Onko miesvetoisessa järjestössä unohdettu naisten tuoma viisaus, kysyi Pekka Asikainen Kotimaan kolumnissaan. Mielestäni tämä on asia, joka on tuosta mielestäni läpeensä hyvästä kolumnista syytä nostaa esille. Nainen vaietkoon seurakunnassa, seisoo ilmeisesti jossain päin raamattua. Ymmärrän sen, että puhujan tai papin paikalle ei naista lestadiolaisuudessa koskaan tulla hyväksymään, mutta on paljon asioita, joissa naisen esilläolo tai panos ko. tehtävään olisi aivan oikeutettua ja toisinaan jopa perusteltuakin.
Mutta kun esteeksi tulee se, kun "ei näin ole ennenkään tehty", toisinajattelijat vaiennetaan tai heitä ei oteta todesta. Esimerkiksi SRKn johtokunnassa ei sen historian aikana ole ollut naista. Siihen olisi korkea aika saada muutos. Teen tulkinnan, että naisen uskoa tai uskonelämää ei katsota yhtä arvokkaaksi, että hänen mielipiteitään voitaisiin noteerata samoin kuin miehen.
Islaminuskossahan naisen asema on heikko. Nainen ei kaikistellen pysty edes todistamaan oikeudessa koska "naisella on huonompi muisti ja hormoonitoiminta saattaa vääristään hänen lausuntojaan", noin kevyesti lainattuna. Olisi aika päivittää kalenteri 2000-luvulle. Ymmärtää, että elämme tasa-arvon aikaa
ja se pitäisi hyväksyä kaikilla niillä osa-alueilla kuin se on suinkin mahdollista. Nyt lestadiolaisuudessa toteutuu näennäinen tasa-arvo, mutta totuus on toinen.
Miesvetoisessa seurakunnassa myös ohjeet ja neuvot uskonelämän suojelemiseksi saattavat koitua naisille raskaiksi kantaa ja elää todeksi omassa arjessaan. Naisen äänelle pitäisi antaa sille kuuluva tila ja paikka.
Emme lähde barrikaadeille, mutta asioista voidaan puhua avoimemmin kuin tähän asti. Avoimuus ja puhuminen on muutoksen alku.
Mutta kun esteeksi tulee se, kun "ei näin ole ennenkään tehty", toisinajattelijat vaiennetaan tai heitä ei oteta todesta. Esimerkiksi SRKn johtokunnassa ei sen historian aikana ole ollut naista. Siihen olisi korkea aika saada muutos. Teen tulkinnan, että naisen uskoa tai uskonelämää ei katsota yhtä arvokkaaksi, että hänen mielipiteitään voitaisiin noteerata samoin kuin miehen.
Islaminuskossahan naisen asema on heikko. Nainen ei kaikistellen pysty edes todistamaan oikeudessa koska "naisella on huonompi muisti ja hormoonitoiminta saattaa vääristään hänen lausuntojaan", noin kevyesti lainattuna. Olisi aika päivittää kalenteri 2000-luvulle. Ymmärtää, että elämme tasa-arvon aikaa
ja se pitäisi hyväksyä kaikilla niillä osa-alueilla kuin se on suinkin mahdollista. Nyt lestadiolaisuudessa toteutuu näennäinen tasa-arvo, mutta totuus on toinen.
Miesvetoisessa seurakunnassa myös ohjeet ja neuvot uskonelämän suojelemiseksi saattavat koitua naisille raskaiksi kantaa ja elää todeksi omassa arjessaan. Naisen äänelle pitäisi antaa sille kuuluva tila ja paikka.
Emme lähde barrikaadeille, mutta asioista voidaan puhua avoimemmin kuin tähän asti. Avoimuus ja puhuminen on muutoksen alku.
Vastaukset 93
Vanhimmat
alistaneet naista. Nainen on vain panopuu uskovaisille ja uskon nimissa sitten pannaankin ilman ehkäisyä. Sehän on miehille mieleen. Nainen saa kantaa sen touhun kaikki seuraukset.
Vaikka suhtaudun kriittisesti moniin asioihin tuohon että nainen saisi kantaa "touhun" kaikki seuraukset en voi todellakaan yhtyä. Tiedän että vastuunkantajia on monenlaisia kuten kaikissa ihmisryhmissä, mutta ainakin oma mieheni on aina ajatellut ensi sijaisesti minun jaksamistani ja osallistunut kaikkeen mihin on fysiologiansa puolesta pystynyt. Odottamaan ja imettämään ei ole kyennyt ja siitä en ole syyllistänyt...:)
Mutta todellakin mitä siihen tulee, että synnyttämisestä on tehty autuudenehto ja sitä kautta tullaan naisten alistamiseen, sitä en voi henkilökohtaisesti hyväksyä. Vain se joka elämäänsä elää, voi tietää voimavaransa ja jaksamisensa rajat ja on ajatelteltava myös jo olemassaolevia lapsia ja heidän elämäänsä.
Kaikkia ihmisiä ei ole luotu suuren perheen vanhemmiksi ja sillä ei ole mitään tekemistä heidän uskonelämänsä kanssa. Voimavarat ovat niin erilaiset ja niihin vaikuttavat monet tekijät omista lapsuudenkokemuksista alkaen.
Tarkoitatko, että vl-naiset pystyvät puhumaan nykyisin avoimemmin kuin aikaisemmin ja että he tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi ajatuksineen?
