun pankkitiliin vieläkin, se oli jäänyt siitä ajasta kun olin alaikäinen. Se oli sina siellä koneelta kattonut että mun tili näytää nollaa vähän väliä. Noloa! Olin silloin jo jotain 25 v ja mulla oli työpaikka.

Kyllähän noita noloja hetkiä mahtuu mukaan kun on 6 vuotta sairastanu. Hirveetä nähdä kaupassa joku tuttu kun ostoskori on täynnä keksejä ja suklaata ja muuta hyvää, koeta siinä selitellä jotain.. :s
Tänään koin taas pitkästä aikaa yhden hirveimmistä tilanteista kun olin juuri ladannu kassan hihnalle jäätelöä, pakastepullia ja suklaavohveleita ja yhtäkkiä mun takana kassajonossa seisoo avomieheni kavereineen! Luoja että valahdin punaseks, varsinkin kun mua pidetään terveysintoilijana (miten väärässä voivatkaan olla :D) Voitte kuvitella miten mies ihmetteli kotona että kenelle mä niitä herkkuja oikeen ostan.. tuli taas kerran mietittyä miten paljolta häpeältä välttyiskään jos tästä ymmärtäisi päästä eroon. Huoh.

koitan vähän herätellä tätä keskustelua, itelleni on sattunut vaan läheltä piti-tilanne, onneksi. Sanoin porukoille illallisen jälkeen että käyn suihkussa, siitä sai nääs sopivaa meteliä oksuäänten peittämiseksi. Oksentamisen jälkeen tosiaan käväsin siinä suihkussa, että sais löyhkän pois. Suihkusta tullessa ehin melkein jo kävellä omaan huoneeseeni ku näin että isä on menossa vessaan. Sit muistinkin et jumalauta unohdin vetää vessan! Äkkiä juoksin isin eteen ja jotain mumisin että sori mul jäi tänne jotain. Siinä oli kyllä NIIIN lähellä se kiinnijääminen et sydän pomppas kurkkuun ja alko oikeasti pyörryttää. En halua edes kuvitella vanhempien reaktiota jos saisivat tietää, varsinkin kun äiti tietäis heti oksennuksesta että kyseessä on bulimia.

Mulla ei oo bulimiaa, mut oksennan joskus harvoin ku oon ahminu (taisiis ahmin usein mut oksennan harvoin) täst on joku aika ja silloin en osannu oksentaa ollenkaa, olin polvillani suihkun lattial ja yökin aika kovaa sormet kurkus ku yritin saada kamaa ulos onnistumatta. Sit ku tulin ulos suihkust nii äiti oli ollu siin oven ulkopuolel.. Mut en oo iha varma et tajusko se. Ei se ees välttämättä kuullu mut jos kuuli nii kyl tajus ku mul on ennenki ollu vaikeeta syömisen kans..

Olen toipuva bulimikko ja löysin tämän aiheen täältä jostain. Tuli mieleen yksi TODELLA vähältä-piti-super-nolo tilanne bulimia-ajoiltani.

Olimme isolla kaveriporukalla (n. 15 henkeä) viettämässä kesälauantaita mökillä. Grilliruokaa upposi aika tavalla enkä löytänyt millään keinoa, jolla voisin sen kaiken oksentaa jäämättä siitä kiinni.

Viisaana ihmisenä keksin sitten seuraavaa: Päätin lähteä uimaan kauas rannasta ja oksentaa sitten siellä järvellä samalla kun sukellan mahdollisimman syvälle. Oksennus vain sekoittuisi veteen ja "häviäisi" ajattelin.

Noh, uin kyllä melko pitkälle. Ja onnistuin oksentamaan samalla kun sukellan (noin 1-2m syvyydessä). Ja tämä jo kertoo siitä, että olin aika pro tuossa oksentamisessa, en tarvinnut siihen ikinä mitään apuvälineitä vaan pystyin tekemään sen vatsalihaksillani.

Mutta järki hoi.. Sieltähän se oksennus sitten alkoi nousta pintaan. Yritin paniikin vallassa kerätä käsilläni oksennuksen rippeitä ympäriltäni (oli melko tyyni keli, joten ne kyllä näkyisivät jos joku olisi lähtenyt uimaan). Pyörin todella pitkään siellä kohdassa ja keräilin ja keräilin kaikkea kelluvaa tavaraa ympäriltäni (jalat eivät ylettäneet pohjaan, syvyyttä joku 5m noin). Murskasin sitä mönjää käsilläni aina vaan pienemmäksi, jotta se ei enää olisi tunnistettavaa. Vietin siellä kohdassa varmaan noin puoli tuntia.

Pahinta oli, että laiturille tuli samalla yksi kaverini juttelemaan minulle, olin kuitenkin ihan hyvin kuuloetäisyydellä ja keli oli tyynehkö. Yritä siinä sitten samaan aikaan vaikuttaa normaalilta ja samalla keräillä huomaamattomasti oksennuksen jälkiä pois etteivät ne vain kulkeutuisi rantaan.

Että tällainen stoori mulla. Onneksi noin puolen tunnin räpeltämisen jälkeen alkoi hieman tuulla ja laineet levittivät pieneksi musertamani oksennusrippeet laajalle alueelle enkä jäänyt kiinni.

Voitte vain kuvitella, mikä häpeä olisi ollut, jos olisin kiinni jäänyt..

ihan hirveintä oli kun asuin pienellä paikkakunnalla opiskelu aikanani, solu kämpässä jossa samassa huoneistossa asui minun lisäksi kaksi muuta tyttöä. ahmin heidänkin ruokiaan keittiön kaapeista, oksensin omassa kopissani roskapönttöön ja änkesin pienen pienestä ikkunastani ulos viemään niitä haisevia pusseja joka ilta monta kappaletta. sitte tajusin että vähemmällä siivoomisella pääsen kun iltasin menin talon yhtiön pyykkituvan vessaan oksentaan lattia kaivoon. sielä vietin kaikki illlat pöntöllä istuen join vettä ja oksensin ja palelin. Ihan hirveetä oli kun joku tuli sinne pyykkitupaan peseen pyykkejä ja hengas sielä ja tuli ja meni ja mä ootin tunti tolkulla lähes hengittämättä sielä vessassa ääntäkään päästämättä. Ja yksi kerta sinne tuli joku huoltomies ja koputteli ja koitti aukasta sitä vessan ovea ja mä istuin sielä. Meinasin tulla hulluks!! sitten se lähti ja keräsin kamppeet ja huuhtelin äkkiä sen lattian ja juoksin sinne mun omaan kämppään. Ihan hirveetä elämää ja se kesti kaksi vuotta. Koskaan en iltasin tehnyt mitään kivaa vaan ahmin ja oksensin....

