Pieni vauva - tsempatkaa kokeneemmat!

Mä laitoin tuttia suuhun minkä pystyin ja kokeilin erilaisia -lopulta yksi malli jäi suuhun. Jouduin myös lopettaa imetyksen koska oma maitoni aiheutti niin paljon vatsavaivoja (lopulta paljastui vauvalla vilja-allergia eli maitoni kautta kaikki syömäni viljat vaikuttivat). No, siinä oli se hyvä asia että myös mies pystyi ruokkimaan ja sain olla hetken rauhassa enkä mikään pelkkä tissi. Korvike piti pidempään tyytyväisenäkin. Kun ekoista 3 kk:n ajasta selvisi, itkut väheni... ja alkoi syödä kiinteitä.

Helvettiä se on joo, mutta meillekin jo toinen tulossa ;) Pidä pää kylmänä ja yritä sinnitellä, pahin on kohta takana. Ja käytä äidinvaistoasi, se auttaa sinua toimimaan oikein. Esim. minulle alkoi moni haukkua kun lopetin imetyksen. Mutta tiesin mitä tuskia se aiheutti pienelle ja tiesin että paha ihottuma johtui siitä. Äidinmaito ei todellakaan ole aina parasta ravintoa lapselle vaikka kuinka toitotetaan.

sympatiseeraan täällä! Meillä juuri kävi 3kk ikäinen muksu kylästelemässä ja mietin, että voi sitä aikaa. Nyt on ihana, kun "vauva" jo harjoittelee kävelemistä ja leikkii, nauraa ja touhuaa. Minä sanoisin, että ensimmäiset 3kk oli yllättävän rankkoja, vaikka olenkin työskennellyt pikkuvauvojen kanssa ja tiesin mitä odottaa. Silti se vaativuus pääsi yllättämään. 2 ensimmäistä kuukautta meni ihan jonkinlaisessa sumussa. Sitä vain imetti ja imetti ja imetti. Kesähelteellä se oli tosi ihanaa. Illat kävelin ympäri taloa huutava käärö sylissä ja itkin itsekin, kun toinen ei rauhoittunut mihinkään. Kaikki illat klo 18-23 täyttä huutoa. Sitten tuli yö, jännättiin nukutaanko vai ei. Muutenkin alkuaikaa leimasi jatkuva jännittäminen ja stressaaminen. Ja kun mitään rytmejä ei ollut niin jossain käyminenkin oli kamalaa jännäämistä miten menee.

Sitten joskus 3kk iässä loppui iltaitkut kuin seinään ja yhtäkkiä itsekin heräsi horroksesta, että hei tämähän on mukavaa. Ja siitä päivästä on joka päivä homma helpottanut pikkuisen. Nyt tämä on jo luksusta. Yöt on yhä huonoja, mutta naurava papupata korvaa kyllä nekin.

Kun lapsi itkee niin vaihdat vaipat, syötät yms. Jos itkee yhä, eikä syy ole mikään sairaus, niin ajattelet, että hän nyt vain itkee ja sinun tehtäväsi on tehdä hänen olonsa turvalliseksi. Pidä lähellä, laita vaikka kantoliinaan. Käy vessassa jos tarve on, itkee sen aikaa jos itkee. Ei siihen kuole. Kokeile kapaloa nukkumiseen. Älä syyllistä itseäsi! Ja ajan kanssa se rytmi löytyy, opit tuntemaan vauvasi entistä paremmin ja voit jopa ajatella lähteväsi jonnekin kahden hänen kanssaan. Ja ota aikaa itsellesi, käy vaikka lenkillä, YKSIN! Minulla meni 4kk kärrytellessä vaunujen kanssa, kunnes tajusin, että lenkillehän voi mennä yksinkin :) Rentoutunut äiti jaksaa paremmin hoitaa kiljuvaa lasta.

