ablaatio

kivulias

heips,
minkälaisia kokemuskia teillä on sydämen ablaatiosta ja sen jälkeisistä lähipävistä. Itselläni tehtiin oikoradan poltto noin viikko sitten ja sanottiin että kouluun pääsen jo heti seuraavana maanataina. Sairalaan minä kyllä jouduin ja annettiin sairaslomaa jalassa olevan verihyytymän takia. operaation älkeen oltiin kyllä todettu ettei pistokohta enää vuoda.

Kuinka nopeasti te olette parantuneet operaatiosta ja oliko ongelmia pistokohdassa?

97

34738

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • KoululainenX

      Heih,

      Itselleni tehtiin ablaatio ennen kesää. Pistokohdassa ei ole ollut ongelmia. Rintakipuja ilmeni pari kuukautta ablaation jälkeen.. asiaa tutkitaan parhaillaan.. :(

    • nainen vm.67

      Ablaatio tehty kaksi kertaa. Ei mitään kipuja ja pistokohdat parantuneet ongelmitta.
      Saikkua olen saanut molemmilla kerroilla normaalia pidempään työni takia, 10 päivää.

    • viikon verran lomaa

      joka kerta ja nostelemisia välttää, oikorataa polteltiin joka kerta ja kolmannella kerralla onnistui, mutta sain senjälkeen lisälyntisyyttä joka ei kuulema ole vaarallista.

      • tehtiin

        ..ja hyvin meni. Seuraavana päivänä jo jalkeilla. Kaksi päivää ablaation jälkeen ilmeni yksi muljahdus ja pientä rummutusta huimausta, mutta menivät ohi. Nyt tuntuu kaikki ok:lta. Asperiinia syödään veren ohentamiseen noiden hyytymien takia.

    • 1kerran

      Minulle tehtiin ablaatio vuosi sitten syyskuussa eteisvärinän estoon elikkä flimmeriin. Poltettiin 2 rataa. Kaikki meni hyvin, paitsi reidessä olevaan pistokohtaan tuli verihyytymä, joka levisi mustelmaksi polveen saakka. Jalka oli kipeä yli viikon ja sairausloma kesti saman verran. Maaliskuussa tuli uusi eteisvärinä ja nyt elokuussa toinen. Nyt kaartiologit sitten miettivät voiko tehdä minulle uuden ablaation. Jos teillä on kokemuksia useasta ablaatiosta ja onko se auttanut, olisi mukava tietää.

    • Minullekin tehtiin

      Minullekin tehtiin ablaatio. Toimenpide kesti 8 h.Oli mielenkiintoista seurata kahden lääkärin ja sairaanhoitajien ammattitaitoista yhteistyötä. Nivusiin tuli valtaisat mustelmat ja sain antibiottikuurinkin, koska kuume nousi. Nyt toimenpiteestä on 3 viikkoa ja vielä ovat vaalenneet mustelmat jäljellä. Muutoin hyvä olo, eikä sydän tykytä.

      • Nainen 59v

        Keväällä laitettiin sydämen tahdistin matalan pulssin vuoksi, jotta voisin käyttää flimmereiden estolääkitystä.
        18.8. tehtiin 7 tuntia kestänyt ns. flimmeriablaatio useisiin verisuoniin. Rytmihäiriöitä on ollut sen jälkeenkin. Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi että alkuun voi vielä olla rytmihäiriöitä vaikka toimenpide olisikin onnistunutkin.
        Ensimmäinen rytmihäiriö oli runsaan vuorokauden kuluttua toimenpiteestä. Viikko sitten tehtiin sähköinen rytminsiirto kun rytmihäiriö oli kestänyt 1.5 vrk. Aikaisemmin ovat menneet itsestään ohi 3-5 t kuluessa. Estolääkitystä lisättiin ja nyt olen vielä tämän viikon sairaslomalla ja rytmi ok.Verenpaineet ovat laskeneet ja lääkitys lopetettu ( johtuneeko beetasalpaajasta ). Iltaisin jkl. tuntemuksia, mutta ei pidempiä. tykytyksiä. Pistokohdan komplikaatioita ei tullut. Onkohan tavallista että rytmit ovat vielä vähän sekaisin ja asettuvat ajan kuluessa kun ablaatioarvet ovat parantuneet? Ehtisikö joku kertoa omia kokemuksiaan.

      • 3. kerta toden sanoo...
        Nainen 59v kirjoitti:

        Keväällä laitettiin sydämen tahdistin matalan pulssin vuoksi, jotta voisin käyttää flimmereiden estolääkitystä.
        18.8. tehtiin 7 tuntia kestänyt ns. flimmeriablaatio useisiin verisuoniin. Rytmihäiriöitä on ollut sen jälkeenkin. Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi että alkuun voi vielä olla rytmihäiriöitä vaikka toimenpide olisikin onnistunutkin.
        Ensimmäinen rytmihäiriö oli runsaan vuorokauden kuluttua toimenpiteestä. Viikko sitten tehtiin sähköinen rytminsiirto kun rytmihäiriö oli kestänyt 1.5 vrk. Aikaisemmin ovat menneet itsestään ohi 3-5 t kuluessa. Estolääkitystä lisättiin ja nyt olen vielä tämän viikon sairaslomalla ja rytmi ok.Verenpaineet ovat laskeneet ja lääkitys lopetettu ( johtuneeko beetasalpaajasta ). Iltaisin jkl. tuntemuksia, mutta ei pidempiä. tykytyksiä. Pistokohdan komplikaatioita ei tullut. Onkohan tavallista että rytmit ovat vielä vähän sekaisin ja asettuvat ajan kuluessa kun ablaatioarvet ovat parantuneet? Ehtisikö joku kertoa omia kokemuksiaan.

        Minulle tehtiin pari viikkoa sitten ablaatio ja nyt kaksi kertaa sen jälkeen on jouduttu rytmi pistämään kohalleen, kun nousi syke korkeaksi. Toki sanoivat, että näitä voi tulla jopa puoli vuotta operaation jälkeen, mutta löytyykö muilta kokemuksia?

        Lääkitys on aloitettu ja nyt on mennyt 5 päivää ilman mitään oireita (ei flimmeriä/flutteria tai lisälyöntejäkään). Saas nähdä...

      • RID
        3. kerta toden sanoo... kirjoitti:

        Minulle tehtiin pari viikkoa sitten ablaatio ja nyt kaksi kertaa sen jälkeen on jouduttu rytmi pistämään kohalleen, kun nousi syke korkeaksi. Toki sanoivat, että näitä voi tulla jopa puoli vuotta operaation jälkeen, mutta löytyykö muilta kokemuksia?

        Lääkitys on aloitettu ja nyt on mennyt 5 päivää ilman mitään oireita (ei flimmeriä/flutteria tai lisälyöntejäkään). Saas nähdä...

        Minulle flimmeriablaatio tehtiin elokuulla. Ensimmäien viikon jälkeen tykytyksiä tuli lähes päivittäin ja yksi pidempikestoinen tykytys joka sähköisesti korjattiin. Estolääkitystä vähän lisättiin ja nyt olen ollut kuukaude oireeton. Tuntuu tosi hyvältä herätä uuteen aamuun kun ei ole oireita. Oman kokemukseni mukaan siis alku voi olla hankalaa tässäkin tapauksessa, mutta uskon ajan auttavan vaikka vähän kärsivällisyyttä kysyy. Ei ole ollut muutenkaan vertaistukea, kun ei ole tavannut ketään jolle sama toimenpide olisi tehty. Muista että hiljaa hyvä tulee!!

      • Anonyymi
        Nainen 59v kirjoitti:

        Keväällä laitettiin sydämen tahdistin matalan pulssin vuoksi, jotta voisin käyttää flimmereiden estolääkitystä.
        18.8. tehtiin 7 tuntia kestänyt ns. flimmeriablaatio useisiin verisuoniin. Rytmihäiriöitä on ollut sen jälkeenkin. Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi että alkuun voi vielä olla rytmihäiriöitä vaikka toimenpide olisikin onnistunutkin.
        Ensimmäinen rytmihäiriö oli runsaan vuorokauden kuluttua toimenpiteestä. Viikko sitten tehtiin sähköinen rytminsiirto kun rytmihäiriö oli kestänyt 1.5 vrk. Aikaisemmin ovat menneet itsestään ohi 3-5 t kuluessa. Estolääkitystä lisättiin ja nyt olen vielä tämän viikon sairaslomalla ja rytmi ok.Verenpaineet ovat laskeneet ja lääkitys lopetettu ( johtuneeko beetasalpaajasta ). Iltaisin jkl. tuntemuksia, mutta ei pidempiä. tykytyksiä. Pistokohdan komplikaatioita ei tullut. Onkohan tavallista että rytmit ovat vielä vähän sekaisin ja asettuvat ajan kuluessa kun ablaatioarvet ovat parantuneet? Ehtisikö joku kertoa omia kokemuksiaan.

        Minulle tehtiin ablaatio 2 viikkoa sitten. Sen jälkeen rytmi on laitettu sähköllä 4 kertaa kohdalleen. Jälleen sekaisin, ollut jo yli kaksi vuorokautta ja odotellut josko se menisi itsestään paikalleen. Narkoosilääkärikin sanoi, että tulee noita nukutuksia vähän turhan tiheään. Soitin sydänpolille, että mitä seuraavaksi. Lupasivat soittaa takaisin. Ei ole kuulunut mitään. Ennen ablaatiota fimmeri oli 2...3 kertaa vuodessa, nyt 2 viikossa 5 kertaa. Onkohan joku mennyt pieleen?

    • surullinen x 1000

      Pieleen meni läheisen sydän ablaatio, vaikka piti olla pienin mahdollinen risti ja johtoradat hyvin erotettavissa. Nyt on elämä pilalla. Saas nähdä pääseekö koskaan noista letkuista irti..

      • EFTx2,ablaatiox1

        ystävällisesti avata juttuasi tarkemmin,kiitos...Mikä kaverillasi meni pieleen ym? Ablaatioita tehdään kyllä paljon ja tehtyihin toimenpiteisiin verrattuna komplikaatioita on melko vähän,varsinkin vakavia.Itselläni hyytymät pistokohdissa ja mustelmat sekä tiheä syke pari viikkoa onnistuneen ablaation jälkeen luokiteltiin komplikaatioiksi,joista toivuin hyvin.
        Kurja lukea kaveristasi. Ennen ablaatioita riskit kerrotaan ja valinta on sitten potilaan,meneekö toimenpiteeseen vai ei.Ja joskus sattuu niittä ikäviä yllätyksiä.

      • Vaivaveli
        EFTx2,ablaatiox1 kirjoitti:

        ystävällisesti avata juttuasi tarkemmin,kiitos...Mikä kaverillasi meni pieleen ym? Ablaatioita tehdään kyllä paljon ja tehtyihin toimenpiteisiin verrattuna komplikaatioita on melko vähän,varsinkin vakavia.Itselläni hyytymät pistokohdissa ja mustelmat sekä tiheä syke pari viikkoa onnistuneen ablaation jälkeen luokiteltiin komplikaatioiksi,joista toivuin hyvin.
        Kurja lukea kaveristasi. Ennen ablaatioita riskit kerrotaan ja valinta on sitten potilaan,meneekö toimenpiteeseen vai ei.Ja joskus sattuu niittä ikäviä yllätyksiä.

        MORO!

        Olen 48v. oleva rytmihäiriö sairastava miehen jässikkä ja olen ollut 7kk. jonossa ablaatio hoitoon.Itselläni tulee urheilu suorituksien yhteydessä rytmihäiriöt jos ei ole tehnyt alku lämmittelyjä hyvin ,käyn 3-4 kertaa kuntosalilla viikossa ja kyl se on kellosepän tarkkaa hommaa väliin et saa rytmin pysymään kohillaan.Tällä hetkellä on lääkityksenä aamuisin Emncorcon ja aamuin ja illoin tambocorn ,jonkin verran lääkkeet auttavat.Mut eikö aplaati hoito kumminkin ole prosentuaalisesti onnistunut hoitomuoto koin epäonnistunut.

      • Kuusiviisi
        Vaivaveli kirjoitti:

        MORO!

        Olen 48v. oleva rytmihäiriö sairastava miehen jässikkä ja olen ollut 7kk. jonossa ablaatio hoitoon.Itselläni tulee urheilu suorituksien yhteydessä rytmihäiriöt jos ei ole tehnyt alku lämmittelyjä hyvin ,käyn 3-4 kertaa kuntosalilla viikossa ja kyl se on kellosepän tarkkaa hommaa väliin et saa rytmin pysymään kohillaan.Tällä hetkellä on lääkityksenä aamuisin Emncorcon ja aamuin ja illoin tambocorn ,jonkin verran lääkkeet auttavat.Mut eikö aplaati hoito kumminkin ole prosentuaalisesti onnistunut hoitomuoto koin epäonnistunut.

        Ablaation onnistumisprosentti ekalla kerralla on noin 90 ainakin Hyksissä. Joillekin se joudutaan tekemään kaksi tai useamman kerran.

        Itselleni tehtiin ablaatio viikko takaperin. Oli mielenkiintoinen kokemus. Ällistyttävää, että sydäntä voi operoida ja korjata ilman tuon ainutlaatuisen elimen särkymistä. Henkilökunta toimi ystävällisesti ja tehokkaasti, hoidosta jäi hyvä mieli.

        Minulla on ollut takykardiaa, eli noita sydämen tiheälyöntisyyskohtauksia 35 vuotta. Alkuun kestivät vain pari minuuttia kerrallaan ja niitä oli ehkä kaksi kertaa vuodessa. Iän myötä kohtaukset ovat lisääntyneet ja pidentyneet. Lopulta jyskytti vuorokauden kerrallaan pari, kolme kertaa kuussa. Elämä meni hukkaan noina päivinä, kun mitään en jaksanut tehdä, en edes lukea saatikka nukkua. Makuuasennossa oli vielä ahdistavampaa kuin istuessa.

        Ablaatiossa löytyi eteisen ja kammion välistä synnynnäinen reikä. Kardiologi selitti asian kansantajuisesti, että (joku) sähköinen impulssi oikaisi rataansa välillä tuon reijän kautta ja se aiheutti tykytykset. Reikä poltettiin kiinni ja toivon mukaan olen päässyt vaivasta ikiajoiksi. Muutaman kerran viikon aikana rinnassa on tuntunut muljahdus, ihankuin kohtaus alkaisi. Mutta ei, kun reikä kerran on suljettu, impulssin on kierrettävä ratansa normaalisti.

        Takykardia ja synnynnäiset reijät ovat kuulemma aika yleisiä suomalaisilla. Yksi lääkäri sanoi, että sitä esiintyy suvuittain ja toinen taas, että ei ole periytyvää. Tyttärelläni on kyllä oireita kanssa.

      • <3-vaivainen
        Kuusiviisi kirjoitti:

        Ablaation onnistumisprosentti ekalla kerralla on noin 90 ainakin Hyksissä. Joillekin se joudutaan tekemään kaksi tai useamman kerran.

        Itselleni tehtiin ablaatio viikko takaperin. Oli mielenkiintoinen kokemus. Ällistyttävää, että sydäntä voi operoida ja korjata ilman tuon ainutlaatuisen elimen särkymistä. Henkilökunta toimi ystävällisesti ja tehokkaasti, hoidosta jäi hyvä mieli.

        Minulla on ollut takykardiaa, eli noita sydämen tiheälyöntisyyskohtauksia 35 vuotta. Alkuun kestivät vain pari minuuttia kerrallaan ja niitä oli ehkä kaksi kertaa vuodessa. Iän myötä kohtaukset ovat lisääntyneet ja pidentyneet. Lopulta jyskytti vuorokauden kerrallaan pari, kolme kertaa kuussa. Elämä meni hukkaan noina päivinä, kun mitään en jaksanut tehdä, en edes lukea saatikka nukkua. Makuuasennossa oli vielä ahdistavampaa kuin istuessa.

