Miten jotkut, keillä ei ole diagnoosia masennuksesta, voivat sanoa kärsivänsä masennuksesta? o_O
Eikö lääkäri/psykiatri tee diagnoosin?
Minäkin haluaisin käydä juttelemassa, ja tietää, mikä minulla on, jos nyt sitten mitään.. I:
voikohan sitä itse mitenkään tietää, onko minulla kenties masennus?
Eikö lääkäri/psykiatri tee diagnoosin?
Minäkin haluaisin käydä juttelemassa, ja tietää, mikä minulla on, jos nyt sitten mitään.. I:
voikohan sitä itse mitenkään tietää, onko minulla kenties masennus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Masennus on vaikeasti diagnosoitava sairaus ja raja lievän masennuksen ja esim. pessimistisen elämänasenteen välillä on varsin häilyvä. Minunkin on vuosien sairastamisen jälkeen vaikea sanoa, mikä on sairauden vaikutusta ja mikä omaa luonnettani. Yhtä kaikki, jos sinulla on masennusoireita, jotka haittaavat arjessa, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Oirelistojahan löytyy netistä googlettamalla.
Oireet voivat johtua myös jostain fyysisestä sairaudesta ja senkin vuoksi on hyvä piipahtaa siellä lääkärin pakeilla. Masennusdiagnoosia on vaikea tehdä 15 minuutin keskustelujen perusteella, mutta hoitoa voidaan silti antaa, diagnoosihan ei varsiniasesti muuta mitään. Matalan kynnyksen keskustelupaikoja Porissa ovat mm. iästä riippuen nuorten tai aikuisten vastaanottoryhmät, joihin lääkäri voi sinut ohjata. Hän voi myös määrätä sinulle jonkinlaisen masennuslääkityksen, jos pitää sitä tarpeellisena. Älä kuitenkaan missään nimessä tyydy pelkkään reseptiin, vaan vaadi saada myös keskuteluapua, jos sinusta tuntuu että tarvitset sitä.
Voihan ihminen olla klinisesti masentunut, vaikka ei virallista diagnoosia olekaan. Jos ei ole halunnut sellaista hankkia. Sehän on kuitenkin aika kova paikka-
Mutta sitten on tätä masennuspuhetta eli kaikenmaailman tenttimasennusta ja muuta "masentelua", joka on vaan joidekin alakuloa ja tyhjyyttä-
Nyrkkisääntönä on usein sanottu, että jos esiintyy vähintään kahden viikona ajan useita masennusoireita, on syytä epäillä masennusta. Silloin kyse ei yleensä ole enää mistään "masennuksesta". Keskusteluapua kannattaa mielummin pyytää hiukan liian aikaisin, kuin liian myöhään, koska silloin tilanteen korjaaminen on valtavasti paljon työläämpää.
Tulin vahingossa maininneeksi Porin palvelutarjontaa, koska olin ajatuksissani edelleen Porin palstalla...
kiitos.
haluaisin jopa mennä puhumaan jollekulle, mutten tiedä miten äidille sen sanoa(?)
huoh. -_-
No ei äidille tarvi sanoa, voit mennä kertomaan terkkarille, vieraalle ihmiselle puhuminen voi olla helpompaa ja hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus.
Masennustahan oli ajoittain kehissä jo luola-asutuksen aikoihin. Ei sit dg-maakarit ol keksinynnä. Uson, että meillä Suomessa on ainakin 100.000 turhaan masislääkkeitä napsivata kansalaista.
Suru, masis, apeus alakulo ja yleinen potutus kuuluu elämään.
No masennus ei kyllä kuuluu elämään, se on sairaus joka voidaan ja kannattaa hoitaa. Sen sijaan muut mainitsemasi tunteet kyllä kuuluvat kohtuudella "nautittuina" itse kunkin elämään. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti, joskus jopa hyvin huonosti. Olen myös samaa mieltä siitä, että täällä meillä syödään aivan liikaa niin masennus- kuin muitakin lääkkeitä. Oikea lääke oikeaan vaivaan ja oikealla hetkellä.
13 vuotta sitten löysin kaksi esitettä masennuksesta. Kaikki esitteessä piti minun kohdallani paikkansa. Menin lääkärin vastaanotolle. Länttäsin esitteen pöydälle ja sanoin:"Mulla on tämä!"
Paikkansa piti 100-prosenttisesti. Minulla oli testien mukaan kesivaikean ja vaikean rajamailla oleva masennus. Jos olisin psykologin testeihin vastannut ihan rehellisesti,niin tulos olisi ollut vaikea masennus.
Eli kyllä sen masisdiagnoosin voi tehdä itsekin,kun tarpeeksi tietoa.
Olen 53v.ja ollut 10 vuotta masennuksesta työkyvyttömyyseläkkeellä. Sitä ennen 3½ v. sairauslomalla.
Että silleen.