Hei! Meillä on ongelmana, että isä ei huoli toista veljestä mihinkään mukaansa, eikä halua olla mitenkään hänen kanssaan tekemisissä. Vanhempi poika, 12, saa isän jakamattoman huomion. Nuorempi, 11, on lähes aina vain negatiivisen huomion kohteena. Pelkään, että nuoremmalle jää "traumat" isästä ja tämä vaikuttaa myös tulevaan kehitykseen. Tilanne on ollut pahempana nyt n. puoli vuotta. Puhe ei mieheni mieltä muuta! Veljekset ovat erilaisia, vanhempi reipasotteinen, erit. puhelias ja kova "konemies". Nuorempi rauhallinen, erit. hyvä koulussa, ei kiinnostunut koneista, paitsi tietokoneista tietää kaiken! Kommentoikaa, mitä pitäisi mielestänne tehdä? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Isä syrjii toista poikaansa...
Äippä x 2
6688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko isä vanhemman pojan kaltainen, puhelias, reipasotteinen jne. Jos on niin tilanne ei oleellisesti muutu ellei isän omat sympatiat herää. Tiimityöskentetyssä samanlaiset yksilöt tahtovat hakeutua toistensa seuraan. Erilainen yksilö väkisin joutuu "toiseen ryhmään". Ei ole varmaa, että isän ja pojan yhteistyä olisi parempaa ja hedelmällisempää kuin nuoremman pojan, mutta pakolla asiaa tuskin voi hoitaa.
Yleensä nämä hiljaiset löytävät kaverinsa, koska ovat alykkäitä ja vastuullisia, joten asiasta ei ehkä kannata hirveää meteliä pitää. Se voi olla pahempaakin, sillä sillä tavalla asia kasvaa negetiivisemmaksi kuin todellisuudessa on.
isä on tosiaankin vanhemman pojan kaltainen ja vanhempi poika haluaa olla tietenkin isänsä kaltainen. Tiedän ja ymmärrän, että väkisin ei isä-poika-suhdetta saada toimimaan, mutta kun keksisi jonkun yhteisen jutun!?
Mutta mikähän se olisi??
antaa käytännön vinkkejä tilanteeseen, mutta sanoisin sen, että sinun tehtäväsi on puuttua tilanteseen ja pitää huolta, että isä kohtelee lapsiaan tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Isän pitää viettää aikaansa myös toisenkin poikansa kanssa, niinkui sinunkin molempien poikienne kanssa.
Meillä oli mummo, joka halusi viettää vain toisen (vanhempi lapsista) tyttäreni kanssa aikaa. Puhuin aikani siitä, että myös pienempää on huomioitava ja otettava mukaan menoihin. Tuli selitystä, että kun se on niin pieni ym. lässytystä, joka vauva-aikana olikin totta, mutta ei enää isompana. Lopulta sanoin kylmästi, että isommankaan lapsen kanssa ei sitten tehdä enää mitään, jos ei pienemmänkään, sillä en aio tuota eriarvoista kohtelua lapsiini nähden sietää. Oli siis aika raju riita ja hiljaiseloa jonkun aikaa, muta sitten se alkoi sujumaan, että molempien kanssa mummo tekee jotain.
Nyt siis tiukka kahdenkeskinen juttelu miehesi kanssa. Hänet on saatava tajuamaan tilanne.
Kiitos kommentoinnista. Tiukkoja keskusteluja on käyty hyvällä ja pahalla. Välillä tilanne näyttääkin hetken paremmalta, mutta "unohtuu" aikaa myöten. Otetaanpas taas keskusteluhetki hyvässä hengessä...
Jos isä ei löydä yhteistä tekemistä nuoremman veljen kanssa niin sille ei oikein voi mitään. Ilmiselvästi vanhempi veli harrastaa asioita joista isäkin on kiinnostunut. Kyllä nuorempikin veli varmasti tajuaa ettei häntä kiinnosta isoveljen ja isän koneet ja ryminä vaan hän haluaa tehdä jotain muuta.
Tärkeintä on se että molemmat saavat yhtäläisesti tukea harrastuksilleen, eli kärjistetysti jos isoveli saa lätkäkamppeet niin pikkuveljelle pitäisi hankkia vaikka oma läppäri.
Tasapuolisuus harrastusvälineiden saamisesssa onkin toteutunut. Mietinkin, minkä yhteisen "jutun" isälle ja nuoremmalle pojalle keksisi!? Nuorempi kyllä ymmärtää, että häntä ei kiinnosta samat jutut, kuin iskää ja isoveljeä.