Seurustelin muutaman vuoden miehen kanssa, jolla "ei ollut" alkoholi ongelmaa. :oD
Hän kävi kyllä töissä, mutta joka ilta 4-6 olusta meni kurkusta alas. Joskus jäi hiukka huikka päälle ja pomolle ilmoitettiin illallan tai aamulla, että huomenna pidetäänkin pekkanen.
Perjantaina yhdelle lähtiessä hän ei välttämättä päässyt maanantaina töihin. Mistähän muuten saa noin isoja tuoppeja, että "yhdestä" tulee monen päivän jurrit?
Lukemattomia kertoja hän perui sovitut ja luvatut menot ja tekemistä odottavat jutut. Tai siis ei yleensä perunut, vaan jätti vaan tulematta paikalle, eikä vastannut puhelimeen.
Monen monituiset kerrat hän syyllisti minua ja muita läheisiään siitä, että avasi pullon.
"Sanoit mulle viime viikolla niin ja näin, alko nyt sen verran vituttaa, että pakko ottaa pari. Tää on ihan sun oma syy!"
Hän myös saattoi luvata ystävälleen, että esim. vie tämän lentokentälle seuraavana päivänä. No aamu kun tuli, niin kaljatölkki aukesi. Kun ihan ohi mennen sanoin, että eikö se frendi pitänyt heittää kentälle, niin vastaus oli "Sä saat viedä". Kun en suostunut tähän, alkoi kauhea haukkuminen, että
"Sun takia se joutuu menemään taksilla! Oot säkin kyllä kusipää!" Ahaa, minä en kyllä tietääkseni ole luvannutkaan ketään viedä.
Hän siis aina oletti, että häntä suojellaan ja tehdään hänen puolesta asioita, joita hän itse ei juomisensa takia voinut hoitaa. Ja voi jessus niitä lupauksia ja lässytyksiä, joita selvinpäin ollessa sateli. Kuinka hän nyt muuttuu ja kuinka hän ei enää juo. Kuinka hän oli ajatellut asioita ja nyt juominen loppuu. Toki hän selvinpäin ollessaan oli erittäin ihana mies ja meillä oli hauskaa keskenämme. Siksi kai niin kauan jaksoinkin yrittää.
Parisen vuotta yritin uskoa, luottaa ja kaikin tavoin auttaa. Mutta ei ihmistä voi pitää pystyssä, jos hän ei kerran itse halua seistä.
Yhtenä aamuna katselin häntä istumassa keittiössä. Silmät punaisina, katse harittaen ja vanhalta viinalta haisten. Hän puhui kaverinsa kanssa puhelimessa ja oli niin kovaa jätkää. Katselin häntä aikani ja meinasin oksentaa. Sanoin hänelle, että nyt tämä on tässä ja pakkasin tavarani.
Ja tiedän kyllä, että lähtemistäni paheksui moni, kun jätin miehen niin "pulaan", enkä ymmärtänyt hänen ongelmaa. Totuus vaan on se, että ei kenelläkään ole oikeutta pilata toisen elämää tuollaisella kohtelulla, oli kuinka ongelmia tahansa. Yritin auttaa, mutta kaikella on rajansa. Ei minun tai kenenkään tarvitse omaa elämäänsä käyttää toisen aikuisen kannattelemiseen ja paapomiseen.
Hän oli tiensä valinnut ja minä valitsein omani. Ilman häntä.
Kun lähdin, oli helpotuksen määrä aivan uskomaton. Kuin joku kallio olisi siirretty pois harteiltani. Enää ei tarvinnut miettiä, tuleeko mies töistä kotiin vai meneekö baariin. Ei enää yöllisiä puhelinsoittoja, että hae sieltä ja täältä. Ei enää pelkoa, että sammuuko hän katuojaan tai paleltuuko hankeen.
Ei enää sitä helvetin epävarmuutta joka helvetin päivä. Olin vapaa, voi Luoja siinä se sana todellakin pääsi oikeuksiinsa.
Juova ihminen tuhoaa kaiken ympäriltään ja on uskomattoman itserakas. Millään muulla ei ole väliä ja mikä parasta, heidän omassa käytöksessään ei ole koskaan mitään vikaa. Minä itse en pysty tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa tai sääliä näitä "sairaita" kohtaan. En ikinä enää. Olen nähnyt niin läheltä, miten häikäilemättömiä ja kamalia nämä ihmishirviöt ovat. En itseasiassa pysty tuntemaan tällaisia ihmisiä kohtaa mitään muuta kuin suunnatonta kuvotusta.
Erosta on nyt aikaa 3,5 vuotta ja mies on mullan alla. Toivottavasti on vihdoin löytänyt rauhan itselleen.
Sen verran tämä mies ehti minua tuhota, että suhtaudun nykyään jotenkin aika jyrkästi alkoholiin. En ole absolutisti, mutta viimeisestä baarissä käynnistäni taitaa tulla vappuna vuosi. En kyllä ennen seurustelua tämän miehen kanssakaan käyttänyt paljon alkoholia, mutta nykyään se on lähes olematonta. Seurustelen tätänykyä ihanan miehen kanssa, joka ei juo ollenkaan. Muista, että lähes ensimmäinen kysymykseni hänelle oli, kuinka paljon hän juo.