        Ablaatiossa löytyi eteisen ja kammion välistä synnynnäinen reikä. Kardiologi selitti asian kansantajuisesti, että (joku) sähköinen impulssi oikaisi rataansa välillä tuon reijän kautta ja se aiheutti tykytykset. Reikä poltettiin kiinni ja toivon mukaan olen päässyt vaivasta ikiajoiksi. Muutaman kerran viikon aikana rinnassa on tuntunut muljahdus, ihankuin kohtaus alkaisi. Mutta ei, kun reikä kerran on suljettu, impulssin on kierrettävä ratansa normaalisti.

        Takykardia ja synnynnäiset reijät ovat kuulemma aika yleisiä suomalaisilla. Yksi lääkäri sanoi, että sitä esiintyy suvuittain ja toinen taas, että ei ole periytyvää. Tyttärelläni on kyllä oireita kanssa.

        Onnea teille joilla ablaatio on onnistunut. Mutta onko ketään muita, jolla ei ole saatu provoisoitua rytmihäiriötä eft:ssä esiin? Itselläni kaikki kikat kokeiltiin ja ekstastimuloitiin eteisiä ja ruiskutettiin suoneen aineita useampaan otteeseen jotta rytmihäiriö käynnistyisi ja SVT:ksi epäilty vaiva voitaisiin ablaatiolla hoitaa. No ei käynnistynyt ja itkua väänsin hoitopöydällä. Tykytykset on sitte loppuiän varmaan ilonani. Mutta minkäs teet. Lääkäri sanoi että joskus rytmihäiriön käynnistyminen vaatiin jotkut tietyt olosuhteet, joita labrassa vaan ei saada luotua. Ei se lääkäreiden vika ollut, kovia tyyppejä ja rautainen ammattilainen oli minuakin operoimassa. Meilahdessa olin lokakuussa "sorvattavana". En tiiä, mutta masentaa ettei voitu hoitoa antaa ja saa sen vuoksi elää vaivansa kanssa varmaan aina, olen vielä alle 30v. Onko kenelläkään muulla käynyt niin ettei rytmihäiriö elektrofysiologisessa tutkimuksessa ollenkaan käynnisty?

      • sydännnn
        <3-vaivainen kirjoitti:

        Onnea teille joilla ablaatio on onnistunut. Mutta onko ketään muita, jolla ei ole saatu provoisoitua rytmihäiriötä eft:ssä esiin? Itselläni kaikki kikat kokeiltiin ja ekstastimuloitiin eteisiä ja ruiskutettiin suoneen aineita useampaan otteeseen jotta rytmihäiriö käynnistyisi ja SVT:ksi epäilty vaiva voitaisiin ablaatiolla hoitaa. No ei käynnistynyt ja itkua väänsin hoitopöydällä. Tykytykset on sitte loppuiän varmaan ilonani. Mutta minkäs teet. Lääkäri sanoi että joskus rytmihäiriön käynnistyminen vaatiin jotkut tietyt olosuhteet, joita labrassa vaan ei saada luotua. Ei se lääkäreiden vika ollut, kovia tyyppejä ja rautainen ammattilainen oli minuakin operoimassa. Meilahdessa olin lokakuussa "sorvattavana". En tiiä, mutta masentaa ettei voitu hoitoa antaa ja saa sen vuoksi elää vaivansa kanssa varmaan aina, olen vielä alle 30v. Onko kenelläkään muulla käynyt niin ettei rytmihäiriö elektrofysiologisessa tutkimuksessa ollenkaan käynnisty?

        Itse olen menossa keväällä ablaatioon.. Olis kiva kuulla vielä lisää kokemuksia. Ehkä myös niistä pieleen menneistä, niin tietääpä sitte kuinka pieleen se voi mennä - eipähän tule sitten yllätyksenä jos niin kävisi pahimassa tapauksessa. Minulla siis eteisvärinän hoitoon sitä suunnitellaan. Mutta kyllä sydän hakkaa aivan miten sattuu muutenkin. On bradykardiaa, takykardiaa, flimmeriä ja kaiken maailman tuntemuksia. Olen 27-vuotias urheileva mies. Jos olisin tiennyt, olisin varmaan pitänyt urheilun kevyempänä.

        Tuntuu omituiselta että täysin oireettomasta sydämestä voi urheilemalla saada irti kaikkia ed. mainitut rytmärit. Holter ja ultra ovat olleet "normaalit".Tunnetusti lääkärithän eivät sano juuta eikä jaata mihinkää - ainakaan minun tapauksessani.

      • ab
        sydännnn kirjoitti:

        Itse olen menossa keväällä ablaatioon.. Olis kiva kuulla vielä lisää kokemuksia. Ehkä myös niistä pieleen menneistä, niin tietääpä sitte kuinka pieleen se voi mennä - eipähän tule sitten yllätyksenä jos niin kävisi pahimassa tapauksessa. Minulla siis eteisvärinän hoitoon sitä suunnitellaan. Mutta kyllä sydän hakkaa aivan miten sattuu muutenkin. On bradykardiaa, takykardiaa, flimmeriä ja kaiken maailman tuntemuksia. Olen 27-vuotias urheileva mies. Jos olisin tiennyt, olisin varmaan pitänyt urheilun kevyempänä.

        Tuntuu omituiselta että täysin oireettomasta sydämestä voi urheilemalla saada irti kaikkia ed. mainitut rytmärit. Holter ja ultra ovat olleet "normaalit".Tunnetusti lääkärithän eivät sano juuta eikä jaata mihinkää - ainakaan minun tapauksessani.

        Olin ablaatiossa ja ilmeisesti onnistui (aika näyttää). HYKS:in kardiologi mainitsi riskeistä: 90-95 % onnistuu eli he pääsevät - tässä tapauksessa - takykardisista kohtauksista pysyvästi. Seuraavat 4 kk näyttävät onko vaivasta päästy. Lopuilla uutta ablaatiota joudutaan harkitsemaan, pääosin koska haitallista johtorataa ei olla onnistuttu kokonaan "polttamaan" eli lämmittämään toimimattomaksi. Lisäksi hän totesi että 0,5 - alle 1 % kohdalla on vakavampia pulmia eli koko johtorata katkaistaan vahingossa joka ilmeisesti johtaa tahdistimen käyttöön tai sitten katetri puhkaisee sydämen seinämän, jolloin pitää tehdä kirurgisia toimenpiteitä. Mutta hän totesi että arviolta noin yhdellä kahdestasadasta tämäntyyppisiä suuria pulmia. Kuolemantapaukset lienevät äärimmäisen harvinaisia.

      • Sinus
        ab kirjoitti:

        Olin ablaatiossa ja ilmeisesti onnistui (aika näyttää). HYKS:in kardiologi mainitsi riskeistä: 90-95 % onnistuu eli he pääsevät - tässä tapauksessa - takykardisista kohtauksista pysyvästi. Seuraavat 4 kk näyttävät onko vaivasta päästy. Lopuilla uutta ablaatiota joudutaan harkitsemaan, pääosin koska haitallista johtorataa ei olla onnistuttu kokonaan "polttamaan" eli lämmittämään toimimattomaksi. Lisäksi hän totesi että 0,5 - alle 1 % kohdalla on vakavampia pulmia eli koko johtorata katkaistaan vahingossa joka ilmeisesti johtaa tahdistimen käyttöön tai sitten katetri puhkaisee sydämen seinämän, jolloin pitää tehdä kirurgisia toimenpiteitä. Mutta hän totesi että arviolta noin yhdellä kahdestasadasta tämäntyyppisiä suuria pulmia. Kuolemantapaukset lienevät äärimmäisen harvinaisia.

        Kolme kertaa on jo tehty. On hankalassa paikassa tuo hermo, ihan sydämen tärkeän hermon vieressä. Alan olla henkisesti aika romahtanut tämän sairauteni ja hoitojen takia. Maaliskuussa toimenpide tehdään neljännen kerran. En kauheasti elättele toiveita sen onnistumiseksi, mutta kokeillaan tällä kertaa eri menetelmää, niin jos ihan vahingossa vaikka sattuis onnistumaan... Onko täällä muita, jolle olis näin monta kertaa tehty tuo toimenpide ja mitkä olivat tulokset?

      • odottelija
        Sinus kirjoitti:

        Kolme kertaa on jo tehty. On hankalassa paikassa tuo hermo, ihan sydämen tärkeän hermon vieressä. Alan olla henkisesti aika romahtanut tämän sairauteni ja hoitojen takia. Maaliskuussa toimenpide tehdään neljännen kerran. En kauheasti elättele toiveita sen onnistumiseksi, mutta kokeillaan tällä kertaa eri menetelmää, niin jos ihan vahingossa vaikka sattuis onnistumaan... Onko täällä muita, jolle olis näin monta kertaa tehty tuo toimenpide ja mitkä olivat tulokset?

        Kuinka nopeasti olette päässeet ablaatioon? Oletteko olleet kiireellisessä vai kiireettömässä jonossa? Itsellä kanssa katetriablaatio tiedossa ja hoitoaikaa odotellaan malttamattomana!;)

      • Briita
        odottelija kirjoitti:

        Kuinka nopeasti olette päässeet ablaatioon? Oletteko olleet kiireellisessä vai kiireettömässä jonossa? Itsellä kanssa katetriablaatio tiedossa ja hoitoaikaa odotellaan malttamattomana!;)

        Kiireettömässä jonossa olin ja aika tasan sen pakollisen, puolen vuoden päästä pääsin toimenpiteeseen.

        Täältä saa lukea erilaisia ablaatiokokemuksia. Ihmisillä on erilaisia kipukynnyksiä ja hoitohenkilökunnastakin tietysti johtuu, miten hoidon joutuu kokemaan. Itselläni on toimenpiteestä vain myönteiset kokemukset ja hoito onnistui kerralla.

      • huollissaanminä
        Kuusiviisi kirjoitti:

        Ablaation onnistumisprosentti ekalla kerralla on noin 90 ainakin Hyksissä. Joillekin se joudutaan tekemään kaksi tai useamman kerran.

        Itselleni tehtiin ablaatio viikko takaperin. Oli mielenkiintoinen kokemus. Ällistyttävää, että sydäntä voi operoida ja korjata ilman tuon ainutlaatuisen elimen särkymistä. Henkilökunta toimi ystävällisesti ja tehokkaasti, hoidosta jäi hyvä mieli.

        Minulla on ollut takykardiaa, eli noita sydämen tiheälyöntisyyskohtauksia 35 vuotta. Alkuun kestivät vain pari minuuttia kerrallaan ja niitä oli ehkä kaksi kertaa vuodessa. Iän myötä kohtaukset ovat lisääntyneet ja pidentyneet. Lopulta jyskytti vuorokauden kerrallaan pari, kolme kertaa kuussa. Elämä meni hukkaan noina päivinä, kun mitään en jaksanut tehdä, en edes lukea saatikka nukkua. Makuuasennossa oli vielä ahdistavampaa kuin istuessa.

        Ablaatiossa löytyi eteisen ja kammion välistä synnynnäinen reikä. Kardiologi selitti asian kansantajuisesti, että (joku) sähköinen impulssi oikaisi rataansa välillä tuon reijän kautta ja se aiheutti tykytykset. Reikä poltettiin kiinni ja toivon mukaan olen päässyt vaivasta ikiajoiksi. Muutaman kerran viikon aikana rinnassa on tuntunut muljahdus, ihankuin kohtaus alkaisi. Mutta ei, kun reikä kerran on suljettu, impulssin on kierrettävä ratansa normaalisti.

        Takykardia ja synnynnäiset reijät ovat kuulemma aika yleisiä suomalaisilla. Yksi lääkäri sanoi, että sitä esiintyy suvuittain ja toinen taas, että ei ole periytyvää. Tyttärelläni on kyllä oireita kanssa.

        Ihanaa lukea, olen huolissani kun äidilleni tehdään ensi viikolla ablaatio, mutta siis toivoa on!

      • Anonyymi
        <3-vaivainen kirjoitti:

        Onnea teille joilla ablaatio on onnistunut. Mutta onko ketään muita, jolla ei ole saatu provoisoitua rytmihäiriötä eft:ssä esiin? Itselläni kaikki kikat kokeiltiin ja ekstastimuloitiin eteisiä ja ruiskutettiin suoneen aineita useampaan otteeseen jotta rytmihäiriö käynnistyisi ja SVT:ksi epäilty vaiva voitaisiin ablaatiolla hoitaa. No ei käynnistynyt ja itkua väänsin hoitopöydällä. Tykytykset on sitte loppuiän varmaan ilonani. Mutta minkäs teet. Lääkäri sanoi että joskus rytmihäiriön käynnistyminen vaatiin jotkut tietyt olosuhteet, joita labrassa vaan ei saada luotua. Ei se lääkäreiden vika ollut, kovia tyyppejä ja rautainen ammattilainen oli minuakin operoimassa. Meilahdessa olin lokakuussa "sorvattavana". En tiiä, mutta masentaa ettei voitu hoitoa antaa ja saa sen vuoksi elää vaivansa kanssa varmaan aina, olen vielä alle 30v. Onko kenelläkään muulla käynyt niin ettei rytmihäiriö elektrofysiologisessa tutkimuksessa ollenkaan käynnisty?

        Mulle tehtiin toissapäivämä. Kohtaus saatiin aikaiseksi, mutta kyllä kesti. Meinas lääkäri luovuttaa. Sitten lopulta homma onnistui. Kysyin asiasta jälkikäteen: ei sitä kaikille saada onnistumaan ja homma joudutaan keskeyttämään. :/

    • muljutusta

      Moi! Olin ablaatiossa vajaa 2 vko sitten. Ja oli kyllä elämäni kammottavin kokemus!! Kesti 7h! Hereillä olin , mutta sain kipu ja rauhoittavaa lääkkeitä. Mulla on ollu 4 vuotta vaivana runsas kammiolisälyöntisyys, joka toimen piteessä hyvin löytyikin, ja sitä poltettiin todella runsaasti, mutta tuloksetta. On kuulemma niin lähellä sydämmen pintarakennetta, ettei saatu pois... :(
      Operaation jälkeinen ilta oli elämäni kamalin, joka toinen lyönti oli kammiolisäri ja pulssi n 100... Ajattelin et pahemmax meni ja elämä on nyt pilalla!!!
      Mutta aamulla rytmi oli melko ok ja lähdin kotiin.
      Nyt on ollut henkisesti raskasta, kun vaivat eivät poistuneetkaan ablaatiossa. Pulssi on koko ajan 80-120, ja varsinkin yöt on kauheita, tykyttää ja muljuu, eikä pysty nukkuun... Lisäksi toimenpide oli kivulias, ja mulla on edelleen kipua sydämmessä. Soitin asiasta Tayssiin, ja käskivät ottaan viikon päästä yhteyttä jossei kipu ole helpottanut...

      Onko muilla ollut pulssi korkea ja sydämmessä kipua toimenpiteen jälkeen? (ennen pulssini oli n50-60)
      Nivusessa tuntuu kova iso patti ja mustelmaa on. Lääkityksenä primaspan 100mg ja selocen 25mgx3-4.

      • Taamo

        Minä en pystynyt nukkumaan kun jyskytti sydän miten sattuu ja rytmihäiriöitä toistuvasti yötä päivää. Laitettiin CRT- D tahdistin niin kaikki vaivat hävisi samantien. Nyt töissä lähihoitajana 50v sälli.