no tää nyt ei oo niin noloa kun eise talkkari tajunnu mitään mutta: eli siis, oksensin, niinku normaalisti teen, lattiakaivoon. se tukkeutu.ihmettelin että mitähän vittua, johtuu varmaa siitä et on uusittu talo. no, yritin sit siinä tunkee kaikkia niitä oksennuksia lattiakaivboon ja sit soitto talonmiehelle.nolotti kyllä. ei se kai mitään tajunnu mut tästä lähtien teeen silleen et oksennan ämpäriin ja tyhjennän vessanpönttöön ettei tarvi talkkarille soittaa :((

^Mikset pau oksenna suoraan pönttöön? Niin minä teen.

Pelkäänitseäni: Tekstisi oli kuin minun kirjoittama. En kylläkään oksentele omassa huoneessani, vaan yhteisessä kylppärissä. Pyykkituvan vessaa on tullut myös ahkerasti käytettyä ja pari kertaa seisottua siellä hiljaa paskan jäykkänä kun joku muu on tullut tupaan.... En tiedä kuinka hyvin oksentamisäänet kuuluu kämppisten huoneisiin, mutta laitan yleensä kovaa musiikkia taustamökäksi, joskus myös suihkun/hanan. Ja paperia pöntön pohjalle. Ei ainakaan vielä ole tullut mitään ihmettelyjä.....

Kun näitä lukee niin tulee niin mieleen oma tilanne, kamalaa. No, näitä läheltä-piti tilanteita on ollut monia, mutta kyllä olen kiinni jäänyt myös.

Olin vanhemmillani, enkä tietenkään voinut mennä WC:hen oksentamaan tuhdin perheaterian jälkeen. Menin sitten fiksuna takapihalle puiden suojaan laattaamaan oikein kunnolla kaiken ulos kun vanhemmat meni saunaan. Oksentamisen jälkeen katsoin ympärilleni, ja tajusin iskän katselevan mua takakuistilla. Se oli tullu siihen saunasta vilvottelemaan. Ei puhuttu asiasta sen jälkeen.

Pidin pikkujoulut kotonani vanhempieni ollessa poissa, ja innostuin sitten aamuyöllä syömään muutaman joulutortun. Halusin tietenkin päästä niistä eroon, joten menin vessan lavuaarille oksentamaan. Kännipäissäni en muistanut laittaa ovea lukkoon, ja yhtäkkiä kuulen kun parhaat ystäväni avaavat ovea. Leikin sitten ihan överihuonovointista toinen käsi laatassa. Hävetti.

Olin kerran suihkussa laattaamassa, ja luulin olevani yksin. Äiti kuitenkin oli kuunnellut touhujani, ja oli järkyttynyt. Aloin itkemään ihan hulluna kun se puhu mulle asiasta, sillä se oli ilmeisesti tiennyt tästä jo useamman vuoden.

Olin tulossa soluasuntooni ravintolaillallisen jälkeen tyhjentämään vatsalaukun, ja astuessani asuntoon huomasin kämppikseni kaverit, jotka olivat tulleet viettämään iltaa. Pakkohan siinä oli oksentamaan päästävä, joten otin sitten pitkän suihkun ja laattailin hiljaa. Siirsin ne oksennukset WC- pönttöön huomatessani että lattiakaivo tukkeutuu pikkuhiljaa. No, niin teki pönttökin. Se oli piripintaan täynnä oksennusta kun yritin sitä vetää, ja kämppikseni kaverit halusivat vessaan äkkiä. Sitä hajua ja paniikkia. Vessaharjalla yritin availla pönttöä ja jotenkin siinä onnistuin. Silmät turvonneena astelin ulos suihkusta. Kyllähän ne sen huomas.

Mulla on sellanen TOP3 kamalinta.

Yks oli bulimian alkuvaiheilla tossa kesällä. Olin järjestännyt meillä kovat pippalot, kun talo kerran tyhjänä oli. Join, join ja join ja ei aikaakaa ku oli jo vessan lattialla ruikuttamassa siitä, miten paha olo on. Poikaystäväni sitten liittyi seuraani vessaan, koska halusi pitää hulen siitä etten sammu omaan oksennukseen. Silloin poikaystävä ei vielä tiennyt mitään sh:stani. Aikani kaottuani pöntön äärellä, ilman että mitään tuli ylös, tää jätkä ottaa lavuaarista mun hammasharjan jonka aikasemmin päivällä olin siihen unohtannu laattaussessioiden jälkeen, antaa sen mulle ja sanoo "kokeile työntää tää kurkkuu". Siitä seurasi kauhea itkupotkuhuuto ja lopulta huusin mulla olevan bulimia ja rupesin sitten hammasharjan avulla laattaamaan. En koskaan unohda sitä ilmettä mikä sillä oli... :(

Seuraavaan kokemukseen sisältyy myös poikaystäväni. Oltiin niillä, sillä oli tyhjä kämppä, ja mätättiin karkkia ja sipsiä. Alakerran sohvalla siis mätättiin. pian mulla tuli niin kamala olo, että ajattelin, että on pakko päästä laattaamaan. Sanoin meneväni yläkertaan "pesemään hampaat ja naaman". Noh, kun tulin takaisin alas, poikakaveri seisoi siinä sohvan vieressä ja kysyi naama totisena ja silmät märkinä, oksensinko mä. Sitä häpeän määrää ei voi unohtaa.

