ei ystäviä kummeiksi ei siis lapsia?

.

Lapsi tulossa ja kauhee päänvaiva nuista kummeista. Pitänee varmaa tosiaan erota kirkosta että voi lapsen saada! Kirkko automaattisesti olettaa että jokaisella on paljon ystäviä ja tuttuja ja sukulaisia joita kutsua kummeiksi ja niin ees päin pois.... Vaa jos ei oo, nii mitä sit! Sit ku omat ja miehen sukulaiset on nii vanhanaikaisia et pitää olla aviopari ja tyttö ja poika kummit!!! Sit katotaa kieroo ku sanoo että onnistu.

Molemmille lapsille samat kummit? Miksi ne pitäisi olla välttämättä eri ihmiset?

ei ole pakollinen, kastajaiset ovat kirkollinen seremonia jossa toivotetaan lapsi seurakuntaan. Nimi annetaan maistraatissa kelatunnuksien ym. myötä. Ei oo siis pakko pitää kastajaisia

Eihän kirkkoon kuuluvankaan lasta ole pakko kastaa, se on ihan vapaaehtoista. Ja tosiaan, jos kummeja ei riitä useammalle lapselle, voi olla myös samat kummit. Minkä ihmeen takia asioista pitää tehdä niin vaikeita? Ja jos tosiaankaan ei löydy kummeja, seurakuntaan ilmoittamalla sieltä löytyy vapaaehtoiset.

tarvitse erota kirkosta tällaisen takia. Voithan vain jättää lapsesi liittämättä siihen!

Eikö itseasiassa olisi ihan vaikkapa ihmisoikeuksien ja uskonnonvapaudenkin kannalta parasta, että lapsi saisi itse päättää haluaako kuulua uskonnolliseen järjestöön vaiko ei? Et varamaan liittäisi lastasi vauvana poliittisen puolueenkaan jäseneksi, joten miksi liittäisit uskonnollisen järjestön jäseneksi? Eikö jokaisella tulisi olla oikeus valita itse liittyä sellaisiin järjestöihin, joiden arvomaailman jakaa ja itselleen kokee oikeaksi?

Minun kaksosillani on yhteiset kummit. Minulla eikä puolisolla ole ystäviä , omaan sukuuni välit poikki. Niinpä mieheni ainoa sisarus puolisoineen molempien kummi. Onneksi ovat tosi lapsirakkaita, ja hyviä kummeja, kohtelevat lapsiani tasapuolisesti. Harmi vain kun asuvat kaukana.
Toki olisin halunnut useamman ja eri kummitkin, mutta joillain ihmisillä ei vain ole ystäviä.
Tiedän lapsilla yleensä olevan useamman kummin; toivottavasti lapsiani eivät koe itseään huonommiksi tämän asian takia, kun vertailevat toisten lasten kanssa.

Tulin hirmu surulliseksi lukiessani tätä.
Minulla on 3,5-vuotias kummityttö, joka on minulle valtavan rakas. Välimatka tosin estää tapaamasta liian usein, mutta yhteiset hetket ovat molemmille sitäkin tärkeämpiä.
Itselläni on useampi kummi, jotka ovat olleet minulle tosi tärkeitä ihmisiä - ovat edelleen. Minulla on paljon kauniita muistoja heidän kanssaan viettämistäni hetkistä.
Minusta tuntuu pahalta ajatella, ettei joillain lapsilla ole mahdollisuutta kokea niitä ihania asioita, joita minä olen saanut kokea. Voisinpa minä alkaa lastenne kummiksi ja varmistaa, että he saavat kokea hyviä hetkiä oman aikuisen kaverinsa kanssa. Tietenkin tällaisia aikuisia voi tulla myöhemminkin heidän elämäänsä, ja toivottavasti tuleekin.
Aurinkoisia päiviä teille ja lapsillenne. :)