Ihmettelen miten työkaverini edelleen puhuvat ja ymmärtävät niin hyvin englantia, vaikka valmistumisesta on niin kauan eivätkä matkustele eikä töissä hirveästi puhuta englantia.
Olen lähtöisin lestadiolaisperheestä eli ensimmäisen kerran kuulin englantia vasta peruskoulun 3. luokalla. Vanhempani eivät sitä puhuneet ja muutenkin englanninkielinen nuorisokulttuuri oli kiellettyä. Meinasin jäädä luokalle, kun en pärjännyt tässä kielessä. Pääsin korkeakoulusta läpi arvosanalla kolme (0-5) ja ka kiitettävä, mutta nyt kaikki paniikissa päntätty on unohtunut.
Itse en tajua juuri mitään, jos joku puhuu mulle englantia. En myöskään osaa sitä itse tuottaa. Pari ulkomaanmatkaa toi mullle pettymyksen, kun kukaan ei ymmärtänyt soperrustani ja piti pyytää kaveria tai vaimoa avuksi. Sen sijaan osaan lukea englantia melko hyvin ja kirjoittaa heikosti.
Nyt ottaa pannuun, kun olen ihan ulkopuolinen englanninkielisissä pöytäkeskusteluissa. TV:tä / leffoja olen katsellu 20-vuotiaasta asti, mutta en niistä ole oppinut mitään. Töissä kirjoitan englanniksi, mutta sekin on jo aika heikkoa ja tosi hidasta.
Miten te teette sen?
Olisi kiva mennä kurssille, mutta pitäisi aloittaa ihan perusteista.
Olen lähtöisin lestadiolaisperheestä eli ensimmäisen kerran kuulin englantia vasta peruskoulun 3. luokalla. Vanhempani eivät sitä puhuneet ja muutenkin englanninkielinen nuorisokulttuuri oli kiellettyä. Meinasin jäädä luokalle, kun en pärjännyt tässä kielessä. Pääsin korkeakoulusta läpi arvosanalla kolme (0-5) ja ka kiitettävä, mutta nyt kaikki paniikissa päntätty on unohtunut.
Itse en tajua juuri mitään, jos joku puhuu mulle englantia. En myöskään osaa sitä itse tuottaa. Pari ulkomaanmatkaa toi mullle pettymyksen, kun kukaan ei ymmärtänyt soperrustani ja piti pyytää kaveria tai vaimoa avuksi. Sen sijaan osaan lukea englantia melko hyvin ja kirjoittaa heikosti.
Nyt ottaa pannuun, kun olen ihan ulkopuolinen englanninkielisissä pöytäkeskusteluissa. TV:tä / leffoja olen katsellu 20-vuotiaasta asti, mutta en niistä ole oppinut mitään. Töissä kirjoitan englanniksi, mutta sekin on jo aika heikkoa ja tosi hidasta.
Miten te teette sen?
Olisi kiva mennä kurssille, mutta pitäisi aloittaa ihan perusteista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Työväenopistoissa/Aikuisopistoissa on englannin puhekursseja. Tunneilla keskustellaan ihan laidastalaitaan eri aiheista ja opetellaan nimenomaan normaalia keskustelua ja ääntämistä. Näitäkin kursseja on eritasoisia, aloittelijoille ja vähän harjaantuneimmille. Koska kuitenkin ymmärrät tekstiä ja kirjooitat sitä jonkin verran niin millekkään englannin alkeiskurssille tuskin tarvii mennä.
Itse kävin yhden "aloittelijoille" tarkoitetun puhekurssin muutama vuosi sitten kun työnkuva muuttui sen verran että välillä on pakko puhua englantia. Aikaisemmin jännitin tuota puhumista, niin se jäi lähes kokonaan pois. Kurssilla huomasin että muut olivat aivan samassa tilanteessa kuin minä joten sitä ei kannata pelätä että on liian huono sinne.
telkkari, leffat ja tietokoneiden käyttö samalla kielellä on se millä itse pitää taitoa yllä.
