Onkos kuulolla ketään jolle olisi ablaatiossa käräytelty juuri lisälyöntisyyttä pois. Minulla on 26 000 kammioperäistä ja reilu 1500 eteisperäistä lisälyöntiä vuorokaudessa. Osa tulee sarjoina, mutta jäävät pois rasituksessa... ei siis mitään tappavaa vaivaa...
Sain helmikuussa lähetteen elektrofysiologisiin tutkimuksiin ja ablaatioon.. Tänään soitin ja kyselin arvioitua jonotusaikaa, mutta jäi kysely lyhyeen kun ilmoittivat että ensi tiistaina pitäis tulla sairaalaan.
Joudun päivää ennen sairaalaan ja pääsen päivä jälkeen vasta pois eli kaksi yötäkin pitäisi siellä viihtyä...
Stressaan ihan järkyttävästi ja tiedän etten tule kovin hyvin nukkumaan seuraavaa viikkoa. Olisi kuitenkin hienoa kuulla josko joku olisi tämän vaivan vuoksi joskus ollut hoidossa ja onko ollut apuja yhtään? Äkkikseltään olen ymmärtänyt että onnistumisprosentit ovat aikaste huonot.
Paikkana siis TYKS ja minä olen 27v nainen.
Sain helmikuussa lähetteen elektrofysiologisiin tutkimuksiin ja ablaatioon.. Tänään soitin ja kyselin arvioitua jonotusaikaa, mutta jäi kysely lyhyeen kun ilmoittivat että ensi tiistaina pitäis tulla sairaalaan.
Joudun päivää ennen sairaalaan ja pääsen päivä jälkeen vasta pois eli kaksi yötäkin pitäisi siellä viihtyä...
Stressaan ihan järkyttävästi ja tiedän etten tule kovin hyvin nukkumaan seuraavaa viikkoa. Olisi kuitenkin hienoa kuulla josko joku olisi tämän vaivan vuoksi joskus ollut hoidossa ja onko ollut apuja yhtään? Äkkikseltään olen ymmärtänyt että onnistumisprosentit ovat aikaste huonot.
Paikkana siis TYKS ja minä olen 27v nainen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3320087
Minulle tehtiin katetriablaatio HUS Meilahdessa 4v sitten. Mun ongelmana olivat tiheään esiintyvät ja vaikeahoitoiset flimmerit. Estolääkitys ( Emconcor = beetasalpaaja ) pudotti pulssin liian alahiseksi n. 30/min ja niinpä minulle laitettiin sydämen tahdistaja n. 3kk ennen ablaatiota jotta saatiin pulssi normaaliksi.
Ablaatio kesti kaikkiaan n. 7t ja useita johtoratoja käsiteltiin, toimenpiteen aikana niitä tahallisesti aiheutettiin jotta saatiin paikannettua. Toimenpide sujuu hyvin lääkityksen ansioista, torkahtelin vähän väliä, kipuja ei ollut ja henkilökunta kyseli tuntemuksia vähän väliä. Ovat rautaisia ammattilaisia ja voit mennä toimenpiteeseen turvallisin mielin.
Itselläni on edelleen pieni annos beetasalpaajia ja rytmihäiriöt ovat pysyneet poissa ensimmäisten kuukausien jälkeen. Lopullinen tulos voi selvitä vasta muuteman kk:n kuluessa kun paikat arpeutuvat. Parhaimmassa tapauksessa pääset ikävistä lisälyönneistä ja rytmihäiriöistä. Hyvää kesää ja parempaa huomista. Onneksi pääset niin nopeasti ettei tarvitse kuukausia odotella niin kuin minä aikoinani.
Kyllä nämä kaikki mahdolliset vanhat keskustelut on paremmin kuin hyvin luettu sillä tätä toimenpidettä on ehdotettu ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten... Ennen kun serkkuni kuoli sydänpysähdykseen ilman minkäänlaista varoitusta. Siitä tuli lisäpontta ja rohkaisua hankkiutua uudelleen hoitoon.
Haeskelin lähinnä josko joku LISÄLYÖNTIEN takia ablaatiossa käynyt on saanut apua tai ei ole saanut... Eli tämän "turhemman" ablaation läpikäynyttä. Juurikaan ei nimittäin kirjallisuus anna valoisaa onnistumisprosenttia lisälyöntisyyden korjaantumisen suhteen.
Yritän asennoitua vaan niin että tekevät tutkimuksen josko sieltä saataisiin näitä muitakin rytmihäiriöitä esille kun niitä melko varmasti minulla on, muttei vaan ole osunut nauhalle vielä. Kaikki nyt tumpataan näiden lisälyöntien piikkiin kun ne kerran on löydetty...
tarkoitatko lisälyöntisyydellä mitä? minulla oli aikanaan sellaisisainvalidisoivia tykytyskohtauksia missä sydän alkoi yllättäen takomaan noin 140-180 kertaa minuutissa. vointi tuli heti ahdistuneeksi eikä normaalia menoa voinut jatkaa vaan oli päästävä mieluiten makuulle ja lepoon odottamaan kohtauksen loppumista. Kohtaukset saattoi kestä parista minuutista viiteen tuntiin. Mitä pitempi kohtaus sen tuskaisempi olo. Jos oli pakko liikkua kohtauksen alkaessa, oli se hyvin raskasta ja alkoi usein pyörryttää.