Tulipa taas tekstiä.... Koita jaksaa, ihan varmasti se helpottaa!

kokeillut monenlaisia tutteja? Usein vauvalle ei kelpaa kuin luonnonkumitutti, mutta kannattaa kokeilla erilaisia ja tarjota vauvalle niitä jatkuvasti. Jos sattuu yksikin löytymään, jonka huolii on teillä yksi huoli vähemmän.

Kiitos!!!
Vaikka sen on niin monesta suusta kuullut, että alkuaika voi olla todella hankalaa, on silti ollut tsemppaavaa lukea vastauksianne.

Sain viesteistänne uutta pontta tyrkyttää tutteja, nyt on kokeilussa kahta eri sorttia ja lisää hankitaan jos ei näillä tokene.
Sain myös puhtia vahtia tarkemmin sitä, mitä itse suuhunsa laittaa, jottei vauvalle tulisi mahavaivoja vielä lisää. Esim. suklaata on tullut puputettua, mutta nyt se on loppu :(
Olen huomannut itsekin, että jo ihan pienet tauot vauvan hoidosta antavat uutta voimaa ja kärsivällisyyttä. Täytyy iloita niistäkin varttitunneista kun lapsi nukkuu tai pääsee jonnekin / voi tehdä omia juttuja isän hoitaessa lasta.

tutulta kuulostaa. Meillä oli suoraan sanottuna tosi vaikeat ekat 2kk esikoisen syntymästä - itsellä hormonit sekaisin ja itkeskelin, vauva valvotti ja itki aina iltaisin / yöhön klo 01 vähintään, mutta kaikki itkut yms. helpottui kun vauva täytti 2kk ja rupesi yhtäkkiä nukkumaan 10h unia heräten vain kerran syömään! Disflatyl-tipat auttoi meillä. Voi sitä onnea, tämän jälkeen omat hormonit ja mielialanikin parantuivat kummasti ja vaikka heräilyt alkoivat uudelleen 4kk ikäisenä ja edelleen (tyttö nyt 1v) herää useimmiten öisin, niin kyllä arki on helpottunut kaikin puolin tuosta alusta!! Itse olin ekat 2kk jotenkin aivan paniikissa ja ahdistunut ja varmasti valvominen pahensi, mutta takaan, että se kyllä helpottaa! Meille on nyt tulossa jo toinen syksyllä :-)

ehtinyt lukea muiden vastauksia, joten en tiedä sanonko samaa kuin joku muukin jo. Mutta oletko kokeillut kantoliinaa tai kantoreppua, esim. Manducaa? (huom. ei rintareppua). Usein pieni viihtyy siinä hyvin, kun äiti liikkuu ja siinä saa itsekin tehtyä vähän vaikka kotihommia. Siinä vauva voi myös nukkua vaikka kuinka kauan, koska asento on ergonominen sekä äidille että lapselle.

Tuttia kokeilisin sitkeästi, koska vauvallasi tosiaan tuntuu olevan monesti selkeästi imemisen tarve, eikä niinkään nälkä. Kannattaa koittaa erilaisia tutteja, usein luonnonkuminen muistuttaa enemmän rintaa. Koittaisin tuttia juuri syömisen jälkeen, kun tiedät, että vauvalla ei ole nälkä. Tekisin niin, että tuttia koittaessa pitäisin vauvan jatkuvassa liikkeessä, joka voi auttaa asiaa. Esim. vauva Manducaan, tutti suuhun ja sitten heti liikut reippaasti. Näin olen huomannut, että monia vauvoja voi huijata syömään tuttia. Jos vauva makaa vain paikallaan, hän sylkee helpommin tutin pois. Kaikille ei tietenkään tämäkään auta, mutta yrittää kannattaa sitkeästi jonkin aikaa. Helpottaa kummasti, kun ei itse tarvitse ihan koko aikaa olla tuttina vauvalle.

Kelpasi tutti tai ei, niin lupaan kyllä että ajan myötä hommat helpottuvat. Ja yllättävän nopeasti se vauvavuosikin menee, vaikka ehkä tällä hetkellä sinusta päiväkin saattaa tuntua ikuisuudelta. Tsemppiä!

