Hei,
Olen 21-vuotias, pitkään anoreksiaa sairastanut tyttö. Viimeisen vuoden olen oksennellut ja juttu on riistäytynyt hallinnasta. Oksentelua on jatkunut päivittäin puolen vuoden ajan, eikä loppua meinaa näkyä. Nyt kuitenkin olen ollut 2pv kuivilla ja olo on kohentunut jo nyt huomattavasti. Haluan antaa omat niksini niille, jotka yrittävät saada alkusysäyksen paranemiseen... Itselleni ainakin alku on se vaikein; jos nyt vielä tänään, jos mä vielä kerran ja sitten en enää, nyt tämä saa riittää... Eikä kierre ota loppuakseen. Mutta olen havainnut pieniä keinoja jotka auttavat itseäni aivan tajuttomasti.
Nyt olen siis ollut kaksi päivää oksentamatta ja normaalilla aika vähä hiilarisella ruoalla ja voin hyvin. Vatsa toimii(!), jopa liian hyvin mistä olen tyytyväinen. Suurin pelkoni paranemisessa on nimittäin vatsa, ja pelkään ettei se enää toimikaan normaalisti. olen iloinen huomatessani että vatsa on asettunut eikä turvota.
Mieliteot ovat olleet tosi vähäisiä! Se ajatustapa todella auttaa, että sallii itsensä haaveilla herkuista ja sallii ajatuksen tasolla itselleen jonkin herkun jos tekee mieli. En ole pahemmin pystynyt herkuttelemaan näiden päivien aikana koska pelkään ahdistusta mutta olen syönyt itseni kylläiseksi oikeasta ruoasta. Meliteot ovat yllättävän pienet!!!
Voi mikä vapauden olo kun ei tarvitse häpeillä turvotusta, siristellä silmiä tai peitellä turvonneita sylkirauhasia. Tavattoman vapaa tunne. Hymyilen.Ensimmäinen yö oli kaamean vaikea mutta päätin taistella! Olin valveilal yli puolet yöstä ja mietin koko ajan jääkaapin sisältöä. Olin ONNEKSI kylässä missä yösyöminen ja ruoan näpistely olisi ollut niin tuskaisen vaikeaa ja noloa että en väsyneenä jaksanut ruveta siihen rumbaan. Joten aamu tuli. Ja oli tavallinen nälkä! Voi ihanaa, miten helppoa oli syödä mysliaamupala sukulaisten seurassa, kun oli oikeasti nälkä. :) Kuulostaa hullulta. Sitten-tietoisesti-siirryin seuraavaksi yöksi toisille sukulaisille ja niin vältin taas ahmimisyön. Oli tarjolla hyvää ruokaa, söin itseni kylläiseksi ja nukuin makeasti. Ei edes tehnyt mieli ahmia!!! uskomatonta.
Nyt heräsin aamulla virkeänä, ja söin kaurapuuroa. En hehkuta vielä voittoa mutta pienestä on lähdettävä. Sortumisia ehkä tulee vielä paljonkin mutta nyt näen taas mikä muutos omassa päässäkin on tapahtunut jo parin päivän ansiosta.
VINKKEJÄ ALKUUN:
Itseäni auttaa:
* VHH-ruokavalio (ei liian tiukka, riippuen omasta kehosta-itse olen pahasti alipainoinen eli esim. perunaa ei pitäisi välttää. mutta se pelko on vielä liian suuri); en syö riisiä, makaroonia, perunaa, tai vaaleaa leipää. Ruisleipää kylläkin, sekä esim.puuroa/mysliä.
* Yö muualla kuin kotona yksin. Alkuaskeleen voi ottaa majoittamalla itsensä sukulaisten tai kaverin luokse. Sopikaa ajoissa että vietätte vaikka leffaillan tms., ja jäät yöksi. Yhden yön jälkeen olo voi parhaassa tapauksessa muuttua niin hyväksi, että motivaatio parantua kasvaa. Jos sortumisriski tuntuu valtavalta, voi siirtyä toisen tutun luo toiseksi yöksi :)
* Salliminen; SALLI itsellesi kylläinen, hyvä olo, ja tavallinen ruoka. Salli itsellesi myös pieni herkku kun tekee mieli. Sulattele se suussa ja huomaa kuinka oikeastikin(!) pieni määrä makeaa riittää, eikä teekään enempää mieli.
* Taistele! Yöt on itselleni ainakin kamalia, ja yksin en saa alkusysäystä tehtyä vaan ryntään viimeistään yöllä jääkaapille. Mutta vaikka olisi pyörinyt sängyssä hereillä ahdistuksessa koko yön, aamulla on todellakin VOITTAJAOLO vaikka olisi rättiväsynyt.