Toki heitä on aina kuunneltu, kun vl-naisten puheet ovat vahvistaneet miesten määrittelemiä rakennelmia. On ollut jopa suotavaa ja vahvistavaa, kun naiset ovat omaa karsinaansa kaunistaneet!
Mutta mutta muistan kun itse puhuin muutaman poikkipuolisen sanan SRK:n ihanteita vastaan, muutos jäätyi siihen. Seuraukset tiedät.
Otetaanko sinut ns. täydestä vl-piireissä? Vai onko kaikki avoin keskustelu teidän pienen ystäväporukan terapiatuokioita, että jaksaa taas hetken taivaltaa ja kilvoitella vl-malliin...?
Onko teillä oikeasti pyrkimys avoimuuteen ja julkiseen vl-kulttuurin muutokseen?
No kyllä minulla sellainen tuntuma on että minut "otetaan ihan täydestä". Olen saanut hoitaakseni tehtäviä, jotka perinteisesti on nähty miehien vetäminä. Mitään estettä että näin ei olisi jo voitu aiemmin toimia ei periaatteessa ole, ehkä vain sopivaa tyyppiä ei ole ollut tarjolla. Kyllähän naiset helposti itsekin tekevät karsinansa, vähättelevät itseään ja pelkäävät ottaa vastuuta. Ja naisia jotka haluavat olla päsmäröimässä ovat ikävä kyllä usein sitä sorttia että niin miehet kuin naiset kiertävät kaukaa, jos nämä haluavat pistää lusikkansa joka soppaan. Esimerkiksi rauhanyhdistyksen puheenjohtajan vaimo saattaa kuvitella että nyt hänenkin pitää ottaa joku rooli ja sekaantuu joka asiaan.
Mutta noin suuremmassa mittapuussa puhuttaessa naisia aliarvioidaan silläkin mitä tehtäviä heidän uskotaan kykenevän hoitamaan. Kyllä minulla ainakin on tarkoitus pitää suuni auki ja sanoa mielipiteeni silloin kun sellainen tilanne tulee.
Sellaisia 'suu auki' -tilanteita ei vain niin helposti tule?
Kyllä turvallisessa, samoin ajattelevien veeällien seurassa mielipiteenvapaus vallitsee ja ehkä puhutaankin syvällisiä, mutta kun seuraan tulee yksikin kunnon SRK-henkinen, niin puhe jäätyy äänihuulille. Jokin ihme sanaton sopimus estää asioiden viemisen niille veeällille, jotka hallitsevat muutoksen tuulia tai estävät tuulemasta...
Minun lähipiirini vl-naiset ovat hiljaa, vaikka joukossa on opettajia, insinöörejä, lääkäreitä ymv. Jos he olisivat sinun laisiasi, niin varmasti tietäisin sen. Olen muutaman kanssa salaa keskustellut ja SRK-mielisyys näkyy sen verran, että myötäillään vl-miesten puheita, ainakin olemalla hiljaa.
Tuosta myötäilemisestä tuli mieleeni että kyllähän hiljaa oleminenkin tavallaan on kannanotto. Vaikka kokeekin että oman mielipiteen sanominen ei mitään muuta niin näin joka tapauksessa on. Itse en lähde huutamaan ja julistamaan mielipiteitäni toreille ja turuille, mutta jos kysytään niin sanon kyllä mitä mieltä asiasta olen. Pienissä asioissa voi yrittää vaikuttaa.
Olen huomannut, että vl:t eivät juuri kysele toistensa ajatuksia uskonasioista. He pitävät kai itsestäänselvyytenä sen, että jos haluaa kulkea tuossa joukossa, niin toki hyväksyy SRK-opetuksen.
Mitä siitä turhaan kyselee!
Jos vl-nainen ehkäisee salaa vl-mieheltäänkin kymmeniä vuosia, eikä kukaan tule kyselemään hänen kantaansa asiaan, niin eipä niitä tilanteita kukaan itsekään järjestele itselleen. Saa olla ihan rauhassa käsityksineen ja tekoineen! Sen olen nähnyt.
Olen eri mieltä siitä, mitä sanoit toisessa viestissä vastuusta. Minä väitän, että SRK joukkoineen on vastuussa siitä opetuksesta, jota rivi-vl:tkin noudattavat. Ja toivottavasti SRK-pomot itsekin!
Taivaspaikan toivossa ja helvetin pelossa rehelliset, tunnolliset vl-uskovaiset menevät vaikka sinne kuoleman porteille ja sen ylikin, kun niin seurakunnassa 'käsketään'. He eivät uskalla riskeerata ns. autuuden asiassa.
Väitätkö heikot ovat vastuussa siitä, että heitä vedetään tai pakotetaan kuin nöyriä alistettuja lampaita eteenpäin SRK:n tahdon mukaan? Olenko minä vastuussa siitä, että otin aikoinaan vl-opetuksen tosissani? Pidätkö minua yksinkertaisena ja tyhmänä, kun toimin niin kuin luulin, että oikea uskovainen toimii? Sanotko, ettei niitä olisi tarvinnut ottaa tosissaan? Eikö edes vl-erottamista olisi tarvinnut ottaa tosissaan? Vaikka minä en olisi ottanutkaan, niin vl:t ottivat itse! Se on koettu karvaimman kautta.
SRK:n pitäisi purkaa mielettömät sääntönsä. Tai muuten kaksinaismoralismi vain lisääntyy entisestään.
Sekö on oikea suunta muutoksessa? Minusta ei ole.