Kolmas, ja kaikista häpeällisin ja kamalin kokemus tapahtui muutama kuukausi sitten, kun bulimia oli pahimmillaan. Oli sunnuntai ilta, ja olin päättänyt aloittaa tän "skinny girl" dieetin seuraavana päivänä (siinä siis syödään helvetin vhän, n. 200kal/pvä). Ajattelin, että voin ahmia viimeisen kerran oikein kunnolla, ns. jäähyväiset. Ahmin, ahmin ja ahmin, ja menin sitten suihkuun muovipussin ja hammasharjan kanssa. Jätin toki sen suihkun oven auki, ja rupesin puolialasti laattaamaan muovipussiin. En kuullut mitään. Pian huomasin, että 11v pikkusiskoni seisoi siinä ovensuussa ja tujotti mua. Se vaan tuijotti, ja kysyi mitä teen. Sopersin siinä jotakin että olin pesemässä pyykkiä ja tuli paha olo, mutta tiesin, ettei se mennyt läpi.
Onneksi siskoni piti suunsa kiinni eikä ole kenellekkään kertonut. Nyt jälkikäteen olen helvetin iloinen tuosta tapahtumasta, sillä se herätti mut. En enää ahmi tai oksenna läheskään yhtä usein, viimeisten 3kk ajalla olen oksentanut ehkä 4-5 kertaa, kun ennen oksensin sen verran päivässä.

Mä oon parantumassa, kiitos sen, että sisko sai mut kiinni laattaamasta-

joo siis ihan hirveitä juttuja täällä.
höyhenessä on kanssa samallaistajuttua bulimia busted keskustelussa
http://hoyhen.annylene.net/viewtopic.php?f=10&t=464

että sillee :D

ylivoimaisesti raskain ja kamalin kerta, olin henkisesti todella huonossa kunnossa kun hyvä ystäväni sai ylioppilaslakin joulukuussa. Ilmestyin juhliin riutuneena ja näin kuinka ihmiset katsoivat ja kuiskuttivat keskenään minusta, sairaus oikein paisto läpi. Monta päivää olin itseäni nälkiinnyttänyt, ja voitte kuvitella mitä tapahtui kun sain eteeni kaikki ne juhlaherkut. Virallinen osuus tietenkin meni hyvin mutta kun jatkot olivat samassa talossa ja pääsin hetkeksi yksin keittiöön.....en tästä onneksi jäänyt kiinni muuta kuin parhaalle ystävälleni, jolle samana yönä tunnustinkin kaiken. Ehkä sitä toisaalta voi myös pitää käännekohtana sairaudessani. Alkoholi ei tietenkään auttanut asiaa yhtään ja aamulla olisin voinut tappaa itseni.

Toinen kamala muisto liittyy jouluaattoon, jolloin vedin kaikki joulusuklaat kerralla ja oksensin saunassa kun muu perhe ja sukulaiset viettivät ihanaa ja rauhallista joulua seinän toisella puolella.

Mä olen sairastanut bulimiaa reilu 6 vuotta. Kun asuin vielä kotona, oksentelin omassa huoneessani muovipusseihin ja kulhoihin mikäli en vessaan/suihkuun päässyt.
Alkuaikoina äiti avasi kerran huoneeni oven kun olin juuri oksentanut, arvasi varmaan ja kysyi syyttävään sävyyn jotain siitä hajusta. Koitin siinä hädissäni selittää, että siivosin kaappeja ja siellä oli joku vaate minkä päälle olin vahingossa kännissä oksentanut (olin siis juuri jäänyt kiinni ensimmäisistä känneistä). Säikähdin sen verran, että olin tästä lähtien ihan yiivarovainen. Mun huone oli ihan olohuoneen vieressä, en siis päässyt vessaan/viemään oksennuspusseja minnekään jos joku oli olkkarissa katsomassa telkkaria tms. Siinä sitten oksentelin mun huoneen tuuletusikkunasta (asuttiin 5. kerroksessa) ja toivoin ettei kukaan nää (juu, oli aika tiheään asuttua aluetta).

Muutettiin omakotitaloon ja sain ah-niin-ihanan rauhan kun mun huone oli yläkerrassa.. Oksensin pusseihin, ei mun vanhemmat kai mitään ihmetelleet vaikka joka ilta vein täyden muovipussillisen "roskia". Usein oksentelin myös pihan takana olevaan metsään, oli helvetin noloa kun meidän koirat löysi ne.. Siskokin kommentoi kuinka koira oli taas syönyt jonkun oksennusta. Jes. Joskus jos oli vieraita menin kauemmas metsiin ja pusikoihin oksentamaan. Ihanaa siinä kovassa pakkasessa illan pimeydessä oksentaa kyyneleet silmissä ja koira seisoo hiljaa vieressä.

Toisinaan oksentelin myös kellarissa suihkuun ja varavessaan. Hävetti ihan sairaasti, kun sattumalta kuulin isäni ihmettelevän ruuantähteitä lattiakaivossa/putkissa (teki remonttia). Luulen, että ne alkoi silloin jotain aavistelemaan. Varsinkin, kun joskus pyysin että toisivat mulle kaupasta daim-kakun. Olin siinä sitten kappas vaan heti jo autolla vastassa kun tulivat, nappasin kakun mukaani ja menin huoneeseeni syömään. Oksensin sen samantien pussiin ja sitä ulos viedessäni äitini, joka juuri oli saanut kassit purettua ja laitettua teevedet kiehumaan kysyi, että missä se kakku on laitetaan se pöytään.. Juuu...
Toisella kertaa taas kerroin tekeväni täytekakun, pyysin valmispohjia ja kermavaahtoa mansikoita kaupasta. Väsäsin kakun nopeasti, istuin pöytään ja aloin maanisena vedellä sitä naamaani. Äiti katsoi pikkasen epäuskoisena et et kai sitä kokonaan meinaa syödä. Joo, meinaan.
Sen jälkeen mun syömisiin alettiin kiinnittää kai enemmän huomiota, joskus äiti kommentoi et "jätä muillekin" kun hain jotain kääretorttua kaapista lisää. Suutuin aivan älyttömästi ja heitin tortunpalat seinille.

Kavereideni seurassa kävin aina vessassa kun käytiin jossain syömässä, alkoivat sitten pikkuhiljaa ihmettelemään ja kun "kehtasivat" suoraan kysyä, oli häpeän määrä niin suunnaton että katkaisin välit kokonaan.

Omassa kotona oksentaminen on ollut suht helppoa, ainoastaan yksi mun avopuolisoista vuosien varrella on tajunnut, mitä siellä suihkussa aina teen.
Kerran olin ekaa kertaa silloisen tyttöystäväni kaverilla viettämässä iltaa, ja jäin sit jossain vaiheessa tän kaverin kanssa kahdestaan. Oltiin syöty ja juotu jo suht paljon, kävin sitten vessassa ja oksensin lavuaariin. Meni tukkoon tietysti, oli ääriään myöten täynnä ja samaan aikaan tää tyttöystävän kaveri haluaa päästä vessaan. Hävetti niin maan perkeleesti, en tuntenut tätä tyyppiä ollenkaan ja oli vielä kaikenlisäksi erityisen tarkka siisteydestä. Sain kaiken kuitenkin pistettyä kännin piikkiin, luojan kiitos. Siinä meni sitten hetki kun avattiin putkia ja tyhjennettiin oksennusta lavuaarista....