Kuitenkaan tämän tykytyksen vuoksi ei useaan vuoteen lääkärit tuntuneet reagoivan mitenkään, sanoivat aina vain ettei se ollut mitään vaarallista, mutta se oikeasti invalidisoi minut. Lopulta pääsin sitten ablaatioon, kun kohtaukset oli muuttuneet päivittäisiksi ja pitkäkestoisiksi. Ablaation jälkeen vastaavia tykytyskohtauksia ei ole ollut 13 vuoteen eli se onnistui kerralla ja tykytyksen aiheuttanut syy löytyi tutkimuksen aikana.
Onko lisälyöntisyys joku erilainen rytmihäiriö tähän kuvaamaani verrattuna, varmaan on?
Nyt tää ämmä menee huomenna Tyksiin sisälle ja tulee sitten torstaina/perjantaina raportoimaan selvisinkö hengissä... Järkyttävästi jännittää teenkö elämäni suurimman vihreen ja annan niiden kopeloida pumppuani vaikka selviäisin hengissä ilman operaatiota, vai onko tämä kenties uuden elämän alku?
Sen näemme loppuviikosta.... APUA!
Eilen olin katetriablaatiopöydällä... Tippa kädessä... vrk tyksissä... päivä syömättä ja ihan HILLITÖN pelkotila päällä kun en noista lääkärileikeistä tykkää... Eivät sitten ehtineet vielä porttia asentaa kun päätyivät vielä tarkistelemaan hetken käyriäni... Siinä sitä sitten vartin makoilin ja lääkärit lasin takana keskustelivat ja pläräsivät kirjallisuutta. Kohta nyppästiinkin sitten tippa pois ja sanottiin että ei tuohon voi kajota kun EI TIEDETÄ MISTÄ NE TULEE?!?! Olivat jo ihmetelleet sitä aiemmista käyristä mutta nyt sitten päättivät vasta operaatiopöydällä että ääääh... antaa paskan olla. Luultavasti tulevat jostain sydämen kuorikerroksesta ja sitä ei voisi tietenkään sydämen sisäpuolelta kärvennellä.
Emäntä pystyyn vaan ja kotia... Jatkona sydämen mangneettikuvaus ja uus holteri... Tuli aika stressaava ja kallis 12 pisteinen Ekg mulle... Murrrrrrrr!!!
Minkä helkutin takia näitä ei voida tutkia sitten etukäteen???? Minkä ihmeen takia mun oli pakko järjestellä yrittäjänä koko kalenteri uusiksi viikon osalta ja stressata kun tämä olisi ollut nähtävissä niistä aiemmista käyristäkin...
Hienoa sinäänsä että ei vaan yritetty korjata pumppua jonka vikaa ei tiedetä. Kyllä ne olis pahimmassa tapauksessa vaan rikkonu enempi. Nyt sitten jään odottamaan mitä tässä seuraavaksi tapahtuu... Yritän kerätä rohkeuteni että pystyn vaatimaan itselleni tutkimuksia ja hoitoa koska näyttää vaan pahenevan ja pahenevan. Tämä mangneetti ja holterikin oli sellaisia jotka onneksi siinä paniikkikohtauksen kourissa osasin "hyväksyä" kun niitä vaan ehdoteltiin että voisi ehkä tehdä jos kerran huolestuttaa...
Eniten pistää aivot kiehumaan kun taaskin vedottiin mun rasitus EKG tulokseen joka sattui olemaan helvatin hyvä. Juuri sinä päivänä vaan kaikki kulki jostain syystä. Kuitenkin paperissa lukei että syke nousi todella nopeasti kahteensataan ja maksimi oli korkea. Suorituksen jälkeen oli huomattavan suuria määriä lisälyöntejä ja kaikkea muuta pientä kränää mutta tärkeintä näyttää vaan olevan ne watit joita sain siihen hemmetin munamankeliin runnottua.
Kyllä nyt jurppii... tarttis töihin sitten vaan lähteä.....
ihan varmasti sua ottaa päähän.
Mulla huomenna lääkäri ja hän päättää pääsenkö ablaatioon. Mulla on wpw. Ja elämä tuntuu raskalle näiden rytmäreiden kanssa.
Joo olis voitu mun kohdalla kanssa vähän harkita sitten sitä päätöstä etukäteen. Tämä leikkaava lääkäri minut sinne itse lähetti... ja taas sitten päättikin että ei sittenkään, mutta vähän myöhään mun mielestä...
Noooh... ei auta kun nostaa pää pystyyn taas ja jatkaa... Olen ollu niin hiilenä pari päivää että olen jopa alkanut siivoamaan kotia silleen huomaamattani. Eli jotain positiivista :D
Hah.... Olen sitten ekaan viestiini vanhentanut itseni vuodella... :D:D:D
hei minulla v2006 tehty ablaatio onnistui,tykytyskohtauksia.mutta pari vuotta siitä aloin tuntea lisälyönteja sellaisia muljauksia,kävin yöllä illalla päivällä lääkärissä mutta aina sanottiin ettei ne ole vaarallisia.sain aivoverenkierto-oireita ja olin meilahdessa tutkimuksissa ja siellä tutkittiin myös sydäntä.ja nyt tuli tulokset että oneteisperäisiä lisälyöntejä kait 2 vuorokauden aikana 2392 joista valtaosa yksittäisiä.ei hoitoa vailla olevia.entinen lääke metobrolin .kyllä näihin tottuu kuulemma.