Miksi ihmiset eivät osaa olla yhtään kohteliaita toisille? Hyvä esimerkki, olin noin 23 kun olin saman ikäisten opiskelijoiden kanssa tilanteessa, jossa piti valita johonkin 5 minuutin paritehtävään pari. Joku katsoi minua ja suputti toiselle, että ton kanssa en ainakaan mene. 5 minuuttia- ihan kamalaa olla 5 minuuttia jonkun ihmisen kanssa tekemässä jotain tehtävää. Kun ei kyse ole kuitenkaan mistään sydänystävyydestä. Koulukiusattuna nuorena kuvittelin aina, että sitten joskus tulevaisuudessa ihmiset järkiintyvät ja heistä tulee kohteliaampia. Mutta ei mitään. Ihan samanlaisia ovat kuin silloinkin. Jossakin vaiheessa olin oppilaitoksessa, jossa oli venäläinen nainen samassa ryhmässä. Kukaan muu ei kelpuuttanut naista parikseen paitsi minä. Minusta se oli törkeää käytöstä.
Olen tänä päivänä n.30 vuotias ja olen vuosien varrella oppinut vähän vahvemmaksi, tullut "sosiaalisesti hyväksyttävämmän näköisemmäksi" eli olen laihtunut (ennen olin hieman ylipainoinen), pukeudun muodikkaammin jne.), ihoni on paljon parempi (olen kärsinyt aknesta). Minua ei enää kohdella kuten joskus (koska en anna kohdella), mutta ihmisten käytös pistää välillä pahasti silmiin ja korviin. Välillä kuuntelen kauhulla tarinoita työpaikkakiusaamisesta. Eikö ihmisiä oikeasti opeteta tavoille? Ymmärrän, että lapset ja murkut vielä menevät mukaan kaikenlaisiin tyhmyyksiin, mutta että aikuiset.
Olen sitten se työpaikan yksinäinen susi, jota ei kiusata, mutta joka jää kuitenkin ulkopuolelle, koska en osaa arvostella ja puhua paskaa muista. Minä haluaisin, että kaikilla jäisi hyvä mieli, mutta tämä ei kai ole kaikkien tavoite. En kerta kaikkiaan ymmärrä joidenkin ihmisten ajatusmallia. Kenenkään ei tarvitse viihtyä sellaisen ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta kai sitä voi olla kohtelias ja tulla toimeen kaikkien kanssa, ainakin yrittää. Tarvitseeko avoimesti aina näyttää jotain vastenmielisyyttä toista ihmistä kohtaan?
Olen tänä päivänä n.30 vuotias ja olen vuosien varrella oppinut vähän vahvemmaksi, tullut "sosiaalisesti hyväksyttävämmän näköisemmäksi" eli olen laihtunut (ennen olin hieman ylipainoinen), pukeudun muodikkaammin jne.), ihoni on paljon parempi (olen kärsinyt aknesta). Minua ei enää kohdella kuten joskus (koska en anna kohdella), mutta ihmisten käytös pistää välillä pahasti silmiin ja korviin. Välillä kuuntelen kauhulla tarinoita työpaikkakiusaamisesta. Eikö ihmisiä oikeasti opeteta tavoille? Ymmärrän, että lapset ja murkut vielä menevät mukaan kaikenlaisiin tyhmyyksiin, mutta että aikuiset.
Olen sitten se työpaikan yksinäinen susi, jota ei kiusata, mutta joka jää kuitenkin ulkopuolelle, koska en osaa arvostella ja puhua paskaa muista. Minä haluaisin, että kaikilla jäisi hyvä mieli, mutta tämä ei kai ole kaikkien tavoite. En kerta kaikkiaan ymmärrä joidenkin ihmisten ajatusmallia. Kenenkään ei tarvitse viihtyä sellaisen ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta kai sitä voi olla kohtelias ja tulla toimeen kaikkien kanssa, ainakin yrittää. Tarvitseeko avoimesti aina näyttää jotain vastenmielisyyttä toista ihmistä kohtaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
on. Pitäis osata puhua paskaa muista. Oma vikasi jos et edes yritä :)
Juoruilu on sosiaalinen taito. Voi voi jos sellainen yököttää :P
Eikun joo. Mietin olisinko ollut joku sellainen josta en pidä.
Ehkä yksi, kun oli sellainen selkään puukottaja.
Mut siis vasta myöhemmin aloin näyttämään tylyä naamaa >:(
Mutta hei kun asiaa miettii loogisesti, niin ainahan kun tekee vihollisia niin tekee myös ystäviä, siis näistä vihollisen vihollisista. Näin se menee. :(
..niin se siitä jatkuu :) Vihollinen kerää ystäviä ympärilleen.
Ja jos et itse ole terävänä ja keräämässä omaa ystäväpiiriä, niin kalpaten käy.
Niin myös minulle. Lopulta se mitä olin ei enää merkinnyt,
se mitä vihollinen juorusi muille, merkitsi.
Valitseppa niistä sitten. Oikeus ei voita koskaan, mutta väliäkö hällä. Ansaitsevat toisensa :) Kyllä se omaan nilkkaan kalahtaa jollakin tavalla, paitsi minä en ole näkemässä sitä. Mikä harmi :P
Ei tietenkään, mutta osa ihmisistä ei ole kovin viisaita tässä suhteessa. Ja ihmisillä on omat kipunsa, ja kun niitä ei ole käsitelty, niin se purkautuu vaikka työpaikkakiusaamisena. Maailmassa on raadollisuutta, parasta vaan itse toimia omien arvojen mukaisesti eikä lähteä p-jauhantaan mukaan. Uskon että kun pidät oman linjasi, voi löytää niitä, jotka osaavat myös arvostaa sitä.
Saamiesi vastausten tasosta voinet päätellä vastauksen kysymykseesi: 95% ihmiskunnasta on idiootteja.
Enää?
Meinaat siis vieläkään?
Ennen oli kaaaaakki paremmi. Ja pas...