Kuulostaapa tutulta nuo huudot.. Meidän poika huusi mahakipuja 1kk iästä alkaen. Poika oli jäykkä, kuin viulunkieli, eikä häneen saanut mitään kontaktia, eikä auttanut mikään. Kokeilimme kaikkia mahdollisia tippoja, vyöhyketerapiaa, hieromista..jne,jne.. Olin myös itse tiukalla imetysdieetillä (söin vain täysjyväriisiä,riisikakkua, sianlihaa ja vettä), mistä ei ollut mitään apua.. Kantoimme mieheni kanssa vauvaa jopa aamuun asti ennen, kuin hän nukahti hetkeksi.. Tilanne tuntui vain pahenevan, eikä maitokaan enään pysynyt pojan sisällä vaan hän puklasi jo heti rinnasta irti päästettyään.
Kun poika oli vajaan 2kk annoin hänelle tissimaidon lisäksi korvikemaitoa, ei vaikuttanut heti, mutta kun seuraavanapäivänä jätin imettämisen ja annoin vain korvikemaitoa,tilanne muuttui täysin!! Poika vetasi heti neljän tunnin päikkärit, olimme aivan äimistyneitä.Jopa hänen silmänsä muuttuivat kirkkaammakjsi ja hän alkoi ottamaan katsekontaktia.. Sen jälkeen emme ole valvonmeet yhtään yötä masuvaivojen vuoksi (itse kyllä alkuun heräilin tarkastamaan onko vauvalla kaikki hyvin, kun nukkui niin tyytyväisenä)!
Pieniä iltaitkuiluja lukuun ottamatta poika oli heti oikein tyytyväinen. Loputkin itkuilut väheni miltei kokonaan, kun vaihdoimme korvikemerkkiä.
Nyt poika on 3,5kk ja oikea hymypoika!! Meillä siis näin..se ei tietenkään tarkoita, että toimisi muilla. Äidinmaito, kun on kuitenkin parasta vauvalle. Olenkin tuntenut huonommuutta, kun imetys ei sopinut..mutta kuitenkin tärkeintä on,että lapsi voi hyvin. Äidinmaito vaan ei sovi kaikille vauvoille , eikä pidä heidän nälkäänsä. Kannattaa siis kokeilla antaa vaikka oman maidon lisäksi korviketta jos tuntuu, että mikään ei auta ja vauvasi vain olisi tissillä.. Zemppiä sinulle, aika menee nopeasti ja pian sinunkin vauvasi juttelee ja naureskelee tyytyväisenä!!

uusista ihanista viesteistä, jokainen on ollut juuri sitä mitä toivoinkin ja uusia ideoita on tullut raskaan arjen selättämiseen.
Itse asiassa jo asian pähkäily mm. näiden vastausviestien myötä on antanut valoa tunnelin päähän. Ja onpa tosiaan teillä muillakin ollut rankkaa, sekin aina jotenkin lohduttaa, vaikkei kenenkään vastoinkäymisistä tietenkään iloitse.

Täytyy huomioida toi äidinmaidon mahdollinen sopimattomuus, jos tilanne ei tästä rauhoitu. Ja erilaiset kantosysteemit tulee myös kokeiluun, jottei omat lihakset jumiudu vielä tästä pahemmin. Olen paljon pistänyt sen piikkiin, että tässä vielä opetellaan tuntemaan vauvan kanssa toisiamme ja hänelläkin niin paljon uutta mitä "oireilla", mutta onhan se mahdollista että taustalla on allergiaa tms.
Omasta ruokavaliostani lähti jo ruisleipä, kaali, omena, mausteiset ruuat, suklaa, raaka sipuli ja kahvia juon jo raskauden jäljiltä kohtalaisen vähän. Katsotaan mihin tällä päästään.