Lisää juttuja olis vaikka kuinka.. Kamala olo tulee, en ole koskaan sen kummemmin edes ajatellut näitä asioita. Kai tää on niin osa elämää, että kaiken tän kokee "normaalina" kunnes näkee mustaa valkoisella ja tajuaa tän järjettömyyden.

Itselläni ei ole bulimia, vaan anoreksia.
Ikinä en ole oksentanut enkä siihen pystyiskään koska kammoan oksentamista!
Kerran vaan olin osastolla erään bulimia-tytön kanssa ainoat sh:set sillä os. ja muutaman kerran näin kun se sai sellasen hirveen ahmimis! Se söi ja sï ja söi ja söi... siellä oli avoin keittiö missä potilailla oli omiakin ruokia sitten talon ruokia. Sillä tytöllä oli sellanen kauheen outo ilme silmissä ja se oli niinkun jonkun "riivaajan" vallassa!
Mua alkoi hirveesti pelottaa ja melkein sain paniikkikohtauksen, onneksi yks mieshoitaja näki valvontakamerasta mitä se teki ja tuli viemään sen pois!
Se oli kauhea muisto ja kokemus! Jotenkin täysin epätodellinen!!
Ja toisen kerran olin Gina Trikoolla sovituskopissa kokeilemassa vaatteita kun kuulin että sinne viereiseen koppiin tuli joku. Sieltä alkoi kuulua muovin rapinaa ja raivokasta pussien repimistä jo sitten kuului kun siellä joku alkoi vedellä tosi lujaa vauhtia sipsiä ja ties mitä naamaansa! Aikansa sitä kesti ja sitten se alkoi oksentaa. En tiedä mihin mutta kai johonkin muovikassiin vai mihin.! Sitten se lähti sieltä tosi lujaa menemään.
En uskaltanut tulla ulos ja olin vaan ihan hiljaa. En tiedä mitä pelkäsin mutta se kuulosti tosi pelottavalle!
Olen sairastanut anoreksiaa melkein koko ikäni ja tajuan mitä se on mutta EN tajua bulimiaa!! Se tuntuu mielettömän pelottavalle!?!

Mun ylivoimaisesti häpeällisin muisto bulimiasta on ollut se, kun asuin soluasunnossa erään tytön kanssa, jota en edes kunnolla tuntenut. Muutaman kerran kävi niin, että olin syönyt omat ruokani kaapista, joten "lainasin" vähän hänen ruokiaa (otin tilkan maitoa tai vähän muroja). Myöhemmin lainailu vähän lähti käsistä ja jatkoin ahmimista suvuvasti hänen ruuillaan. Pidin aina muistilistaa, jossa luki, pitä pitäisi ostaa tilalle. Lähdin ostamaan korvaavia tuotteita monesti jo aamulla, kroppa turvoksissa edellisillan ahminnoista. Jossain vaiheessa kämppis kuitenkin huomasi ja syytti minua ruokiensa varastamisesta. En saanut vastattua hänelle mitään, menin itkemään omaan huoneeseeni ja sain paniikkikohtauksen. Myöhemmin kirjoitin hänelle kirjeen, jossa selitin asian (en kuitenkaan suoraan sanonut olevani syömishäiriöinen). Hän oli uskomattoman ymmärtäväinen ja sanoi, että olisi valmis unohtamaan koko asian :´(
Elämäni oli tuohon aikaan tosi samankaltaista kun jonkun muunkin, joka täällä kertoi tarinansa. Ahmin pienessä soluhuoneessani, huudatin musiikkkia ja oksensin ämpäriin. Yöllä kämppiksen nukahdettua kiikutin ämpärin vessaan ja tyhjensin sen. Tuli aika monta rampattua sitä vessan ja oman huoneen väliä...

Yritän muistella kahdeksan vuotista bulimiahistoriaani. Yritän päättää, mitä muisto on kamala, koska olen turtunut niihin, etten näe niitä enää kamalina.

Ehkä kuitenkin se, kun oksensin vielä kotona asuessani huoneessani muovipusseihin. Hävettää vieläkin ajatella sitä, kuinka äitini löysi oksennuspussejani ympäri huonettani ja kiikutteli niitä roskiin.
Tai se, kun viime jouluna oksensin keittiön lavuaariin juuri, kun veljeni käveli sisään. Hävetti ja nolotti kyllä taas niin paljon.
Tai se, kun olen varastanut ruokaa ja rahaa läheisiltä ihmisiltä.
Tai se, kun sairaalassa kaksi hoitajaa pitää minusta kiinni (olin rynistämässä vessaan oksentamaan) ja silti minä oksennan keskellä sairaalaa lattialle.
Syömishäiriön mielestä kamalin muisto oli se, kun lihoin tiputuksessa ollessa yhdessä yössä 10 kiloa ja turvotus jatkui reilun viikon.
Fyysisesti kamalin oli se, kun kaaduin metroasemalla, kun en tuntenut omia jalkojani ja rintaa puristi niin paljon, etten pystynyt hengittämään.

Huh huh, aika järkyttävää. Mutta yhä varmemmaksi tulen erään läheisen ihmisen bulimiasta! Älkää luulko, ettei sitä huomaa. Sen kyllä tietää mutta en voi koskaan sanoa mitään vaikka huolissaan olenkin. Se voisi katkaista ystävyyden. Surullista mutta niin se menee! "Se" tulee aina olemaan ystävyyden välissä. Kuinka kauan sitä voi jatkaa, ennenkuin elimistö pettää?

