Kaiken järjen mukaan mun ei pitäisi ikävöidä miestä, jota en itselleni ottanut vaikka tunteita oli varmasti molemmin puolin. En usko että meidän juttu olisi voinut toimia, mutta silti mr x vaan pyörii mielessä. Inhottavimmalta tuntuu moikata ja aina vain hymyillä, vaikka tiedän että olen tunteitakin loukannut.
Ikävä vaikka järki sanoo
toista...
10697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nyt sellaisia laittaa huutelemaan, saahan sitä ikävöidä.. ja mikäs estää ottamasta yhteyttä, ja kokeilla löytyisikö sitä kautta helpotusta ikävään?
Saako kysyä mikset sitten ottanut? Itsellä vähän samanlainen tilanne, tosin olen itse se mr. X jota ei kelpuutettu.. vaikka tunteita olisi ehkä voinut ollakin, tai sitten ei ollu.. ota siitä sitten selvää. Nin, on se minustakin vähän hassua moikata, kun haluaisi niin paljon enemmän, eikä kuitenkaan tiedä vaikka se toinen jopa vihaisi minua.. Ja jos minulle olisi tuo viesti ollut, niin kyllä se vähän loukkasi, mutta mitäs noista, pääasia jos joskus saatais edes selvyys tähän kaikkeen. Ja itse tietysti toivoisin edelleen jotain suurempaakin...
koska tyydyin siihen tuttuun ja turvalliseen. Pitkä suhde siis takana, kerran jo päättyi mutta taas ollaan yhdessä ja silti pyörii mielessä tämä kyseinen herra x. Ja häntä en ainakaan vihaa, en todellakaan, päin vastoin. Haluaisinkin vielä jutella ja sanoa että olen pahoillani ja ties mitä, mutta ei tässä enää taida kehdata.
Tietääkö vastakkainen osapuoli tunteistasi? ja miten olet sen hänelle osoittanut?
Oletko sinä ottanut häneen yhteyttä millään tavoin?
Ajattelepa, jos molemmat kamppailevat saman asian kanssa, vain siksi, kun kumpikin pitää asian omana tietonaan... Asiat kannattaa aina selvittää tavalla tai toisella, jotta ne eivät jää tuonne päänuppiin vaivaamaan loppuelämäksi.
ajatuksistani, en nyt suoraan ole sanonut häntä rakastavani, mutta ulos olen häntä kyllä pyytänyt. Olisin halunnut ihan rauhassa tutustua, ehkä jopa niinkin rauhassa, että hän olisi jopa kyllästynyt. Mutta kun asiat ei aina oo kuiteskaan niin yksinkertaisia, ja ainakin minusta tuntuu, ettei tämä meidän asia ole vielä loppuun käsitelty, niin paljon jäi avoimia kysymyksiä jne.. Tosiaan jonkinlaisen päätöksen tälle asialle haluaisin, se tosiaan vaivaa alituisesti.. ei tämä minusta näinkään saisi päättyä.
että jollekin toiselle "hävisin", tai en tiedä, paha veikkailla.. ainakaan nykytilannetta, kun toisinaan tuntuu, että asiat voisival olla paremmin ja toisinaan huonommin.. ota tästä sitten selvää. :(
Kyllä, niin minäkin haluaisin jutella tästä kaikesta.. vaikken häntä koskaan saisikaan, niin kyllä se kaiketi helpottaisi mun elämää jatkossa.. aika haikee fiilishän siitä varmasti tulis, mut kuiteskin lopulta haluaisin sen ihan oikean totuuden tästä asiasta kuulla. Olisin ainakin halunnut saada mahdollisuuden näyttää millainen ihminen minä oikeasti olen, uskon, että hänen käsityksensä minusta voivat olla jopa aikalailla vääriä.
Saanko udella mistäpäin Suomea tämä sinun mr. X on? Olishan se kiva jos sais edes vähän vihiä, että meidän välit olis vaikka ihan ok.
eikä Pohjois-Suomesta, jostain sieltä keskivaiheiden rannikolta. Ja hän kyllä taitaa tietää että "hävisi" exälleni. Itse olen varsinainen soutaja-huopaaja, rasittava tapaus siis. :)
sitten tuo tarkoitettu, ehkä jopa ihan hyvä niin.. vaikka olisihan se kiva tietää, että hän edes joskus ajattelee/ajatteli minua. En tiedä kenelle hävisin, ja mikä on tilanne nyt.. ja tarkkaan ottaen Keski-Suomeen sijoittuu nämä mun ajatukset.. samanmoisia tarinoita mahtuu tännekin varmasti, no monia. Mut jos nyt olisin sattunut juuri hän olemaan, niin edelleen mielelläni asiasta vähän mielipiteitä hänen kanssaan vaihtaisin.. saisi kertoa sen, mikä on ainakin vielä jäänyt sanomatta.
Jotenkin minusta tuntuu että se taisinkin olla minä joka tässä eniten voitti. ;)
voittaneensa?
Votto määräytyy hyvin pitkälle siitä mitä hakee? Kyllä. Sain sinulta juuri sen mitä halusinkin.