Huoh

Luvannu ja vannonu etten kirjottais enää tänne... Mut pettäny muitakin lupauksia ja ahdistus on jättimäinen... En ymmärrä edes miten niin pieni asia voi ahdistaa. Ja siis kysehän on vaan niin yksinkertasesta asiasta, kun lupasin joskus aikoja sitten kaverille että voin lähtee sen turvaks tapaan vanhaa luokkakaveria ja nyt ne on sopinut, että "joo! Mennään syömään!" Yrittäny koko viikon olla ajattelematta sitä, ja nyt yritän vaan keksiä hyviä syitä, että miksen syö, ja luultavasti taas kerran murehdin totakin asiaa aivan turhaan...

Kaiken lisäks ärsyttää ihan suunnattomasti sekin, että oon lihonut vaikka tiedän tasan että se on vaan nesteitä jne, ei siis pysyviä kiloja. Ja sit tulee taas tää vaihe... Ensin miettii pitkään kirjottaako vai eikö, miettii mitä kirjottaa jos kirjottaa, ja sit kun päättää kirjottaa, ei muistakkaan enää kaikkee mitä piti kirjottaa ja sit ahdistuu siitäkin niiin pahasti... Ja ja jos vielä joskus pääsis tosta viiltelystä eroon... Tiiän, ei siitäkään oo hyötyä, ei todellakaan, mutta minkä teet ahdistuneena... Se on vaan pirun hyvä syy välttää lääkärile menoa.