    • abla-hobla

      olin toimenpiteessä. Aivokalvontulehduksen sairastamisen jälkeen reilu 2 vuotta sitten alkoivat nopealyöntisyys "kohtaukset". Pari-kolme meni itsekseen ohi, mutta syksyllä jäi kohtaus päälle ja tarvittiin medi-heliä apuun (kun täällä maalla asutaan).
      Viime viikolla olin toimenpiteessä TYKSissä. Siihen meni kokonaisuudessaa 2 tuntia. Pari-kolme päivää särki vähän sydäntä ja oli jotenkin ventti olo. Nivustaipeessa on tosi komea mustelma, muuten kaikki on ok. Viikon sain sairaslomaa. Sydän vielä muljahtelee, mutta se onkin eri juttu, ei vika vaan ominaisuus. Tärkeintä on että muljahteluista ei lähde niitä tiheitä sydämmen löyntejä niin kuin ennen, eli ilmeisesti toimenpide on onnistunut. Lääkäri sanoi, että mitä kauemmin menee ilman tiheälyönti kohtauksia toimenpiteen jälkeen niin sitä suurempi mahdollisuus on, että toimenpide on onnistunut.
      Minä olen enemmän kuin tyytyväinen, ainakin tähän asti.

      • luottavainen

        minulle tehtiin ablaatio pari päivää sitten Meilahden sairaalassa, minun kohdallani kaikki meni hyvin, toimenpide kesti esivalmisteluineen n. 2,5 tuntia, "reikä " nivusessa on jo mennyt umpeen, ei ole olut mitään jälki oireita ainakaan vielä. olen todella tyytyväinen, että lopulta monen vuoden odottelun ja tutkimusten jälkeen löytyi syy minun nopealyöntisiin ns. kohtauksiin joiden seurauksena joskun meni taju.
        Marraskuussa -09 laitettiin jorvista lähete ja nyt homma on hoidettu. Jännitin aika lailla toimenpidettä, mutta kun pääsin sairaalaan, niin pelko hävisi, nyt olen tyytyväinen, että käytin tämän tilaisuuden, enkä pelkoni vuoksi jättäny menemättä, olihan tuo vaiva ollut minulla syntymästäni asti ja olen jo kihta eläkeiässä.

        Hyviä vointeja kaikille kanssa sisarille ja veljille(;

      • kammiolisäri

        Yritäppä ajatella että sydämmesi muljahtaa 40 000 kertaa vuorokaudessa. Se on jo aika tuskallista, eikä sellaista "ominaisuutta" meinaa varmaan kukaan kestää....

      • Ei tykytystä enää

        TYKSiin ISOT ja parhaat kiitokset, jossa tykytyskohta poltettiin 5.2.2013. Olo on aivan normaali, eikä operation jälkeen tykytystä saatu aikaan.
        Edes mustelmaa ei ole, vain pieni reikä nivusessa.
        Tää on uskomatonta, että puolessatoista tunnissa korjataan vuosia kestänyt tykytys. - Neuvoksi annettiin, ettei saa raskaita nostella, eikä hikilenkkejä tehdä, myös saunominen ja suihkuttelu on 5 vrk pannassa. Tuon kaiken noudatan, jotta ei tarvii jälkeen päin syytellä itteensä jos jotain tapahtuu..
        Onnea kaikille vastaavaan toimenpiteeseen pääseville, taitoahan henkilökunnalla ON!
        Loistava henkilökunta ja osaavat kädet!
        Sydämellisin terveisin
        Sinikka K.

      • Uudestisyntynyt

        Puolitoista vuotta sitten tehtiin ablaatio ensimmäisen kerran ja silloin ei onnistunut. Viime kesänä jouduin sairauslomalle kun en jaksanut enää käydä töissä. Kammiolisälyöntejä joka toinen lyönti suurimman osan aikaa vuorokaudesta. Johtorata liian lähellä pääratoja, ettei lääkäri arvannut ottaa riskiä. Viime elokuussa tehtiin uudestaan ja sama lääkäri asialla onnistuen loistavasti. Nyt vain yksittäisiä lisälyöntejä, mutta ei tunnu missään sellaiset pikku nykäykset. Väsymys lähti ja virtaa vanttuissa ihan eri tavalla. Syksyllä lapion soraa mökillä kuutiokaupalla, eikä tuntunut missään. Ennen oli niin, että jo aamulla odotti koska tulee ilta, että pääsee nukkumaan. Tyksissä tehtiin toimenpide.

      • Syänrikko

        Hei uudestisyntynyt! Onnea terveestä rytmistä! Minulla myös sama tilanne kuin sinulla ennen operaatiota. Jokatoinen kammiolisäri. Mitään ei jaks, lääkkeet ei auta. Yöt huonoja, varsinkin lenkin tai salin jälkeen.
        Pääsitkö työelämään onnistuneen operaation jälkeen takaisin? Eikö tule enää lisäreitä?

    • jani 773

      Joo ablaatio oli n.1kk sitten ja pieleen meni! Pari kertaa vuodessa tuli rytmäreitä jonka seurauksena lääkäri määräsi ablaatioon- sanoi että ihan ehdoton toimenpide. Kesti 7,5h ja oli elämäni kauhein päivä! Kipulääkkeillä selvisin ja sydän hakkas miten sattuu. Oikoratoja saatiin poikki mutta silti oireet jäi. Nyt on lopunikää tahdistin.... Välillä tulee monta kertaa päivässä nipistäviä ja kiristäviä tuntemuksia sydämessä, menee ohi ku rauhottuu ja menee pitkäkseen.... En ois kyllä menny toimenpiteeseen jos oisin tienny mitä tästä seuraa.

    • flimmeri

      No ikäviä tarinoita, itse sairaistuin noin kolme v sitten vaikeaan flimmeriin haarakatkokseen ja rytmihäiriöön. aluksi hoitomuoto olisi ollut ablaatio, mutta aikansa lääkäri seurasi tilannetta,ja rytmini vaihdellessa 36-196 min olimpa levossa tai rasituksessa päätös oli jokin thoraxkoopinen ablaatio. Eli mies nukutettin, ja operaatio kesti noin viisi tuntia. kaksi pv teholla ja tarkkailussa ja noin vko tyks.ssä . operaatiosta on 11 kk. ja olen toipunut täysin.Tuntuu kuin eläisin uudella virralla tänä päivänä, sairastaessani ahdisti ja pelko oli aina läsnä kun flimmeri laukesi tai olin väsynyt. Toivoa on kun hoito on oikeaa, kiitän tästä kardiologian lääkäreitä tyksissä.(hoitoni oli tähystys leikkaus.)ps.toivottavasti teille saadaan oikeanlaista apua sydämmiinne.

      • lusiina4

        Onkohan flimmerin vuoksi tehtävä ablaatio komplikaatioalttiimpi ja monimutkaisempi kuin svt:n vuoksi tehtävä?

      • mies 48v
        lusiina4 kirjoitti:

        Onkohan flimmerin vuoksi tehtävä ablaatio komplikaatioalttiimpi ja monimutkaisempi kuin svt:n vuoksi tehtävä?

        Olen menossa katetriablaatioon parin viikon päästä.
        Itselläni on taustalla flimmereitä (eteisvärinä).

        Sairaalasta saamissa papereissa kerrotaan, että "Rytmihäiriöiden ablaatiohoidot ovat varsin turvallisia mutta eteisvärinän katetriablaatiohoitoon liittyy suurentunut haittavaikutusten eli komplikaatioiden vaara." Ja myöhemmin tekstissä sanotaan, että "... vakavien komplikaatioiden riskin arvioidaan olevan kokonaisuudessaan noin 1-6%."

        Itse olen miettinyt asian, niin että mahdolliset hyödyt ovat sen verran suuret, että riskit ovat siedettävät.

      • Lusiina 4
        mies 48v kirjoitti:

        Olen menossa katetriablaatioon parin viikon päästä.
        Itselläni on taustalla flimmereitä (eteisvärinä).

        Sairaalasta saamissa papereissa kerrotaan, että "Rytmihäiriöiden ablaatiohoidot ovat varsin turvallisia mutta eteisvärinän katetriablaatiohoitoon liittyy suurentunut haittavaikutusten eli komplikaatioiden vaara." Ja myöhemmin tekstissä sanotaan, että "... vakavien komplikaatioiden riskin arvioidaan olevan kokonaisuudessaan noin 1-6%."

        Itse olen miettinyt asian, niin että mahdolliset hyödyt ovat sen verran suuret, että riskit ovat siedettävät.

        Minulle tehtiin elektrofysiologinen tutkimus, mutta rytmihäiriötä ei saatu pidettyä pinnalla niin kauaa kuin aplaation suorittaminen olisi vaatinut. Lisäksi ei saatu selville missä kohden ylimääräinen tahdistava fokus on, jotta sitä olisi voitu lähteä aplaatiolla hoitamaan. Epäilivät ilmeisesti että aika hankalassa paikassa. Nyt sitten vaan kypsytellään . Oireet saattavat paheta tai kyseinen ylimääräinen tahdistava fokus saattaa hävitä itsestään, mitä todella toivon.

    • 18v mies

      Itellä tehtiin ablaatio n. kuukausi sitten jatkuvan takakyrdian vuoksi (syke koko ajan yli 100). Neljä-viis päivää oli jalka arka, mutta muuten ei ongelmia. Itselläni hoito onnistui, mutta 17 kertaa jouduttiin polttamaan ennen kun löydettiin oikea kohta. Reilut 4 tuntia kesti operaatio, kipulääkkettä anettiin käsittämättömän paljon kun puudutksen vaikutus loppui jo loppuvaiheessa.

      No toivottavasti on nyt hoidettu.. Ja toivottavasti teillä kaikilla ablaatiohoitopotilailla onnistuu myös! Mahdollisuudethan ovat 90% luokkaa

      • Juuso 20

        Minulle tehtiin elokuussa ablaatio. Oli aika rankka se toimenpide. Alkoi nestettä kerääntymään elimistöön toimenpiteen aikana. Kun antoivat nesteenpoisto lääkettä, niin helpotti. Kesti kaikkiaan kahdeksan tuntia, mikä tuntui pitkältä ajalta. Nyt kulunut yli kuukausi toimenpiteestä ja rytmihäiriö hävinneet, joskus tuntuu pientä muljahtelua. Tuntuu että nyt onnistui, oli toinen kerta kun tehtiin ensimmäinen tehtiin kaksi vuotta sitten.

    • ile-81

      torstaina olin ablaatios tampereella, koko homma kesti alle 2 tuntia.oli kivuton ja johto saatiin poikki, muuta ikävää ollu ku maata siinä kiristys sitees..illalla sai jo jaloitella ja seuraavana aamuna pois.nyt jo kävely ym onnistuu.tosin nostella ei saisi mitää painavaa.tuota on turha ainakaa jännittää, kyllä viisaurenhampaan poistoki on vittumaasempaa.onhan siinä riskejä mitä lääkäri joutuu pakosta sanomaan mut tosi harvinaisia.vo saikkua ja taas mennään! olo ainaki on hyvä,ei väsytäkkää sellai ku ennen,välillä vähä muljuu mut pitäs olla normaalia.sen näkee sit ajan kanssa poistuuko neki.

    • Rouva SVT

      Minä olin HYKSissä ablaatiossa 3 vrk sitten. Paikannusjärjestelmiä ei saatu toimimaan toimenpiteen aikana toivotusti, mutta silti ablaatio tehtiin, ilmeisesti jollain toisella menetelmällä. Lääkäri sanoi suoraan, että on todennäköistä ettei hoito tuottanut tulosta. Olen uudelleen jonossa. Vaivani on SVT, tiheälyöntisyyskohtauksia on ollut viimeisen vuoden aikana 53 päivänä (pidän tarkkaa päiväkirjaa auttaakseni lääkäreitä ymmärtämään vaivan laatua, tiedän että kyseessä on monimutkaiset asiat...) ja joka kerta kun kohtaus tulee, se jatkuu melkein aina koko sen päivän. Syke nousee välille 140-195, hengästyn, sitten tulee pientä puristusta rintaan, kova paineen tunne päähän, ja sitten menee näkö ja joskus kuulo pieneksi hetkeksi ja tasapaino heilahtaa, pitää laskea päätä tai ottaa seinästä kiinni. Voitte kuvitella millaista on työskennellä isossa firmassa tärkeissä palavereissa kun kesken kaiken pitää työntää pää pöydän alle ja huohottaa. Tätä on jatkunut noin 4 vuotta, ja se syö kyllä naista aika lailla. Toiveet oli siis korkealla ablaation suhteen, vaikka yritin ajatella että nooh, katsotaan nyt, ei kannata toivoa liikaa ettei pety.
      Itse operaatio kesti 4h, oli osin kivuliastakin, lähinnä ne polttamiset. Tunsin ne kipuna ylärintakehässä, yläselässä, kurkussa ja erityisesti ylähampaissa. Kestin ne kun ajattelin että kohta se loppuu, ja taisin siinä maatessani alkaa jo rukoilemaankin, sen verran ahdistavalta tuntui vahvasta kipulääkkeestä huolimatta. Polttoja tehtiin noin 10 kpl, kukin kesti 2-15 sekuntia. Katetrien liikkeenkin tunsin suonissani, se oli pääosin kivutonta paitsi yhdessä tietyssä kohdassa jossa tunsin kipua.
      Kun puudutus ja kipulääke lakkasivat vaikuttamasta osastolle päästyä, aloin tuntea tiputuskanyylikädessä särkyä ranteesta olkapäähän asti sekä tietysti selkäkipua koska piti maata selällään tuntikausia. Lisäksi nivuslaskimoon tehtyä reikää pakotti painesiteen alla aika lailla. Laskin minuutteja siihen että saisin kääntää edes kylkeä ja juoda tai syödä. Aika tuntui todella pitkältä, mutta kun vihdoin sain kääntyä ja selkäkipu lakkasi, onnen tunne oli aikamoinen. Ja kun sain syödä, sama homma. Koko päivän paasto ja rankka toimenpide lääkkeineen saivat mielialan jo laskemaan kun vielä sattui joka kohtaa ja mielessä pyöri lääkärin sanat epävarmasta hoitotuloksesta.
      En ollut ihan hakoteillä epäilyksieni kanssa. Heti kun sain nousta jaloilleni, pulssi piippasi koko ajan välillä 150-190. Sama jatkui seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. Kohtaukset villiintyivät täysin ja olin melkein invalidi, koska syke alkoi temppuilla heti kun nousin istumaan tai seisomaan, kävelystä puhumattakaan. Verenpaine oli välillä jopa 85/58 mikä oli aivan pohjalukema, ja olo sen mukainen. Päivystyksessä minua ei juuri osattu auttaa vaan makasin yhteensä 11,5 tuntia (!) odottamassa apua, jota en saanut. Vaikka sain kyllä sairaslomaa. Mutta olin odottanut esim. adenosiiniruisketta tms. kohtauksen laukaisevaa lääkettä tai hoitoa. Sitä ei kuitenkaan minulle annettu syystä tai toisesta. HYKSin sisätautipäivystyksessä ei taida olla kardiologia, sillä en sellaista siellä tavannut, jos olisin, uskon että olisin saanut parempaa apua, mutta nyt lääkäri epäröi koska ei selvästikään tiennyt vaivastani tarpeeksi. Onhan totta että se on kuitenkin harvinaisemmasta päästä (tilastoissa 3:lla 1000:sta).

      Tässä siis ikävä kokemukseni. Mutta ei ole elämää ilman toivoa, eli siis toivon, ja olen siksi jonossa uuteen operaatioon. Aion kestää sen koska haluan urheilla, elää ja nauttia perheestäni ilman kohtauksia jos se vain on mahdollista. Kaikille teille sydänongelmaisille halauksia, toivoa, voimia ja rakkautta elämää kohtaan! Perhe on minua tässä ainakin tukenut ja heidän kanssaan jaksan eteenpäin.