Älkää hyvät ihmiset pilatko elämäänne pitämällä pystyssä toista aíkuista, jos hän ei itse halua seistä. He ovat itse tiensä valinneet, kulkekoot se sitten loppuun ihan itse.
Mukavaa kevättä kaikille!
Hän kävi kyllä töissä, mutta joka ilta 4-6 olusta meni kurkusta alas. Joskus jäi hiukka huikka päälle ja pomolle ilmoitettiin illallan tai aamulla, että huomenna pidetäänkin pekkanen.
Perjantaina yhdelle lähtiessä hän ei välttämättä päässyt maanantaina töihin. Mistähän muuten saa noin isoja tuoppeja, että "yhdestä" tulee monen päivän jurrit?
Lukemattomia kertoja hän perui sovitut ja luvatut menot ja tekemistä odottavat jutut. Tai siis ei yleensä perunut, vaan jätti vaan tulematta paikalle, eikä vastannut puhelimeen.
Monen monituiset kerrat hän syyllisti minua ja muita läheisiään siitä, että avasi pullon.
"Sanoit mulle viime viikolla niin ja näin, alko nyt sen verran vituttaa, että pakko ottaa pari. Tää on ihan sun oma syy!"
Hän myös saattoi luvata ystävälleen, että esim. vie tämän lentokentälle seuraavana päivänä. No aamu kun tuli, niin kaljatölkki aukesi. Kun ihan ohi mennen sanoin, että eikö se frendi pitänyt heittää kentälle, niin vastaus oli "Sä saat viedä". Kun en suostunut tähän, alkoi kauhea haukkuminen, että
"Sun takia se joutuu menemään taksilla! Oot säkin kyllä kusipää!" Ahaa, minä en kyllä tietääkseni ole luvannutkaan ketään viedä.
Hän siis aina oletti, että häntä suojellaan ja tehdään hänen puolesta asioita, joita hän itse ei juomisensa takia voinut hoitaa. Ja voi jessus niitä lupauksia ja lässytyksiä, joita selvinpäin ollessa sateli. Kuinka hän nyt muuttuu ja kuinka hän ei enää juo. Kuinka hän oli ajatellut asioita ja nyt juominen loppuu. Toki hän selvinpäin ollessaan oli erittäin ihana mies ja meillä oli hauskaa keskenämme. Siksi kai niin kauan jaksoinkin yrittää.
Parisen vuotta yritin uskoa, luottaa ja kaikin tavoin auttaa. Mutta ei ihmistä voi pitää pystyssä, jos hän ei kerran itse halua seistä.
Yhtenä aamuna katselin häntä istumassa keittiössä. Silmät punaisina, katse harittaen ja vanhalta viinalta haisten. Hän puhui kaverinsa kanssa puhelimessa ja oli niin kovaa jätkää. Katselin häntä aikani ja meinasin oksentaa. Sanoin hänelle, että nyt tämä on tässä ja pakkasin tavarani.
Ja tiedän kyllä, että lähtemistäni paheksui moni, kun jätin miehen niin "pulaan", enkä ymmärtänyt hänen ongelmaa. Totuus vaan on se, että ei kenelläkään ole oikeutta pilata toisen elämää tuollaisella kohtelulla, oli kuinka ongelmia tahansa. Yritin auttaa, mutta kaikella on rajansa. Ei minun tai kenenkään tarvitse omaa elämäänsä käyttää toisen aikuisen kannattelemiseen ja paapomiseen.
Hän oli tiensä valinnut ja minä valitsein omani. Ilman häntä.
Kun lähdin, oli helpotuksen määrä aivan uskomaton. Kuin joku kallio olisi siirretty pois harteiltani. Enää ei tarvinnut miettiä, tuleeko mies töistä kotiin vai meneekö baariin. Ei enää yöllisiä puhelinsoittoja, että hae sieltä ja täältä. Ei enää pelkoa, että sammuuko hän katuojaan tai paleltuuko hankeen.
Ei enää sitä helvetin epävarmuutta joka helvetin päivä. Olin vapaa, voi Luoja siinä se sana todellakin pääsi oikeuksiinsa.
Juova ihminen tuhoaa kaiken ympäriltään ja on uskomattoman itserakas. Millään muulla ei ole väliä ja mikä parasta, heidän omassa käytöksessään ei ole koskaan mitään vikaa. Minä itse en pysty tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa tai sääliä näitä "sairaita" kohtaan. En ikinä enää. Olen nähnyt niin läheltä, miten häikäilemättömiä ja kamalia nämä ihmishirviöt ovat. En itseasiassa pysty tuntemaan tällaisia ihmisiä kohtaa mitään muuta kuin suunnatonta kuvotusta.
Erosta on nyt aikaa 3,5 vuotta ja mies on mullan alla. Toivottavasti on vihdoin löytänyt rauhan itselleen.