* Kofeiini :S Ehkä tämä on itseni huijaamista, mutta light- kokis ja kahvi ovat itselläni kiihdyttäneet aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta ja tasanneet olotilaa.(niin fyys. kuin henk.) Monista riippuvuuksista voi pikku hiljaa erkaantua korvaamalla himot juuri jollain muulla--mutta uusien riippuvuuksien syntyminen on riski sekin... :/ Itse ajattelen että kokis ja kahvi on minulle pieni paha(!!!) verrattuna ahmimiseen, oksenteluun ja itseinhon kierteeseen. Jos voin helpottaa ahdistusta ja välttää ahmimisen nauttimalla puoli pulloa kolaa, niin teen sen. todellakin!
Tiedostan kyllä myös että kofeiinin nauttiminen tekee vatsan toiminnan todella sujuvaksi, jopa liialliseksi... Ja anoreksia-ajan riippuvaisuuteni light-juomiin ja kofeiiniin tulee helposti takaisin. Mutta kuten sanottu; se on minun pieni apukeinoni päästä tästä suuremmasta helvetistä ulos.
Jaetaan täällä yhdessä hyväksi havaitsemiamme keinoja niin ahdistuksen lieventämiseen kuin itse paranemisprosessin jatkamiseen! Tsemppiä kaikille. kesä tulee. rakastetaan itseämme enemmän.
Olen 21-vuotias, pitkään anoreksiaa sairastanut tyttö. Viimeisen vuoden olen oksennellut ja juttu on riistäytynyt hallinnasta. Oksentelua on jatkunut päivittäin puolen vuoden ajan, eikä loppua meinaa näkyä. Nyt kuitenkin olen ollut 2pv kuivilla ja olo on kohentunut jo nyt huomattavasti. Haluan antaa omat niksini niille, jotka yrittävät saada alkusysäyksen paranemiseen... Itselleni ainakin alku on se vaikein; jos nyt vielä tänään, jos mä vielä kerran ja sitten en enää, nyt tämä saa riittää... Eikä kierre ota loppuakseen. Mutta olen havainnut pieniä keinoja jotka auttavat itseäni aivan tajuttomasti.
Nyt olen siis ollut kaksi päivää oksentamatta ja normaalilla aika vähä hiilarisella ruoalla ja voin hyvin. Vatsa toimii(!), jopa liian hyvin mistä olen tyytyväinen. Suurin pelkoni paranemisessa on nimittäin vatsa, ja pelkään ettei se enää toimikaan normaalisti. olen iloinen huomatessani että vatsa on asettunut eikä turvota.
Mieliteot ovat olleet tosi vähäisiä! Se ajatustapa todella auttaa, että sallii itsensä haaveilla herkuista ja sallii ajatuksen tasolla itselleen jonkin herkun jos tekee mieli. En ole pahemmin pystynyt herkuttelemaan näiden päivien aikana koska pelkään ahdistusta mutta olen syönyt itseni kylläiseksi oikeasta ruoasta. Meliteot ovat yllättävän pienet!!!
Voi mikä vapauden olo kun ei tarvitse häpeillä turvotusta, siristellä silmiä tai peitellä turvonneita sylkirauhasia. Tavattoman vapaa tunne. Hymyilen.Ensimmäinen yö oli kaamean vaikea mutta päätin taistella! Olin valveilal yli puolet yöstä ja mietin koko ajan jääkaapin sisältöä. Olin ONNEKSI kylässä missä yösyöminen ja ruoan näpistely olisi ollut niin tuskaisen vaikeaa ja noloa että en väsyneenä jaksanut ruveta siihen rumbaan. Joten aamu tuli. Ja oli tavallinen nälkä! Voi ihanaa, miten helppoa oli syödä mysliaamupala sukulaisten seurassa, kun oli oikeasti nälkä. :) Kuulostaa hullulta. Sitten-tietoisesti-siirryin seuraavaksi yöksi toisille sukulaisille ja niin vältin taas ahmimisyön. Oli tarjolla hyvää ruokaa, söin itseni kylläiseksi ja nukuin makeasti. Ei edes tehnyt mieli ahmia!!! uskomatonta.
Nyt heräsin aamulla virkeänä, ja söin kaurapuuroa. En hehkuta vielä voittoa mutta pienestä on lähdettävä. Sortumisia ehkä tulee vielä paljonkin mutta nyt näen taas mikä muutos omassa päässäkin on tapahtunut jo parin päivän ansiosta.