En ole saanut ottaa perheessä mainitsemaasi vastuuta itse, vaikka vl-kirottuna olen käyttänyt 'järkeäni'. Lähellä olevat vl:t eivät ole sitä antaneet oman helvetin pelkonsa tähden!
(Toki olen ottanut, mutta lisäkirousten keralla.)
Niin laajalle ulottuu SRK:n valta!!!!
Rebekalle!
"Kyllähän naiset helposti itsekin tekevät karsinansa, vähättelevät itseään ja pelkäävät ottaa vastuuta."
Miten sellaiset voisivat lähteä rohjkeasti ehdolle esimerkiksi SRK:n johtokunnan jäseneksi, kun virallinen opetus lähtee siitä, että kummallakin sukupuolella on "omat tehtävät" ja vieläpä Jumalan asettamat.
Syyllistät kyllä nyt naisia väärin.
No en toki tässä puhunut SRKn johtokunnasta, onhan työtehtäviä paljon muitakin. Ja helpostihan naiset pysyvät siinä karsinassa minkä sisälle on laitettu, jos vaihtoehtoja ei ole, esimerkiksi tuossa SRKn johtokunta-asiassa.
Olen pahoillani jos loukkasin sinua maltillinen, vuosien takaa tuttu keskustelukumppanini. Olen usein kirjoittanut siitä että lestadiolaisuudessa tilanne on kestämätön uskonelämän suojelemiseksi rakennettujen elämäntapasäännösten takia. Ne kaatuvat omaan mahdottomuutensa ja käytäntö on aivan eri asia kuin mitä opetetaan monenkin kohdalla. Olen sitä mieltä että hajaannnus on vain ajan kysymys.
SRK on todellakin vastuussa opetuksestaan, se käy kyllä kirjoituksistani ilmi. Mutta VIIMEKÄDESSÄ aikuinen ihminen on kuitenkin itse vastuussa omista valinnoistaan, kukaan ei voi pakottaa mihinkään ellei itse sitä halua tehdä. Ja jos tuntee asian pakoksi sille täytyy tehdä jotain. Täytyy toimia niinkuin omatunto sanoo itsensä suojelemiseksikin. Mutta todellakin esimerkiksi ehkäisemättömyysoppi on todella julma heille kenestä tälläista vastuuta ei ole kantamaan.
Missä ovat ne vastuulliset vl:t, jotka toteuttavat vastuullisuuttaan SRK:n hengellisillä toimialueilla? He voivat kyllä oman elämänsä ja perheensäkin ratkaisut hoitaa SALAA SRK-vastaisesti. Mutta että laajemmasti?
Minusta on moraalisesti väärin houkutella vl-heikot toimimaan samalla tavalla. Minä en uskaltaisi ottaa sellaista omalle vastuulleni. Minä en haluaisi olla SRK:n kilpailija vl-uskovaisen salaneuvojana. En voisi kuiskutella toisten vl:n korviin, että 'älkää tehkö niin kuin seuroissa opetetaan', vaan psssst.... ottakaa vaan itse vastuu esim. ehkäisyssä...
Sellainen lisää farisealaisuutta, tekopyhyyttä ja kaksinaamaisuutta.
Siksi SRK:n valta on nollattava. Vasta sitä kautta vastuu siirtyy sinne, minne se oikeasti kuuluukin, esim. lisääntymisessä aviopuolisoille. Ehkä monet jaksavatkin kantaa sellaisen vastuun, kun ei voi enää paeta SRK:n suojiin? Ehkä naisten 'viisaus' pääsee oikeuksiinsa silloin!
Tuli mieleen vielä se, että SRK-laiset opettavat vastuuttomuutta perhe-elämässä. Eiköhän siellä vieläkin saarnata, että 'niin kuin ovat päiväsi ovat myös voimasi' ja Jumala pitää huolen, eikä huomisesta SAA HUOLEHTIA LAPSIASIOISSA, mutten siunaus lähtee pois eli menee tosi huonosti sen jälkeen.
Kun vl-seurakuntalaiset opetetaan 'pyhään' huolettomuuteen lisääntymisessä, niin toki se kantaa hedelmää. Jos ei raskaudenpelokkaan naisen mielessä, niin miehellä ainakin. Onhan se mukavaakin, kun ei tarvitse kantaa vastuuta siitä, mitä avioelämästä seuraa. Ehkä nainen ei pysty siihen, mutta sehän on vain hänen vika uskomisessa, kun 'tahtoo väsyä' eikä luota Jumalaan täydellisesti?
Ehkä muutos tulee sitä kautta, ihmiset ottavat vastuun omaan käsiinsä? Ja minä en ainakaan ole houkuttelemassa ketään minkäänlaisille poluille, täällä voi kertoa omia mielipiteitään ja ajatuksiaan ja sitä minä teen. En ota vastuuta siitä mitä ajatusteni lukija ajattelee minun ajatuksistani. Voitko kuvitella, että menisin rauhanyhdistyksellä mikkiin jylisemään miten SRKn valta on nollattava? Valkotakkiset tulisivat noutamaan aika nopeasti eikä mitään muutosta tapahtuisi. Jos taas ihmiset ottavat vastuun itsestään elikkä osoittavat SRKlle heidän luomien elämäntapasäännösten kestämättömyyden, muutosta syntyy varmasti. Ellei hajaannus ehdi tapahtua sitä ennen.
Miten vastuulliset vl-uskovaiset osoittavat SRK:lle sen, että säännöstö on kestämätön?
He osoittavat sen vain luotetuille ystävilleen ja ovat SRK-henkisten läsnäollessa hiljaa.
