Olen jo vuosia miettinyt että mikä on taustalla kun muisti menee täysin kun juon alkoholia ja alan käyttäytyä eri tavalla kun yleensä. Olen ihan toimiva ja vaikka mitä touhuan humaltuneena, mutta seuraavana päivänä (tai edes seuraavana hetkenä juomisen aikana) en muista mitään. Lisäksi olen vielä tosi inhottava ihmisille josta saan sitten häpeissäni kuulla. Hyvä ystäväni sanoi että minulla on kaksijakoinen persoona. Kaikki pitää käytöstäni poikkeavana ja olen monet ystävät menettänyt.
Tietenkin alkoholi voi viedä muistin, mutta minulla se menee ihan totaalisesti eikä tule mitään flashbackejä takas. Eikä aina edes tarvitse juoda paljoa. Olen kyllä melkein lopettanut juomisen, mutta kiinnostais silti tietää mitä tämä on.
Selvinpäin osaan kontrolloida itseäni, mutta pienestä pitäen minulla on ollut erittäin voimakkaita mielenmuutoksia. Yleensä minulla on vahvasti erilainen mielentila esim. viisi kertaa päivässä vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi. Voin siis samasta asiasta olla ensin hilpeän iloinen ja onnellinen, puolen tunnin päästä saatan ajatella ihan eritavalla ja olla masentunut, tunnin päästä asia ei liikuta minua ollenkaan, sitten taas riemukkaan iloinen jne.jne. Aika rasittavaa minulle!! Yritän pitää nämä ailahdukset omana tietonani koska en halua rasittaa läheisiäni päivittäin.
Tietenkin alkoholi voi viedä muistin, mutta minulla se menee ihan totaalisesti eikä tule mitään flashbackejä takas. Eikä aina edes tarvitse juoda paljoa. Olen kyllä melkein lopettanut juomisen, mutta kiinnostais silti tietää mitä tämä on.
Selvinpäin osaan kontrolloida itseäni, mutta pienestä pitäen minulla on ollut erittäin voimakkaita mielenmuutoksia. Yleensä minulla on vahvasti erilainen mielentila esim. viisi kertaa päivässä vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi. Voin siis samasta asiasta olla ensin hilpeän iloinen ja onnellinen, puolen tunnin päästä saatan ajatella ihan eritavalla ja olla masentunut, tunnin päästä asia ei liikuta minua ollenkaan, sitten taas riemukkaan iloinen jne.jne. Aika rasittavaa minulle!! Yritän pitää nämä ailahdukset omana tietonani koska en halua rasittaa läheisiäni päivittäin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hmm...itselläni oli ehkä joskus hieman samanlaisia ongelmia. Ei onneksi enää nykyään. Muutuin välillä ihan eri ihmiseksi, jos olin juonut ja saatoin olla ilkeä. Joskus kyllä muistin jälkeenpäin, mitä olin puhunut/tehnyt ja joskus en. Usein en ollut varma, mikä oli ollut totta ja mikä ei. Toi mielialojen vaihtelu kuulostaa myös tutulta. Minä pystyin selvinpäin ollessani kontrolloimaan täysin käytöstäni esim. töissä ja kavereiden seurassa. Kuitenkin mielialat vaihteli jatkuvasti miten sattui, peitin sen vain ulkopuolisilta. Mulla tosin oli välillä myös sellaista, että itkin ja makasin sängyssä pari päivää, enkä jaksanut juuri nousta ylös. Sen jälkeen kaikki oli taas hyvin, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sain diagnoosiksi epävakaan persoonallisuuden ja siihen auttaa terapia tosi hyvin. En ole mikään asiantuntija, mut esim. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä kuvaamasi kaltaisia oireita.
Alkoholi ei vain sovi kaikille... En kuitenkaan osaa sanoa siihen kumosempia, mutta tuosta mielialojen ailahtelevaisuudest mulla oli ongelmia. Mielialani vaihtelivat pitkin päivää äärilaidoista toiseen niin etten itsekään pysynyt itseni mukana. Olen vuosia käynyt terapiassa masennuksen takia, mutta tuo voimakas mielialojen vaihtelu selittyi tunne-elämältä epävakaa persoonallisuus, rajatila -diagnoosilla. Nyt olen saanut terapiassa apua mielentilan liian voimakkaille heilumisille ja nykyää hallitsen itseäni ja jossain määrin jopa äärimäisiä tunnetiloja, vaikka työmaata on viel edessä.
Alkoholi ei sovi kenellekkään.. siis ainakaan suurissa määrissä... terveisiin olen vitun moinen alkoholisti joka juo aböyt 2-3krt viikossa kännit koska tylsää. mut tsemii kaikille! PS. Hanki harrastus, ala seurustelemaan, hanki elämä heitot ei toimi kokemusta löytyy...1. uudesta harrastuksesta en sinäänsä tiedä mutta kuka nyt alkaa miettii et alanpa vittu vaikka vesi hiihtää tästä vaikka huomenna. 2. tämäkin on aika yksilökohtanen mutta muijaa en halua ainakaan tällä hetkellä enkä luultavasti pitkään aikaan suhteet ollu aika myrskysiä tai muuten vaan hajottavia, molemmissa osapuolissa useammin vika mutta anyways kyllä sitä muutenki vaan haluaa olla mieluusti rauhassa yksiks... tai no kissan kanssa... sori kissa. 3. hanki elämä... mikä vitun elämä? oisko toi viimenen kiteytettynä ykkönen ja kakkonen monien mielestä ... elämäni loistaa täysin muuten kunhan ei vaa perkeles ryyppäis niin paljon. Pari viikkoo kun ollu selvinpäin niin elämä on hymyilly.. mutta se tylsyys ai saatana...