Sen verran tämä mies ehti minua tuhota, että suhtaudun nykyään jotenkin aika jyrkästi alkoholiin. En ole absolutisti, mutta viimeisestä baarissä käynnistäni taitaa tulla vappuna vuosi. En kyllä ennen seurustelua tämän miehen kanssakaan käyttänyt paljon alkoholia, mutta nykyään se on lähes olematonta. Seurustelen tätänykyä ihanan miehen kanssa, joka ei juo ollenkaan. Muista, että lähes ensimmäinen kysymykseni hänelle oli, kuinka paljon hän juo.
Älkää hyvät ihmiset pilatko elämäänne pitämällä pystyssä toista aíkuista, jos hän ei itse halua seistä. He ovat itse tiensä valinneet, kulkekoot se sitten loppuun ihan itse.
Mukavaa kevättä kaikille!
Vastaukset 40
Vanhimmat
aina oletetaan että dokaavaa ihmistä pitäisi ymmärtää. miksi muiden pitäisi pilata oma elämä jonkun toisen juomisen takia ? hyvä kirjoitus. ihanaa kun olet läytänyt onnen.
Juoppo pyrkii aina hyväksikäyttämään muita ihmisiä, ja ympäristön kritiikki juomisesta käännetään muiden syyllistämiseksi.
Ikään kuin muut aiheuttaisivat hänen juomisensa, vaikka sen aiheuttaa vain hänen alkoholiippuvuutensa, jota ei aidosti myönnä itselleenkään. Tiukassa paikassa lupauksia annetaan liukuhihnalta. Tyhjiä lupauksia.
Teit päätöksesi ajoissa. Kukaan ei voi toista ihmistä raitistaa.
Menestystä ja tervettä elämää sinulle.
On huonoja ihmisiä ja on juoppoja. On hyviä ihmisiä ja juoppoja. Kaikki tuntemani juopot eivät todellakaan yritä käyttää muita ihmisiä hyväkseen, mutta heidän riippuvaisuutensa tekee alkoholista niin välttämättömän elintarvikkeen, että kaikki keinot on lopulta sallittuja. Jos ei jalat kanna, ja jos ei ole rahaa taksiin, niin se alkon reissu pitää sitten yrittää saada tehtyä jonkun kaverin kyytillä.
Eihän kaverit kauaa tuollaista meininkiä katsele, se on selvä.
Siitä on sitten rahasta riippuen erilaisia vaihtoehtoja. Itsetehty alkoholijuoma, harmaatuonti, viron viinat, varastaminen... Alkoholin tarve ei katso lakia eikä päivää eikä mitään muutakaan.
Sitten kun ei enää itse jaksa edes tehdä kiljua, niin se ehkä kuvaa sitä, miten pitkälle edennyt alkoholismi saa ihmisen tuntemaan olevansa kuolemassa, vaikka elimistö vielä jotenkin toimisikin.
Halveksun sitä, että alkoholisteja syyllistetään siitä, että he ovat pilanneet jonkun toisen elämän, koska he tietävät pilanneensa oman elämänsä ja tietävät pilanneensa monen muun elämän, mutta eivät voi asialle mitään enää. Se on niinkuin väännettäisiin veistä haavassa. Kukaan alkoholisti ei ole halunnut sitä mihin on päätynyt.
Sehän on hyvin yksinkertainen valintakysymys. Raittiin on paljon helpompi valita, onko alkoholistin kanssa vai ei, kuin alkoholistin valita, juoko vai ei. Win & Win situation.
Fakta vaan on se että alkkis sairastuttaa kaikki läheiset. koska kenelläkään ei ole oikeutta tehdä näin muiden elämälle, niin sittenhän paras on jättää alkkis yksin. vai mikä on sinun ratkaisusi asiaan?
jos alkkis ei halua apua, niin mitä pitäisi tehdä? niinkö itserakas olet, että väität, että läheisten pitäisi vaan ymmärtää ja antaa tyypin tuhota kaikkien läheisten elämä. kukaan ei syntynyt tänne paapomaan toista aikuista ja pilaamaan samalla omaa elämää. sitä ei kukaan voi keneltäkään toiselta vaatia.
Jaa, no minusta kyllä tuntuu siltä että läheiset yrittävät systemaattisesti tehdä mahdottomaksi minun elämäni.
Olet vielä lapsellinen etkä tajua oikeestaan juopon elemästä yhtään mitään ?Ensinnkin juoppo pilaa kymmenen elämää ympärillään ennen kun jatkan kysele entisiltä juopoilta otka ovat selvinneet olinko oikeasssa . Juoppo on itseensä kärventynyt paskakasa joka ei sääliä kaipaa . Suurimman virheen tekee lähimmäinen ymmärtäessään juoppoa .
kävit tarvittavan oppimäärän verran kaljakoulua.liian moni jää luokalle samassa aineessa.tai aineesta.
elä ja nauti,vois olla paljon pahemmin jos olisit "normaali paapoja" ;)
onneksi ei tullut lapsiakaan.
lukekaa ja ottakaa opiksi,kaikki ne jotka pähkäilevät ja jahkaavat samaa ongelmaa.
tuli ihan kylmät väreet,kun luin kirjoituksesi. tuntuu ihan liian tutulta ja pelkkä asia ajatteleminenkin sattuu kohtuuttomasti.
olet vahva nainen ja olet osannut ajatella asiaa järjellä. kirjoitus oli ihan täyttä faktaa. voi kuinka moni tarvitsisi edes pienen osan tuosta vahvuudesta.