      • Pomppuliina

        Olin viikko sitten katetriablaatiossa HYKSissä. Toimenpide oli pikemminkin jännittävä kuin kivulias. Esilääkitystä en saanut ja itse ablaatiota edelsi fysioelektroninen tutkimus. Rytmihäiriötä ei saatu esille kovin helposti, vaan tahdistusta tarvittiin aika pitkään (noin 2 h). Tutkimushuoneessa soi koko ajan radio ja tunnelma oli ihan turvallinen. Kaksi hoitajaa valmistelivat toimenpiteeseen, minkä jälkeen lääkäri teki pistohaavan holkeille, joista katetrit viedään sisään. Nivus puudutetaan, jottei tutkimuskanyylien/-vaijerien sisään pujottaminen (ja luonnollisesti pistohaavan tekeminen) ei sattuisi. Itselläni jokin hermo reagoi puudutuksen jälkeenkin (sähköiskumainen kipu), mutta pyysin heti lisää puudutusta.

        Tärkeää toimenpiteessä onkin mielestäni kysellä ja keskustella aktivisesti. Itse sanoin heti toimenpiteen alussa, että haluan hoitajien ja lääkärin aktiivisesti koko ajan kertovan, mitä tehdään ja missä vaiheessa tutkimusta ja toimenpidettä ollaan. He noudattivat toivettani. Itse tahdistaminen on erikoinen kokemus: sydän rinnassa pomppii ja hyppii ihan miten sattuu - ihan kuin olisi jonkun muun sydän. Itselleni tutut tiheälyöntisyyskohtaukset eivät niinkään ihmetyttäneet, koska niihin olen tottunut, mutta mieletön sydämen muljahtelu oli uutta ja kummallista. Kun tietää, että tämä kuuluu tutkimuksen luonteeseen, niin voi olla ihan rauhallisin mielin. Itse olin tyytyväinen siihen, että osasin pysytellä ihan rauhallisena - onhan tutkimukseen meneminen aina vähän pelottavaa. Kun rytmihäiriö vihdoin saatiin houkuteltua esille, niin tunnistin sen heti. Pulssi oli tasainen, mutta noin 230 krt/ min. Tämän löydöksen jälkeen kardiologi kertoi kysymyksessä olevan eteis-kammiosolmukkeen kaksihaaraisuuden ja kysyi vielä toivonko sen hoidettavan. Kysyin mitä hän itse suosittelee ja hän kertoi ehdottomasti puoltavansa operaatiota. Kertasi vielä riskit (joiden arvioiminen hoitotilanteessa ja pienessä lääkehumussa oli tietysti vähän vaativaa). Totesin mielessäni kuitenkin nopeasti, että kun jo oltiin näin pitkäll vaijerit sydämessä, niin järkeväähän tuo ablaatio olisi. Hermon polttaminen ei tuntunut itselläni kovinkaan kummoisesti. Polttoja tehtiin mielestäni kaksi tai kolme. Tässä vaiheessa kardiologeja oli paikalla kaksi. Toinen operoi ja toinen seuraa viereisestä näyttöhuoneesta monitoreja.

        Toimenpiten lopuksi pistohaavan päälle laitetaan haulipussi haavan umpeen menemisen varmistamijseksi. Kaksi tuntia toimenpiteen jälkeen sen saa pois. Sitten vielä pari tuntia makuulla, jonka jälkeen saa nousta varovaisesti jaloittelemaan. Ruokaakin saa päivän päätteeksi, joten kaikkineen operaatio on uskomaton näyte lääketieteen kehittymisestä. Perjantaina olin sydänoperaatiossa ja sunnuntaina jo syntymäpäiväjuhlilla...

        Pientä muljahtelua ja sykkeen kohoamista on operaation jälkeen ollut, mutta ihmehän se olisi, jos monen tunnin tahdistamisrumbasta ei jäisi mitään jälkiä sydämeen. Luulen, että sydän toipuilee tutkimuksesta. Reidessä on komea mustelma, joka sekin on jo lähtenyt viikon jälkeen vaalenemaan.

        Toivon, että takykardiavaivaani on löytynyt helpotus - sen näyttää aika. Kuukaudesta pariin on kuulemma "tarkkailuaika", jonka jälkeen uskaltaa vetää paremmin johtopäätöksiä hoidon onnistumisesta.

        Tsemppiä kaikille samanlaisten vaivojen kanssa kamppaileville. Etenkin jos sydän on rakenteellisesti terve, niin riskit ablaation epäonnistumiseksi lienevät tosi pienet.

    • svtsydän

      Pomppuliina: Ihanaa lukea kertomuksesi! Olitko Meilahdessa? Itse olen menossa sinne ensiviikolla ja pelottaa... Haluaisin kysyä pari kysymystä jos haluaisit jutella operaatiosta. Täytyykö aamulla käydä suihkussa ennenkuin sinne menee ja täytyykö olla meikkaamatta (kuka nyt operaatioon meikkaisi, mutta kun tulee meikattua muutenkin hieman normaalisti niin mietin että pitääkö kasvojen olla täysin pesty ettei tottumuksesta ala meikkaamaan aamulla) Mitä siellä sairaalassa tehdään heti kun sinne mennään? Miksi et saanut esilääkitystä? Annetaanko sitä sitten kuitenkin suoneen toimenpiteen aikana? oliko vessahätää kesken operaation? mua pelottaa se jos tulee vessahätä, ei ehkä alle oo niin mukava kusta... :/ Pitääkö muuten korvakorut ynnä muut korut ottaa pois kun sinne menee?

    • vastaus toiselta

      En ole Pomppulinna, mutta voin vastata omalta kohdaltani joihinkin kysymyksiisi. Eli itse kävin aamulla normaalisti suihkussa ja nivuset täytyi höylätä karvoista puhtaaksi. Eli kohta, johon tehdään viilto ja laitetaan katetri(t) sisään. Meikkaamisesta en tiedä, mutta ainakaan sellaista värivoidetta tai poskipunaa joissa on joitain "kiillejuttuja" ei kannata laittaa. Minulle ei annettu esilääkitystä, koska se olisi saattanut estää rytmihäiriöiden synnyn sen rytmihäiriötutkimuksen aikana. Itse ablaation aikana sitten sain rauhoittavaa ja kipulääkettä. Mulle laitettiin katetri, eli pissa meni suoraan pussiin. Tiedettiin jo etukäteen, että minun toimenpide tulee kestämään monta tuntia, joten siitä syystä. Ei varmaan kaikille laiteta. Jos laitetaan, niin ei saisi käydä ennen katetrin laittoa pissalla, vaan virtsarakossa täytyisi olla pissaa. Muuten laitto ei onnistu. Ja kaikki korut täytyy ottaa pois, koska välillä vieressä hurisee ne magneettilaitteet. Näin ainakin Kuopiossa.

    • svtsydän

      vastaus toiselta: kiitos!! milloin kävit operaatiossa ja auttoiko se? menen ensi viikon tiistaina ja pelottaa. olisi kiva jutella jonkun kanssa joka on siinä käynyt. oliko ylösnousu hankalaa pitkän makaamisen jälkeen ja voiko ihan normaalisit sitten kävellä ja kannattaako ottaa jotkut löysät housut mitkä pukee operaation jälkeen päälle? onko sinulla svt tai muunlainen rytmihäiriö mihin operaatio tehtiin? mikä kohta se muuten tarkalleen on mihin se viilto tehdään? jotenkin en osaa ajatella tarkkaa kohtaa tosta mihin se tulee.

    • vastaus toiselta

      Kävin operaatiossa n. kaksi vuotta sitten. Ja pahimmat rytmihäiriöt jäivät onneksi kyllä sinne toimenpidepöydälle. Kärsin kammiotakykardiasta ja bigeminiasta. Toimenpiteen jälkeen ei siis ole ollut enää tuollaisia rytmihäiriöitä. Jonkinlaisia tuntemuksia on kyllä lähes päivittäin, eli pieniä muljahduksia ja välillä lyhytkestoisia nopealyöntisyyskohtauksia. Mutta ei siis mitään häiritsevää entiseen verrattuna, vaan pystyn jälleen viettämään normaalia elämää. Ennen kun olin lähes sänkypotilas, sillä rytmihäiriöt lähes invalidisoivat elämäni. Nyt pystyn harrastamaan liikuntaa ja viettämään aikaa perheen kanssa.

      Ylösnousu ei ollut mitenkään hankalaa. Nivunen toki oli kipeä, mutta siihen saa kyllä tarvittaessa kipulääkettä. Itse jouduin jäämään sairaalaan n. viikoksi, joten minulla oli löysät sairaalavaatteet päällä. Viilto tehdään siis nivuseen, ainakin minulle tehtiin oikealle puolelle, siihen häpykukkulan oikealle puolelle. Siksi täytyy ajella ne karvat pois.

      Varmasti toimenpide pelottaa, mutta koeta ajatella kaikkia iloisia ajatuksia. Miten elämänlaatusi paranee toimenpiteen jälkeen, mitä kaikkea voit jälleen tehdä "terveellä" sydämellä. Toimenpidehuoneessa oli radio päällä ja hoitajat kävivät vähän väliä kyselemässä vointia. Toimenpiteen tehnyt lääkäri oli toisessa huoneessa ja sieltä käsin operoi, vähän niinkuin joystickeillä. Aika hurjaa!

      • Badobadi

        Moi,

        huomenna ablaatioon kolmannen kerran. Olen kärsinyt lähes kymmen vuotta rytmihäiriöistä. Pienten lasten äitinä toivon, että vaiva saadaan vihdoinkin pois. Itse toimenpide menee jo vanhalla rutiinilla ammattitaitoisen porukan käsissä.

    • ablaation kokenut

      Itse olin keväällä ensimm kerran, ja ei mitään hyötyä. Rytmihäiriö tuli päälle heti kun laitettiin katetreja, mutta lääkäri, joka siellä lasikopissa, määräsi sitten häiriön lopetettavaksi ja niin toinen lääkäri sitten teki. Sen jälkeen rytmihäiriötä ei saatu enään esiin. Eli turha reissu!!!!!!!!

      Jostain syystä en myöskään saanut mitään papereita tutkimuksesta kotiini, olin Tyksis.

      Nyt on ollut taas jatkuvasti rytmihäiriöitä ja tiedä enään mitä tässä tekee. Uusi ablaatio pitää varmaan seuraavan kerran pyytää, kun käyn polilla rytminsiirrossa.

      Sinulle Badobadi ablaatio tehty jo kahdesti aiemmin? Saitko mitään tietoa siitä miksi mahd ylin johtoratojen poisto ei onnistunut?

      Kerro miten sinulle nyt on käynyt.

      • badobadi

        Hei,

        Ablaatio meni hyvin! Joo, todellakin kolmas kerta, kun menin ablaatioon. Ensimmäisellä kerralla 2007 poltettiin hidas rata, 2009 ei saatu tehtyä 'korjausta' eli ns. hukkareissu, mutta 30.8.2012 vaiva saatiin postettua. Kyseessä ektooppinen muoto aortaläpän purjeen alueella. Eli sydäntäni tahdisti ns. ulkopuolinen pesäke, joka nosti sykkeen yli 200 aika ajoin. Lisäksi muita ikäviä muljumisia ja lisälyönejä oli paljon.

        Toimenpide tehtiin uudella stereotaxis ablaatiokoneen avulla, joita käsittääkseni on ainakin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Itselleni toimenpide tehtiin Taysissa Sydänkeskuksessa. Ablaatio kesti tällä kertaa vähemmän aikaa kuin aiemmin (vain 2,5 h), tähän tietysti lisäksi makuutukset haulupussien alla.

        Nyt olo on todella epätosellinen. Sydän on 'hiljaa'. Vointi todella hyvä ja olen täysin lääkkeetön.

        Kannattisiko jutella kardiologisi kanssa tuosta stereotaxis ablaatiomahdollisuudesta, koska käsittääkseni se on potilasturvallisempi ja sillä on mahdollista saada parempia hoitotuloksia.

        Tsemppiä! Älä lannistu, toivottavasti seuraavassa ablaatiossa vaivasi saadaan pois!

        Mukavaa syksyä!

        Badobadi

      • badobadi
        badobadi kirjoitti:

        Hei,

        Ablaatio meni hyvin! Joo, todellakin kolmas kerta, kun menin ablaatioon. Ensimmäisellä kerralla 2007 poltettiin hidas rata, 2009 ei saatu tehtyä 'korjausta' eli ns. hukkareissu, mutta 30.8.2012 vaiva saatiin postettua. Kyseessä ektooppinen muoto aortaläpän purjeen alueella. Eli sydäntäni tahdisti ns. ulkopuolinen pesäke, joka nosti sykkeen yli 200 aika ajoin. Lisäksi muita ikäviä muljumisia ja lisälyönejä oli paljon.

        Toimenpide tehtiin uudella stereotaxis ablaatiokoneen avulla, joita käsittääkseni on ainakin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Itselleni toimenpide tehtiin Taysissa Sydänkeskuksessa. Ablaatio kesti tällä kertaa vähemmän aikaa kuin aiemmin (vain 2,5 h), tähän tietysti lisäksi makuutukset haulupussien alla.

        Nyt olo on todella epätosellinen. Sydän on 'hiljaa'. Vointi todella hyvä ja olen täysin lääkkeetön.

        Kannattisiko jutella kardiologisi kanssa tuosta stereotaxis ablaatiomahdollisuudesta, koska käsittääkseni se on potilasturvallisempi ja sillä on mahdollista saada parempia hoitotuloksia.

        Tsemppiä! Älä lannistu, toivottavasti seuraavassa ablaatiossa vaivasi saadaan pois!

        Mukavaa syksyä!

        Badobadi

        Lisäys vielä.... Tampereen sydänkeskukseen saa myös yksityisiä aikoja, ks. verkkosivut. Tietysti paras vaihtoehto on, että saisit lähetteen julkiselle puolelle, mutta itse varasin yksityisen ajan ensin, josta minut siirrettiin julkiselle puolelle hoidettavaksi.

        BadoBadi

    • ablaation kokenut

      Kiitos kun vastasit.
      Tuo stereotaxis kuulostaa ihan vieraalta.
      Olin keväällä Tyksis eli eikö siellä ole tuollaista tutkimusta?

      Harmittaa kun en saanu mitään tietoja kotiin tehdystä tutkimuksesta, yleensä kaikista tulee, mut tuosta elektrofysiologisesta ei tullu mtiään. Olin sitten rytminsiirrossa jo viikon päästä polilla ja rytmäreitä tulee jatkuvastio. Eli seuraavan kerran kun päädyn polille niin pyydä uudestaan aikaa tutkimukseen.

      Toivottavasti sait pysyvän avun vaivaasi. En tiedä mitä diagnoosisi tarkoitti, mutta pääasia jos saatu hoidettua.

      • Badobadi

        Hei,

        en ole perehtynyt Turun tilanteeseen ablaatiolaitteiden osalta. Tampereelle kyseinen stereotaxis ablaatiokone eli magneettinavigointi hankittiin 2009. Kannattaa siten kysyä sitä lääkäriltäsi.

        Googleta magneettinavigointi, netistä löytyy asiallista tietoa siitä, mm. duodecimin artikkeli.

        Kotiin saat epikriisin vaikka soittamalla hoitavaan yksikköösi, on varmaa vahinko, että yhteenveto on jäänyt lähettämättä. Tämä kuuluu potilaan oikeuksiin saada tietoa omasta hoidostaan.

        Millä tavoin rytminsiirto sinulle on tehty? Sähköllä?

        Ehdottomasti kannattaa pyytää uusintatutkimuksiin ja ablaatioon. Ja jos päädytään tuohon stereotaxis ablaatioon, saat varmasti lähetteen toiseen sairaanhoitopiriin, jos omalla alueellasi ei ole riittävää välineistöä. Kannattaa itse olla aktiivinen ja selvittää, miten pääset uudestaan ablaatiojonoon.

