Avomerilaivuritutkinto

ja jos ei oikeita vastauksia kuulu, niin otappa yhteyttä juha58:n, alkaa valkenemaan asiat !

totta hitossa toi on helppo. eihän avomerellä tarvitse edes osata merimerkkejä tai väistellä kareja. rannikkolaivuri tentissä vasta onkin haastetta, koska rannikolla on kaikenlaisia esteitä verkoista ja vetouistelijoista lähtien. siinä ei riitä että osaa juoda kaljaa komentosillalla, kun ympärillä on tyhää tilaa 200km suuntaansa.

Pisin itse kipparoimani reissu on ulottunut Tanskaan. Kaikki keskeisimmät kysymykset ja haasteet ovat kaikilla reissuilla liittyneet muuhun kuin navigointiin. Laivuriopetus on eriytynyt aikoja sitten käytännön merenkulusta omille paperinmakuisille , harhaisille ja historiallisille sivupoluilleen. Shakinopetus olisi käytännön veneilijälle lähes yhtä hyödyllistä. Ihmetellä täytyy miksi näin laajasti toteutettua koulutusta rukata järkevämpään ja käytännönläheisempään muotoon. Vaatisi tietysti kaikenlaisia resursseja, osaamista ja palavaa intoa jota ikäääntyneeltä organisaatiolta ja opettajakunnalta ei taida löytyä. Helpompi mennä 30 vuotta vanhoilla prujuilla ja mallikarttapohjilla. Laivurikurssien lisäksi kävin itse parikymmentävuotta sitten myös spl:n sini, valko ja hopeapurjehtija kurssit joiden käytännön hyöty oli hiukka parempaa - paras "kurssi" oli kuitenkin toimia neljä kesää miehistön jäsenenä avomerikisaveneessä.

on turhaa kirjoitti:

Pisin itse kipparoimani reissu on ulottunut Tanskaan. Kaikki keskeisimmät kysymykset ja haasteet ovat kaikilla reissuilla liittyneet muuhun kuin navigointiin. Laivuriopetus on eriytynyt aikoja sitten käytännön merenkulusta omille paperinmakuisille , harhaisille ja historiallisille sivupoluilleen. Shakinopetus olisi käytännön veneilijälle lähes yhtä hyödyllistä. Ihmetellä täytyy miksi näin laajasti toteutettua koulutusta rukata järkevämpään ja käytännönläheisempään muotoon. Vaatisi tietysti kaikenlaisia resursseja, osaamista ja palavaa intoa jota ikäääntyneeltä organisaatiolta ja opettajakunnalta ei taida löytyä. Helpompi mennä 30 vuotta vanhoilla prujuilla ja mallikarttapohjilla. Laivurikurssien lisäksi kävin itse parikymmentävuotta sitten myös spl:n sini, valko ja hopeapurjehtija kurssit joiden käytännön hyöty oli hiukka parempaa - paras "kurssi" oli kuitenkin toimia neljä kesää miehistön jäsenenä avomerikisaveneessä.

Oma avomerilaivuriopettajani sanoi jo ensimmäisessä puheenvuorossaan, että kurssista ei käytännössä ole mitään hyötyä, mutta hauskaa se on. Ja täytyy myöntää, että oikeassa oli. Minäkin, aikuinen mies, innoistuin tiirailemaan taulukoita ja nautical almanakkaa oikein tosissani.

heh62 kirjoitti:

Oma avomerilaivuriopettajani sanoi jo ensimmäisessä puheenvuorossaan, että kurssista ei käytännössä ole mitään hyötyä, mutta hauskaa se on. Ja täytyy myöntää, että oikeassa oli. Minäkin, aikuinen mies, innoistuin tiirailemaan taulukoita ja nautical almanakkaa oikein tosissani.