Elämässä tärkein asia on todellakin onko alkoholin käyttö hallinnassa, jos ei niin alkoholisti tuhoaa itsensä ja lisäksi läheistensä elämän.
joillakin on kumma asenne, että jonkun toisen olisi velvollisuus ehkä vuosia ja vuosia pistää oma elämä kakkossijalle ja hyysätä juoppoa koska sillä on niin vaikeeta. Ei kenelläkään ole oikeus pyytää toiselta sellaista. Jokaisella on vain yksi elämä. Jos joku pilaa sen juomisella, niin ei se tarkoita sitä että hänellä olisi oikeus tehdä niin muille.
Tuon voi kääntää toisinkinpäin. Joillakin on sellainen asenne, että tekevät itsestään marttyyrin, jos eivät saa toista ihmistä elämään omien elämänarvojensa mukaan. Tällaisten uhrina voi olla esimerkiksi alkoholisti.
Kai se on niin, että jos ei itsellä ole kokemusta siitä, miten viina voi ihmistä orjuuttaa, niin ei voi myöskään ymmärtää, miksi hän käyttäytyy miten käyttäytyy.
Yleensä alkoholin orja on hyvin nöyrä, mutta hän on myöskin hyvin voimaton elämänhallinnan suhteen. Vaikka olisi kaikki mahdollinen halu tehdä vain hyvää toiselle, niin fyysinen pahoinvointi voi yksinkertaisesti tehdä sen mahdottomaksi.
Tästä sitten tulee kaikki riidat, että "itseaiheutettu pahoinvointi ei ole peruste laiminlyödä tehtäviä asioita" jne. mutta kun se itseaiheutettu pahoinvointi on usein pahempi mitä täysin toimintakyvyn vievä vatsatauti.
Kierteeseen joutunut voi pahoin krapulassa, välillä myös humalassa ja selvinpäin vasta voikin pahoin. Yleensä siinä vaiheessa toimintakyky on jonkinlainen edes siinä humalavaiheessa, mutta muuten täysin nolla.
En kommentoi jäävinä siihen, että pitäisikö alkoholistia ymmärtää, mutta kaikenlainen syyllistäminen on sama kuin kaataisi viinaa alkoholistin suuhun itse. Alkoholistin itsetunto on jo huono, ja jos sitä haukkumalla vielä entisestään huononnetaan, niin syöksykierre on valmis.
Miten sitten pitäisi auttaa alkoholistia katkaisemaan kierre? Kun ei omasta mielestä ole alkoholisti, tai siis on ehkä pieni ongelma, mutta ei nyt omasta mielestä niin kauheen paha. Ja kun juo vaan olutta, eikä kirkasta, niin eihän se nyt niin kauheen pahaa ole…
Kun kännissä vietettiin parhaimmillaan sen 5 päivää viikosta (nyt 1-2), keskellä yötä revittiin akka sängystä tekemään syötävää, tai jos haluttiin muuten vaan ilkeillä, niin sitä sitten revittiin toinen kesken unien ylös… tarvittaessa vaikka tukasta… eikä silläkään nyt ollu niin väliä että akan piti suoriutua seuraavana päivänä töihin. Saihan sitä itse jäädä koko päiväksi nukkumaan, saikulla kun on, niin mitäs sillä nyt on niin väliä että akan pitäis suoriutua tunnin tai parin yöunilla duuniin, ja tämä siis useampana viikonpäivänä.
No jos ei muuten herätetty, niin pakko oli kännisen perässä käydä tarkistamassa ettei mitään vaaraa ole talossa, kuten päälle jätetyt keittolevyt, kun juoppoparka joutui ihan itse tekemään yöpalansa. Tai kivahan se oli herätä siihen, että ukko oli niin kännissä, että ei saanu kotiavainta sopimaan lukkoon, joten kuistin ikkunat vaan hajalle, ja raivoamaan akalle kun oli kehdannu vaihtaa lukot keskellä yötä, seuraavana päivänä avain taas maagisesti sopi ulko-oven lukkoon.
Jos ei juoppoa lähteny kuskaamaan kun sai sellasen inspiksen että johonki piti päästä, sitten otti auton avaimet ja lähti ihan itse. Tai jos yritti estää, niin siitä sitten seurasi tönimistä, lyömistä, käsien vääntämistä, tai yritti ajaa autolla päälle. Helpompi vaihtoehto usein oli sitten lähteä kuskaamaan, vaikka itse tiesi että yöunet jää olemattomiks ja aamulla olis taas duunipäivä. Toisaalta jos kävi hyvä munkki, juoppo saattoi sammua jo tunnin ajelun jälkeen, sitten pysty palaamaan himaan ja pääsi nukkumaan.