        Kokemuksesta tiedän, että rytmihäiriöiden kanssa on ikävä elää, jatkuva pelko takoo takaraivossa. Älä anna periksi, näitä vaivoja korjataan nykypäivänä paljon :) Tsemppiä!

        BadoBadi

    • ablaation kokenut

      Moikka taas, minulla rytminsiirto on tehty aina Adenosiinillä, ja rytmäreitä on ollut nuoruudesta asti eli olen tällä hetkellä 56v. Aluksi niitä oli todella harvoin ja kestivät vain lyhyen ajan, mutta aikaa myöten lisääntyneet ja tulleet pitkäkestoisiksi. Nykyään pumppu meinaa seota melkein päivittäin, mutta enimmäkseen saan ne hengityksellä tai asennon muutoksella pois. Kardiologin mielestä kaikki viittaa ylim johtorataan eteisessä ja alkujaan minulla piti olla ihan toinen, hyvin kokenut kardiologi, tekemässä tutkimusta, mutta ei sitten päässytkään tulemaan, kun on nyk professorina Vaasassa.

      Oli vaan ikävä kokemus taas , kun olin kaukana kaupungista maalla työkaverini luona viikonloppua vioettämässä, ja juuri kun olin menossa nukkumaan, niin rytmi takoi tutut 160-200. Ystävän oli iottanut viiniä ja tiesin ettei voi ajaa, ja lisäksi paikalla oli lähes 90-kymppinen ystävän isä.

      6 tuntia kokeilin kaikkea mitä vaan osasin, ja lopulta sain rytmin normaaliksi ja olin aivan poikki. Mitään en puhunut kanssaihmisille.

      Tuo on niin rajoittavaa, ei yhtään tiedä koska alkaa, ja tiedän melkein jo heti alusta että nyt ei mee itsestään ohi. Yleensä se lähtee äkkikumarruksesta tai muusta asennon muutoksesta.

      En tiedä millainen tutkimus mulle tehtiin, mutta heti kun katerit meni sydämeen niin sain rytmihäiriön. Siellä lasikopissa oleva lääkäri käski katetrien laittajan lopettaa sen vaikka just se katetrin laittaja sanoi mulle, että ihan eduksi kun tuli heti esiin. Rytmi käännettiin ja niin kävi ettei sitä seuraavan puolen tunnin aikana saatu uudestaan esiin, ja koko homma lopetettiin siihen.

      Että minua harmitti jälkeenpäin ja viikon päästä olin polilla taas saamassa Adenosiiniä.

      Seuraavan kerran kun päädyn Tyksin polille rytminsiirtoon, niin pyydän taatusti uuden lähetteen rytmipolille ja sitä myöten mahd uuteen ablaatioon. Aiemmin pelkäsin tutkimusta ja olen kieltäytynyt siitä vuosikausia, mutta ny ten pelkää enään, tiedän mitä se on, ja ainut mikä tuntui oli puudutus.

      Toivotaan että sinä olet päässyt ongelmasta eroon ja ihan lopullisesti!

      • Badobadi

        Hei,

        oireesi kuulostavat kovin tutulta. Minun rytmihäiriöni laukesi päälle kuvaamallasi tavalla. Jopa syöminen oli hankalaa, mutta kardiologi sanoi, että se on tyypillistä, koska ruokatorven/mahalaukun paine ärsyttää sydämen eteistä.

        Minulla vikaa haettiin ensin oikeasta eteisetä, mutta se paikantui sitten aortan purjeläpän tietämille. Eli sydämessä oli ylimääräisä ektooppisia soluja, jotka ohittivat sinusolmukkeen toiminnan ja 'käskyttivät' sydäntäni. Kardiologi sanoi, että olen sinänsä hyvässä asemassa, sillä hyvin todennäköisesti vaivani saadaan pois (ja nyt todellakin siltä näyttää). Iän myötä ektoopiset solut olisivat altistaneet minut flimmerille tämän SVT:n lisäksi.

        Itselläni tuo Adenosin ei koskaan oikein tehonnut, rytmi kääntyi joko beetasalpaajalla tai itsestään. Tambocor ja beetasalpaaja lääkitys yhdessä piti oireet kaksi vuotta pois, mutta koska tiedettiin, että rytmihäiriötä ei oltu saatu korjattua, lopetin lääkkeet ja seurattiin oireita. Ja oireitahan tuli, jonka jälkeen päädyin tähän kolmanteen ablaatioon.

        Ikäsi puolesta sinulle kannattaisi varmasti tehdä toinen tutkimus ja ablaatio, hyvää elämää on vielä paljon edessä :)

        Ja myöskin minulla meni sydän heti rytmihäiriöön, kun katetrit sinne 'saapuivat', mutta lääkäri sanoi sen olevan hyvä juttu, koska pääsivät paikallistamaanrytmihäiriöpesäkkeen sijaintia.

        BadoBadi

      • BadoBadi
        Badobadi kirjoitti:

        Hei,

        oireesi kuulostavat kovin tutulta. Minun rytmihäiriöni laukesi päälle kuvaamallasi tavalla. Jopa syöminen oli hankalaa, mutta kardiologi sanoi, että se on tyypillistä, koska ruokatorven/mahalaukun paine ärsyttää sydämen eteistä.

        Minulla vikaa haettiin ensin oikeasta eteisetä, mutta se paikantui sitten aortan purjeläpän tietämille. Eli sydämessä oli ylimääräisä ektooppisia soluja, jotka ohittivat sinusolmukkeen toiminnan ja 'käskyttivät' sydäntäni. Kardiologi sanoi, että olen sinänsä hyvässä asemassa, sillä hyvin todennäköisesti vaivani saadaan pois (ja nyt todellakin siltä näyttää). Iän myötä ektoopiset solut olisivat altistaneet minut flimmerille tämän SVT:n lisäksi.

        Itselläni tuo Adenosin ei koskaan oikein tehonnut, rytmi kääntyi joko beetasalpaajalla tai itsestään. Tambocor ja beetasalpaaja lääkitys yhdessä piti oireet kaksi vuotta pois, mutta koska tiedettiin, että rytmihäiriötä ei oltu saatu korjattua, lopetin lääkkeet ja seurattiin oireita. Ja oireitahan tuli, jonka jälkeen päädyin tähän kolmanteen ablaatioon.

        Ikäsi puolesta sinulle kannattaisi varmasti tehdä toinen tutkimus ja ablaatio, hyvää elämää on vielä paljon edessä :)

        Ja myöskin minulla meni sydän heti rytmihäiriöön, kun katetrit sinne 'saapuivat', mutta lääkäri sanoi sen olevan hyvä juttu, koska pääsivät paikallistamaanrytmihäiriöpesäkkeen sijaintia.

        BadoBadi

        kommentoin vielä, että äkkiseltään tuntuu, että tutkimustasi ei ole ollut tekemässä kovin vakaa ammattilainen, jos se lopetettiin kesken (ellei kyseessä ollut jokin henkeä uhkaava rytmi päällä, mutta tuskin). Toinen ablaationi kesti 6 tuntia, joka lopetettiin, kun rytmihäiriöpesäkettä ei löytynyt ja nyt tämä kolmas, joka tuotti tulosta, kesti vain 2,5 h.

    • ablaation kokenut

      No sitä olen ihmetellyt, kun muiden kertomukset tutkimuksista ovat olleet kestoltaan useita tunteja. Itsellä ei tuntiakaan. Sitten ihmettelin miksi lopetettiin se rytmäri, kun katetreja laittava lääkäri sanoi, että hyvä juttu, ja toinen huutaa sitten kohtapuolin lasiseinän takaa, että lopeta se rytmihäiriö.

      Minulle on Adenosiini tehonnut aina ja ei koskaan aloitettu mitään lääkitystä. Kardiologi rytmipolilla sanoi ettei niistä ole apua vaivaani, joka hänen mielestään oli tyypillinen ylim johtoradan aiheuttama häiriö eteisessä.

      Jotenkin jäin tyhjän päälle, kun ei edes mitään tutkimustuloksia tullut itselleni. Poliltakin on aina tullut kaikki tieto käynnistäni.

      En tiedä miten usein kardiologi Koistinen sitten enään tulee Turkuun, kun siirtyi professoriksi Vaasaan. Ehkä minun kannattaisi vaan ottaa sitten asiasta selvää ja varata uusi aika tutkimuksiin. Siinä paloi melkein 100 euroa eikä edes tekstiä saanut kotiin!

    • Badobadi

      Hei,

      kannattaa ottaa härkää sarvista :) Kävin Tyksin sivuilla, enkä löytänyt mainintaa tuosta stereotaxis ablaatiokoneesta (eli magneettinavigoinnista), mutta voihan olla, että tietoa ei ole päivitetty verkksoivuille. Pohjoismaiden ensimmäiset magneettinavikointikoneet otettiin aikoinaan käyttöön Kööpenhaminassa. Vaadi itsellesi ammattitaitoista hoitoa, jos kyseessä on ylimääräinen johtorata, sen pitäisi olla helposti hoidettavissa.

      Tsemppiä syksyysi!

    • Ablacion

      Itselle tehtiin maaliskuussa kahden radan katkaisu. Tammikuussa syke oli 225/min jolloin käskytettiin Meilahteen.

      Pientä tuntemusta oli sydämen kohdalla pari ensimmäistä kuukautta toimen jälkeen. Ei siis ole enää.

      Muistan, että aina kuin taky alkoi niin tuntui kuin sydän olisi pysähtynyt ja heti syke nousi pariinsataan.

      Tämä "alkuasetelma" toistuu vieläkin kuukausittain MUTTA nopeasyke ei käynnisty koska ylimääräiset radat on katkaistu. Ovat siis "normaaleja" käyntihäiriöitä ja kestävät vain pari sekuntia.

      Lyhkösesti totean, että oli potilaana helppo homma!

      P.S. Varsin niukka oli raportti toimenpiteestä. Lopussa kehotettiin lopettamaan Bisoprololin käyttö.

    • Uusi elämä...

      Kuusi vuotta kulunut ablaatiosta, kolme rataa operoitiin, sinne jäivät ongelmat. Tajunnan menetyksiä oli useamman kerran vuodessa, kierrokset yli 200, pumppu kavitoi, ja sitten pimeni. Kiitos Tampereen yksikölle!

    • 456fgy

      mä oon menossa huomenna kyseiseen operaatioon :/

      • jtyy

        miten kävi..? ja kauanko olet odottanut leikkaustta..?

    • hoitaja7

      Kävin 05.02.2013 molempien eteisten aplaation läpi, toimenpide kesti 6 h, kipulääkitystä sain tarpeeksi, ehkä liikaakin. ennen toimenpidettä oli flutteri/flimmeri ollut yhtäjaksoisesti kuukauden ja kehittänyt vajaatoiminnan jota ei tiedostettu ennen operaatiota, ja siitä seurasikin keuhkoödeema, jonka takia meinas henki lähteä. Asun yksin ja kotiuduin vrk toimenpiteestä, hengenahdistus alkoi kotiin tulon jälkeen n 2 h, ja tajua oli vielä senverran jälellä että sain pyydettyä anbulanssin, mutta ädeemasta toipuminen oli rankkaa. Aplaation jälkeen on ollut 3 x lyhyttä (2-4h) rytmihäiriötä, joista kaksi on hoidettu iv--lääkityksellä ja yksi meni ohi itsestään. vointi on nyt 10 vrk operaatiosta hyvä ja suunnitteilla töihin palaminen parin vkon päästä, ihanaa kun pääsee ulkoilemaan ja pulssi ei paina koko aikaa 145:ttä. Menisin uudelleen operaatioon jos oisi tarve, rankka kokemushan se on, mutta ihanaa jos rytmihäiriöt nyt pysyisi vähempänä.

    • kahenu

      Hei, mulle tehtiin viime viikon tiistaina ablaatio, johtorata poltettiin. Sairaslomalla tämän viikon perjantaihin asti. Toimenpide ei ollut ollenkaan paha.
      Ei ollut ongelmia pistokohdissa, molemmissa nivusissa siis. Vielä on toinen puoli arka.

    • ablaation kokenut

      Tänään oli toinen yritys löytää ylim johtorata, ei vaan onnistunut, yritettiin tunnin verran.
      Sama lekuri ku ensimm kerrallakin:(

      Epäili et jos olisi eteislepatusta.....kellään kokemusta mitä se oikein on?

    • Auts!

      Itse olin tänään Tyksissä.
      Kaksi rataa poltettiin,mistä en osaa sanoa.
      Esilääkitystä ei annettu vaikka hoitoontulo-ohjeissa niin väitettiin.
      Ensimmäisen ablaation jälkeen sain kipulääkettä,joka ei enään vaikuttanut kun toista tehtiin.
      Koko toimenpide ablaatioita lukuunottamatta oli ennakkoluuloistani poiketen ok.
      Itse koin aivan järistyttävää tuskaa sen toisen aikana.
      Itku tuli :(
      Sanoivat soittelevansa syksyllä jos tarve vaatii uusia.
      Silloin tekisivät magneettikuvauksessa.
      Takykardia (200 lyöntiä/min) saatu kahden erillisen holterin aikana mitattua.
      Odotan mielenkiinnolla lausuntoa sairaalasta.Saa lukea rauhassa ja harkita menekö uudestaan samaan ralliin ilman enempää kipulääkettä tai rauhoittavaa.
      Henkilökunta mukavaa ja asiallista.

    • Mies 50

      Hei itse kärsin Flimmeristä vuoden verran. Alkuun ne olivat lievempiä ja menivät nopeammin ohi ja niitä tapahtui harvemmin. Mutta tämän vuoden helmikuussa ne alkoivat vaivata entistä pahemmin ja lääkkeet ei auttanut enää niin hyvin. Jouduin 2 kertaa lähtemään ambulanssilla sairaalaan Helmikuussa. Olin 5 vrk sairaalassa ja siellä tutkivat ultralla sydämmeni joka oli ok.

      Minulle ehdotettiin ablaatiota, joka tehtäisiin Kuopiossa ja suostuin siihen. 5 kertaa minulle tehtiin rytminsiirto, joka auttoi aina muutaman päivän. Kävin töissä mutta aina kohtauksen tultua työkaveri toi minut firman autolla kotiin, sillä olin niin huonossa kunnossa etten pystynyt itse ajamaan autoa. Huimasi ja heikotti ja silmissä musteni jos nousin tuolista ylös. Kohtaus kesti tunteja ja meni nukkumalla ohi yleensä, tai sitten rytminsiirrolla sairaalassa. Mitään ei voinut illaksi suunnitella, sillä häiriö kun tuli niin se ilta oli pilalla.. Kyllä monta kaunista iltaa keväällä meni pilalle flimmerin takia.

      Nyt 18.7 kävin Kuopiossa jossa tehtiin ablaatio. Kaikki meni hyvin. Sain esilääkityksen ja mulle tehtiin vatsalaukun tähystys ihan ekana ja siihen sain puudutuksen myös, mitä en Mikkelissä saanut kun 2 kertaa olen siellä letkun niellyt.(karmea kokemus ilman puudutusta) Ablaatio kesti kaikkine valmisteluineen 4 tuntia ja onnistui hyvin. Muutaman kerran tunsin kipua kun polttoja tehtiin mutta heti sain kipulääkettä. Lääkärit olivat erittäin taitavia ja hoitajat ystävällisiä ja minusta pidettiin hyvää huolta toimenpiteen ajan sekä sen jälkeen. Hommasta jäi hyvä maku ja jos tarvii toiste mennä vielä, niin en jännitä enää niin paljon. Oireita ei ole ollut ja pistokohta on parantunut hyvin. Olin yhden yön tarkkailussa ja sen jälkeen pääsin kotiin.