Lämpöistä kesän odotusta kaikille teille vastaajille

Tuollaista se joillain on, meilläkin oli. Tuttia ei huolinut ja tissiä vaan ois pitänyt olla kokoajan yötä päivää. Edes vaunuttelu ei kelvannut! Mikään ei tuntunut riittävän. Mummon syli oli ainoo jossa saattoi nukkua hirmupitkiä pätkiä umpiunta, onneksi oli mummon syli edes, ja mummolla riitti virtaa sylitellä ja antaa siinä nukkua.

Tutti meillä huolittiin puolivuotiaana vasta, sitten siitä tulikin lempilelu joka on ehkä rakkain esine nyt vuoden iässä.

Hoitoapua vaan kannattaa nyt saada tarpeeksi sillä tuo voi kestää vielä joitain kuukausiakin, toisaalta voi loppuakin kun seinään. Saakohan vauva tarpeeksi maitoa kerralla? Noin pienestä kun on vaikea ottaa selvää mitä itkee ja mikä auttaisi. On se ihan mahdotonta touhua jos muu ei käy kuin tissi tiedän kokemuksesta. Meillä korvikemaito ei sopinut ennen 5kk ikää se sattui lasta hurjasti mahaan joten eikun vaan enempi vielä tissiä äiti antamaan, hulluus siinä meinasi tulla. Mikä onni kun alkoi korviketta sietämään ja puolen vuoden iässä ihan yhtäkkiä nukkumaan yöt läpi, söi enää harvoin yöllä ja samaan aikaan loppui se jatkuva narina. Kaikki muuttui ihan kerralla yhtäkkiä parempaan. Ehkä sen teki se kun oli jo päivärytmi ja kiinteä ruoka maidon ohella..

Jaksamista ja onnea matkaan. Rankkaa on mutta kyllä se helpottaa!!

kehotan kyllä kovasti hakemaan gefilus plus kapseleita heti aamulla apteekista (muista plus!! sininen etiketti, ei tippoja koska niissä öljypoja ja saattavat aiheuttaa mahavaivaa) meillä vauva pulautteli tosi rajusti ja itkeskeli mutta annoin su iltana kaksi kapselia ja ma aamuna kaksi (tilkkaan vauvan maitoa tai kiehautettua vettä sekoitettuna) ja tadaa!!! vauva muuttui täysin. pulauttelu oli historiaa ja kaikki alkoi olla paremmin:)) testaa ihmeessä. jos ei auta niin voittehan miehesi kanssa käyttää ne vastustuskyvyn parantamiseen, ei viskaa mihinkään.
joskus d-tippojen merkin vaihto auttaa
joskus lisämaito
mutta pliis testaa noita kapseleita ja kerro kuulumisia!!!! kaikkea hyvää ja pikaista vauva-arjen aurinkoistumista :)

Vauvavuoden loppumetreillä palasin kaivamaan tämän epätoivo-pyrskähdykseni esiin...ihan vain kuulumisia kertoakseni & tsempatakseni niitä, jotka ehkä ovat nyt samassa, missä minä noin 11kk sitten. Ja kiittääkseni vielä kaikkia vastanneita viesteistä jotka lohduttivat ja kannustivat äärimmäisen paljon.

Siis: tilanne nyt se että tämä vauvamme täyttää vuoden lähiaikoina ja voi kuinka paljon olenkaan kelaillut elettyä vauvavuotta! Siksi piti varmaan tämäkin viesti palata lukemaan :)

Ensimmäiset 2,5-3kk oli todellakin yllättävän rankkoja. Olin kyllä varautunut koliikkiin ja sairasteluun, mutta se että ihan terve, hoidettu vauva voi vaatia jatkuvaa sylissä kantelua useamman kuukauden, oli mennyt multa ohi. Hatunnosto kaikille niille, jotka pitävät sitä ihan normaalina - säästyvät siltä hämmästykseltä minkä minä koin. Pikkuhiljaa illat kuitenkin rauhoittuivat ja kai sitä itsekin sopeutui uuteen elämänvaiheeseen.

