Kasvoin lestadiolaisessa perheessä. Niinpä kaikenlainen (englanninkielinen) nuorisokulttuuri oli suljettu pois elämästäni. Vanhempani - "yllätys" - eivät tietenkään osanneet englantia sanaakaan.
Niinpä kuulin englanninkieltä ensimmäisen kerran vasta peruskoulun 3. luokalla. Minun oli vaikea omaksua sitä, että sana sanotaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Opettaja hermostui, kun en oppinut lausumaan sanoja. Olipa minulla vielä R-vikakin ja tämä vaikeutti joidenkin sanojen oikeaa ääntämistä. Opettaja tietysti tarttui tähän ja käski minua toistamaan kerta toisensa jälkeen sellaisia minulle vaikeita sanoja muun luokan tirskuessa. Viidennellä luokalla opettaja uhkasi jättää minut luokalle, jos koetulokseni eivät parane. Vanhempani eivät osanneet liian vaikeaksi käyneissä kotitehtävissä auttaa ja näin ne jäivät tekemättä.
Seitsemännellä luokalla yritin kaikkeni ja sain eräästä kokeesta viitosen sijaan 6-. Kehujen sijaan opettaja haukkui minut ja koko luokan koulun surkeimmaksi tapaukseksi. Se sattui. Yhdeksännellä yritin opetella edes kuukaudet ulkoa, mutta kokeeseen mentäessä en muistanut kaikkia ja kokeessa menikin sitten jo kaikki väärin.
Vielä amk:ssa opettaja nöyryytti minua. Valmistuin sieltä kuitenkin kiitettävällä keskiarvolla, koska muissa aineissa pärjäsin kuin vettä vain! Oli jotenkin hullua lunastaa koulun kansliasta hirmu suuri stipendi, kun englantia en osannut juuri mitään tässä kielitaitoa arvostavassa maailmassa.
Kysynkin, että tunnistavatko englanninopettajat lestadiolaisperheen lapsen jotenkin, kun osaavat niin kovasti nöyryyttää juuri minua?
Nyt olen jo 10 vuotta katsonut tv:tä ja 15 vuotta käyttänyt nettiä. Silti suullinen kielitaitoni on nolla. Töissä olen 5 vuotta kirjoittanut englanniksi, mutta sanat ja lauserakenteet eivät vain millään luonnistu. Ulkomaillekin olen päässyt useasti ja saanut aina todeta, ettei minun "englantia" kukaan ymmärrä.
Olenko joku luonnonoikku vai missä vika?
Kuudesta eri englanninopettajasta neljä eli noin 70% oli täysiä mulkeroita. Sattumaa sekin.
Niinpä kuulin englanninkieltä ensimmäisen kerran vasta peruskoulun 3. luokalla. Minun oli vaikea omaksua sitä, että sana sanotaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Opettaja hermostui, kun en oppinut lausumaan sanoja. Olipa minulla vielä R-vikakin ja tämä vaikeutti joidenkin sanojen oikeaa ääntämistä. Opettaja tietysti tarttui tähän ja käski minua toistamaan kerta toisensa jälkeen sellaisia minulle vaikeita sanoja muun luokan tirskuessa. Viidennellä luokalla opettaja uhkasi jättää minut luokalle, jos koetulokseni eivät parane. Vanhempani eivät osanneet liian vaikeaksi käyneissä kotitehtävissä auttaa ja näin ne jäivät tekemättä.
Seitsemännellä luokalla yritin kaikkeni ja sain eräästä kokeesta viitosen sijaan 6-. Kehujen sijaan opettaja haukkui minut ja koko luokan koulun surkeimmaksi tapaukseksi. Se sattui. Yhdeksännellä yritin opetella edes kuukaudet ulkoa, mutta kokeeseen mentäessä en muistanut kaikkia ja kokeessa menikin sitten jo kaikki väärin.
Vielä amk:ssa opettaja nöyryytti minua. Valmistuin sieltä kuitenkin kiitettävällä keskiarvolla, koska muissa aineissa pärjäsin kuin vettä vain! Oli jotenkin hullua lunastaa koulun kansliasta hirmu suuri stipendi, kun englantia en osannut juuri mitään tässä kielitaitoa arvostavassa maailmassa.
Kysynkin, että tunnistavatko englanninopettajat lestadiolaisperheen lapsen jotenkin, kun osaavat niin kovasti nöyryyttää juuri minua?
Nyt olen jo 10 vuotta katsonut tv:tä ja 15 vuotta käyttänyt nettiä. Silti suullinen kielitaitoni on nolla. Töissä olen 5 vuotta kirjoittanut englanniksi, mutta sanat ja lauserakenteet eivät vain millään luonnistu. Ulkomaillekin olen päässyt useasti ja saanut aina todeta, ettei minun "englantia" kukaan ymmärrä.
Olenko joku luonnonoikku vai missä vika?
Kuudesta eri englanninopettajasta neljä eli noin 70% oli täysiä mulkeroita. Sattumaa sekin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta ilmeisesti sinulla ei sitten ole sitä niin kutsuttua kielipäätä, jos mikään ei tartu.
En tiedä, ovatko he luonnostaan mulkeroita vai mikä on ongelmana. Sen kuitenkin tiedän, että enkun ja ruotsin maikat nauttivat eriarvoista asemaa muuhun opettajajoukkoon verrattuna. 20 tunnin opetusvelvollisuus, valmiit aineistot korjausohjeineen ja samat, joka vuosi toistuvat tuntisuunnitelmat takaavat sen, että tylsistyisihän siinä tyhmempikin.
Mitä tulee lestadiolaisoppilaisiin, niin onhan se tietysti selvä asia, että kaikki opettajat tietävät hyvinkin tarkkaan oppilaiden uskonnollisen vakaumuksen olivatpa he lestiksiä, jehovia, mormoneja tai muslimeja.
"Happamia", sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Sorbus aucuparia marjojen pH < 7
Todennäköisin syy tilanteeseesi on se, ettet ole välttämättä kielellisesti kovin lahjakas ja/tai muistisi on huonohko. Oppivathan monet suomalaiset italiaa, japania, kiinaa ja hepreaakin menestyksellisesti, vaikkei kyseisiä kieliä juurikaan kuule puhuttuina tai TV-ohjelmissa kovinkaan paljoa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että "oppimishistoriassasi" on tapahtunut epäonnistumisen kierre, joka olisi pitänyt varhain katkaista esim. tukiopetuksen avulla. Ko. epäonnistumiset ovat vaikuttaneet todennäköisesti jo varhain minäkuvaan ja kokemukseen omista vahvuuksista ja heikkouksista sekä sitä kautta itseluottamukseen ja motivaatioon. En ole opettaja itse, mutta tällainen vaikutelma kirjoituksesti perusteella syntyi.