Kuinka paljon pitäis alkkista ymmärtää, kun toinen on se ainoa joka käy töissä, yrittää huolehtia huushollin kaikki menot siitä yhdestä palkasta, ja lisäksi pitäisi löytyä sitä ekstraa kaljoihin, tai tupakkaan, ja tietenki kaikkeen muuhun kivaan mitä nyt toisen mieleen sattuu putkahtamaan. Siis akan palkka ja tulot on yhteisiä, ja ukon on ihan omia rahoja, joita sopii huoletta käyttää kaljaan, kun akan palkasta maksetaan kaikki muu.
Kuinka paljon pitää ymmärtää kun ainakin perjantai, tai sitten edes se lauantai pitää ottaa olutta, ja tietenki kaikki juhlapyhät ja pyhien aatot on just varta vasten juhlimista varten, ja juhlat ilman olutta ei oo oikeita juhlia ollenkaan.
Kuinka paljon valheita ja rikottuja lupauksia pitää ymmärtää? Ja miten niitä pitää ymmärtää? Olla noteeraamatta kännissä tai selvin päin annettuja lupauksia, kun ne rikotaan kumminkin. Olla ymmärtämättä myös kun haukutaan läskiksi lehmäksi, tyhmäksi, vittuillaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, ja sitten selvänä teeskennellään että mitään ei ole tullu sanottua, tai tehtyä jos on käyty käsiksi. Mitäänhän ei ole tapahtunu kun ei ole jälkiä…
Kuinka paljon pitää ymmärtää kun akka on ollu sairaalassa leikkauksessa, ukko ei voi tulla katsomaan kun on kännissä (hyvä tilaisuus juoda olutta ilman että kukaan on naama näkkärillä). Puhumattakaan siitä että hakis akkansa sairaalasta, tämä saa suoriutua himaan miten suoriutuu, haja-asutusalueelle kun kulkee noita yleisiä kulkuneuvoja tosi tiuhaan, ja taksi maksaa maltaita. Kiva siinä on sitten tulla himaan ku ukko nukkuu krapulaansa ja saa raivarit ku sille kehdattiin huomauttaa että oli luvannu olla juomatta, ja oli myös luvannu tulla hakemaan lasaretista… mutta ymmärtäähän pitää, kun toisella on niin vaikeeta…
Tosiasia on, että yksikään juoppo ei mieti muuta kun itseään, läheisilleen ei suo ajatustakaan, tai mieti miten itsekkäästi jatkuvasti toimii. Katumus ja lupaukset on arvottomia, kun itse asiassa lupausten rikkominen ei ole valehtelua, ja valheet on vaan muunneltua totuutta.
Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä, kukaan jaksa määräänsä enempää kannatella aikuista (miestä), kun tämä ei suostu seisomaan omilla jaloillaan. Jos nyt joku sitten osaisi selittää että miten alkoholistin puolison tulee toimia, jotta oppisi ymmärtämään ja toimimaan oikein.
Olen yrittäny parhaani, pyytäny keskustelemaan lääkärin kanssa, hommannu aikoja lääkärille, psykiatrin konsultaatiota, a-klinikkaa ym. Mitä sitten voisin vielä tehdä muuta kun laittaa juoppo pihalle? Olo on jo aika voimaton, kun kerran juoppo ei omasta mielestään ole juoppo, eikä tarvi apua, tai siis ei ainakaan sellasta apua mitä on tarjolla terkkarista, a-klinikalta, tai muista päihdehoidoista. Ihmepilleriä ei ole vielä keksitty, joten taitaa olla aika pelastaa se mitä tästä on pelastettavissa, se uupunu juopon vaimo.
Pitkää sepustusta en malttanut lukea kuin hetken, kun teki jo mieli vastata (luen sen loppuun kyllä).
Ei tarvinnut pitkään lukea, kun huomasin, että "jaa tää on näitä tapauksia", eli siis niitä, joille alkoholi ei ensinkään sovi.
Alkoholismi kun ei todellakaan ole synonyymi väkivallan, sekopäisen käytöksen ja muun negatiivisen kanssa.
Ihminen, joka käyttäytyy toistuvasti juovuksissa riitaisesti ja rikkoo paikkoja, on henkisesti hyvin epävakaa ja väkivaltaisuus purkautuisi todennäköisesti ennenpitkää myös ilman alkoholia. Turha sitä on viinan piikkiin laittaa.
Yhden kaverin vaimo on täys hirviö kun ottaa. Vetää neljä tuoppia siinä ajassa kun mies yhden. Sitten on loppuillasta sellainen show, että ihme kun mies ei ole käynyt käsiksi vaikka itsekin vetää kännit.
AlAnonista ja rupee hoitaan itseäs.
Väkivaltaista käytöstä ei ole (meillä) ilman alkoa. Ja ei sitä ole joka kerta, mutta kännisen perään on vahdittava, kun on edesvastuuton juovuksissa. Jää keittolevyt päälle, ovet auki, autotalli auki, ym ym ym.