3kk iästä lähtien vauvan omat touhuilut ja taidot on tasaisesti lisääntyneet ja ne on tarjonneet meille vanhemmille lukuisia hauskoja ja haikeitakin hetkiä. Vauvavaiheen (niin kuin koko elämän ainutkertaisuus) käy usein mielessä. Ja joskus sitä todella toivoo että päässä olisi joku tallennin, jotta saisi yllättäviä ihania hetkiä talteen, ikäänkuin nauhana. Uusimpana juttuna meillä noustaan tukea vasten seisomaan ja yritetään kovasti pukea sukkia jalkoihin... :)

Nyt kun lapsemme täyttää vuoden, alkuaikojen vaikeus tuntuu todella kaukaiselta, onpa toinenkin lapsi jo tulossa. Tällä kertaa olen varmasti ihan yhtä väsynyt, mutta ehkä varautuneempi siihen mitä pienen vauvan kanssa elo on. Ja eletty vauvavuosi antaa kummasti perspektiiviä asioihin, tietää että oma aika ja tila lisääntyvät pikkuhiljaa kun vauva laajentaa maailmankuvaansa tiiviin alun jälkeen.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille vauvavuoden viettäjille!

Kannattaa tosiaan kokeilla luonnonkumista tuttia ja sinnikkäästi :)
Meillä poika oli tosi kova tissittelijä ja tutti kelpasi vasta lähempänä 3 kk, silloinkin vain luonnonkuminen. Helpottaa elämää huomattavasti, isäkin saa vauvan tyyntymään. Poika ei ollut itkuinen, mutta illat meni kokonaan sohvalla tissisessioissa.
Manduca-reppu on tosi hyvä. Meille se hankittiin vasta pojan ollessa 2-3 kk, olisi ollut mainio jo heti syntymästä. Nyt poika 5 kk ja vaikka öisin syödään ja välillä heräillään, on elämä jo ihan erilaista. Haikeaa, ku aika menee niin nopeasti!

Minusta tuntui ihan samalta 9 kk. sitten. Päivät olivat yhtä selviytymistä ja aina illalla huokaisin helpotuksesta kun taas yksi päivä oli ohi. Tuntui, ettei tuo itku yms. lopu koskaan. Mutta... Nyt vauveli on 9 kk. ja päivät menee liian nopeasti. Äitiysloma on lopuillaan ja kun taaksepäin katsoo, tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen :)
Viestin tarkoitus on tsempata sinua nauttimaan vauva-ajasta, joka on kuitenkin todella lyhyt vaikkei varmasti tällä hetkellä siltä tunnu :) Jaksamisia sinne :)

Nää jutut antaa itelle uskoa siihen et joku päivä meilläkin menee hyvin!! tää aamu oli taas yhtä tuskaa, neiti 10 vkoa ei vaan tahdo nukahtaa vaan huuto vaan kovenee... vaunuillessa luovutin 30 min jälkeen kun ties et toinen jo ihan hiki märkänä... koitettu kans jo melkein kaikkea...maidotonta korviketta myöden, ei vaan auta niin ei auta! ja ite jo ihan väsynyt ja varma et vika on minussa kun en osaa lastani rauhoittaa... no ehkä meilläkin jo kuukauden kahden päästä nauretaan enemmän kun itketään, äiti ja tytär molemmat... en kans osannu kuvitella kuinka raskasta ja vaikeaa äitiys voikaan olla ja siitä oon ihan varma et ainokaisesks hän jää...uudelleen en tätä tosiaan jaksais!

Meilläkin oli ihan kauhea aluhässäkkä neitimme kanssa. Itkua riitti ja tyttö tuntui olevan jatkuvasti tyytymätön. Epäilimme mahavaivoja ja yritimme helpottaa niiden osalta,mutta ei auttanut.

Nukahtaminen onnistui vain olkapäille ja auta armias jos siitä siirsit sänkyyn. Huuto alkoi alusta.