Ei mulla ole bulimiaa, ehkä ednos mut tuskin sekään.
Oksensin mummulassa, aattelin ettei se kuule, oksensin semi hiljaa , ehkä vähän yskin, ja sil on huono kuulo ja oksennan tääl aika usein eikä kukaa oo koskaa kyselly.
Mut se yks kerta yhttäkkii mummu koputtaa ovelle "oksennatko sä" sanoin et en mut mummu vaan "avaa nyt kuitenki ovi" vedin nopeesti vessan ja heitin vettä naamalle, avasin oven ja sanoin et "pesin naamaa ja hengitin vahingos vettä nii yskin" ööö siis mitä :DDDDD ja se meni läpi vaik lattial tais olla vähä oksennust mut ei se sitä nähny.

Hirveimmistä muistoista on kun asuin pienessä solukämpässä opiskeluaikanani. Oksensin omassa kopissa ni roskapussiin ja kiikutin niitä ulos ovisra ja ikkunoista. Kerran yks pussi halkesi lattialleni ja varmaan viis litraa oksennusta lainehti huoneessani. Sen hirveen tapahtuman jälkeen oksensin sen talonyhtiön pyykkituvan vessassa lattiakaivoon. Olin aina hiljaa kun kuulin sinne tulevan jonkun. Kerran kuitenkin palelin ja tärisin oksentamaan yks ilta sielä. Tuli joku huoltomies tai vasraava rynkyttään sit ovea. Istuin pimeessä hengittättä ja joka paikka oksennuksessa ja toivoin tyypin lähtevän . Hiljeni hetkeksi.Huuhtelin vessasuihkulla sen lattian ja juoksin sieltä äkkiä pois. Muutaman päivän jälkeen niihin pyykkituvan ws n oviin tuli lappu että pidetään lukossa ovat kuulemna kauheassa kunnossa bile sauna iltojen jälkeen. Jatkoin sairasta touhuani röskapönttöön laattaamista huoneessani. Itkin vain että joku auttaisi

Ei oo kamalin bulimiaan liittyvä muistoni, mutta tuli tänään kävi yks hetki kun mietin pienessä päässäni että onko tässä mitään järkeä. Mässäsin krapulassa nuudelia, juustonaksuja ja suklaata. Tiesin, että mutsilla on saunavuoro neljältä. Äidin lähettyä saunaan mässäsin vikatkin mätöt ja menin vessaan oksentamaan, en edes sulkenut ovea, olenhan yksin kämpässä. Oksennusta tuli niin paineella, että levisi ympäriinsä. En ole kertaakaan saannut tuollaista sotkua aikaan, vaikka olen jo vuosia oksennellut. Sitten koira kipitti vessaan ja meinasi nuolla oksennuksia lattialta pöntön vierestä. Potkin koiran ulos käsi ja naama oksennuksessa.

Pesin paikat, menin sohvalle ja itkin. Mietin, että onko tässä järkeä...

Noloin oksennus"muisto":
Lähdettiin kaveriporukalla tyttöjen kesken festaritapahtumaan. Majotuttiin b&b tyyliseen paikkaan jossa oli meille oma jääkaappi. No sitten kaupan kautta täyttämään ilta/yöruuilla jääkaappia. Jokainen osti vaikka mitä herkkuja, ja mä koitin pysyä turvaruuissa, eli rahkaa sun muuta älytöntä. Jossain vaiheessa ku oltiin jo päivähiprakoissa mulle iski järkyttävä ahmimishimo, muut oli jossain ni meikä tyhjensi koko jääkaapin sisällön ja muiden omatekemät eväät :/

Sitten kaikki vessasta alas, ja luulin ettei kukaan osaa epäillä mua, mutta jäin kiiinni koska erään hlö eväspaperi löyty mun huoneen roskiksesta...se oli niin järkyttävän noloa kun kaverit kattoo sua ku pahintakin sairasta varasta eikä keltään löytynyt liiemmin ymmärrystä siinä tilanteessa. Hain kaupasta neideille uudet eväät ja asiasta ei puhuttu. Loppureissu oliki sit vaa et millon pääsee himaan.

Toi oli kaikista noloin..mutta tarinoita ois vaikka hurumykke.

Minulla on vanhanaikainen mummo joka ei todellakaan tiedä näistä asioista,
mutta olin noin kaksi vuotta sitten hänellä yötä ottamassa ''hermolomaa'' ja
mummoni nukahti jo kymmenen aikaan. minä en tietenkään ahmimishimoissani
saanut unen päästä kiinni ja aloin syömään mummon herkkukaappeja tyhjäksi
tajuamatta mitä edes olin tekemässä. no muutama keksipakettia ja karkkipussia
myöhemmin tajusin että nyt on pakko oksentaa. oksensin mummon vessassa
suhteellisen kauan ja viimein kun olin vetäisemässä, niin se perkele meni tukkoon.
paniikki valtasi kun vesiraja(jossa hiiiitosti oksennusta) nousi nousemistaan kunnes
meni vessanpöntön kannen yli ja valui lattialle. se oli elämäni kamalempia hetkiä,
kun löysin ainoaksi vaihtoehdokseni herättää mummon ja pyytää apua.
yritin sopertaa että tuli vain huono olo, mutta kyllä hän huomasi varmasti
tyhjentyneet herkkupaketit ja yhdisti ne ennen sairastamaani anoreksiaan.
hävetti niin, viaton mummoni oli ihan ihmeissään.

sitten on tietysti nämä kun ahmin kaupan edessä ja ravaan kauppa-vessa-kaupan
edessä oleva penkki- välilä kymmeniä kertoja kunnes ostoraja visasta
ylittyy ja leikki loppuu siihen. varmasti joku joka puolikin tuntia jäisi katselemaan
touhuani siihen kaupan eteen, niin tajuaisi mitä tämä tyttö puuhaa.
niiinä hetkinä ei vain oikein jaksa välittää, ainoa mitä jaksaa ajatella on
ruoka ja oksentaminen ja pahasta olosta pois pääsy.

Näistä voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta kerron muutaman kauheen tapauksen.

Olin luvannut hoitaa naapurini lapsia, ja menin sitten illalla vahtimaan niitä. Oli ihan kivaa, paisteltiin lettuja, kerroin iltasadun ja lapset meni nukkumaan. Naapurit sanoi palaavansa vasta puolenyön jälkeen, ja aloin siinä sitten tyhjentämään jääkaappia, eikä mitään tietoa järjen hivenestäkään. No, naapurit sitten tulikin etuajassa kotiin ja olin juuri sormet kurkussa, WC:n ovi raollaan oksentelemassa kun kuulin että ovi kävi. Vetäsin hätäpäissäni oven kiinni, mutta naama turvonneena oli kiva tulla sieltä ulos, ja meikit tottakai poistuneet kuin taikaiskusta. Sanoin sitten, että pesasin naaman niin pääsen suoraan kotiin nukkumaan, heh heh..

