Hei, te kaikki jotka täällä ytötä vietätte. Keitä olette, mitä kuuluu viikkoonne/elämäänne. Ollaan edes kiinnostuneita toisistamme :).
Keitä olette?
Yössä
8312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Parikymppinen masentunu maailmanparantaja, en tee viikolla paljoo mitään aika yksinäistä tää mun elo, osa kavereista dissaa sh.n takia ja loppuihin en ees jaksa pitää yhteyttä.
yksi ikuisesti vihattu ja syrjitty henkilö, jolla ei tulevaisuus näytä valoisalta. Toisaalta pimeässä on mukavampi kulkea, mutta nyt kun kelit vaan lämpenee myös öisin niin koneen äärellä istuskelu vaihtuu ulkona istumiseen ja luonnon äänien kuunteluun. Olen jo 6 vuotta ollut yksinäinen, pari harvaa kaveria on, mutta 50% ärsyyntyi kuukausi sitten ja nyt minä olen ärsyyntynyt lopulle 50%:lle, joten välit menossa poikki näihinkin kavereihin nyt tulevien viikkojen aikana. Olen huomannut ettei Suomalaisiin tai Suomessa asuviin voi luottaa, heillä on vain pakkomielle päästä kävelemään toisten yli. Mutta niillä kerroilla jolloin lopullisesti vittuunnun niin tulee välien poikkimenoja. Toisaalta jos YYA (Ystävyys, Yhteistyö, Avunanto) toimi niin parempi olla ilman ystäviä. Yksinäisyyteenkin tosin tottuu. (oireita mm. puhelimen akkua saa ladata kerran kuukaudessa, sähköpostiin tulee enemmän mainoksia mitä postia ystäviltä, on itse hiljaa myös silloin kun ihmisiä on lähettyvillä, sokeritoukat ovat muita ihmisiä tärkeämpiä... Jne.)
Mää oon 23-vuotias poika joka rupes nyt viimein virallisesti elämäntapaluuseriksi kun lopetin yliopistossa opiskelun ja jäin kämppään viettämään aikaa yksikseni. Aika kuluu painojen kanssa treenatessa, shakkilautaa tuijotellessa ja kitaraa plärätessä. Tulevaisuudessa olen jonkun voimailulajin menestyksekäs atleetti, shakkimestari ja rokkitähti. Katsotaan mikä tulee ensimmäiseksi. Tällä hetkellä kuitenkin elän elämääni omilla ehdoillani ja teen sitä mistä tykkään.
Miksi lopetit yliopistossa opiskelun? Oliko väärä ala vai muutenko ahdisti? Vai halusitko keskittyä yksin olemiseen? Miksi? Viihdytkö paremmin yksin, kuin ihmisten ilmoilla?
Oletko ajatellut tulevaisuudessa hankkia mitään uutta opiskelupaikkaa vai töitä? Anteeksi kun utelen, mutta jäi kiinnostamaan. Ei ole toki pakko vastata. :)
Itse lopetin yliopistossa opiskelun heti ensimmäisenä lukuvuotena. Opiskelu ei tuottanut vaikeuksia, mutta kyllästyin elämään ulkoa tulevien rooliodotusten mukaan, ikään kuin ei toimisi omassa persoonassaan. Nyt on pyrkimyksenä viettää aikaa mahdollisimman vähäisellä reaalimaailman ihmiskontakteilla.
Kuulostaa aika surulliselta. Mitä tarkoitat ulkoa tulevilla rooliodotuksilla? Loppujen lopuksi maailmasta löytyy monenmoisia ihmisiä ja monenlaisia persoonia mahtuu joukkoon. Millä tavalla katsot poikkeavasi muista niin radikaalisti, ettet muka voisi olla tekemisissä reaalimaailman ihmisten kanssa?
En esimerkiksi koe minuudessa suorittaneeni YO-tutkintoa, hankkineeni ajokorttia, suorittaneeni armeijaa tai menneeni opiskelemaan, vaikka ne onkin henkilööni liitetty. Nuo asiat on tehnyt heijastus yhteiskunnan ja läheisien odotuksista, samalla kun minuuteni on roikkunut mukana sumussa miltei depersonalisaation rajoilla. Minulla on hyvin vähän elämässä ollut mitään suuntaa tai tavoitteita enkä ymmärrä miten muilta niitä tuntuu löytyvän. Siksi henkilökohtaista motivaatiota suorittaa asioita ei ole.
En väittänyt, etten voisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, vaan etten ole missään määrin kiinnostunut/halukas niin tekemään. Jokin normaaleilta ihmisiltä löytyvä palikka varmaan päästä puuttuu, kun tällainen olen. Eniten on häirinnyt ulkopuolisuudentunne sosiaalisissa tilanteissa. Sitä olen kokenut aivan pienestä pitäen enkä tarkoita mitään satunnaista tunnetta, vaan hyvin pitkälti jatkuvaa.
Ne jutut ei oikeen luonnistunut. Onhan siina sita laiskuuttakin varmaan, mutta paa meinas rajahtaa aina kun koulujuttuja kotona mietti, se ei vaan oo mulle. Lisaksi en tutustunut juuri kehenkaan siella, joten siltakaan osin ei sielta mitaan jalkeen jaa.