VINKKEJÄ ALKUUN:
Itseäni auttaa:
* VHH-ruokavalio (ei liian tiukka, riippuen omasta kehosta-itse olen pahasti alipainoinen eli esim. perunaa ei pitäisi välttää. mutta se pelko on vielä liian suuri); en syö riisiä, makaroonia, perunaa, tai vaaleaa leipää. Ruisleipää kylläkin, sekä esim.puuroa/mysliä.
* Yö muualla kuin kotona yksin. Alkuaskeleen voi ottaa majoittamalla itsensä sukulaisten tai kaverin luokse. Sopikaa ajoissa että vietätte vaikka leffaillan tms., ja jäät yöksi. Yhden yön jälkeen olo voi parhaassa tapauksessa muuttua niin hyväksi, että motivaatio parantua kasvaa. Jos sortumisriski tuntuu valtavalta, voi siirtyä toisen tutun luo toiseksi yöksi :)
* Salliminen; SALLI itsellesi kylläinen, hyvä olo, ja tavallinen ruoka. Salli itsellesi myös pieni herkku kun tekee mieli. Sulattele se suussa ja huomaa kuinka oikeastikin(!) pieni määrä makeaa riittää, eikä teekään enempää mieli.
* Taistele! Yöt on itselleni ainakin kamalia, ja yksin en saa alkusysäystä tehtyä vaan ryntään viimeistään yöllä jääkaapille. Mutta vaikka olisi pyörinyt sängyssä hereillä ahdistuksessa koko yön, aamulla on todellakin VOITTAJAOLO vaikka olisi rättiväsynyt.
* Kofeiini :S Ehkä tämä on itseni huijaamista, mutta light- kokis ja kahvi ovat itselläni kiihdyttäneet aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta ja tasanneet olotilaa.(niin fyys. kuin henk.) Monista riippuvuuksista voi pikku hiljaa erkaantua korvaamalla himot juuri jollain muulla--mutta uusien riippuvuuksien syntyminen on riski sekin... :/ Itse ajattelen että kokis ja kahvi on minulle pieni paha(!!!) verrattuna ahmimiseen, oksenteluun ja itseinhon kierteeseen. Jos voin helpottaa ahdistusta ja välttää ahmimisen nauttimalla puoli pulloa kolaa, niin teen sen. todellakin!
Tiedostan kyllä myös että kofeiinin nauttiminen tekee vatsan toiminnan todella sujuvaksi, jopa liialliseksi... Ja anoreksia-ajan riippuvaisuuteni light-juomiin ja kofeiiniin tulee helposti takaisin. Mutta kuten sanottu; se on minun pieni apukeinoni päästä tästä suuremmasta helvetistä ulos.
Jaetaan täällä yhdessä hyväksi havaitsemiamme keinoja niin ahdistuksen lieventämiseen kuin itse paranemisprosessin jatkamiseen! Tsemppiä kaikille. kesä tulee. rakastetaan itseämme enemmän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lainasin kirjastosta Gisela van der Sterin kirjan Lupa syödä ja vaikuttaa aikas hyvältä. Siinä on kaiken hyvän perustiedon lisäksi ohjelma syömishäiriöistä parantumiseen. Aion aloittaa huomenna ensimmäisellä askeleella, oon niin saanut tarpeekseni tästä bulimoinnnista, että hyvät neuvot ovat kalliita. Kannattaa ainakin yrittää. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tämä saisi mussa aikaan jonkin käännöksen. Suosittelen muitakin tutustumaan tähän opukseen mm. kerrotaan siitä mitä elimistössä tapahtuu, kun lopettaa oksentamisen.
Mä oon soveltanut aika paljon samoja keinoja parantumiseni tiellä. Aika alussa ollaan vielä... Nyt mulla on pääkeinona lähinnä se, että pakotan itseni syömään normaalisti joka toinen päivä. Ongelmana onkin just se, että jokin kieroutuneessa mielessäni antaa mulle luvan häröillä seuraavana päivänä, kun oon ollut edellisen kunnolla... Tunnistan niin hyvin ton tunteen, kun on aamulla oikea NÄLKÄ. Se on ihan luksusta... Ihanaa syödä aamupalaa yhdessä kullan kanssa esim. viikonloppuna ja lukea lehteä :) Sit kun sen sais vielä jotenki sisäistettyä, että elämähän vois olla tällasta joka päivä! Mutta ei, ainaki toistaiseksi sh-peikko vielä kummittelee.... Vaikka loppujen lopuksi siitä tulee joka kerta vaan paha olo ja paha mieli.