    • ablaatio myös

      Minulla on myös ollut flimmereitä yli 10 vuotta.On kääntynyt itsestään ja sähköllä käännetty ja aina pienellä iskulla kääntynyt. Elokuussa 2013 viimein pääsin Tampereelle ablaatiooon ja sen jälkeen käännetty sähköllä 2 kertaa . Rytmiin saanti on ollut sen jälkeen hankalaa, ensimmäisellä kerralla iskettiin 4 kertaa,eikä pysynyt rytmissä kuin 20sek joka iskun jälkeen.Sitten tiputukseen(jotain hidastavaa) niin kääntyi itsekseen muutaman tunnin kuluessa. Toisella kerralla 2 iskua ja välissä tiputusta 1 tunti sitten kääntyi. Onko kellään ollut näin hankalaa alkua? Pelottaa aikalailla kuinka tässä mahtaa käydä.

    • avnrt1

      Mulle tehtiin abaaltio 17 pvä Oysissa. Itse ablaatio ei ollut ollenkaan niin paha kokemus, mitä netistä olin lukenut. Ainoa mikä tuntui epämiellyttävältä oli se, kun laskimoon laitettiin jotku holkit jotta katetrit menisivät sisään. Katetrit olivat hetkessä sydämessä. Itse rytmihäiriötkään eivät tuntuneet pahoilta ja käynnistyivät nopeasti. Ennen polttoa sain rauhoittavaa ja kipulääkettä ja loppuaika menikin sitten siivillä. Ikävintä oli maata pitkään haulipussi nivusissa, ja nälkä oli kauhea. Heti ablation jälkeen sydän tuntui jotenkin paljon "kevyemmeltä". Multa poltettiin pois joku hidas rata. Mitään ongelmia ei ole ablation jälkeen ollut, jopa lapsuudessa alkanut sinustakykardia on ollut viimeiset päivät poissa. Toivottavasti nekin jäivät ouluun..

    • sVt 209 x min

      Hei kohtalotoverit . En nähnyt yhtään kirjoitusta , jossa mainittaisiin AJOKORTTI . Miten toipilaana olette saaneet ajaa omalla autolla ? Onko mahd. jälkioireiden takia kortti poissa jonkinaikaa - Syynä esim mahd. tajunnanmenetykset tms .
      Itse en millään suostuisi vieläkään ablaatioon , sillä "pelkään" "tutun sVt:n muuttuvan toisenlaiseksi rytmihäiriöksi , josta en enää tiedä , mitä se on - Siis , jollei ablaatio 100% onnistuisi . Olen kärsinyt tiheälyöntisyyskohtauksista lapsuudesta asti , ja suvussamme on perinnöllisenä tällainen vaiva ...( Kumma kun kaikkialla aina mainitaan , että lähiomaisetkin olisi hyvä tutkia jne ... YKSIKÄÄN kardiologi EI ole ollut kiinnostunut kuulemaan kenellä suvussa on ja minkälaisia rytmihäiriöitä :( Hukkaan menevät elossa olevien vaivat ... Olisi jollekin tutkivalle kardiologille/geenitutkijalle ainesta ... Mutta , siis , miten on käynyt AJOKORTILLENNE `? Ablaatioita ennen ja jälkeen . Kiitos ja voimia ja tsemppiä kaikille sydänvaivoista kärsiville . Tämä vaiva vaatii hyviä hermoja .

    • ablaatiox2

      Hei sVt 209 x min..........ablaatio ei mitenkään vaikuta seuraaviin päiviin!

      Itse ollut toimenpiteessä jo kaksi kertaa ja haettu ongelmaa väärästä kohdasta ja aion mennä kolmannen kerran ku syy nyt rajoittunut vasempaan eteiseen.

      Mutta tosiaan, ablaatio ei vaikuta ajokykyyn eikä muuhunkaan ja saikkuakaan ei montaa päivää tule.

    • hoplatihoplaa

      Ei taida tulla saikkua ollenkaan jos on tsto työssä, raksalla jos duunailee niin voi muutama päivä tulla.
      Lieneekö yksilökohtaista nou vaivat ja uskomukset joita tälläkin palstalla kirjoitellaan ablaatiosta , itsellä ei mitää ongelmia ollut ablaatiossa eikä sen jälkeenkään.
      Ei silloinkaan vaikka jossain kohtaa oli suonessa sellainen tavanomaisesta poikkeava mutka eikä katetri meinannut mennä eteenpäin muutenkuin tyrkkimällä no menihän se viimeinkin , eikä koskenut silloinkaan , itsekin monitorista katselin.
      Sitten vaan lepohuoneeseen muutamaksi tunniksi ja kun vointi hyvä eikä vuotoja niin kotiin kävelin muutaman kmn..

      • sVt 209 x min

        Kiitos asiallisista vastauksistanne . Miten teille muille on käynyt ? Onko muita täällä , joilla rytmihäiriö on ollut aina samanlainen , kuten itselläni on - sanonkin , "tuttu ja turvallinen rytmihäiriö" , tunnistan kun kääntyy vääräksi ja tunnistan tavan / tuntemukset ,kun kääntyy normaaliksi ... Mietiskelen kovin tuota ablaatiota ... Sehän voi tarkoittaa , että vaiva muuttuu itselleni "tuntemattomaksi" ... Olen kestänyt / sietänyt vaivaa koko ikäni ( yli 40 v) , mutta nyt alkaa tympimään . On estolääkitys , joka tosin toimii - mutta jos pitkävaikutteinen Verpamiili unohtuu ...näyttää se kostautuvan 3 x hullumpana sydämenä . Ilmiselvästi n. vuoden aikana ,jona olen estolääkityksellä ollut , elimistö - siis sydän - on tottunut siihen ... Kardiologin mielestä sydämen tila on muuttunut . Tämän kardiologi totesi puh. keskustelussa lääkkeestä , kun asiaa ihmettelin . Sydäntä ei siis kontrolloitu mitenkään . Itse olen vahvasti sitä mieltä , että säännöllinen lääkitys kun aikataulultaan heittää - ei sydämeni nyt pysty mukautumaan sellaiseen ...No anyway ... Tuolla ketjun alussa ...välissä ja muutenkin ... Tämän keskusteluketjun perusteella taidan perua koko ablaation , siihen olen (KYS) jonossa ...... Kääk ... Moni on joutunut ablaatioon jopa 3 kertaa . En kertakaikkiaan voi luottaa , kun ihmiskäsin "vaijereita" sydämeen työnnellään , että kaikki menee kuin Stromsössä . Apua !

    • meme äläkä meinaa

      Mene sinne ablaatioon niin pääset eroon vaivastasi , ei se ainakaan huonommaksi muutu

    • ablaatiox2

      sVt 209 x min.........miksi peruisit ablaation??? Se joko onnistuu tai ei, muttei tilannetta pahemmaksi muuta.

      Itselläni ollut nyt Verpamil puoli vuotta kokeilussa, mutta en halua syödä lääkkeitä, ja tulen vaatimaan kolmatta ablaatiota....ja toista lekuria!!

      Jos rytmihäiriösi syy löydetään ablaatiossa niin lähes 100% se pystytään hoitamaan pois.

    • Tooopi

      Hei. 16.4 tehtiin ablaatio Turussa wpw kätkeytynyt oikorata poltetiin, toimeenpide kesti noin 3 tuntia, huolissaan olin kun 2 lääkäriä huusivat toisilleen että "nyt täällä pahenee ja nyt huononee ja nyt poltetiin liikaa" ajattelin että tässä elämä meni pilalle, operation jälkeen lääkäri tuli sanomaan että poltto onnistui pieni riski että oikorata toippuu sain 2 vk sairaslomaa.. ablaation jälkeen muljahtelua tunnin välein ja kerran lämmin tunne sydämessä ja pyörtyin en mennetänyt tajunnan mutta paha oli.. lääkäri sanoi että voin ottaa propalia jatkuvasti pieniä määriä vaikka niitä en käyttännytkään ennen ablaatiota.. nyt vaan toivon että homma onnistui ja saan jatkaa normaalia elämää, lääkärin puheista ei voi ennusta mitään puhui lyhyesti "poltto onnistui, muljahtelu nirmaalia jne" kai se on niiten tapana.. mutta olo on jotenkin pettynyt

    • SVT

      Jaan tässä oman kokemukseni ablaatiohoidosta, olen reilu parikymppinen mies. Minulle tehtiin katetriablaatio viime syksynä TAYSissa.

      Olen jo monta vuotta saanut futista pelatessa välillä tiheälyöntisyyskohtauksia (supraventrikulaarista takykardiaa), joissa syke nousee muutamaksi minuutiksi 240 tienoille. Kohtaukset alkoivat ja loppuivat kuin seinään ja saivat oloni epämukavaksi, mutta kohtauksiin ei liittynyt mitään sen vakavampaa oireilua.


      No, tämän vuoden alkukesästä vihdoin kävin opiskelijaterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolla jolle kerroin oireista, ja hän laittoi lähetteen eteenpäin labratesteihin, joissa minulta otettiin kilpirauhasarvot, verikokeet ja EKG. Niissä ei paljastunut vielä mitään ja johtuen rytmihäiriöni kohtauksellisuudesta, sain uuden ajan jossa minulle laitettiin holter-laite kiinni eli sykettä rekisteröitiin vuorokauden ajan. Tämän vuorokauden aikana oli tarkoitus provosoida sydäntä niin, että rytmihäiriö laukeaisi. Menin pelaamaan futista illalla, ja viimein parin tunnin yrittämisen jälkeen kohtaus alkoi, syke taas 240. Hassua muuten, että kerrankin olin iloinen siitä, että se tuli! Itse holter-laite oli noin rahapussin kokoinen laite, joka roikkui vyöllä vyöklipsin varassa ja siitä meni johdot olikohan viidelle elektrodille. Sen pitäminen oli melko epämukavaa varsinkin yöllä ja ehkä ikävintä oli se, että sen kanssa ei saa mennä suihkuun!

      Seuraavana aamuna kävin otattamassa laitteen pois, voin sanoa että elektrodien tarran liima oli todella vahvaa!! Muutaman päivän ajan yläkroppa oli kuin curling-kentän näköinen punaisine rinkuloineen :-)



      Noin kahden kuukauden päähän sain ajan erikoislääkäriltä, joka analysoi holterin datan ja suoritti sydämen ultraäänitutkimuksen. Käsittämätöntä miten joku ihminen voi tuntea sydämen niin läpikotaisesti! Ultran perusteella sydämeni oli rakenteellisesti terve ja kalkiton, läpät yms. oli kunnossa. Holterista lääkäri päätteli, että minulla on sydämessäni ylimääräinen johtorata, johon signaali jää joskus kiertämään paikalleen aiheuttaen tykytyskohtauksen. Oli toisaalta huojentavaa kuulla, että siellä oikeasti on jotain vikaa, sillä kohtausten alkaminen oli aina tuntunut johtuvan jostain psyykkisistä syistä pelikentällä. Tykytyskohtaukset, joita sain useamman kerran kuukaudessa, eivät olleet vaarallisia muuten terveelle sydämelle, mutta olivat henkisesti rasittavia ja ne olisivat voineet ajan myötä alentaa sydämen toimintakykyä ja saaneet aikaan muitakin oireita, kun ikää olisi tullut lisää. Lääkäri ehdotti minulle katetriablaatiota ja kertoi toimenpiteestä, sanoin että haluan siihen vaikka toimenpiteenä siihen toki liittyy myös joitakin riskejä.

      Siitä reilun kahden kuukauden päähän tuli aika toimenpiteelle. Jännitin sitä yllättävänkin vähän etukäteen, vasta toimenpidehuoneeseen astuessani asia iski vasten kasvojani; nyt se oikeasti tapahtuu! Päivän kulku oli seuraavanlainen:


      Aamulla ilmoittauduin osastolle puoli yhdeksän aikoihin ja noin tunnin odottelun jälkeen sain vaihtaa sairaalavaatteet päälle. Jos mahdollista, ottakaa joku läheinen mukaan odotteluvaiheeseen, minulla oli vaimoni mukana mikä varmaan vaikuttikin siihen, että säilyin niin rauhallisena. Sitten hoitaja tuli laittamaan kanyylin kyynärtaipeesta sisään ja laittoi suolanestepussin tiputtamaan nesteitä suoneen. Tässä vaiheessa minulla oli muuten karsea jano, kun toimenpidettä varten pitää olla ravinnotta edellisillasta lähtien. Tippa onneksi poisti janontunteen melko pian. Taas oli odottelua parin tunnin ajan ja leikkaava lääkäri tuli esittelemään itsensä ja kertomaan toimenpiteestä. Pian sen jälkeen, noin kahdentoista aikoihin pääsin vihdoin toimenpiteeseen. Minua ennen oli kuulemma yksi ablaatiotapaus jonka jälkeen oli minun vuoroni. Oikeastaan se jännitys tuli osittain sen takia, kun näin kuinka isoja laitteita ja monta hoitajaa huoneessa olikaan - tämähän ei olekaan mikään pikkujuttu!

      Viesti jatkuu...

      • SVT

        Hoitajat valmistelivat minut pöydällä valmiiksi. Tarroja ja läpysköitä tuli kiinni vaikka minkälaisia, muun muassa rytminsiirtotarrat, joiden avulla sydän voitaisiin palauttaa takaisin normaaliin rytmiin jos ongelmia ilmenisi. Housut vedettiin alas, molemmat nivuset ajeltiin sileäksi ja ne sterilisoitiin. Tämän jälkeen päälleni laitettiin kokovartalopeite jossa oli aukko operoitavalle alueelle. Toimenpiteen aikana huoneessa oli jatkuvasti yksi hoitaja, joka piti koko ajan huolta voinnistani ja kyseli, miltä tuntuu ja onko kipuja. Leikkaava lääkäri ramppasi minun ja viereisen valvomon välillä ja valvomossa taisi olla toinen lääkäri ja muutama hoitaja, jotka ohjailivat katetreja ja yrittivät saada rytmihäiriötä käynnistettyä. Mitään rauhoittavia tai kipulääkkeitä en paikallispuudutuksen lisäksi saanut koska en kokenut niitä missään vaiheessa tarvitsevani, mutta niitä varmasti saa jos vain pyytää.

        Lääkäri päätti mennä sisään oikeasta nivusesta ja laittoi puudutuspiikin siihen, mikä moniin muihin täällä lukeviin kokemuksiin poiketen ei minusta sattunut paljoakaan. Sen jälkeen alue olikin täysin tunnoton enkä tuntenutkaan mitään, mitä sen jälkeen tapahtui. Lääkäri paikallisti reisilaskimon, pisti tiensä sinne ja laittoi ihoon kiinni takaiskuventtiilin tapaisen osan, joka päästää katetrit läpi sisäänpäin mutta estää veren pääsyn ulospäin. Sitten sisälleni vietiin katetreja vissiinkin kolme kappaletta. Niiden kulkua en tuntenut missään vaiheessa yhtään mutta sydämeen ne menivät.