Lisäksi tulee pelattua netissä pelejä, joissa toisten pelaajien kanssa viestitään esimerkiksi TeamSpeakin avulla eli joudut puhumaan tai ainakin ymmärtämään muita.
Ottaa oikeen pattiin aina, kun joku kyselee täällä että "miten ohjelman X saa suomeksi?". Ottais senkin ohjelman vaikka ranskaksi, niin oppis jotain uutta...
"Itse en tajua juuri mitään, jos joku puhuu mulle englantia. En myöskään osaa sitä itse tuottaa. Pari ulkomaanmatkaa toi mullle pettymyksen, kun kukaan ei ymmärtänyt soperrustani ja piti pyytää kaveria tai vaimoa avuksi."
No minä opin puhumaan viimeistä vierasta kieltäni 3:ssa päivässä, kun kyllästyin puhumattomuuteeni enkä halunnut alkaa ranskaakaan, joka olisi ollut toinen mahdollisuus, vääntämään. Mutta minä olenkin pro.
Eli harjoitus tekee mestarin.
Englannin kielen taidon opin aikoinaan Englannissa. Silloin puheen tuottamisen aloittamiseen taisi mennä 4 viikkoa.
Joidenkin englannin puhujien, natiivien, aksenttia on myös toisten natiivien vaikea seurata. Harjoittelu tehoaa tähänkin.
Minä en sitten ymmärrä, mikseivät kohtaamasi ymmärtäneet aksenttiasi: http://www.youtube.com/v/d0DPU1rPGvw (videolla erinäisiä aksentteja)
Aksentti on kuulijan korvassa. Minulla on kuulema unkarilainen aksentti vaikka minun mielestäni unkarilaiset puhuvat ihan eri tavalla. Vastaavasti eräs tuttavani osaa jäljitellä tosi hyvin englannin intonaatiota, mutta minä kuulen, ettei hän osaa englannin vokaaleja. Muut eivät kuule.
"Ihmettelen miten työkaverini edelleen puhuvat ja ymmärtävät niin hyvin englantia, vaikka valmistumisesta on niin kauan eivätkä matkustele eikä töissä hirveästi puhuta englantia."
Minä en ole koskaan edes kyennyt puhumaan hyvää englantia: minua ei lapsena opetettu puhumaan englantia, koska opettajanikaan eivät osanneet sitä.
Englannin "opettajieni" metodi oli opettaa sanalistoja: "hei lapset! opetelkaa seuraavat 10 englanninkielen sanaa ensikerraksi". Sitten pidetään testi kirjallisena, kuka osaa kirjoittaa sanat oikein paperille. Tämä oli lama-aikaa. Englannintunneillani EI edes puhuttu englantia. Opetus on helppoa kun antaa oppilaiden tehtäväksi päntätä sanalistoja.
Olen vahvasti sitä mieltä että vi**uun sanalistat, kielen oppii helpoiten puhumalla. Eli sanavarasto karttuu automaattisesti jos vain osaa puhua. Kieliä siis pitäisi ennenkaikkea opettaa puhumalla, EI pänttäämällä jotakin sanalistoja. Minä menin vaikeimman kautta. Eli opettelin loputtomasti sanalistoja, kielioppia (joka meni täysin ohi korvien). Muttei ollenkaan englanninkielen oikeaa puhumista ja ääntämistä.
Vasta myöhemmällä iällä, ammattikorkeassa, opin englantia (oli pakko), siis osaan lukea ja saan selvää puhutusta englannista. En vain kykene puhumaan sitä kunnolla!
Vaikka siis en puhu englantia juuri lainkaan, osaan lukea sitä ja ymmärrän puhuttua englantia. Luen runsaasti englanninkielistä tekstejä, ja kuuntelen englanninkielistä puhetta kaiken aikaa. En edes nykyään lue tekstityksiä englanninkielisistä ohjelmista ja elokuvista, koska ymmärrän muutenkin dialogin.