Toinen kamala sattumus oli, kun olin kotona viettelemässä vapaailtaa bulimia seuranani, ja olin juuri saanut vatsan ahdettua täyteen kaikkea niin_ihanaa. Mun sisko oli päättänyt tulla käymään, ja kun en tietenkään ollut vastannut sille puhelimeen, niin se tuli sisään omilla avaimillaan mitkä olin sille joskus jättänyt hätätapauksia varten. Tiedättekö tunteen, kun on juuri menossa oksentamaan, se on ainoa asia sun mielessä ja joudut pari tuntia pidättelemään oksennusta? Ei jumalauta se oli kamalaa. Pyysin avaimen takaisin, en edes muista millon se on sille jäänyt.

Mielenkiintoista suhtautumista aika monen vanhemmilla. Syy-seuraussuhde on aika varmasti se, että vanhemmat ovat jollakin tapaa häiriintyneitä, ja pitkäaikainen traumatisoituminen lapsuudenkodissa sitten aiheuttaa tyttärissä (pojissa) syömishäiriöoirehdinnan.

Oikeasti ei olisi mitään syytä hävetä, kun vanhempien suhtautuminen asiaan on "älä sotke mun vessaa" -tasoista.

Kyllä se on se, kun mies löysi kaksi tyhjää jäätelöpakettia ja kasan leipäpusseja lattialla aamulla kun olin ne unohtanut yöllä sinne. Olimme olleet vuoden yhdessä ja hän ei tiennyt asiasta mitään, no, sen jälkeen kun oli herättänyt minut aamulla järkyttyneenä, hän todellakin tiesi.

olin pari viikkoa sitten hammasharjan pää kurkussa kun vetäsinkin sen vähän liian syvälle ja jouduin yskiin sen pois. pelästyin ensin perkeleesti että nytkö (vihdoin) on mun aika...

Kamalin on joko se kerta, kun oksensin lapsuudenkodin huoneessani ämpäriin, ja tämä noin 5 litraa oksennusta kannatteleva ämpäri kaatui korkeanukkaidelle karvamatolleni. Oli "vähän" siivoamista ja tuulettamista.

Taikka se kerta, kun oksentelin huoneessani muovipusseihin, ja kokosin niitä vaatekomeroon/varastoon. Yksin kotona ollessani päätin kiikuttaa oksennuspussit roskikseen. Vaatekomero lainehti oksennuksessa, ja haju oli ihan hirveä! Pusseja oli todellakin kerääntynyt paljon: muutamia jätesäkkejä raahasin jyrkkää rappua alas ulkoroskikseen.

Se kerta oli myös hirveä, kun pakkastalvessa sormet kurkussa oksensin metikössä puunjuurelle, ja havahduin tunteeseen, että joku tuijottaa minua. Nostin katseeni, ja näin kaukaa (50m) miehen tuijottavan minua kohden liikkumatta. Menin paniikkiin kun huomasin tämän henkilön lähtevän hölkäten minua kohti. Lähdin juoksemaan oikoreittiä pakoon puolen metrin lumikinoksessa juosten. Piilouduin kerrostalon ison roskiksen taakse, ja kurkattuani näin miehen etsivän katseellaan minua hengästyneenä. Mies kääntyi takaisin, ja minä sydän takoten pakenin piiloon kotiin.

On kertoja, kun lavuaarit ovat ukkeutuneet, lattiakaivoista on pulpunnut ruuantähteitä, oksennuspussi on räjähtänyt päälleni ja monia, lukuisia muita kammottavia tilanteita. Jätän tämän tekstini tähän, koska ahdistaa havahtua siihen, miten sairas todellakin olen.

Surullista lukea tätä keskustelua vaikka vanha keskustelu onkin. Bulimia on hirveä sairaus, tsemppiä ja voimia teille kaikille jotka kamppailette tän kanssa

Tää on kyllä hyvä keskustelu, vaikka onkin vanha. Saan tästä aina voimaa, kun meinaa halu oksentaa muuttua ylitsepääsemättömäksi. Kun lukee näitä juttuja niin taas tajuaa, ettei voi vajota takaisin niin syvälle, missä on ollut. Nyt oksentamatonta taivalta takana jo yli vuosi \o/

Mullakin samanlaisia kokemuksia varsinkin soluasuntoajoilta: tukin viemärit, söin kämppisten ruuat ja piilottelin oksennuksia huoneessani. Ihan kamalaa :X

Itse olen aika tuoreesti sairastunut bulimiaan mutta on näitä kamaluuksia jo ehtinyt sattua. Noloin oli varmaan se kun olin forumin vessassa oksentamassa, ja kun tulin pois, olin ilmeisesti unohtanut vetää vessan tai onnistunut saamaan pöntön tukkoon, sillä kuulin kun seuraava vessaan menijä sanoi siivoojalle " onkohan tässä pöntössä joku vika kun tää on ihan täynnä ".... toivottavasti kukaan ei osannut yhdistää sitä minuun... iljettävintä oli varmaan se, kun olin kotona oksentanut pöntön täyteen ja se oli täynnä paperia ja kaikkea, ja kun yritin vetää vessan, se ei vetänytkään vaan pöntön vesi nousi melkein reunojen yli, ja mietin siinä sitten että mitä tehdä, kunnes keksin työntää käden sinne oksennus-paperi-mössön sekaan...... että sellasta

Huh mitä juttuja - osa niin tuttuja myös... Multa löytyy kans takataskusta muutama.

Olin hampurilaisravintolassa töissä ja liian usein päädyin takahuoneen pieneen vessaan oksentamaan syötyjä ylijäämäruokia. Vessa oli TODELLA ahdas ja ihan kuuloetäisyyden päässä työkaverista. Osasin oksentaa äänettömästi, mutta niinä hetkinä kyllä kyseenalaistin omaa toimintaani.

Sitten on näitä tukkeutuneita viemäreitä, jotka olen onneksi saanut avattua ilman että olisin jäänyt kiinni.

Ja sitten ne kamalat läheltä piti -tilanteet kun oon ollut vielä koululainen ja vessareissun jälkeen oon tiennyt henkeni haisevan ja rystysten olevan ihan punaiset tai jopa verillä. Kamalia aikoja.