Tekisi mieleni sanoa: kuinkusisukassa ja vellithousuissa!
SRK-johtajisto, heidän kannattajansa ja julkimielistelijät eivät saane koskaan oikeasti tietää, että osa porukasta 'tekeekin toisin'! Kukaan ei sitä kerro heille. Ja jos esim. minä siitä puhun, niin minua ei uskota, koska kukaan vl-sisällä olija ei tule vahvistamaan puhettani.
Niin olen tehnyt, kirjoittanut SRK:lle ja puhunut vl-puhujien kanssa.
Se on ollut YHTÄTYHJÄNKANSSA!
Ehkä se näkyy hajaannuksena tai runsaana "liikkeestäpakona".
Olet siis tehnyt saman minkä minäkin. Keskustellut eri tahojen kanssa, esimerkiksi useiden eri puhujien kanssa. Osa on sen kestänyt, osa ei. Riippuu siitä miten vastapuoli itse kykenee ajattelemaan asioita, onko aivot narikassa vai käytössä. Joku on sanonut myöhemmin että on ajatellut asioita ja on samaa mieltä kanssani, toinen on sanonut, että jäi paha maku suuhun puheistani. Minä en voi ottaa vastuuta kenenkään muun puheista tai teoista, mutta minä olen minä keskustelen kenen kanssa hyvänsä. Muuta ei yksi pieni naisihminen pysty.
Tiedän, että minun puheitani ei oteta vakavasti. Mutta sinä olet tietysti eri asemassa. Voi olla, että SRK-henkiset haluaisivat minun olevan vaiti, sillä he luulevat, ettei vl-asiat kuulu minulle enää.
Niin kauan kuin lähipiirissäni on veeälliä, jotka tuovat SRK-'oksennusta' elämääni ja yrittävät sitä kautta tartuttaa minuun 'kuuliaisuustautiaan', puhun täällä ja puhun muuallakin!
Jos sinun puheillasi ei ole merkitystä, niin kenen sitten on?
Vl-talostelu ja sosiaalinen ihana hengenyhteys on niin makeaa, ettei siitä voi luopua. Hiljaisuus ja pintatason jutut pitävät kyllä vl-elämisen näennäisen kauniina, jopa kadehtittavana. Näin siellä kuvitellaan.
Ja jos lähtee vl:sta pois, peli on menetetty ja uskottavauus mitätöity. ;(
Varmaan haluat haastaa uskonystäväsi tähän keskusteluun. Minulla ei ole oikeasti mitään annettavaa tähän aiheeseen. Vain omia epäilyjä ja pettymyksiä!
Toivotan hyvää jatkoa ja menestystä sinulle!
Olkoon Jumala puolellasi ja kanssasi!
Mielelläni näkisin sinutkin tässä keskustelussa, jos vain itse koet sen mielekkäänä.
Kaikkea hyvää sinulle myös elämääsi!
koe ikinä olleeni alistetussa asemassa vl-liikkeen sisällä, mutta sehän on kyllä tosiasia, ettei koskaan ilmoisinaikinä olla vedottu eikä vedota missään asiassa kenenkään naisimmeisen tietämykseen tai mielipiteeseen. Se on aina tietty taho/tietyt "vakaat veljet", joidenka sana painaa asiassa kuin asiassa. Itselläni on mennyt luottamus tuohon tahoon.
Jos esim. äitien väsymys kuitataan sankaritarinoilla, kuten "tunnen 18 lapsen äidin, joka on kuin nuori tyttö" tai miten "joku ison perheen äiti omien hommiensa lisäksi on aktiivinen myös ry:n hommissa ja koulumaailmassa (kuuluu koulun johtokuntaan jne.)" tai "sekin on tehnyt tohtorinväitöskirjan siinä synnytysten lomassa", ollaan todella sydämettömällä tiellä. Meillä ei haluta katsoa sitä tosiasiaa silmiin, että moni iso perhe voi tänä päivänä huonosti. Eräänkin perheen kaikki lapset ovat säännöllisesti viikonloppuja hoitokodissa sen takia, koska heidän äitinsä on ihan loppu. Tällaisille tarinoille halutaan sulkea silmät ja korvat ja nähdä ja kuulla vain niitä sankaritarinoita.
Olet aivan oikeassa näistä sankaritarinoista puhuessasi. Minä olen myös aina kärsinyt siitä, että tässä asiassa mennään vahvimman ehdoilla, jos naapurin Mirkkuliisa on 15 synnyttymisen ja huoltamisen ohella vääntänyt vielä väitöskirjan niin siihen täytyy muidenkin pystyä. On paljon aidosti hyvin voivia suuria perheitä jossa työt jaetaan tasapuolisesti ja kyetään nauttimaan elämästä. Mutta on liikaa niitä perheitä joissa hampaat irvessä mennään päivästä toiseen. Jokainen näistä perheistä on liikaa. Mikäli kuormaa tulee yli oman sietokyvyn, voi elämästä olla mahdoton nauttia. Heitän tästä tilanteesta kuitenkin viimekäden vastuun perheen vanhemmille. Mielestäni sitä ei voi sysätä SRKn tai minkään ulkopuolisen tahon vastuulle. Itse pitää ymmärtää voimavarojensa rajat ja toimia sen mukaan. Ja mielellään ennenkuin koko perhe on terapian tarpeessa.