En vain osaa puhua englantia. Kun yritän puhua sitä niin saan aikaiseksi vain tankeroenglantia.
...puhumisen lisäksi kuullunymmärtäminen on vaikeaa.
Puhuessani joudun pitämään pitkiä taukoja jolloin vastapuoli jo hermostuu ja sanoo jotain väliin ja menen lopullisesti sekaisin.
Kirjoitustaitoni ei ole kirjoittamalla parantunut.
Kielten oppimisen prona totean, että hyvin harva oppii puhumaan kielten kursseilla ja puhumisen opettaminen muutoin kuin ääntämisen ohjauksen kautta on kursseilla ajan hukkaa.
Sen puhumisen oppii natiivien kanssa naamakkain, varsinkin kun kieltäytyy ottamasta ketään muuta avukseen. Jos vastapuoli ei ymmärrä ensimmäistä ulosanti versiota, niin sen voi toistaa tai selittää toisilla sanoilla. Ennen kuin tähän leikkiin lähtee niin pitää opetella 3000-8000 sanaa ja kielioppia/fraaseja ulkoa.
Noita sanoja ja kielioppia ei tietenkään ole tarvis osata tuottaa alussa, mutta ne on opeteltava sitä varten, että aivot alkavat poimia natiivin puheesta tuttuja kieliopin palasia ja sanastoa, jolloin ne muuttuvat aktiiviksi omassa päässä - viimeistään kolmannella kerralla. Pirustako sitä aluksi muistaa, miten joku verbi järjestyy englannissa tai varsinkin ryssän kielessä, mutta kun tietää teoriasta miten verbi voi järjestyä niin siihen alkaa kiinnittämään huomiota ja sen alkaa muistamaan.
Yksikin laiska akka totesi Espanjassa, ettei hän opetellut aluksi konditionaalia, koska "eihän sitä kukaan käytä". Sitten kun hän opetteli niin hän huomasi, että espanjalaiset käyttävät sitä. Tuollaista se kielen opettelu on. Ei kannata laiskotella teorian kanssa.
Korvakuulolta opiskelu onnistuu harvoilta, ei minulta, vaikka olen vähän käyttänyt sitä suahilin, arabian ja albanian kanssa.
Sitten on vielä sekin, että useissa kielissä on yhteiskuntaluokkien välisiä murre-eroja ja ne on tunnettava. Ryssätäti voi innostua antamaan palautetta koko päiväksi, jos erehtyy käyttämään katuryssän sanaa väärässä paikassa. Joillain kielialueilla sanotaan, että "huorat puhuvat katukieltä" ja englannissa yhteiskuntaluokka määrää sanaston. Yläluokan ryssän kielen fraseologia on työlästä opeteltavaa. USAssa jouduin kerran kielelliseen kaksintaisteluun yläluokan fraasien kanssa. Tuli melkein hiki. Ranskassa yläluokka vittuilee kaksimielisyyksillä, mutta ne arvostavat, jos niille osaa vittuilla takaisin samalla tavoin.
Sama juttu täällä. Kielten opiskelu on ollut pitkälti "kirjallista", ei "sanallista". Mulle on useampi natiivi englantilainen todennut, että kirjoitan/tuotan kieltä paremmin, kuin suurin osa sitä äidinkielenään puhuvista. Sen sijaan kommunikointi kasvoikkain on eri juttu. Hauska esimerkki muinoin kirjoituksista; aineesta tuli muistaakseni 90/100, luetun ymmärtämisestä 18/20 ja kuullun ymmärtäminen olikin sellainen pohjanoteeraus, mikä vei kaikki mahdollisuudet edes eximiaan.
Itse asiassa mun muistikin on erittäin visuaalinen; sanat jää muistiin yhdeltä lukukerralta, mistä ne on helppo sitten lausua, kun tietää ääntämisen. Joskus lukiossa siteerasin kokeisiin ihan sanasta sanaan kappaleita ja opettaja oli ihmeissään, et miten toi on mahdollista. Sen sijaan en muista puheesta tai lausumisesta tuon taivaallista, vaikka se tapahtuisi useampaan kertaan.