Kiitos vastauksista! Luin äsken netistä tuosta epävakaasta persoonallisuudesta. Kuulosti tutulta tuollainen ikuinen häpeän tunne, sairaalloisen alhainen itsetunto vaikka mitä saavuttaisin elämässäni, muiden kokeminen vihamielisksi ja yliherkkyys negatiivisille pikku jutuille. Usein yritän rationaalisesti sanoa itselleni että tää nyt oli ihan pikku juttu, mutta en voi voimakkaille tunteilleni mitään vaan saattaa mennä päivä tai pari ihan pilalle. Todella rasittavaa kun en todellakaan pysty hallitsemaan tunteitani!
Seurustelusuhteeni ovat kanssa olleet aika kummallisia. Esimerkiksi pysyn (hakeudun?) suhteisiin joissa kaverieni mielestä minua kohdellaan huonosti, mutta niissä suhteissa olen kokenut suurinta onnea. Mielestäni en sen takia että minua on kohdeltu huonosti vaan suhteissa on ollut paljon hyvääkin. Seurustelukumppanit jotka kohtelevat minua hyvin ovat tuntuneet sisarellisilta enkä ole tuntenut intohimoa heitä kohtaan. Mutta saatta olla sattumaakin.
Tarinasi kuulostaa elämästäni kopioidulta. Entisestä elämästäni siis.
Suomessa kun on, on alkoholin kanssa pyörimistä vaikea välttää, itselläni sama ongelma kun liikaa otti (mikä yleensäkkin oli ja on naurettavan vähän) niin pienestä herrasmiehestä tuli suorasukainen koppava kusipää, joka otti kaikesta itseensä ja piti huolen ettei niin kerennyt käymään. Kavereilta sai kuulla välillä huvittavia välillä järkyttävää selostusta siihen mihin kaikkeen oli päätynyt.
Jotakin olematonta tapahtui ja ensimmäistä kertaa heittäyty homma väkivaltaiseksi, pistin parhaan ystäväni alas rappusia ja mukiloimme toisemme kohtalaiseen ryttyyn. Aamulla taaskaan mitään tietoa, mutta sillon lähti muutos liikkeelle. Lopetin joksikin aikaa juomisen kokonaan, mutta halusta löytää tasapainoinen tilanne löyty oikeastaan vain kokeilemalla. Kerroin ystävälleni tilanteesta ja pyysin hänet mukaan, istuimme useita kertoja pienellä porukalla muuten vain, itse sipsuttelin lähinnä kaljaa mahdollisimman rauhallisesti. Nykyään tiedän missä kohtaa olotilaa menee raja ja yleisesti juuri siinä kohtaa onkin parhaimmat fiilikset, sekä itse kontrollissa että pienissä. Väkeviin tai drinkkeihin en koske, siitä naljailua kesti vuoden verran ennen kun kaveritkin oppi olemaan tarjoamatta. Tuntemattomiin tehoo hyvin "jos juon tuota, minusta tulee väkivaltainen kusipää", saa yleensä rauhan.
Lipsahduksia on käynyt, mutta kun omaa olotilaa oppi seuraamaan niin sen huomaa helpommin, että nyt meinaa lähtee taas käsistä. Jos pystyy niin juo vettä pari tuoppia, muuten lähtee vaan paikalta. Tyttöystävääkään ei haittaa tämä niin paljon kuin se edellinen toiminta.
wow.....itse tassa mietin ihan samaa....minulla on ihan selvasti samanlainen ongelma kuin sinulla.....ja omasta mielestani en juo edes paljon juon vain olutta en koskaan silti kirkkaita.......mielestani nain ei ollut ennen nykyaan on melkee saanto etta muisti mene.....voi kuin nukahtaisi silloin mutta ei vaan menen tuolla teen kaikkia hulluja juttuja mista minulla ei ole minkaan laista kuvaa filmi on totaalisesti poikk!!!!!kuten kavi toissa yona herasin aamulla putkaas mustan silman keraa ja paassa iso ventti.....niin ja olin vastustanut virkavaltaaaa!!!siitta sain sitten ihan ansaitun 200e sakkoa!!!kylla alkoholin kaytto loppu nyt!!!mutta minuakin kovasti kiinostais etta miten kay!!
Herkille ihmisille päihteet ei vaan yksinkertaisesti sovi.
Itsellä diagnosoitu sekamuotoinen ahdistus ja masennushäiriö. Siihen viinaa niin johan alkaa tapahtua.
niin vie ssri:tkin ja paljon nopeammin, joten pysytelkää viinassa vaan, jos jotain pitää ottaa.
....
Ainahan tenukeppi syyn keksii.