Ja onko se sitten oikein että toinen käy töissä ja elättää, kun alkkis saikuttaa kälysillä päivärahoilla? Ja pitää vaimon palkkaa yhteisenä tulonlähteenä, omat päivärahat on ihan omia, joiden satunnainen käyttö yhteiseksi hyväksi kyllä muistetaan mainita useaan otteeseen. Toisaalta kun on saikulla, niin on kiva kaljotella ihan millon vaan, ja ihmeellinen vaimo kun kilahtaa, jos nyt mies on sitten vetässy jo keissin kaljaa ja on suht lärvit ku vaimo tulee töistä himaan, seuraava päivä menee myös lepäillessä, kun on niin rankkaa. Kotitöistä suurin osa on omien duunien lisäksi vaimon vastuulla, se satunnainen ukon tekemä osuus kyllä on myös mainostamisen arvoista.
Kenellä tuollaisessa suhteessa on rankkaa? Sillä alkkiksella joka valehtelee, lupaa – rikkoo, ei tee omaa osuuttaan kotihommista, ei tee omaa osuuttaan talouden eteen, ja pitää oikeutenaan juoda tarvittaessa ne viimeisetkin talousrahat? Vai ehkä se jonka vastuulla on talous, koti, teini, ja juoppo?
Pitäis edes turpansa kiinni ja käyttäytyis asiallisesti kännissä. Olis edes kiitollinen että tuollaista touhua on tähänki asti viitsitty kattoa ja että on ollu koti ja muonitus, mutta ei, suuna päänä pitää olla, ja tarvittaessa tehostaa omaa mahtavuuttaan henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Ja mitään ei sais sanoa tuollaiselle? Pitäis vaan ymmärtää et toisella on heikko itsetunto ja sitä masentaa jos sitä haukutaan? Niin ja sekin on masennuksen aihe että vaimo käy töissä, maksaa ok-talon lainat ja muut kulut. Todella väärin että vaimo tienaa 5x enemmän ku jatkuvasti himassa lusmuileva juoppo. Siinä sitten hyvä syy ottaa taas vähän olutta…
Jep, nyt on ymmärtämys loppu, kuten myös avioliitto ja yhteiselo. Siinä nyt sitten juoppo pakkaa kamansa ja lähtee…
Muuten hieno provo ja mainos. Mutta kun unohdit ylistää AlAnnonia etkä edes linkkiä muistanut laittaa. Onko AA saanut uuden tiedotusorganisaatioin, kun on tämä uusi strategia. Pitäisikö liittyä. Joo liity ihmeessä. Kyllä kannattaa jne. Ai niin, tota samaahan se on ollut aina.
Mitenkähän aloittajan kirjoitus liittyi AA:han? Taisi muuten vaan koira älähtää, johon kalikka kalahti? Tunnistitko itsesi kirjoituksen kaltaiseksi ihmishirviöksi?
Mielestäni aloittajalla oli hyvinkin realistinen ja järjevä kuva tilanteesta. Siksi hän juuri lähtikin kun tiesi ettei voi toista muuttaa. Hän nimenomaan ei jäänyt marttyyriksi vierelle valittamaan.
On varmasti totta että alkoholistilla itsellään on paha olla, mutta niin on myös alkoholistin kanssa elävillä ihmisillä. Eikä yhdellä ihmisellä ole oikeutta pilata kaikkien muidenkin elämää oman ongelmansa takia. Ei kenelläkään ole oikeutta pyytää sellaista.
Tuollaisen ihmisen luota pois lähteminen on ainoa oikea ratkaisu.
itselläni on yksi lapsuusajan frendi joka tätä nykyä on aika aa-tapaus. joka päivä duunista pubiin ja viikonlopun lärveissä. olemme hänen kanssaan puhuneet ongelmasta ja hän tietyllä tasolla myöntää sen. jäi juuri hetki sitten sinkuksi,kun tyttöystävä kyllästyi kaljan läträämiseen. olen monesti kysynyt frendiltäni, että miksei hän sitten ota itselleen naista joka myös juo. silloin ei tulisi riitoja asiasta. hän oikein tuohtuneena vastasi "mä en ikinä ottais muijaa joka juo!!"
MIKÄ POINTTI TÄSSÄ ON?? onko se sitten niin, että juoppo on niin heikko että tietoisesti hankkii itselleen huolehtijan ja jonkun, joka pitää himan ja muut asiat järjestyksessä. voi sitten itse istua pubissa huolettomasti. luulisi, että olisi helpompaa olla sellaisen kanssa joka on "kaltainen" ja ymmärtäisi juomista. minä ymmärrän kyllä aloittajaa, ei normaali ihmisen ole mitään järkeä hajoittaa omaa elämäänsä tuollaisessa sekoilussa.
Ei, kun juoppo itse ymmärtää, että juominen on pahasta, niin ei halua liittoutua toisen samasta ongelmasta kärsivän kanssa, koska tietää että silloin on kaksinverroin ongelmia. Ryyppäävä pariskunta ennenpitkää tappaa toisensa riidoissansa.
Se vaan on se, että silloin kun alkoholista on tullut tärkein elintarvike, niin siitä poispääsy on likipitäen mahdotonta, kun ei niitä diapamejakaan loputtomiin voi syödä, jos ne nyt ylipäätään edes auttaa.