Ikävä puoli tässä uudessa "sosiaalistavassa" opetuksessa on se, että meidät hyvämuistiset ja kielioppiin panostavat ja ns. klassista osaamista painottavat unohdetaan ja nämä sanasepot saavat enemmän näkyvyyttä, kun tuota puolta ryhdytään korostamaan opetuksessa. Tuntuu työpaikkojen meininki leviävän opetukseen; monilla työpaikoillahan tuota sosiaalisuutta, verkostoitumista ja what ever arvostetaan jo enemmän kuin itse osaamista.
toisilla on kielipäätä ja toisilla ei. Itseä harmittaa kun tuota kielipäätä ei ole siunaantunut. Ongelmana on vieraskielisten sanojen muistaminen, tuntuu kuin muisti olisi rajallinen. Yhden uuden sanan opittua yks vanha poistuu muistista. Tuo rajallinen sanojen muistaminen aiheuttaa hankaluuksia kehittää kieltä sujuvaksi, joka tuntuu olevan vaatimus lähes työssä kuin työssä tänä päivänä.
Vaimo ulkomaalainen, je englanninkielen opettaja :) Joten pakosta tuli opittua puhumaan sitä ihan kotikielenä hehe. Suosittelen.
Jos osaat perussanaston,ota telkusta tekstitys pois,kun katsot enkku ohjelmaa.
Keskity,huomaat, todella helppoa.
Englantia kuulit 10 vuotiaana ensimmäisen kerran kyllä suomenkielessäkin on tarpeeksi haastetta lukemaan ja kirjoittamaan opetelevalle lapselle.
Huono ennglantisi johtuu aivan muusta syystä ettet englantia ole ennen 10 v ikää kuullut?Teko syy laiskuuteesi opiskella englantia.
Lue jatkuvasti kirjoja englannin kielellä. Lue joka päivä jonkun verran ääneen ääntäen korostetun huolellisesti ja kiinnitä rytmiin ja intonaatioon huomiota.
Etsi joku kiva podcast jota kuuntelet säännöllisesti tai katso/kuuntele vaikka BBC:n sivuilta uutispätkiä joka päivä. 10 minuuttia päivässä keskittynyttä kuuntelua on jo paljon. Netti on pullollaan "learn english"-podcastsivuja!
Etsi netistä sellaisia englanninkielisiä keskustelupalstoja, joissa keskustellaan sinua kiinnostavista asioista. Osallistu keskusteluun. Kirjoittamalla oppii todella tehokkaasti. Pienenkin viestin sorvaamiseen voi alussa mennä paljon aikaa, mutta pikku hiljaa löydät sanontoja ja lauserakenteita jotka istuvat tapaasi kirjoittaa ja ajatella ja niiden käyttö automatisoituu ja kielen käyttäminen alkaa tuntua luontevalta. Vaikka ei ehkä uskoisi, sujuva kirjoittaminen on pitkä askel kohti sujuvaa puheen tuottamista.
"Kielellinen itsetuntosi" on ehkä saanut kolhuja kouluvuosinasi. Viestisi todistaa kuitenkin siitä, että osaat ilmaista itseäsi suomen kielellä erittäin hyvin, joten kielipäätä on.
TV auttaa pitämään kielitaitoa yllä. Olen 45-vuotias ja puhun englantia, ruotsia ja saksaa. Kielitaidin ylläpito on helppoa nykyaikana kun vieraita kieliä kuulee jatkuvasti mm. tv:stä. Mene jollekkin kielikurssille niin saat varmuutta puheeseesi.
Englanti, ruotsi ja saksa ovat lähellä toisiaan. Muistaakseni jonkin tutkimuksen mukaan ruotsin sanoista peräti 20%, eli viidennes, on suoraan johdettuja saksasta. Olen syntynyt Ruotsissa ja puhunut joskus kieltä sujuvasti, en tosin enää. Mutta johtuen tuosta edellisestä, kykenin ymmärtämään auttavasti saksaa, vaikken sitä aikanaan ollutkaan lukenut.