Mulla ei ole bulimiaa, vaan epätyypillinen laihuushäiriö. Silti saan noin kerran viikossa hullun himon syödä ja oksentaa. Yleensä syön jäätelö (ben&jerry's) 0,5l ja puoli pakettia keksejä. En tiedä onko mulla ollut yhdessä vaiheessa bulimia, kun tuommoisia ahmimiskohtauksia tuli useempi viikon sisällä ja sitä kesti pari viikkoa.
Kerran kuitenkin ahmin poikkeuksellisesti iltapalaa, normaalia ruokaa. Raejuutsoa, pari karjalanpiirakkaa, leivän juustolla ja tomaatilla ja munakkaan (kaks kananmunanvalkuaista ja yks keltuainen) Vanhemmat oli silloin kotona, joten en tiennyt mitä tehdä. No menin yläkerran vessaan oksentamaan huonoa oloa pois. Normaalisti oksennan hiljaa vatsalihaksia käyttäen mutta olin sillon kinda paniikissa joten tungin sormet kurkkuun ja aloin yskimään ja kakomaan ja ruokaa tuli kuin tulikin ylös. Luulin että äiti ja isi eivät kuulleet mitään koskaan he olivat saunassa alakerrassa mutta aliarvioin äitini kuulon :D Menin ihan paniikkiin kun kuulin että äiti kävelee portaita ylös nousin äkkiä pystyyn ja menin peseen kasvoja ja käsiä kun äiti koputtaakin vessan oveen ja kysyi oksennanko mä, ja käski avata oven. Sanoin vaan en enkä avannu ovea. Se käski avata oven uudestaan ja oli pakko sitten se näki mun turvonneen ja itkuisen naaman ja avas pöntön kannen (en ehtinyt vetää vessaa paniikissa) ja kysy että mitä tää on. Sopersin nolona että tuli huono olo raejuustosta ja en halunnu et ne huolestuis. Ei tainnut ihan mennä läpi kun kysy että kuinka usein oksentelen. Valehtelin suoraan päin naamaa että tää oli eka kerta puoleentoista kuukauteen...
Lisää kauheita tilanteita : kun äiti/sisko tulee tuomaan jotain mitä oot lainannut ja avaa jonkun kaapin laatikon ja pulssi käy tuhannessa kun pelkäät että siellä olisi ollut jotain sun binge-ruokien roskapapereita... Tai kun joku tuleekin kotiin juuri kun pon ahmimassa eikä pääsekkään oksentamaan. Kauheeta

Lukion toinen vuosi. Painoa 46-8kg ja pituus 161cm , narsisti- piirteinen äiti sydänsairaana sohvalla märisten lainoja. Hulpea yli 100neliön rivitalon asunto täytyy oksennuksen hajusta samalla, kun tapan päivän 9:nen itikan vessassa.

Siivoton pimeä huoneeni täynnä pas**isia pusseja :( Mikäli valot laittaisi , näkyisi pyöryttävä määrä öljytahroja.
Niitä on nytkin oksennuksen hajuisissa vaatteissani. Lukiosta "poissaoloa" yli 3kk kevään yo jää kirjoittamaksi.

Sairaaloinen häpeä iskee aina kaikkia valheita muistaessa. 1) mm. koulun kirjavarkaudesta selviäminen niillä. 2) valehtelu isän kuolemasta ettei enempää kyselyitä poissaoloista. 3) ystävien heitteille jättö valhein. 4) biseksuaalisuuden kielto ja rakastamalle bestikselle valehtelu huumeista (tämän havaitessa oksennuksen katkun hiuksista)...

Jokapäiväiset viestit jonkun isonkin bisneskihon kanssa. Kehun hänen upeaa penist*, kuinka "ihanaa" panna 55v avioliitossa olevaa ukkoa. Tänään kuten aina käyn suihkussa ennen kihon" luo menoa. Saan 400-500e käteen ja rakkaudentunnustuksia. Jälkikäteen kärsin virtsatietulehduksesta ja pakko runkata krampit,että saisi unta.Tienaan 800-1200e/kk pannessa, nuolessa ja katsoessa ukon perhepotretteja, ehkä saan jonkun lahjankin... Ruoka ja hammaslääkäri (20% uusiin kuteisiin) kuluihin kaikki :)

Joka päivä lupaus lopetuksesta kuihtuu yöhön mennessä. Sukulaiset kehuvat kaunista tyttöä ja näen pahemman kuin huoran peilistä. Tässäpä yksi pahimmista 6v jatkuneesta bulimiasta. ÄLKÄÄ ANTAKO SEN VIEDÄ , lopettakaa esim. neuvojen anto/kysyminen ja mietikkää omaa terveyttä : ,( ..

Olin oikein odottanut, että pääsen ahmimaan pahaa oloa unohduksiin silloisen poikaystävän lähtiessä juhlimaan. Ostin kauppapussillisen herkkuja ja ahmin niitä sohvalla kunnes minulla oli niin paha olo, että en kyennyt kuin itkemään. Tuntui että en saanut happea ja että maha halkeaa. Olin sairastanut tuolloin jo viisi vuotta ja tuo oli pahin ahmimiskohtaus ikinä.

Juoksin vessaan oksentamaan ja päätin heittää kaikki loput ruoat roskiin. Tein niin, mutta hetken päästä löysin itseni polviltaan keittiönlattialta kaivamasta herkkuja roskiksesta. Kaadoin roskikseen ketsuppia, etikkaa ja maitoa jotta en söisi enää roskiksesta. Hetken päästä nostelin varovasti happohyökkäyksestä selvinneitä kakun paloja ja karkkeja tiskipöydälle ja lapoin ne naamaani.

Sairasta.