Jos juoppo kerran tietää juomisen olevan pahasta ja joutuvansa kaksin verroin ongelmiin samanlaisen puolison kanssa, niin miksi juoppo ei sitten tee asioille mitään? Jos on löytänyt kunnollisen ihmisen rinnalleen, niin miksi ei sitten edes yritä? En nähnyt kirjoituksessa mitään logiikkaa.
Eikö olisi parempi juoda itsensä hengiltä nopeasti ja samankaltaisten seurassa. Sitä elämäähän juoppo juuri haluaa. Miksi pitää kuolla hitaasti normi ihmisen rinnalla ja pilata samalla koko perheen elämä?
Siinähän se just onkin, että kun se alkoholismi on pahimmillaan niinkuin parantumaton syöpä. Sitä vaan oikeastaan odottaa kuolemaa, ja yrittää silti nauttia edes vähän siitä mitä on jäljellä.
Monta kertaa olen kuullu ns. paikallisbaari porukassa itkua ja valitusta siitä miten eukko (tai äijä) lähti ja jätti yksin ym. Jos alkoholisti ei halua apua, niin hänellä on siihen oikeus. Jokainen saa elää sellaisen elämän kuin haluaa. Mutta eikö silloin tällä suhteen toisella osapuolella ole myös oikeus valita, millasta elämää hän haluaa elää? Ei häntäkään voi syyllistää siitä, että hän ei halua katsella juomista. Siihen hänellä on oikeus.
Viestiketjun aloittaja teki juuri oikean ratkaisun, kun huomasi että elämät ovat liian erilaiset. Hän ei voi muuttaa juojaa, eikä juoja häntä. Silloin on parasta kulkea omia polkujaan.
Kahden aikuisen suhde ei voi perustua hoitaja-hoidettava pohjalle, kuten alkoholistin kanssa usein käy. Tällainen suhde voi olla hetkellinen, toisen jostain syystä sairastuttua, mutta tällainen suhde ei koskaan voi olla toimiva parisuhde pitemmän päälle.
Ja koska alkoholisti ei useinkaan itse halua tehdä asioille mitään tai ei myönnä, että jotain on vialla, on useinkin ero ainoa vaihto-ehto.
Kirjoitit, ettei alkoholiriippuvuutta voi ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut. Tämä lienee täysin totta. Mutta ei myöskään voi ymmärtää puolison tai perheen helvettiä juovan ihmisen takia, jollei ole sitä itse kokenut.
Juova ihminen kaataa ihan itse juomansa kurkusta alas, mutta esim. tällaisen ihmisen lapsi ei ole voinut itse valita vanhempiaan. Lapsi voi menettää luottamuksen ihmisiin ja kantaa koko elämänsä taakkaa siitä, miksi isä tai äiti jätti yksin, ei halunnut tulla kevätjuhlaan tai joi talvikenkiin tarkoitetut rahat.
Pienen ihmisen elämä voi olla pilalla siksi, että joku itserakas kusipää piti bisseä lasta tärkeämpänä.
Juoppo ei kaipaa auttajia. Juoppo ei tarvitse auttajia. Juoppoa ei voi auttaa.
Juoppo saa juomaa. Juoppo juo juomaa.
Juoppo tekee päätöksen juomisestaan itse. Juoppo pistää korkin kiinni itse.
Jotkut juopot sen tekevät ajoissa jotkut eivät.
Jos ei kestä katsella juoppoa pitää hänen vaikutusalueeltaan häipyä (palaa ensimmäiselle riville).
Piste.
No ite pidän kyllä toimintakuntoni säilyttämistä (bisseä juomalla) lapsia tärkeämpänä, ja siksi en niitä ole koskaan ajatellut myöskään hommata, koska en halua lukea internetistä lapsieni tilitystä siitä miten paska isä on.
Samaa mieltä juoppona. Jos ei pää kestä toisen harrastuksia niin katsokoon suosiolla toisen osoitteen.
Muistutan ihmisiä myöskin siitä, että ei se juoppouskaan ole ainoa elämäntapa, mikä voi pilata läheisten elämän. Täysin raitiskin siihen pystyy helposti.
Toi on ihan oikein, että ei hanki lapsia, jotka joutuvat kärsimään juomisesta. Kun asian tietää itse, niin se on hyvä.
Ei dokaaminen haittaa, jos juoppo ei pistä muita kärsimään. Kun pysyttelevät "omassa kastissaan" ja pois normaali ihmisten tieltä, niin kaik on ok. Koska näitä täriseviä raunioita ei kukaan halua nähdä. Joo joo, kyllä sitä moni uhoaa olevansa elämänsä kunnossa ja niiiiiiiiiiiiiin kova jätkä, kun uskaltaa vetää bissee. Mutta ennen pitkää.... tuskin pitkää ikää kuitenkaan. :oD))
Tärisevä raunio... joo. Itelläni on kaveri, jonka olen tuntenu pennusta asti. Mies on nyt 42v. Jo junnuna oli aika kova vetämään bisseä. Aikuisena aina duunin jälkeen pubiin "nollaamaan" päivä. Laski tuoppeja ja aikaa, kuinka monta pystyy vielä vetämään, että voi aamulla ajaa duuniin.
Jokunen vuosi sit alko mennä dösällä aamuisin, ku on kuulemma mukavampi ku saa istua vaan eikä tartte ajaa. Lue; ei pysty enää ajamaan aamuisin. Menee vielä kuitenki duuniin, mut en usko että enää montaa vuotta.
Meijän kaveruus on valitettavsti muuttunu, ku ei tän äijän kans enää voi tehdä mitään. Meillä on molemmillä moottoripyörät, mut kaverin pyörä jo useamman kesän seissy, ku ei se enää vapaa-aikana ole koskaan selvinpäin. Mitään sellasta ei voi tehdä, jossa pitäis olla selvä. Ei sen kanssa voi enää mennä mihinkään muuta ku baariin.
Käytiin yks päivä yhteisen frendin yhdessä duunitilaisuudessa (frendi kutsu) ja tää kaveri oli ku tulisilla hiilillä ku oli sen muutaman tunnin selvinpäin. Se oli ihan kauheeta kattoa.
Ei se oo enää sama mies, se on ihmisraunio. Vaikka hyvä frendi ollu pennusta asti, niin tekee pahaa olla sen seurassa ja yhteydenpito on siks jääny.
Tunnistan itseni (vaikka en se sinun kaveris olekaan) tuosta. Noinhan se menee. Kaikki selvinpäinolo on vain kovaa tuskaa että koska pääsee lääkitsemään oloaan. Ihmisraunio olen itsekin, ja kun ajattelin sitä, että jos sen juopoksi tulemisen kääntäminen raittiuden suuntaan kestää yhtä kauan, niin en jaksa kyllä välttämättä odottaa sitä että joskus vielä pystyisin nauttimaan, tai oikeastaan olematta kärsimättä tavallisesta elämästä ilman alkoholia. Tuntuu vähän siltä niinkuin bensa olis loppu nyt.
Itse en ainakaan uhoa mitään. Se on elämä eletty. Jäljellä on vain se raunio. Ilkkukaa, pilkatkaa, haukkukaa ja naurakaa. Ei se minulla enää aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia.
...ja mitä pitkään ikään tulee, niin ei voisi vähempää kiinnostaa.
Aloittajan vietissä oli kohta jossa hän kertoi puolison puhuneen kaverin kanssa puhelimessa ja olleen niin kovaa jätkää... Minua on aina naurattanut ja ehkä jopa säälittänyt juuri tämä monien juoppojen tapa esittää jotain "kovaa jätkää". Puhutaan suureen ääneen, miten vit...n sekaisin eilen oltiin ja mitä vit...a se ja tämä sanoi ja teki. Sitten nämä tyypit oikeesti kuvittelee, että kaikki on
"OOOOH... onpa toi kova tyyppi!" Kun itseasiassa tällaista ihmisen irvikuvaa katsellessa suurimmalla osalla ihmisistä varmaan nousee oksennus kurkkuun.
Luuleeko noi paikallisbaarin haisevat luuserit IHAN OIKEESTI olevansa jotain kuninkaita? Miten alas ihminen voi oikeesti vajota. Kaikkihan nauraa niille. :oD))))))))
Liikaa juova ihminen ei varmaankaan ymmärrä läheisten raastavaa huolta hänestä. On hirveää läheltä seurata, kun rakas ihminen tuhoaa itsensä.
Miettikää itse (liikaa juovat), jos joku teille rakas esim. äiti, oma lapsi, vaimo/mies vaikka sairastuu pahaan syöpään. Eikö tule huoli ja elämästä tulee painajainen. Selviääkö hän? Pareneeko hän? Miten selvitään, jos pahin tapahtuu?
Samalla kauhulla perhe ja muut läheiset seuraavat, kun toinen juo itseään hengiltä. Siitä usein tulee raivo ja halu "ravistella" juovaa ihmistä.
Itse olen aikoinani jättänyt juovan puolisoni. Osaksi siksi, että hän tietysti dokuna pisti juomisen kaiken edelle, eikä yhteiselosta tullut mitään ja osaksi siksi, etten pystynyt enää katsomaan, miten ihana ja rakas mieheni tuhoaa itsensä hitaasti ja varmasti.
suru ja huoli.se on helppo sanoa,tiedän. muuten sinä vaan kärsit,senkin tiedän.elä omaa elämääsi.
juopot eläköön omaa elämäänsä. elä,nauti,tutustu muihin ihmisiin.harrasta.
ennen kaikkea unohda se juoppo kokonaan.tiedätkö ja ymmärtkö sinä sen ihan oikeasti?
pelastaa juomareita. se on kylmä tosiasia. Raamattu on Sanasta Sanaan Elävän Jumalan Sanaa.. ja sellaisena kuin se on kirjoitettu. Se kannattaa uskoa.
Itserakas on eri asia kuin itsekäs, varmaan tarkotat jälkimmäistä.
Mutta nyt hän kärsii ikuista KRAPULAA HELVETISSÄ! Hän huuta kauhuaan ikuisesti! turha katumus,ikuinen tuskanhuuto.. voi jospa olisin tehnyt parannuksenb,ois jospa oisin..