Onnea veteraaneille.

Veteraanisukupolvi on juhlansa ansainnut, myös kotirintaman naiset, mutta veteraanit pitäisi huomioida muulloinkin. Itseäni aikanaan työelämässä opastanut veteraanisukupolvi alkoi jäädä eläkkeelle kolmekymmentä vuotta sitten. Hieman ennen eläkkeelle jääntiä heidän eläkkeidensä vuotuista ostovoimaa päivittävää indeksiä oli leikattu 50 % ja sitten sitä vielä vähän heikennettiin lisää v.1996 ja nyt se on helppo ymmärtää syrjivänä vääryytenä, kun tulokset nähdään.

Seurauksena nimittäin tästä leikatusta indeksistä on se, että tänään veteraanipäivänä eläkkeen reaalinen ostoarvo on valitettavasti vain noin puolet, kahdeksankymmentäluvun eläkkeelle jääntihetken arvosta. Monet ovat katkeroituneita tästä tavasta jolla sivistysvaltio kaikkia eläkeläisiä kohtelee. Niukkaan elämään neljäkymmentä luvulla tottuneet ovat kuitenkin oppineet elämään vähällä, mutta miten lie, tyytyykö suuri- ikäluokka tähän malliin, ei siltä vaikuta.

Alan asiantuntijat ovat perustaneet henkistä ikäsyrjintää torjuvan puolueettoman senioriliikkeen. Tampereella kokoomuslaiset eläkeläiset perustivat eläkekapinaliikkeen. Eläkeläiset ovat myös perustaneet puolueen etujansa ajamaan. Monet ammattiyhdistyksetkin ovat huomanneet, että eettinen elinkaarietuvalvonta on myös kilpailutekijä Loimaan kassaan verrattuna. Pitkän työuran tuoma oikeus eläkkeeseen on perustuslaissa turvattuun omaisuuden suojaan verrattavissa ja antaa pontta seniorien oikeushankkeille.