Olen 19 vuotias nuori nainen. Olen nyt käynyt tässä jokusen ajan terapeutilla ongelmieni vuoksi. Olen ollut varmaan yli vuoden alakuloinen, mikään ei tunnu miltään, mistään ei innostu tai jos innostuu niin ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä sitä. Itken enemmän ja tuntuu että menneisyys ja tulevaisuus on yhtä paskaa. Tuntuu siltä että koko elämä on ollut aivan turhaa, lapsena olin syrjitty ja yksinäinen muttei perhettä kiinnostanut. Nyt mulla ei ole mitään syytä olla yksinäinen (ruma ulkonäkö tms) mutta olen sitä kuitenkin henkisesti. Vaikka on poikaystävä ja ihmiset tykkää musta kun jaksan ihmisten ilmoille mennä, silti tunnen olevani todella yksin. En jaksa mennä ihmisten ilmoille. Silloin kun menen, niin puristan itestäni niin paljon hymyä ja jaksamista, ettei sitä riitä enää muuhun.
Terapeutti puhui lääkkeistä ja minulle on varattu lääkärille aika missä voin keskustella lääkkeistä ja minulle kai tehtäisiin resepti jos niin haluan. Tässä yksi päivä kuitenkin avauduin tunteistani perheelleni ja heidän mielipide on se, että kuvittelen tämän koko jutun. Olen "masentunut" koska se on "muodikasta". Ai jaahas. Tai että "tämä kuuluu tiettyyn ikään". "Liikunta auttaa ja piristää, aloitat jonkun harrastuksen!". NO MITÄ JOS EI KYKENE ALOITTAMAAN MITÄÄN??! Mitä jos ei jaksa, mitä jos ahdistuu uusista ihmisistä? Oloni tuntuu todella tyhmältä. Mulla on paha olla ja toinen sanoo että kuvittelen koko asian. Mitä tässä nyt pitää tehdä. Lääkkeet kuulemma aiheuttavat heidän mielestä riippuvuutta eivätkä ole vastaus mihinkään. Terapeutti kumminkin sanoo toista. Hienoa.
Terapeutti puhui lääkkeistä ja minulle on varattu lääkärille aika missä voin keskustella lääkkeistä ja minulle kai tehtäisiin resepti jos niin haluan. Tässä yksi päivä kuitenkin avauduin tunteistani perheelleni ja heidän mielipide on se, että kuvittelen tämän koko jutun. Olen "masentunut" koska se on "muodikasta". Ai jaahas. Tai että "tämä kuuluu tiettyyn ikään". "Liikunta auttaa ja piristää, aloitat jonkun harrastuksen!". NO MITÄ JOS EI KYKENE ALOITTAMAAN MITÄÄN??! Mitä jos ei jaksa, mitä jos ahdistuu uusista ihmisistä? Oloni tuntuu todella tyhmältä. Mulla on paha olla ja toinen sanoo että kuvittelen koko asian. Mitä tässä nyt pitää tehdä. Lääkkeet kuulemma aiheuttavat heidän mielestä riippuvuutta eivätkä ole vastaus mihinkään. Terapeutti kumminkin sanoo toista. Hienoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun vanhemmil oli sama reaktio, kun tuli esille että tarviin lääkitystä masennuksen hoitoon. Myöhemmin mulle on selvinnyt, että kyseinen reaktio vanhemmilta on torjunta liian vaikean asian vastaanottamiselle. Nyt vuosia myöhemmin kun olen tunnollisesti syönyt lääkkeitä ja ymmärtänyt jättää alkoholin pois (alkoholi kumoaa masennuslääkkeiden vaikutuksen), vanhempani myöntävät että olen tehnyt ihan oikein kun alotin lääkityksen.
Haluan sanoa, että jos susta tuntuu siltä että haluat kokeilla lääkkeiden apua, ni kokeile. Anna niiden lääkkeiden olla elämässäs kuukausia ennen kuin teet johtopäätelmiä niiden sopivuudest itelles, koska ne eivät ala vaikuttaa heti. Olet kuitenkin täysikänen nuori aikuinen, joten sun ei ole pakko totella vanhempies sanoja noin tärkeissä asioissa. Luota sisäiseen ääneesi! Luota itseesi!
Juu no nyt sitten aloitin masennuslääkkeet. Kuukauden satsi nyt ensiksi, minkä aikana kuulostelen että vaikuttavatko mitenkään. Moclobemid on lääkkeen nimi.
Ainoa mikä nyt mietityttää, että pitääkö alkoholi jättää kokonaan pois. Nuori ihminen kun olen ja joskus olisi kiva juhliakin. Mitähän voi tapahtua jos ottaakin alkoholia? Selosteessa sanotaan että tulisi välttää, muttei kielletä kuitenkaan. Eikä lääkärikään tavallaan sanonut ei. Sanoi ettei alkoholi vaikuta lääkkeen vaikutukseen. :o Hmmh.