Neuvolassa kerroin "ongelmastamme" eikä siellä muuta osattu sanoa kuin että vauvan keskushermosto on vielä niin kehittymätön että tälläiset itkut ovat normaaleja vaikka kaikki perustarpeet ovat tyydytetty,eikä muutakaan ongelmaa ole.

Itsessä tuntui kamalalta kun toinen vaan itkee vaikka mitä tekisi. Pakko oli välillä jättää vauva hetkeksi itkemään että pääsi edes vessassa käymään. Iltaa kohden olin ihan poikki ja jännitin yötä. Nukkuuko ja jos ei nuku niin nukahtaako syötön jälkeen vai alkaako itku. Onneksi itkut kohdistuivat vain päiväs aikaan ja öisin vaikka valvoikin niin oli tyytyväisempi. Mutta päivisin tuntui että lapsi vaan itkee,itkee,itkee... eikä mitään osaa tehdä toisen olon helpottamiseksi.

Kunnes käymme nyt lähempänä 3 kk:ta ja kas... nämä itku ovat hävinneet ja lapsi on syötän ja vaipan vaihdon jälkeen tyytyväinen ja puhelias. Nukahtaa ihan itse sitteriin ja missä nyt sattuu makoilemaan. Ihanaa. Ei tarvitse monen tunnin tuuditusta ja hyssyttelyä ja jännäämistä kuinka tässä käy.

Myös kun lapsi kasvaa on helpompi alkaa tunnistamaan itkujen merkitystä. Nyt meillä osataan jo tunnistaa koska lapsella on nälkä itku ja koska uni itku. Nämäkin kun tietää niin on helpompi elää näiden itkujen kanssa.

Mutta ihan samoilla asioilla pähkäilimme ensimmäiset kuukaudet. Ja onneksi ne ovat meillä ainakin nyt helpottaneet ja pikku hiljaa alkaa perheeseemme löytyä jonkinlaisat rytmiä,alkuhässäkän jälkeen.

Tsemppiä kovasti! Uskon että teilläkin alkuhässäkän jälkeen alkaa tasaisempi vaihde.

odottelenpa tuota vaihetta kovasti! meilläkin yöt sujuu oparemmin, päivät itketään :(

Voi itku, oikein vatsasta kouraisee kun muistelee noita meidän pikkuneidin elämän ensimmäisiä kuukausia. Olin rehelisesti sanoen ihan burnoutissa jatkuvien itkujen ja univajeen kanssa -ja yhden työperäisen burnoutin kokeneena tiedän mistä puhun.

Ekat kolme kuukautta kävi monta kertaa päivässä mielessä "olinko ihan hullu, kun rupesin tähän?"

Aikaväli 3-6 kk alkoi tuntua, että hei tästähän voi selvitäkin hengissä.

6 kk jälkeen koko homma rupesi tuntumaan ihan mielettömän mukavalta, ja nyt olen jo kateellinen miehelle joka syksyllä saa jäädä reilun vuoden ikäisen neidin kanssa hoitovapaalle...

Ajattelin laittaa vain tutti asiaa.. Meidän vauvalle ei kelpaa muut tutit, kuin ainu MAM Start silikonitutti, koska tutti on pieni ja pysyy paremmin suussa. :) Esim. Aventin tutit ovat liian kovia ja suuria, joten ei niitä tykkää suuhun laittaa. Enempää en voi oikein laittaa, kun saimme "luojan kiitos" rauhallisen vauvan, mutta yritä pärjäillä :)

musta on hassua lopettaa imetys sen takia että lapsella on vilja-allergia. olisin itse mieluummin ilman viljaa ja imettäisin. pitipä vaan kommentoida.

Nosto! :) Tuliskos lisää vinkkejä tähän ketjuun. Hieno aihe :) Itselläni on 3viikon ikäinen vauva elämä on yhtä itkua. Vaikka kaiken pitäisi olla hyvin niin mikään ei kuitenkaan ole. Välillä on niin epätoivoinen olo.. Mutta jospa se tästä helpottuisi sitten joskus :)