        Toimenpiteen ajan yläruumistani läpivalaistiin röntgenillä. Noin parinkymmenen minuutin ajan lääkärit yrittivät käynnistellä rytmihäiriötä katetrien kautta johdettavan sähkön avulla, mutta eivät saaneet sitä käynnistettyä niinkuin uumoilivatkin, sillä se ei koskaan ollut ilmennyt minulla levossa. Testailujen ajan sydän pamppaili progen tahtiin ja lumpsahduksia plus ties mitä tuli vaikka kaikille jakaa. Syke meni tyylillä: PUM-----PUM-PUM--PUM-------PUM-----PUM-PUM-----PUM---. Tämä oli toisaalta pelottavan tuntuista, sillä voit vain avuttomana maata paikoillasi ja ottaa vastaan kaiken mitä sydämellesi tehdään. Pysyin kuitenkin rauhallisena, kun muistutin itselleni, kuinka ammattitaitoista väkeä tätä tekeekään ja jos jotain ei-toivottua nyt sattuisi tapahtumaan, se varmasti pystyttäisiin korjaamaan. Sitten ne rupesivat laittamaan suoneeni kanyylin kautta jotain hullua lääkettä - ei hajuakaan mitä - mutta se kuulemma simuloi sydäntä rasituksen alla. Nämä vaiheet olivat koko toimenpiteessä kauheimmat. Kun lääke rupesi vaikuttamaan, sydämenlyönnit muuttuivat epäluonnollisen voimakkaiksi, tuntui aivan siltä kuin koko kehoni olisi hytkynyt sydämenlyöntien mukana. Viimein kun lääkkeen pitoisuutta nostettiin tarpeeksi, rytmihäiriö laukesi ja syke nousi taas kahdensadan pahemmalle puolelle.

        Vieläkin jatkuu...

      • SVT
        SVT kirjoitti:

        Hoitajat valmistelivat minut pöydällä valmiiksi. Tarroja ja läpysköitä tuli kiinni vaikka minkälaisia, muun muassa rytminsiirtotarrat, joiden avulla sydän voitaisiin palauttaa takaisin normaaliin rytmiin jos ongelmia ilmenisi. Housut vedettiin alas, molemmat nivuset ajeltiin sileäksi ja ne sterilisoitiin. Tämän jälkeen päälleni laitettiin kokovartalopeite jossa oli aukko operoitavalle alueelle. Toimenpiteen aikana huoneessa oli jatkuvasti yksi hoitaja, joka piti koko ajan huolta voinnistani ja kyseli, miltä tuntuu ja onko kipuja. Leikkaava lääkäri ramppasi minun ja viereisen valvomon välillä ja valvomossa taisi olla toinen lääkäri ja muutama hoitaja, jotka ohjailivat katetreja ja yrittivät saada rytmihäiriötä käynnistettyä. Mitään rauhoittavia tai kipulääkkeitä en paikallispuudutuksen lisäksi saanut koska en kokenut niitä missään vaiheessa tarvitsevani, mutta niitä varmasti saa jos vain pyytää.

        Lääkäri päätti mennä sisään oikeasta nivusesta ja laittoi puudutuspiikin siihen, mikä moniin muihin täällä lukeviin kokemuksiin poiketen ei minusta sattunut paljoakaan. Sen jälkeen alue olikin täysin tunnoton enkä tuntenutkaan mitään, mitä sen jälkeen tapahtui. Lääkäri paikallisti reisilaskimon, pisti tiensä sinne ja laittoi ihoon kiinni takaiskuventtiilin tapaisen osan, joka päästää katetrit läpi sisäänpäin mutta estää veren pääsyn ulospäin. Sitten sisälleni vietiin katetreja vissiinkin kolme kappaletta. Niiden kulkua en tuntenut missään vaiheessa yhtään mutta sydämeen ne menivät.

        Toimenpiteen ajan yläruumistani läpivalaistiin röntgenillä. Noin parinkymmenen minuutin ajan lääkärit yrittivät käynnistellä rytmihäiriötä katetrien kautta johdettavan sähkön avulla, mutta eivät saaneet sitä käynnistettyä niinkuin uumoilivatkin, sillä se ei koskaan ollut ilmennyt minulla levossa. Testailujen ajan sydän pamppaili progen tahtiin ja lumpsahduksia plus ties mitä tuli vaikka kaikille jakaa. Syke meni tyylillä: PUM-----PUM-PUM--PUM-------PUM-----PUM-PUM-----PUM---. Tämä oli toisaalta pelottavan tuntuista, sillä voit vain avuttomana maata paikoillasi ja ottaa vastaan kaiken mitä sydämellesi tehdään. Pysyin kuitenkin rauhallisena, kun muistutin itselleni, kuinka ammattitaitoista väkeä tätä tekeekään ja jos jotain ei-toivottua nyt sattuisi tapahtumaan, se varmasti pystyttäisiin korjaamaan. Sitten ne rupesivat laittamaan suoneeni kanyylin kautta jotain hullua lääkettä - ei hajuakaan mitä - mutta se kuulemma simuloi sydäntä rasituksen alla. Nämä vaiheet olivat koko toimenpiteessä kauheimmat. Kun lääke rupesi vaikuttamaan, sydämenlyönnit muuttuivat epäluonnollisen voimakkaiksi, tuntui aivan siltä kuin koko kehoni olisi hytkynyt sydämenlyöntien mukana. Viimein kun lääkkeen pitoisuutta nostettiin tarpeeksi, rytmihäiriö laukesi ja syke nousi taas kahdensadan pahemmalle puolelle.

        Vieläkin jatkuu...

        Lääkärit saivat paikannettua rytmihäiriön alkamispaikan ja hoitava lääkärini tuli selostamaan mitä oli löytynyt. Eteisen ja kammion välillä johtorata oli jakaantunut kahteen osaan, josta toista puolta signaali kulki nopeammin ja toista puolta hitaammin. Tämän takia signaali jäi tuohon kohtaan kiertämään ja laukaisi rytmihäiriön. Tämä on kuulemma se yleisin supraventrikulaariseen takykardiaan johtava syy. Tarkoituksena oli polttaa hidas johtorata poikki. Riskinä tähän tapaukseen kuuluu se, että molemmat johtoradat poltetaan poikki minkä seurauksena joutuu elämään loppuikänsä tahdistimen kanssa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, ja vaikka me ajatellaankin niin, että se kuitenkin tapahtuu minulle, niin älä huoli, se on todella epätodennäköistä.

        Ablaatiokatetri vietiin myös sydämeen ja hitaamman johtoradan polttelu radioaalloilla alkoi. Lääkäri sanoi, että ei saa lämmitettyä kudosta tarpeeksi että se tuhoutuisi ja vaihtoi katetriin pidemmän pään jolla homma onnistui. Tätäkään en tuntenut mitenkään muuten, kuin lievänä lämmöntunteena rinnassa. Sydämen toimintakyky muuten ei alene toimenpiteessä lainkaan. Polton jälkeen sydäntä testattiin taas lääkkeen avulla ja oire edelleen jatkui. Vaadittiin yhteensä neljä eri polttokertaa, että oire saatiin loppumaan. Toiseksi viimeisellä kerralla toivoni rupesi jo hiipumaan ja ajattelin, että loppuisipa toimenpide jo. Mitä pidemmälle mentiin, sitä epämiellyttävämmältä rytmin heittelyt rupesivat tuntumaan, erityisesti lääkkeellä käynnistetyt tykytykset. Viimeisellä kerralla meno oli jo aikamoista puuskuttelua. Katetreillakin taidettiin testailla ja tahdistella sydäntä melkein koko toimenpiteen ajan. Neljännen polttokerran jälkeen rytmihäiriötä ei saatu enää lääkkeellä käynnistettyä ja sain kuulla, että rytmihäiriötä ei pitäisi enää tulla 95%:n varmuudella - JES! Tässä vaiheessa helpotus oli suuri.

        Lähestulkoon minkäänlaista kipua en toimenpiteen aikana tuntenut, mitä nyt jossain vaiheessa nivusessa rupesi vähän tuntumaan kipua, mutta lääkäri laittoi lisää puudutusainetta ja kipu lakkasi. Katetrien ulosveto kiristi hieman nivustaipeesta. Epämiellyttävät asiat olivat pääasiassa sydämen pamppailu erityisesti lääkkeellä käynnistettäessä ja melko kova peti, jolla makasin. Toimenpide kesti kaikkinensa kolme tuntia ja loppuvaiheessa rupesi jo keho puutumaan ikävästi kun en saanut liikkua ollenkaan. Nyt kun tykytykset saatiin loppumaan, katetrit ja kaikki tarrat vedettiin pois, nivusen päälle vedettiin painopussi tyrehdyttämään verenvuoto ja pääsin vuodeosastolle lepäämään. Sairaalapeti tuntui kuin pilveltä sen toimenpidesängyn jälkeen!

        Vuodeosastolla piti maata jalkoja liikuttamatta ja päätä nostamatta kolmen tunnin ajan. Painopussi rupesi painamaan epämukavasti nivuseen ja muutenkin siihen rupesi vähän kivistämään joten sain kipulääkettä. Hoitaja tuli puoli seitsemän aikoihin ottamaan painopussia pois, mutta nivuskohta vuosi vielä. Muutaman minuutin painamisen jälkeen vuotoa ei kuitenkaan enää onneksi tullut, eikä painoa enää tarvittu. Makasin vielä pari tuntia sängyssä jonka jälkeen jo jaloittelin hieman. Oikeata jalkaa ei saanut taivuttaa juurikaan.

        Loppuilta meni suhteellisen mukavissa merkeissä, sain yksityishuoneen jossa katselin mestarien liigan ottelua! Kotiutuminen tapahtui seuraavana aamuna ja sairaslomaa tuli kolmeksi päiväksi.

        Parin päivän päästä kävely onnistuu jo melko mukavasti, rajoituksia on leikkauksesta muutaman päivän ajan raskaiden tavaroiden nostelussa, saunassa käymisessä ja pidempien kävelyjen ottamisessa. Mustelma tuohon punktiokohtaan kasvaa ja kävelytyyli voi muistuttaa vähän aikaa ankkaa mutta ei mitään vakavaa.

        Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen että kävin toimenpiteen läpi. Jos kärsit rytmihäiriöstä mikä on hoidettavissa katetriablaatiolla, suosittelen vahvasti siihen menoa! Ehkä tästäkin kirjoituksesta saa pahemman kuvan toimenpiteestä kuin mitä se oikeasti on, ja mieluusti ainakin itse olen muutaman tunnin epämukavissa oloissa, jos se parantaa koko loppuelämän elämänlaatua. 95% katetriablaatiohoidoista onnistuu. Jos joskus minulla tulee tilanne, että joudun käymään tämän läpi uudestaan, en epäröisi sekuntiakaan. Muutenkin koko hoitohenkilökunta oli sairaalassa niin mukavaa, että siellä oli turvallista ja helppoa olla.

      • Anonyymi
        SVT kirjoitti:

        Lääkärit saivat paikannettua rytmihäiriön alkamispaikan ja hoitava lääkärini tuli selostamaan mitä oli löytynyt. Eteisen ja kammion välillä johtorata oli jakaantunut kahteen osaan, josta toista puolta signaali kulki nopeammin ja toista puolta hitaammin. Tämän takia signaali jäi tuohon kohtaan kiertämään ja laukaisi rytmihäiriön. Tämä on kuulemma se yleisin supraventrikulaariseen takykardiaan johtava syy. Tarkoituksena oli polttaa hidas johtorata poikki. Riskinä tähän tapaukseen kuuluu se, että molemmat johtoradat poltetaan poikki minkä seurauksena joutuu elämään loppuikänsä tahdistimen kanssa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, ja vaikka me ajatellaankin niin, että se kuitenkin tapahtuu minulle, niin älä huoli, se on todella epätodennäköistä.

        Ablaatiokatetri vietiin myös sydämeen ja hitaamman johtoradan polttelu radioaalloilla alkoi. Lääkäri sanoi, että ei saa lämmitettyä kudosta tarpeeksi että se tuhoutuisi ja vaihtoi katetriin pidemmän pään jolla homma onnistui. Tätäkään en tuntenut mitenkään muuten, kuin lievänä lämmöntunteena rinnassa. Sydämen toimintakyky muuten ei alene toimenpiteessä lainkaan. Polton jälkeen sydäntä testattiin taas lääkkeen avulla ja oire edelleen jatkui. Vaadittiin yhteensä neljä eri polttokertaa, että oire saatiin loppumaan. Toiseksi viimeisellä kerralla toivoni rupesi jo hiipumaan ja ajattelin, että loppuisipa toimenpide jo. Mitä pidemmälle mentiin, sitä epämiellyttävämmältä rytmin heittelyt rupesivat tuntumaan, erityisesti lääkkeellä käynnistetyt tykytykset. Viimeisellä kerralla meno oli jo aikamoista puuskuttelua. Katetreillakin taidettiin testailla ja tahdistella sydäntä melkein koko toimenpiteen ajan. Neljännen polttokerran jälkeen rytmihäiriötä ei saatu enää lääkkeellä käynnistettyä ja sain kuulla, että rytmihäiriötä ei pitäisi enää tulla 95%:n varmuudella - JES! Tässä vaiheessa helpotus oli suuri.

        Lähestulkoon minkäänlaista kipua en toimenpiteen aikana tuntenut, mitä nyt jossain vaiheessa nivusessa rupesi vähän tuntumaan kipua, mutta lääkäri laittoi lisää puudutusainetta ja kipu lakkasi. Katetrien ulosveto kiristi hieman nivustaipeesta. Epämiellyttävät asiat olivat pääasiassa sydämen pamppailu erityisesti lääkkeellä käynnistettäessä ja melko kova peti, jolla makasin. Toimenpide kesti kaikkinensa kolme tuntia ja loppuvaiheessa rupesi jo keho puutumaan ikävästi kun en saanut liikkua ollenkaan. Nyt kun tykytykset saatiin loppumaan, katetrit ja kaikki tarrat vedettiin pois, nivusen päälle vedettiin painopussi tyrehdyttämään verenvuoto ja pääsin vuodeosastolle lepäämään. Sairaalapeti tuntui kuin pilveltä sen toimenpidesängyn jälkeen!

        Vuodeosastolla piti maata jalkoja liikuttamatta ja päätä nostamatta kolmen tunnin ajan. Painopussi rupesi painamaan epämukavasti nivuseen ja muutenkin siihen rupesi vähän kivistämään joten sain kipulääkettä. Hoitaja tuli puoli seitsemän aikoihin ottamaan painopussia pois, mutta nivuskohta vuosi vielä. Muutaman minuutin painamisen jälkeen vuotoa ei kuitenkaan enää onneksi tullut, eikä painoa enää tarvittu. Makasin vielä pari tuntia sängyssä jonka jälkeen jo jaloittelin hieman. Oikeata jalkaa ei saanut taivuttaa juurikaan.

        Loppuilta meni suhteellisen mukavissa merkeissä, sain yksityishuoneen jossa katselin mestarien liigan ottelua! Kotiutuminen tapahtui seuraavana aamuna ja sairaslomaa tuli kolmeksi päiväksi.

        Parin päivän päästä kävely onnistuu jo melko mukavasti, rajoituksia on leikkauksesta muutaman päivän ajan raskaiden tavaroiden nostelussa, saunassa käymisessä ja pidempien kävelyjen ottamisessa. Mustelma tuohon punktiokohtaan kasvaa ja kävelytyyli voi muistuttaa vähän aikaa ankkaa mutta ei mitään vakavaa.

        Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen että kävin toimenpiteen läpi. Jos kärsit rytmihäiriöstä mikä on hoidettavissa katetriablaatiolla, suosittelen vahvasti siihen menoa! Ehkä tästäkin kirjoituksesta saa pahemman kuvan toimenpiteestä kuin mitä se oikeasti on, ja mieluusti ainakin itse olen muutaman tunnin epämukavissa oloissa, jos se parantaa koko loppuelämän elämänlaatua. 95% katetriablaatiohoidoista onnistuu. Jos joskus minulla tulee tilanne, että joudun käymään tämän läpi uudestaan, en epäröisi sekuntiakaan. Muutenkin koko hoitohenkilökunta oli sairaalassa niin mukavaa, että siellä oli turvallista ja helppoa olla.

        Samaan tyyliin se täällä meni. Eilen olin. Sydämen toimenpiteet tunsin ja tuli leukaan asti kipua, muttei mitään kovaa.