On kuitenkin hyvin vaikea toimia vastoin yleistä opetusta, siksi puhujilla on suuri vastuu siinä tehdäänkö syynnyttämisestä autuuden ehto vai ymmärretäänkö, että kaikkia ihmisiä ei ole luotu suuren perheen vanhemmiksi eikä sillä ole mitään tekemistä heidän uskonelämnsä kanssa. Moni näkee ainoaksi vaihtoehdoksi uskon kieltämisen. Kun ajattelee miten valtavia fyysisiä ja henkisiä voimavaroja suuren perheen huoltaminen vaatii, on oikeastaan ihme että siihen kukaan kykenee. Tänäpäivänä kun on vielä juostava oravanpöyrässä elintasokilvassa mukana. Ennen tilanne oli toinen varsinkin maaseudulla usein isovanhemmat asuivat lähellä ehkä jopa samassa taloudessa, se saattoi olla monen lapsen pelastus.
Mutta kaikesta huolimatta on uskomatonta että on totta, että on olemassa 18 lapsen äitejä jotka ovat kuin nuoria tyttöjä...:) Mielestäni paljon on kiinni siitä minkälainen on puoliso ja hänen antamansa panos perheen elämässä.
Tämä meidän rakas yhteisö on kyllä selkeästi vahvojen, jopa yli-ihmisten yhteisö. Pitäsi kyetä hoitamaan kotona suurta perhettä, pitämään pystyssä ry:tä talkoilla ja hankkimaan vielä perheelle elanto. Ne jotka tähän ovat kyenneet nostetaan esille srk:n julkaisuissa ja yleisissä keskusteluissa. Ne jotka syystä tai toisesta ei tähän kykene sysätään tylysti sivuraiteille. Varsinkin jos kykenemättömyyden syynä on henkinen väsyminen, niin saatetaan väsymisen syyksi laittaa pelkästään synnin tarttumisen.
Yksi konkreettinen asia on uskovaisten yh-äitien osa. Tälläisen ryhmän olemassaolo halutaan vaieta maan alle. Ei ole rohkaisevia haastatteluja lehdissä tai järjestetä esim leirejä heille. Leirejä tai kursseja on kuulemma yritetty järjestää, mutta ne on konttorilta estetty. Ja kukapa tarvitsisi enemmän tukea kuin uskovainen yh-äiti. Hän on kovan fyysisen taakan alla hoitaessaan lapsia yksin, puhumattakaan henkisestä uskonyhteisön taakasta.
Kenen puolella se Elämän Herra aikoinaan oli? Vahvojen ja terveiden vai heikkojen ja sairaiden?
Oudolta tuntuu että yh-äitien leirien pito olisi estetty. Varmasti se on kuitenkin totta, koska näin kerrot. Kun kuvittelen syytä, ajattelen että ei haluta edes myöntää että on tosiasia, että avioeroja lestadiolaisten keskuudessakin on siinä mittakaavassa kuin on. Kannattaisi katsoa tosiasioita silmiin, muuta vaihtoehtoa ei ole. SRKn julkaisut ovat menneet realistisuudessa koko ajan eteenpäin, mutta parantamisen varaa vielä on.
Hyvä kysymys tuo kenen puolella Elämän Herra oli. Vahvojen ja hyvien ihmisten rinnalla on hyvä ja helppo olla. Mieleen tulee kun ystävä kertoi voivansa pahoin kun hänen kotipaikkakunnalleen muutti tunnetusti hyvämaineisesta suvusta oleva nuori puhuja perheineen. Seuroissa mummmot kuulemma hyysäävät lapsia ja jakelevat makeisia jne. Ystävä sanoi että tekisi mieli mennä sanomaan, että huomaatteko tuota nuorta äitiä joka taas on tullut tänne yksin räkä nenästä valuvine lapsineen ja yrittää pärjätä, kun apuja ei paljon tarjoilla. Hän kertoi tuon hyysätyn perheen olevan itsekin kiusaantunut tilanteesta.
Jos elämässään väsynytty ja epäonnistunutta ihmistä vielä ahdistetaan sillä että kaikki on synnin seurausta, jälki voi olla todella pahaa. En ylipäätään ymmärrä ihmisiä, jotka näkevät syntiä jokapuolella eivätkä suurin piirtein uskalla elää sen pelossa. "Vapauteen Kristus vapautti meidät ei orjuuden alle".
ihmisten helmasynti on tuo "kaiken pelkääminen". Kaikkea on varottava, varsinkin uutta ja tuntematonta. On totta, ettei kaikkeen voi mennä mennä mukaan. Uusissa tilanteissa omaa uskoaan voi peilata: Voinko MINÄ mennää ja tehdä jtk hyvällä omalla tunnolla? Kaikkeen ei sovi kuitenkaan:"älä istu kussa pilkaajat istuvat". On paljon hyviä harrastuksia ja paikkoja, joissa voi hyvällä omalla tunnolla viettää aikaa ja harrastaa.
Jos SRK:hon valitaan joskus nainen, tuleeko hänestä seurattu ja ehkä kadehdittukin? Naiset kun ovat kuulemma niin kateita toisilleen, olen kuullut. Miesten sanomana tosin. SRK:n johtokunnan henkilöiden asema ei ole kadehdittava. Kun tätä palstaa lukee, tulee sellainen mielikuva, että johtokunnan jäsenet ovat vastuussa kaikkien lestadiolaisten synneistä ja vielä liikkeestä lähteneidenkin? Miksi? Tämä ihmispolvi ei enää osaa eikä halua kantaa vastuutaan teoistaan ja valinnoistaan. Vastuunkantaja on aina Joku Muu.Syyllinen on löydyttävä ja se on joku muu kuin minä itse?