Norja on vielä lähempänä ruotsia; norjalaisen tuttuni kirjahyllyssä oli sikäläinen Kalevala, Edda, jonka oli kirjoittanut Snorre niminen henkilö. Lueskelin sitä joskus huvikseni. Kykenin seuraamaan kirjan juonta kohtuullisen sujuvasti ilman, että osasin norjaa sanaakaan.
Ja mikä oli pointti? Pointti oli se, että kielten opiskelu helpottuu jatkuvasti, kun omaksut uuden kielen. Olen tavannut monia ihmisiä, jotka puhuvat siitä, kuinka he ovat polyglotteja (hallitsevat usean kielen eli ovat kielellisesti lahjakkaita). Todellisuudessa heidän monipuolinen kielitaitonsa on vain yhden kieliperheen varianttien hallintaa. Vaikeuksia tulee heti, jos siirrytään kieliperheen ulkopuolelle esim. romaanisista kielistä slaavilaisiin ;)
Saksalainen r hyvin on varmasti Saksalaisen itsensä kuulemana vähemmän hyvä.
En ole teidän laumasta mutta uskovainen kuitenkin ja kun olin Raamattuopistolla, siellä oli eräs silloin 25v jätkä, jolle jenkkiläinen opettajani opetti englantia. Tyyppi kulki ala-asteen OK-english -kirjojen kanssa pitkin kampusta. Ajattelin silloin, että voi voi tuota raukkaa.
Sittemmin hän meni seurakuntaharjoitteluun jenkkeihin (teitä lestadiolaisia jenkeissä taitaa kylläkin olla ...noh aika vähän laisesti) ja löysi sieltä vaimon, joka ei osannut sanaakaan muuta kuin englantia. Tänään hän on takaisin Suomessa mutta englanti ilmeisesti sujuu vaimon kanssa.
Eli kyllä sinäkin voit oppia!!! Älä luovuta!! Pari matkaa ei auta mitään, mutta esimerkiksi asuminen Englannissa voisi auttaa. Sehän on sama kuin koodaamisessakin, että perusteet kun hallitsee, voi alkaa niitä isompia juttuja hallita. Englanti on yksi helpommista kielistä ja vaikka se onkin pseudokieli, voi senkin syntaksin oppia.
Yksi hyvä vinkki: yritä päästä pois suomen kielisestä ajattelusta opettele fraaseja. Älä siis käännä suoraa suomesta englanniksi sitä mitä aiot sanoa tai kirjoittaa vaan bongaa jostain leffasta, miten se oikeasti sanotaan. Pikku hiljaa opit, miten niitä lauseita muodostetaan ja muistat ulkoa juttuja.
TV oli kyllä minulle aika iso juttu englannin oppimisessa. Nykyisin en omista töllöä, mutta katson leffoja ja niihin saa englannin kieliset tekstit. Englantini on erinomaista, mutta silti ei aina saa selvää mitä leffoissa sanotaan, joten se auttaa kun näkee teksteistä ja oppii kuulemaan. Myös rap-musiikki yhdistettynä lyriikoihin paperilla on hyvää harjoittelua!
Korkeakoulu on perseestä. Itse pääsin ehkä 2:n papereilla pihalle ja vaikka englanti sujuu kuin vettä vaan niin koodauskielien hienoudet jäi kyllä koulun penkille. Eli opetus: ei koulussa vaan kotona.
...mutta todellisista erikoislahjakkuuksista (mm. fysiikka ja matematiikka) on huutava pula joka firmassa. Yleensä nämä hyvämuistiset eli englantia osaavat ovat luovuudeltaan vain keskitasoa tai jopa sen alle. Vastaavasti luovat ajattelijat unohtelevat sanoja eivätkä siksi koskaan hanskaa englantia.