    • Kuopiolainen1

      Minulle tehtiin nopearytmisyykohtausten vuoksi toimenpide maaliskuussa tänä vuonna. Vaivasta olin kärsinyt jo parikymmentävuotta.Joulukuussa 2013 oli kolme kohtausta ja silloin hoitava lääkäri lähetti vaivani "viisasten kerholle" mietittäväksi. Jo seuraavalla viikolla tuli tieto että voisin päästä Kys:aan jos vain haluan toimenpiteeseen, ja minähän halusin. Toimitus kesti 2,5 tuntia ja oli täysin kivuton toimenpiteen aikana ja senkin jälkeen. Sairaalasta pääsin samana päivänä ja kotihoitokin meni hyvin ja parannuin nopeasti. Joka kerran Kys:n kohdalla raapaisen maata ja kumarran sille ihanalle lääkäri- hoitajatiimille jonka "kynsissä" olin.

      • MTR 61

        Moro
        Jep mulle tehtiin ablaatio 25.11 .2014 ja toimenpide onnistu kuulemma hyvin .Nyt ollu 3päivää muljahteluja kunnes neljäntenä aamuna 2 kertaa flimmeri päälle noin 10 minutiksi ja 5 aamuna flimmeri 1,5 tuntia päällä ja jatkuvaa pientä muljuilua ja lyhyttä flimmeriä.Minulle tosiaan toinen ablaatio ja ekassa ei näitä oireita ollenkaa.Et onko muille ollut ablaation jälkeen tälläista ja siit huolimatta flimmerit ois poistunut?Tosiaan toinen kerta huomattavasti kivuliaampi.

      • Hyksin potilas

        Ihan samat kokemukset Hyksistä. Lokakuun lopulla tehtiin ablaatio. Lääkkeellä saatiin rytmihäiriö heti päälle ja vika löytyi. Mitään jälkioireita ei ole ollut ja itse operaatio oli kivuton. Kovin osuus oli 4 tunnnin makaaminen toimenpiteen jälkeen.
        Kiitokset Hyksin tiimille!!!

    • Mummelimymmeli

      Mulle tehty flimmeriablaatio kuukausi sitten ja parasta aikaa flimmeri päällä..kaksi päivää sydän teki flimmeriä, oli lisälyöntisyyttä ym kummallista rytmihäröä, nyt se sitten sai sen käynnistettyä. Mulla oli toinen kerta kun tää tehtiin, ensin tehtiin polttamalla 1.5 vuotta sitten ja nyt jäädyttämällä. Kyllä ottaa pattiin jos ei nää rytmihäiriöt ota loppuakseen. Otin ylim. emconcorin mutta ei sekään lopulta auttanut, flimmeri pamahti päälle. Pitää varmaan mennä nukkumaan ei täs muu auta.

      • DUraselmummo

        Minulla oli myös pahoja flimmereitä ja neljä eri kertaa polttelivat ablaatiossa siellä piuhoja poikki mutta ei auttanut lopulta jouduttiin laittamaan minulle sydämen tahdistin ja sen kanssa olen pystynyt elämään ilman vaivoja eli menee hyvin.

    • Duraselporukka

      Minulla oli vaikeita rytmihäiriöitä ja lopulta tehtiin viiden kuukauden aikana neljä eri ablaatio juttua mutta ei ne auttaneet vaan sitten lopulta laittoivat minulle tahdistimen jonka kanssa olen hyvin pärjännyt, käyn vain tarkastuksissa kerran vuodessa.
      Meillä on molemmilla miehelläni ja minulla tahdistin . Miehelläni on jo kerran se vaihdettu kun tuli sen käyttöikä loppuun.
      Hyvin me durasel mamma ja pappa pärjäämme näillä tahdistimillamme.

    • Ablacion

      Minulla tulee 4v siitä kun ablaatio tehtiin.

      Yhtäkään päivää sen jälkeen en ole katunut. Elän täysin normaalisti nyt.

      Olisi pitänyt mennä toimenpiteeseen jo 30v sitten! Jarrua sain keskussairaalassa josta raportti "potilas ei ole halukas toimenpiteiseen".
      Mistä olisin tietänyt mitä tarkoittaa? Kuvittelin, että sydän kaivetaan esiin jolloin sitä pääsee rassaamaan, kukaan ei kertonut mistä on kysymys!
      Olisin toki oitis mennyt jos olisin tiennyt ablaatiosta.

      No vihdoin 4v sitten ehdotti lääkäri jarrutilanteessa (240/m), että on mentävä sydäntutkimukseen. Tottakait menin ja samalla ablaatio.

      Hauskinta on se, että olin menevinäni vain kuvauksiin (kuten hammaslääkärille) jolloin mitään pelko-odotusta ei ollut ja menin omalla autollani 2h parkkiin. Enpäs kerro kuka ajoi auton kotiin 10 tunnin jälkeen. Ei ollut sakkolappua.

    • hohhoijaaa-54v

      Kuinkahan kauan sairaalassa joutuu virumaan ablaation takia??.....odottelen tässä omaa aikaani toimenpiteeseen......pidän sitä ehkä enemmänkin seikkailuna kuin varsinaisena hoitokäyntinä. Olisi ihanaa päästä jokatapauksessa näistä vuosia ja vuosia jatkuneista sydämen rynkytyksistä eroon.

      • Lakritsi54

        Varmaan huomasit että et joutunut kauan siellä " virumaan"...minä ainakin pääsin seuraavana aamuna kotiin,ja kaikki oli ok.Mites sulle kävi?

      • Anonyymi

        Olin aamun ensimmäinen ablaatioon menijä ja pääsin samana päivänä pois noin kello 16 aikoihin.

    • lääkäriäetsimässä

      Hei melkein kaikki jutut ablaatiosta kertoo epäonnistumisista voiko kukaan suositella tiettyä kardiologia ja sairaalaa joka osaa oikeasti tehdä ablaation eli polttaa tai jäädyttää sen oikean hermoradan vai suojellaanko lääkäreitä jotka ei osaa ammattiaan kyse on kumminkin vakavasta asiasta, tuokaa julki lääkärit jotka on onnistunut parantamaan potilaannsa niin muillakin on mahdollisuus parempaan elämään.

      • Lakritsi54

        Mulla mennyt kohta 9 kuukautta ablaatiosta ja ei ainuttakaan eteisvärinää ole ollut sen jälkeen....koputetaan puuta...lisäreitä kyllä mutta niitähän ablaatio ei poistakkaan.Olen todella toiveikas että pääsin näistä eroon.Olen Tamperelainen joten toimenpide tehtiin Tampereen Sydänkeskuksessa. <3

      • Anonyymi

        Riskeihin nähden ablaatio on ok ja suositeltava. Vaaranahan on esim läppävika ja vajaatoiminta = kuolema, ellei vaivaa hoideta. Sydän on monimutkainen, joten aina ei voi onnistua. Minulla eilen tehty leikkaus ja kaikki ok, olen kotona. Monen vuoden lisälyönnit (joka toinen) on loppu. Koko toimenpiteen pahin juttu on paikallaan oleminen, joten ei siinä paljon pelättävää ole, vaikka ensin luulin. Ja olen sentäs paniikkihäiriöinen ja ahdistuksesta kärsivä. Tampereella olin ja henkilökunta oli wau.
        Onnistumisprosentti on hyvin suuri, ja joskus se joudutaan uusimaan. Se ei tarkoita epäonnistumista, mutta ihmiset joilla se uusitaan yleensä siitä lukevat ja kirjoittavat. Ne joilla onnistuu, unohtavat koko asian.

    • Sinusrytmi

      Minulle tehtiin Tays´issa katetriablaatiohoito tämän vuoden keväällä. Pari kertaa on ollut joitakin tuntemuksia pari kuukautta toimenpiteen jälkeen, mutta nyt todettu enää vain vaarattomia lisälyöntejä silloin tällöin vähäisissä määrin. Ne eivät vaikeuta elämääni millään tavalla. Olen erittäin kiitollinen samastani hyvästä hoidosta ja elämänlaatuni olennaisesta paranemisesta.

    • hohhoijaaa-54v

      No niin...Nyt on kulunut CryoAblaatiostani vähän reilut kolme kuukautta ja pian olisi aika mennä kontrolliin. Ei ole tosiaan "rynkytykset" rinnassani enää kiusanneet, joskus on ollut muutama lisälyönti ja siinä kaikki....Hoito Taysissa oli ensiluokkaisen hyvää ja asiantuntevaa, yhden yön siellä jouduin viettämään ja aamulla minut päästettiin jo ennen kello yhdeksää kotiin.....virtsatietulehduksen tosin sain vaivoikseni,se tulee kuulemma miehille usein katetroinnin seurauksena, mutta se oli pikkujuttu ja antibiooteilla nopeasti pois hoidettavissa. Nyt on toiveissa että pääsisin kaikista lääkkeistä eroon kun ei kerran ole enää oireitakaan, kalliitahan nuo xareltot on syödä kuukausi tolkulla kun niihin ei saa edes kela korvaustakaan (xarelto 92 e / 28 vrk) muut tambocorit ja bisoprololit.

    • Uskkallus

      Minulle tehtiin aplaatio yli vuosi sitten eteisvärinäkohtausten poistamiseksi. Aplaatio onnistui hyvin. Kammiolisälyöntisyys sitä vastoin on ollut suurena vaivana. Holterissa todettiin 12000 tuhatta lisäriä vrk:ssa. Nyt olen menossa toiseen ablaatioon jonka tarkoituksena on poistaa/vähentää lisälyöntisyystä. Onko kellään kokemuksia ablaatioista lisärien osalta?

    • 50vlahja

      Olin neljä päivää sitten Taysissa eteislepatuksen ablaatiossa. Jännitin etukäteen operaatiota melko paljon, mutta kaikki meni tosi hyvin. Hoitajat olivat ystävällisiä, erityisesti poika joka selitti koko toimenpiteen ajan mitä seuraavaksi tapahtui. Myös lääkäri kertoi hyvin missä mennään. Kipua en juuri tuntenut, ainoastaan tuttua sydämen pomppailua. Nivunen ommeltiin, joten osastolla ei ollut mitenkään epämiellyttävää maata. Sain myös ruokaa nopeasti. Nivusta ei juurikaan särkenyt ja pääsin kotiin seuraavana päivänä. Mustelmaa ei ole toistaiseksi tullut ja olo on ollut hyvä. Olen hyvin tyytyväinen saamaani hoitoon Taysissa, ammattitaitoista porukkaa ja potilaasta huolehdittiin hyvin.

    • hapa1967

      Minulle on tehty ablaatio kaksi kertaa ensin Meilahdessa 2014 kesäkuussa jäädytys menetelmällä joka ei tuonut toivottua tulosta vaan häiriöt palasivat puolen vuoden päästä toimenpiteestä. Toinen ablaatio tehtiin Lahdessa 2015 marraskuussa polttamalla jolla saatiin parempia tuloksia häiriöt pysyivät satunnaisia lenkin aikana tulevia piikkejä lähes kaikki pois. Nyt häiriöt ovat palanneet ja niitä tulee useita päivittäin kesto aina 10 min-useampaan tuntiin! Olen Lahteen kolmanteen ablaatioon jonossa joka on tarkoitus tehdä jäädytys menetelmällä. Onko täällä ketää jolle tuo ablaatio olisi tehty 3 krt tai enemmän? Olisin kiinnostunut tuloksista kiitos

      Hapa67

    • Anonyymi

      Minulle tehtiin flimmerin ablaatio vuosia sitten HYKSissä. Rytmihäiriöt palasi aina uudestaan, muutama vuosi sitten sain ensiavussa Adenosiiniä,jonka seurauksena rytmi vaihtui flutteriksi. Tämä on paljon ilkeämpi välillä on tunne että sydän pysähtyy ja sitten lähtee taas laukkaan. Vasemmalla kyljellä ei pysty nukkumaan yhtään.
      Nyt ehdotetaan uutta ablaatiota, ja Tambocor vaihdettiin Digoksiiniin.
      Mitä kokemuksia on fflutterin ablaatiosta ? Tänään kardiologi oli epäileväinen josko tehoaisi ollenkaan?

    • Anonyymi

      Moi, ajattelin nyt kirjoittaa tänne omat kokemukseni. 8v sitten olin vuoden sairaslomalla kun jakuvaa flimmeriä pienistä asioista esim, puiden haku niin pulssi 150 seuraavat 3h. Asiaa tutkittiin paljon ja aloin itse myös asiaa opiskelemaan kun niin huteralta tuntui tietotaito päijät-hämeen keskussairaalassa olevan. Pari kuukautta ennen kuin ablaatio aika oli varattu kyselin kardiologilta pitäisikö hampaat ja jalat käydä varmuuden vuoksi korjattavana niin vastaus oli "ei tarvitse", menin kuitenkin hammaslääkäriin ja kerroin että tälläinen projekti olisi tulossa ja siksi halusin tarkastuttaa hampaani. No yksi takahammas oli halki ja se korjattiin ja samalla varattiin aika hygienistille, sinne kun pääsin ja suuni avasin niin hygienisti kauhistui että oli ikenet aivan tulehtunut(ei vuotanut tai ollut muutakaan oirettamistä itse olisin voinut päätellä). Olen tupakoinut nuorena niin ikeniin oli muodostunut ienpussit missä sitten hammaskivi pääsi toteuttamaan itseään, hoidon jälkeen sovittiin kunnon omahoidosta kotona(hammasvälitikut ja suuvedellä purskuttelu normaalia tarkemman pesun lisäksi, 5 min sähköhammasharjalla). ensimmäisen hoitokerran jälkeen meni reilu viikko niin havahduin siihen kun oli yllättävän hyvä ja energinen olo ja rupesin tutkimaan pulssia nauhoittavaa kelloani josta huomasin että melkein viikkoon ei ole ollut flimmereitä. No, soitin tietysti kardiologille ja kysyin voiko olla syy-yhteyttä niin vastaus oli " ei voi olla, pöydälle vaan", tästä oli vielä vajaa kuukausi aikaa toimenpiteeseen. No sitten aloin etsimään netistä ihmisten omakohtaisia kokemuksia, yksi todella hyvä löytyi en nyt muista enään mistä mutta vanhempi mies oli käynyt toimenpiteessä todella useita kertoja ja lopulta oli vaan tyrkätty niin vahvat lääkkeet että mitää ei pystynyt tekemään... Oli jonkun aikaa elänyt sitten niin ja joskus tulevaisuudessa oli käynyt sitten hammaslääkärillä ja oli löytynyt 3 haljennutta hammasta ja ne sitten paikattiin tai juurihoidettiin.
      Siitä sitten alkoi asiat edistyä ja olikohan puolivuotta siitä kun oli melkein kokonaan jo lopettanut lääkityksensä kun oli flimmerit hävinneet. Pidemmän aikaa tästä on pitänyt jo laittaa oma kokemukseni tänne koska se oli aika rankkaa aikaa ja siitä lähtien olen suuni hygieniaa pitänyt paljon tarkemmalla hoidolla niin ei ole vieläkään tullut flimmerit takaisin.. Kaikille ystävilleni ja tutuille olen asiaa todella paljon painottanut ja oman kokemukseni kertonut niin moni on suuhygienian parannuksella päässyt eroon päivittäisestä väsymyksestä, ja flimmeristä.. Puolivuotta-vuosi sen jälkeen kun ilmoitin leikkausjonoon että en tule ennen kun flimmeri tulee takaisin tuli muistaakseni ensimmäinen tutkimus missä todettiin syy-yhteys flimmerillä ja suuhygienialla.. Tässä vaan omat kokemukseni ja mitään vaivoja ei ole tullut takaisin, olen tällähetkellä 40vuotias.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      169
      2970

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      26
      2079

    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      23
      2034

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1852

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      69
      1567

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      19
      1323

    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      37
      1222

    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      10
      1221

    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1193

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      9
      1181
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt