Eli kysymys teille isukeille.
Olemme olleet mieheni kanssa 4-vuotta yhdessä. Olen kertonut hänelle haluavani lapsia, mutta mies ei halua. Hän "pelkää" lapsia, kokee ne liian suureksi vastuuksi ym. Tulin kerran vahingossa raskaaksi ja sanoin haluavani pitää, mies suostui siihen, mutta sain keskenmenon. Sen jälkeen sanoi, että hankitaan vaan jossain vaiheessa. No nyt on taas alkanut "en halua lapsia" linjalle.
Onko mulla vielä toivoa, vai onko peli menetetty.
Eli oletteko te aina halunneet lapsia, vai onko se tullut vasta myöhemmin? Mies on 26, eli voiko vielä muuttaa mielensä. Eräs tuttava mies sanoi olleensa nuorempana tismalleen samanlainen, mutta nyt heillä 5-vuotias tyttö.
En haluaisi luopua miehestä, mutta haluan lapsia.
Kertokaapa mielipiteitä/kokemuksianne, KIITOS! :)
Olemme olleet mieheni kanssa 4-vuotta yhdessä. Olen kertonut hänelle haluavani lapsia, mutta mies ei halua. Hän "pelkää" lapsia, kokee ne liian suureksi vastuuksi ym. Tulin kerran vahingossa raskaaksi ja sanoin haluavani pitää, mies suostui siihen, mutta sain keskenmenon. Sen jälkeen sanoi, että hankitaan vaan jossain vaiheessa. No nyt on taas alkanut "en halua lapsia" linjalle.
Onko mulla vielä toivoa, vai onko peli menetetty.
Eli oletteko te aina halunneet lapsia, vai onko se tullut vasta myöhemmin? Mies on 26, eli voiko vielä muuttaa mielensä. Eräs tuttava mies sanoi olleensa nuorempana tismalleen samanlainen, mutta nyt heillä 5-vuotias tyttö.
En haluaisi luopua miehestä, mutta haluan lapsia.
Kertokaapa mielipiteitä/kokemuksianne, KIITOS! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
käyttäisit ihan omia aivojasi (mitä sinulla tuskin löytyy) ja et hankkisi lapsia vain kun muutkin tekee. Mene ennemmin töihin ja kouluttaudu ja opettele tuntemaan se miehesi kunnolla. Kerkeätte muksuja hankkia vielä nelikymppisenäkin. Vaikutat todella pennulle vielä jo kysymyksistäsi päätellen, eli odota ihmeessä! Mutta turhaan tässä koittaa järkeä takoa kaaliisi, koska niinhän se nykyisin on, mitä tyhmempi ihminen, sen ennemmin lapsia tarve jostakin syystä hankkia. Ja mehän se maksetaan!
et osaa muuta kuin haukkua naista lehmäksi...jos ei ole mitään järkevää sanottavaa muuta kuin tuota haukkumista ja veronmaksajan ylistyslaulua, niin jättäisit vastaamatta. Meitä veronmaksajia löytyy paljon muitakin täältä Suomesta ja heidän joukossaan myös naisia ja äitejä.
Sinä saatanan sossupummi et ole ikinä veroja maksanut. Lähde siitä kirjaston koneelta pois ja hae töitä luuseri!!!!
todella kypsältä ja aikuiselta. Mutta jos yritit provosoida, niin sorry, ei onnistunut. Eli vielä kaipailisin ASIALLISIA kommentteja teiltä miehiltä. :)
asian ydin tuli lienee selvästi, vaikka irstaaseen sävyyn asian ilmaisivatkin. ÄLÄ SIIS TEE SITÄ PENSTUA KUN KAVEREILLAKIN ON! Jos se mies ei halua sun kans lapsia, se ei rakasta sua, se ei tunne sua tai se ei pidä sua sopivana lastensa äidiksi. Katselkaahan siis kohtaako ne yhteiset suunnitelmat elämästä.
moikka ,minä kyllä sanoisin,teeä kyllä ne lapset tulee jos on tullakseen,minä olen 53v ja vaimo on 33v ja meillä on kolme tytärtä,vanhin 8v ja nuorin 2v , joten on teillä vielä aikaa.Vanhemmuuteen kuuluu vastuu, mutta minkä takia me täällä elämme jos emme ota vastuuta siitä mitä tulee,emme ole täällä vain huviajelulla.
Miehesi oli todennäköisesti helpottunut, kun sait keskenmenon. Hän ei halua lapsia ollenkaan. Sinuna eroaisin.
musta toi on aika tyhmää,vaikka sanon näin miehenä,hetikö pitäisi erota,jos vähän tulee kolhuja,on niitä meilläkin yksi valeraskaus ja aina vaan porskutetaan eteenpäin!!!!
Ei kukaan voi sanoa muuttaako sun miehesi mielensä. Sillä kun ei ole mitään merkitystä miten jollekin tuttavan miehelle kävi. Sun miehesi voi muuttaa mielensä, tai sitten ei muuta. Jos hän ei muuta mieltänsä, sun on tehtävä valinta. Muista että et sitten ala häntä syyttämään kuinkat olet vuosikausia tuhlannut tähän mieheen, koska hän on sanonut lähes koko ajan (tuota yhtä hetkeä lukuunottamatta) että hän ei lapsia halua. Sinä olet tyytynyt siihen ettei hän lapsia halua joten kyse on sun valinnastasi.
teidän pitäisi,váikka mitä minä olen sanomaan,puhua keskenänne:mitä minä haluan mitä sinä haluat,ja mitä me yhdessä haluamme,haluammeko saada perheen. Se on niin monesta asiasta kiinni,mutta käykää kiinni asiaan...
Vaikea tilanne varmasti sinulle on....
Kehottaisin ennemmin miettimään sitä, että pystytkö elämään miehen kanssa ja samalla hyväksyä mahdollisesti sen, ettei hän lasta tule koskaan haluamaan.
Se tuntuu kuitenkin olevan sinulle haave, josta et yli pääse.
Miettimään kumpi on sinulle tärkeämää, mies vai lapsi?
Seläntakana raskautumiseen älä sorru, se tietää todennäköisesti vain ikävyyksiä.
Se on mielestän julmin teko, minkä nainen voi miehelle tehdä. Asia, mitä et toisen puolesta voi päättää.
oot ihan selkeesti telemässä vahinkoa elämässäsi kun kavereillasikin on skidi. Unohda se ja keskity omaan elämääsi!