En tiedä mitään muuta nyt tällä hetkellä kivaa ja hauskaa kuin juominen nyt on mennyt taas pari päivää tai kuukautta putkeen. Yksikseni mä juopottelen en sitten tiedä mitä hauskaa siinä on että viettää pullon seurassa yksin. En vain kehtaa lähteä notkuu baaritiskillekään, olen sen verran ujo ihminen. Olisi se kyllä hauskaa lähteä juhlimaan, nuoruudesta on sen verran jo vierähtänyt aikaa etten edes enää osaisi juhlia. Mutta eniten toivoisin että juomiseni pysyisi kohtuudessa, tuli noi Tallinnan tuliaisetkin jo juotua. Ehkä mä tästä vielä nousen, eikä juominen enää ole ongelma. Vai miksi siitä pitää tehdä ongelma? En tiedä, tai tiedänhän mä viinan haittavaikutuksista mutten niitä jaksa ajatella. Kärsin ikäkriisistä enkä selviä ilman viinaa. Kai mä tästä lähden hakemaan paria olutta ja vietän taas ensi viikon raittiina kunnes taas koittaa viikonloppu.
juoppoko musta tulikin
ikäkriisissä
11643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se sentään on hyvä jos olet arkipäivät selvinpäin
ihmisiä ainakin lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa, keski-iässä, eläkkeellä ja vanhuudessa.
Ja aika paha.
"En vain kehtaa lähteä notkuu baaritiskillekään, olen sen verran ujo ihminen."
Eikö alkoholi rohkaise yhtään. Juo kotona pohjat ennen baarin menoa.
kuin eilen. Tuliko otettua ne pari olutta?
Hoida toi ongelma, ennenkuin siitä tulee 100 kertaa vaikeampaa. Sitten kun fyysinen terveys on mennyt, niin lääkäriin ei enää jaksa lähteä, vaikka tietäisi kuolevansa.
Viina tappaa enemmän ihmisiä mitä lainsäädäntö.
Tilanne jossa ajaudutaan vähitellen yksinjuomiseen on vaarallinen. Sosiaalinen verkosto kapenee, henkilö
vetäytyy kuoreensa ja helposti erakoituu. Alkoholin käyttömäärät jatkuvasti suurenevat elimistön kaipaaman vaikutuksen saamiseksi. Kehittyy toleranssi, jonka seurauksena humalan/ hyvänolon tunteen saamiseksi tarvitaan aina vain suurempia annoksia. Lopulta määrät voivat kasvaa helposti litraan vodkaa päivässä, ylikin jolloin elimistö ei enää kestä vaan seuraa elimellisiä sairauksia, haimatulehdus, aivotoiminnan häiriöitä, hermovaurioita, jotka alussa ilmenevät jaloissa. Kävely vaikeutuu, nähdään suht nuoria henkilöitä kulkemassa keppien tai rollaattorin kanssa. Lopulta rasvamaksa kehittyy maksakirroosiksi, joka vie hautaan maksan toiminnan loputtua. Täydellinen lopettaminen on ainoa keino välttää tuho.
Alkoholi ei ole mikään psyykelääke, päinvastoin. Mielenterveysongelmiin on aivan toiset hoitokeinot.
Alkoholin käyttö vain lisää ongelmia.
kolmenkympin kriisi? onko sellainenkin olemassa? täytin 32 helmikuussa ja elän kuten elin 10 vuotta sitten.
Eikös ne kriisit tule vasta 50 vuoden iässä, en minä ainakaan ole huomannut. juhlin, hölmöilen, teen kaikkea samaa mitä ennenkin, olenhan vielä nuorikin.
en oikein ymmärrä miten joku voi pitää kriisiä tässä iässä.... :)
Onko takana raitis viikko?
Kriisi minullakin. Täytin eilen 65, Juhlat pidin lähipubissa ihan yksikseni itsekseni. Nyt on pää kipeä. Olen hiukan tottumaton juopottelija, sillä opettelin juomaan vasta yli viiskymppisenä. Hitaasti mutta varmasti lähenen hyvän tason alkoholistin elämää ja kuolemaa.
Itselle alkoholi on tuottamassa suuria vaikeuksia. Vaikeudet alkoivat viime vuoden marraskuussa, kun jäin työttömäksi. Jouluun mennessä oli viimeinen tili juotu. Tuli otettua viikolla ja selvää viikonloppua ei ole tähän päivään mennessä ollut. En toki juonut koko viikkoa. Välissä oli selviäkin päiviä. Välillä oli pakko luvata kuskata velipoikia jonnekkin, että oli syy olla tarttumatta pulloon. Vuoden vaihteen jälkeen viina alkoi maistua yhä paremmin. Parhaimmillaan viikossa meni 2 koria olutta ja 2 pulloa leijonaa. Lopulta baareissa käyminenkin loppui muutaman pahan morkkiksen jälkeen. Sulkeuduin yksikseni asuntooni juopottelemaan. Lopulta kaupassakäyntikin tuotti suuria vaikeuksia. Oksentelu lisääntyi krapulapäivinä ja morkkikset pahenivat. Kerran menin mökille viettämään kummipojan 5 vuotissynttäreitä. Takana oli tiukka viikko alkoholin parissa. Perhe ihmetteli, kun kahvikuppi tärisi ja kakku ei oikein maistunut. Välillä piti käydä jossain syrjässä oksentelemassa. Viimein huhtikuussa sain tietää töiden jatkuvan toukokuun alusta. Lopetin viikolla ryyppäämisen ja vedin kunnon kännin vasta viikonloppuna. Noihin aikoihin aloin kärsiä myös polttavasta kurkkukivusta. Lopulta tuli vappuviikonloppu, jolloin tuli jälleen otettua kunnolla. Kurkkukipu oli vain päivä päivältä pahentunut. Välillä oli tuskallista puhua. Lauantain vietin vanhempien mökillä. Siinä Vesa Matti Loirin musiikkia kuunnellessa aloin itkemään hillittömästi. Kerroin vanhemille, ettei kaikki ole meikäläisen elämässä kunnossa. Viina oli ottanut niin tiukan otteen arjesta, että mielessä pyöri vain päivän tai viikon ensimmäinen ryyppy. Annoin sen kaiken tulla ulos, jota olin pitänyt sisälläni. Se helpotti. Nyt olen saanut tukea vanhemmiltani ja veljiltäni. Myös juuri alkanut työ on tuonut sisältöä elämään.
Helposti yksinäinen mies lipeää, kun siihen annetaan tilaisuus.