Tälle palstalle asiallista keskustelua ja jokaiselle vastuu omista kommenteista!
Minä en ainakaan ajattele, että SRKn johtokunta on vastuussa muiden ihmisten asioista. Minä peräänkuulutan SRKn vastuuta opetuksestaan, jotta heikkoja ja epäonnistuneita ei lyötäisi vielä enemmän. Peräänkuulutan myös SRKn vastuuta mediassa käytävässä keskustelussa. Heillä on pallo mille linjalle lähdetään, ollaanko avoimia ja myönnetään että on tehty virheitä vai yritetäänkö edelleen epätoivoisesti pitää kiinni siitä, että kyse on yksittäisistä ylilyönneistä. Tällä viittaan tietenkin hoitokokouskeskusteluihin. Tämä sukupolvi ei voi ottaa vastuuta asioista joiden tapahtumahetkellä ovat kulkeneet vaipat housuissa. Vastuu on niillä, jotka noita tapahtumia järjestivät ja heitä on vielä elossa paljon. On turha kuvitella että asioista vaikenemalla, ne unohtuvat ja voidaan poistaa päiväjärjestyksestä. Olen aivan varma että niin kauan kun hoitokokouskeskustelua ei ole hoidettu asialliseti ja oikein se hiertää kivenä SRKn rattaissa ja näin sen kuuluu ollakin. Vain avoimuudella voidaan pitkässä juoksussa voittaa. Suuri voitto on myös se, että voitaisiin myöntää tehdyt virheet eikä tekeydyttäisi erehtymättömiksi.
Voisi vielä ottaa esille sen kun sanotaan että kaikki työ on samanarvoista. Siltä se ei kuitenkaan näytä, kun ajattelee mitkä työt jäävät naisten kontolle ja mitä hoitavat miehet. En hingu enkä usko että sitä tekee kukaan muukaan nainen, puhujanpaikalle, ei ole helppo tehtävä. Mutta kyllähän puhuja vähän yliarvostettu siellä hierarkiassa kuitenkin on.
Kiitos,että uskallat avata keskustelua näistä vaikeista asioista.Minäkin jo rohkenen alkaa kirjoittaa tänne ja "terapoida" itseäni.Olen pitkään jo kyllä seurannut tätäkin palstaa.Paljon olisi minullakin asiaa kokemuksistani kirjoittaa. mutta rohkeutta ja aikaa tarvitsisi lisää jostain järjestää!
No eihän anonyyminä kirjoittamiseen sinänsä rohkeutta tarvitse? No ehkä siihenkin voi tarvita rohkeutta että kykenee myöntämään jotkut tosiasiat edes itselleenkään. Kirjoita vain ajatuksiasi mikäli aika antaa myöten. Itsellä se on jaksoittaista, välillä vuosia aika hiljaiseloa, satunnaista seuraamista ja hajanaisia kommentteja, sitten esim. sairaslomapäivinä tai tietyn aiheen innoittamana intautuu enemmän kirjoittelemaan.
Mutta näistä kuten monista muista asioista on todella tärkeää keskustella ja se voi tosiaan olla jopa terapeuttista itselle, kuten kuvasit.
Nimimerkkisi voi sisältää lähes mitä vain mutta mielestäni ei ole oikein, että syntyvyyden säännöstelyn kieltämisen nimissä uhrataan jo olemassaolevat lapset ja heidän tarpeensa. Minä en henkilökohtaisesti usko että taivaspaikka aukeaa synnyttämällä. Siinä tapauksessahan sinne sinkuilla ja lapsettomilla ei olisi mitään asiaa.
Tärkeä kysymys on se, miksi lestadiolaisuudessa ei pidetä mielen sairautta niin vakavana asiana, että sitä saisi asianmukaisesti hoitaa? Kuka ottaa vastuun tuhoisista jälkiseuraamuksista tulevilla sukupolvilla, kun lapset ovat kasvaneet oman onnensa nojassa ilman minkäänlaista kontrollia ja perusturvaa. Nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta eivät varmasti ainutlaatuisia tapauksia. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei voi toisen voimavaroja määritellä, se on itse tehtävä ja siihen on annettava oikeus. Sanotaan että niin ovat päiväs kuin ovat voimasi, mutta mitä sitten kun niitä voimia ei kuitenkaan vaan kertakaikkiaan ole?
Tämä asia on niin suuri kysymys, että sitä on syytä vakavasti pohtia. Jokainen yksilö, jokainen perhe oman oman elämänsä asiantuntija. Vain se joka sitä elämää elää, voi tietää voimavaransa ja niiden rajat, joita ei voi seurauksitta ylittää. Oleellista nimenomaan on, että havahduttaisiin ajoissa tosiasioihin ja siihen mitä tilanteelle voidaan tehdä.