Ei nyt niin kamala, ja näin voisi käydä muillekin kuin bulimikoille. Mutta kerronpa kuitenkin. Sorruin syömään pikkusiskoni joulukalenterista kaikki suklaat... Ja oli vasta neljäs päivä. Omantunto soimasi, joten kiirehdiin kauppaan ostamaan tismalleen samanlaisen kalenterin, ja siitäkin söin suklaat neljänteen päivään asti. Ajattelin että kaikki on ok, sisko oli pelaamassa sählyä ja tuli vasta tunnin päästä kotiin. Myöhemmin hän oli etsimässä yhtä juttua huoneestani, ja ihmetteli mitä joululalenterin näköinen pahviloota tekee huoneeni roskiksessa :D

Ostin kaksi kassillista ruokaa, ja luulin tulevani tyhjään kotiin. No eiköhän siellä ollut odottamassa veljeni kahden kaverinsa kanssa, pleikkaria pelaamassa. (Tuostahan saisi hyvän runon xd) No mutta kuitenkin, veli tuli kyselemään niistä ruuista, ja sanoin että osa luokkaretkirahastoa varten tilatuista karkeista tuli jo. Puhuin itseni pussiin, koska toinen veljen kavereista oli myös erään silloisen luokkalaiseni kaveri, ja hän sitten alkoi väittää että ettekös te myy niitä nameja vasta keväällä. Voi itku.

Kerran ajettiin täältä pohjoisesta Helsinkiin, no pääsin serkun ja hänen poikaystävänsä kyydissä, muu neljän lapsen perhe oli omassa autossamme ja minä en mahtunut kyytiin (ja ihan syystä halusin toiseen autoon että saisin ahmia yksin takapenkillä). Matkan aikana tuli ahmittua paljon herkkuja, ja pysähdyksellä minulla oli aikomuksena käydä tyhjennyksellä huoltoaseman vessassa. Ostin sieltä vielä kaksi karkkipussia, kokista ja hunajaseesampatukan koska matkaeväät loppuivat, lol. Ostoksen jälkeen menin sinne vessaan, ja juuri kun olin oksentamassa niin joku pikkutyttö aukaisee oven kun unohdin lukita sen. Se huusi jotain että "Äiti täällä joku tyttö yrjöö, hyi!! Mä meen kyllä miestenvessaan". En tiedä kuulivatko serkku ja tämän poikaystävä, koska kun palasin niin nämä olivat jo autossa minua odottamassa. Eivät ne mitään kyselleetkään.

Samalla matkalla tapahtui toinenkin juttu: Perillä Helsingissä, hotellin parkissa odotettiin perhettäni joka lähti vähän myöhemmin matkaan. Serkku nukkui ja poikaystävänsä oli mennyt jo hotellille hakemaan avaimia ja sen sellaisia. Ajattelin että nyt on hyvä aika oksentaa ne karkit, kokikset ja seesampatukat ulos. Viisaana tyttönä ryhdyin täyttämään tyhjää kokispulloa oksennuksella, ja koska en ollut siinä lajissa kovin hyvä, sitä levisi sormillekin ja jouduin ottamaan kosteuspyyhkeitä avuksi. Tietenkään yksi pullo ei riittänyt, joten jatkoin oksentamista karkkipussiin. En tiennyt, mihin olisin ne pussukat ja pullon voinut tunkea, joten katsoin viisaaksi pakata ne kaikki tyhjään s-marketin muovikassiin ja heittää ovesta viereisen auton alle. Seuraavana aamuna auto oli lähtenyt parkista ja pussi oksennuksineen oli litistyneenä maassa, loskaan ja hiekoitukseen sekoittuneena...

Mulle tapahtu syksyllä aika nolo juttu. Eli oltiin kavereiden kanssa keilamassa ja vieläpä pyöräiltiin sinne semmonen suht. rankka matka. No kuitenkin, siellä keilahallin yhtydessä on semmonen rax-tyyppinen ravintola, jossa saa tiettyyn hintaan syödä niin paljon kuin haluaa. Ahdoin itseni täyteen pizzaa, ranskalaisia, jätskiä, pihvejä ja kanasalaattia. Silti oli pakko mennä vessaan oksentamaan ne pois, enkä heti tajunnut että pyöräilemälläkin olisi kalorit lähtenyt. Se oksentaminen ei sujunut ihan nappiin, sitä levisi lattiallekin. Kyseessä oli vessankoppivessa jossa oli neljä koppia, niin en kokenut tarvetta siivoamiseen kun ei ollut jonoakaan. Suihkuttelin sitten hajuvettä ja söin purkkaa (siitä on tullut vakituinen asukas kaapissani, ettei hampaat pääse niin huonoon kuntoon) hajujen peittämiseksi. Joku varmaankin löysi sen oksennuksen vessasta, en tiedä eikä kiinnosta. Silti oli aika noloa.

No se kun laattasin eksän saunaan, jäin kiinni hänen veljelleen joka tuli koulusta. Söin salaa kaikkia mättöjä mitä otin mukaan, kun eksä lähti vähän kauemmas kauppaan, asui siis vähän syrjempänä. En koskaan unohda. Voi vittu.

Äiti ja veli oli kerran mummolassa ja kävinkin sitten sinä päivänä ostamassa iha hitosti ruokaa kolmesta eri kaupasta. No, äiti ja veli palas noin puoli tuntia sen jälkeen kun olin jo saanut ahmittua ja oksennettua kaiken. Silmien puna ehti myös tasoittua eli kaikki näytti normaalilta.

Noh, äiti kuitenkin päätti alkaa tekemään lettuja ja tottakai halusin lettuja! Söin niitä ihmismäisen määrän, etten herättäis epäilystä, mut alko ahdistaa iha sikana ja oli pakko päästä oksentaa. Oli jo ilta joten iltapesun varjolla yritin oksentaa pönttöön ollessani alasti samaan aikaan kun suihku oli päällä... Meiän kylppärissä on kaks ovea joista vain toinen on lukittava ja äiti tietenkin ryntää sisälle vessaan ja näkee miu luurankomaisen alastoman kehon nojaamassa pöntön yli sormet kurkussa. OLin paniikissa mutta onnistuin melko rauhallisesti selittämään että tuli todella äkillinen huono olo johtuen ehkä lettujen rasvaisuudesta ja piti päästä oksentaa.. Äiti vaikutti epäuskoiselta mut se meni yllättäen läpi.

Tosin seuraavana päivänä ja yöllä äiti kävi kysymässä oloani ja tarviinko kipulääkkeitä/jtn mahalääkkeitä...

Ei välttämättä noloja, mutta hävettää ihan saatanasti.
1. Ahmiminen ja oksentaminen metsässä
2. Ahmiminen ja oksentaminen pulloon omassa huoneessani
3. Oksentaminen pahvirasiaan epätoivossani
4. Oksentaminen muovipussiin ja pussin vuotaminen
5. Oksentaminen kirjaston vessaan