Minäkin käytän nykytekniikkaa huviveneen navigoinnissa paljon. Silti pidän käymiäni Suomen Navigaatioliiton järjestämiä kursseja erittäin hyödyllisinä. Paitsi että niistä saa hyvän käsityksen paikanmäärityksestä siellä oppii myös väistämis- ym sääntöjä, joita toivoisi muidenkin noudattavan.
Aika hakusessa tuntuu monella olevan.
Hyvää veneilykesää jokaiselle.

seilorska kirjoitti:

Minäkin käytän nykytekniikkaa huviveneen navigoinnissa paljon. Silti pidän käymiäni Suomen Navigaatioliiton järjestämiä kursseja erittäin hyödyllisinä. Paitsi että niistä saa hyvän käsityksen paikanmäärityksestä siellä oppii myös väistämis- ym sääntöjä, joita toivoisi muidenkin noudattavan.
Aika hakusessa tuntuu monella olevan.
Hyvää veneilykesää jokaiselle.

Tässä puhuttiin vain ja pelkästään avomerinavigoinnista eikä sillä kurssilla enää opeteta väistämissääntöjä eikä valokuvioita. Ne käydään läpi jo saaristolaivurikursseilla.

heh62 kirjoitti:

Tässä puhuttiin vain ja pelkästään avomerinavigoinnista eikä sillä kurssilla enää opeteta väistämissääntöjä eikä valokuvioita. Ne käydään läpi jo saaristolaivurikursseilla.

Itse tulin suorittaneeksi avomerilaivurikurssin muistaakseni vuonna 1972. Tai vähän aikaisemmin, paperi on hävinnyt.

Silloin elettiin aikaa ennen satelliitteja, kompuuttereita, intrnetistä puhumattakaan. Muutama vuosi myöhemmin tulivat funktiolaskimet, joissa oli jo trigonometriaa sisällä.

Kynällä ja paperilla, taulukoilla ja Almanacalla asiat selvitettiin. Muistan sen kurssin ajan lämpimästi. Se oli veneilyä parhaimmillaan, vaikkakin vain paperilla, ravintolapöydän ääressä.

Se aika ei mennyt hukkaan, vaikkakin hankittujen taitojen käyttöä en sittemmin ole tarvinnut. Lasken sen ajankäytön yleissivistyksen lisääntymisen piikkiin.

Yhden kerran yritin selvittää kompassin eksymää keskellä Itämerta aurinkohavainnolla. Laskin ja laskin, mutta järjellistä tulosta en saanut. Myöhemmin maissa jouduin toteamaan, että merkkivirhe oli tullut laskuihin. Se taas johtui siitä, että otin lähtöarvoksi kompassin keskitapin varjon kehällä, ja unohdin, että aurinko paistoi 180 astetta siitä suunnasta.

Tuosta päästäänkin tällaisten opettelujen ja niiden kehittämisen yhteen ominaisuuteen. Yksinkertaistenkin laskutoimitusten suorittaminen keikkuvassa aallokossa on aivan toista kuin tukevalla pöydällä maissa. Jos aiotte lopettaa matematiikan käytön veneilyssä ja turvautua pelkästää kepseihin, tulee se uusavuttomuus esiin elektroniikan pettäessä. Jos taas haluatte hallita ikiaikaista omavaraisuutta tällä saralla, ja kehittää nyt vaikka alan opetusohjelmia, niin annan _käytännöstä_ kumpuavan vihjeen:

Opetelkaa laskemaan laskunne alustalla, joka keikkuu siten kuin vene keikkuu Itämeren aalloissa. Tulette huomaamaan, että osa henkenne voimasta valuu siihen, että pidätte itsenne ja tavaranne hallussa, etteivät ne löydy hetken päästä lattialta tai pilssistä. Tilanne vaikuttaa suorituskykyynne, jopa tavallisen ynnälaskun kyseessä ollen. Voin vakuuttaa, että kokemusta on. Tästä ja muistakin syistä suosittelen, ettette unohda vanhaa, aivan erinomaista laskennan apuvälinettä kuin laskutikku. Siitä ei lopu patteri, eikä se heittäydy toimimattomaksi pilssivesikylvyn jälkeen. Uusi tekniikka toimii hienosti, mutta vain silloin kun se toimii.

Itse asiaan, vanhat avomerilaskut, sekstantti, taulukot ja NA ovat aivan erinomainen matka merenkulun historiaan. Jos kysytte, mitä HYÖTYÄ niistä on, tulee vastaus olemaan pitkä, eikä ehkä hektisen nykyihmisen mielestä edes ymmärrettävä.