Lapsen syntyminen tähän maailmaan on niin suuri ja kauaskantoinen asia, että siihen ei pitäisi olla valtaa kenelläkään muulla kuin asianomaisilla itsellään. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus tuntea, että on odotettu ja rakastettu. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus vanhempiin, jotka eivät kulje koko ajan jaksamisensa äärirajoilla. On vahvoja, tasapainoisia ihmisiä, jotka oikeasti ilolla kerta toisensa jälkeen tulevat tuhisevan nyytin kanssa sairaalasta kotiin. Se heille toki suotakoon. Mutta on myös niitä ihmisiä, joita ei ole tarkoitettu eivätkä ehkä edes halua suuren perheen huoltajiksi. Jos heidät siihen rooliin pakotetaan, tuloksena voi olla katastrofi. Ehkäisemättömyyden korostaminen painii mielestäni samassa sarjassa tämänpäivän tekojen päälle uskomisen kanssa. Uskolle ja armolle siinä ei juuri jää sijaa. Vain tehdyt ja tekemättömät työt ratkaisevat. Ei ole vaikea arvata, että seurauksena on suurta ahdistusta ja hämmennystä
Sen on selvä, että niin kauan mikään ei ainakaan oleellisesti muutu kun nämä tietyt "vakaat veljet" ovat päättämässä asioista. Miten miesten aivot voivat olla niin paljon naisten vastaavia kykenevämpiä ajattelemaan hengellisiä asioita, että lähes poikkeuksetta käännytään miesten puoleen asiassa kuin asiassa. Naisilla on kuitenkin annettavanaan asioihin paljon sellaista johon miehet eivät kuunaan kykene.
Tutkija Johanna Hurtig on puhunut naisten ja lasten heikommasta tilanteesta rauhanyhdistyksissä. Hän toteaa että sl liike on miesvaltainen.
http://freepathways.wordpress.com/2010/04/21/alinta-kastia-naiset-ja-lapset/
Ei tarvitse olla tutkija tietääkseen että liikkeessä valta on miehillä. Tällaiset pienet aivot riittävät sen toteamiseen.
Mikä saa naiset alistumaan tähän? Sitä olen monesti ihmetellyt.
Tuohon en osaa vastata kuin omasta puolestani. Ehkä tietty roolimalli on ollut niin itsestään selvää, että sitä ei ole kyseenalaistettu. Nykyisen tiedonvälityksen avulla ihmiset ovat valveutuneempia ja tietoisempia omista oikeuksistaan ja pystyvät peilaamaan asioita eri tavoin kuin ennen. Arvelen että nyt, jos koskaan, on muutoksen aika.
Olen lukenut läpi Rebekan ( virvoittavan vesiruukun kantaja) ja x-vl:n keskustelun. Kirjoita sinäkin kokemuksistasi. Ei ne mene hukkaan. Niillä jopa muutetaan asioita. Jos haluat toimia niin anonyymisti, ettet halua kenenkään tarkistavan koneeltasi, millä sivuilla olet vieraillut, niin poista "käyntisi jäljet" sivuhistoriasta. Vinkkaa jos et osaa, niin annan neuvot
Kiitos sinulle, lienet tuon vesiruukun kantaja-termin lanseeraaja. Vaikka en täysin ehkä ymmärrä mitä sillä tarkoitit, olen iloinen jos näin koet. Siis mieleni tuli hyväksi tuosta virvoittava-sanasta...:)
Rebekka,
sinulla on paljon hyviä ajatuksia, mutta silti en kyllä kaikkia niele. Puhutaanko me kokonaan eri uskosta? Missä on sellainen oppi, että synnyttäminen on autuuden ehto? Itse en ole kolmikymppisenä sinkkuna hetkeään epäillyt taivaspaikkaani sen takia, että minulla ei ole lapsia (muuten oma tila kyllä epäilyttää vähän väliä). Omassa suvussani ja lähipiirissäni on naisia, jotka ovat naimisissa ja joiden "lapsenteko" (anteeksi karkea ilmaisu) on jouduttu terveydellisistä syistä lopettamaan - niinkuin on hoidettu mitä tahansa muuta sairautta.
Monesti olen ajatellut, että ehkäisyn tilalta pitäisi puhua perhesuunnittelusta. Se ei ole Jumalasta. Sydämestään uskovainen ihminen haluaa antaa elämänsä kokonaan Jumalan kuljetettavaksi. Emme voi valita itse, saammeko puolison, vähän lapsia, paljon lapsia tai jäämmekö lapsettomiksi. Jossain kohdin kirjoitit, ettei jotain ehkä ole tarkoitettu ison perheen äidiksi - epäiletkö, että Jumala ei ole tarkoittanut, mutta tekeekin virheen ja antaa lapsia enemmän kuin oli aikonut. Huh huh, mikä ajatus. Ihminen ei voi valita kaikkea itse, jos haluaa pysyä Jumalan yhteydessä. Se, jos mikä on, uskon peruskysymys.
Toivoisin, että kaikki "uudistusmieliset" lukisivat Raamattua ja sen jälkeen peilaisivat sekä omia että kristillisyydessä vallitsevia käsityksiä (vältän tietoisesti käyttämästä SRK:n käsityksiä, sillä vierastan ajatusta hengellisestä hallinnosta) siihen, mitä Raamatussa sanotaan. Mitä enemmän luen Raamattua, sitä vakuuttuneemmaksi tulen uskoni oikeellisuudesta. En ole aivopesty, vaan sydämeni on pesty Karitsan verellä.
"Tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset / ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne."
Valvokaamme aina yhdessä. On tärkeää, että kaikenlainen paha, kaikenlainen toisten alistaminen pitää saada pois. On kuitenkin tärkeää nähdä, mikä on hengen opetusta ja mikä perhekohtaista. Uskomme ei varmasti kehota alistamaan ketään! Meidän pitää auttaa niitä, jotka lähellämme voivat huonosti, mutta tärkeintä on kuitenkin omassa uskossa valvominen. Tavoittelemmeko oikeasti uskon puhtautta vai "helpotusta" oman tien kulkemiseen? Ollaan varovaisia, ettemme lähde sille tielle, joka miellyttää meidän vanhaa osaa tai maailmaa. Raamatun kohtaa en muista, mutta siellä sanotaan, "voi niitä, joita maailma kiittää". Jos joskus syntyy eriseura, uskon, että sillä on uskoa puhdistava vaikutus. Oma toiveeni on ainoastaan olla siinä joukossa, jolle sanotaan: "tulkaa minun Isäni siunatut omistamaan se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti."
Vielä: sinulla on tärkeitä ja kauniita ajatuksia. Mutta mietithän, nousevatko ne uskosta vai järjestä... ei tämän helppoa kuulu olla...
**Itse en ole kolmikymppisenä sinkkuna**
helppo kirjoitella, kun olet toistaiseksi välttänyt synnytyskoneen roolin.
lähinnä tarkoitin sitä synnyttämistä autuuden ehtona :) eikä sitäpaitsi ole oikein lähteä vertaamaan, kuka pääsee helpommalla... Joku ison perheen äiti saattaa päästä paljon helpommalla elämässä kuin minä!
Rukoilen yksimielisyyttä näissäkin asioissa!
asenne (miesten) vl-herätysliikkeessä on:
Vain apinan raivolla lapsia synnyttävä nainen on "oikea ihminen".
Kyllä minä olen ihan oikea ihminen kanssakulkijoideni silmissä! :)
Enkä ole yhtään varma siitä, haluanko edes lapsia - eikä minua siitä ajatuksesta kukaan ole tuominnut tai pyrkinyt hoitamaan. Itse kuitenkin uskon ja tiedän, että jos minulle joskus aviopuoliso siunaantuu, lapsiasia on Jumalan kädessä.
täysin oikeassa.
Ekka sanot, että "lapsenteko" on jouduttu terveydellisistä syistä lopettamaan ja sitten sanot, että emme voi itse valita lastemme lukumäärää (ei sanatarkka).
Sanot:
"Tavoittelemmeko oikeasti uskon puhtautta vai "helpotusta" oman tien kulkemiseen? Ollaan varovaisia, ettemme lähde sille tielle, joka miellyttää meidän vanhaa osaa tai maailmaa."
Usko on itsessän puhdas, onhan se JUmalan lahjoittama. Ja. Usko ei vaadi tekoja. Se ei vaadi myöskään lapsentekoa. Jumala ei odota meiltä mitään uhria eikä Hänelle kelpaa edes mikään uhrimme. Kaikki asiat, joita yritämme esitellä Hänelle autuuttavina asioina, ovat Hänelle saastainen vaate. Vain uskon kautta Kristukseen pelastumme.
Sanot, ettemme saa tavoitella helpotusta tiellä ja matkalla. Noh, ootkos ajanu autolla, mopolla tai pyörällä kävelemisen sijaan?
Tiijäkkö mikä tai mitkä asiat tuppaavat eniten miellyttämään vanhaa osaamme? No omavanhurskaus. Miten mukavalta tuntuu onnistua jossakin asiassa ja vielä mukavammalta kun joku muukin sen huomaa ja ennenkaikkea, että Jumala huomaa. Menet ja autat mummeroisen kadun ylitte ja vilkuilet ympärillesi ja taivaalle päin, että huomataankohan auttamisintoilusi. Tai meinaako tulla autuuttavaksi asiaksi kaikki ne asiat, joita meitä puheissa ja Päikkärin kirjoituksissa rakkaissa armoneuvoissa kehoitetaan tekemään?
Tätä polkua kun kuljen, jätän tuon ja tuon tekemättä ja teen vastaavasti tuon ja tuon, ja perille pääsen. Ei ei ja vielä kerran ei: Kristus on ainut syy autuuteemme!
Sanot myöskin, ettemme saisi tehdä sellaista, joka miellyttää meidän vanhaa osaamme tai maailmaa. Noh, ootkos kammannu hiuksesi aamusella, laittanu nättejä vaatteita päällesi, syöny herkkuja tai yrittänyt olla eduksesi esim. työpaikkahaastattelussa? Voi Sinnuu!
En mielestäni puhu ristiriitaisesti. Sinä tulkitset, miten haluat kirjoittamaani.
Usko ei vaada tekoja, mutta Jumala vaatii kuuliaisuutta hänen sanalleen, jonka hän on ilmoittanut Raamatussa! Olet oikeassa, että pelastumme yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Mutta mitä on ne Raamatussa mainitut hengen hedelmät...? Uskosta seuraa väistämättä tekoja. Ja vaikka olemmekin armosta uskomassa, on asioita, jotka ovat syntiä ja synti on joka erottaa ihmisen Jumalasta.
Minä en voi omalla uskollani kuitenkaan kerskata. Se on heikko ja vaelluksella auttaa vain evankeliumi... Niin ja oli muuten aika rohkeaa sinulta tuomita minua omavanhurskaaksi...
Monia hyviä ja huomionarvoisia näkökulmia tuli esille.
Lainaan tähän viestiäsi:
Jossain kohdin kirjoitit, ettei jotain ehkä ole tarkoitettu ison perheen äidiksi - epäiletkö, että Jumala ei ole tarkoittanut, mutta tekeekin virheen ja antaa lapsia enemmän kuin oli aikonut. Huh huh, mikä ajatus. Ihminen ei voi valita kaikkea itse, jos haluaa pysyä Jumalan yhteydessä. Se, jos mikä on, uskon peruskysymys.
Minä uskon Jumalasta niin paljon hyvää, että hän ei ole ketään tarkoittanut nääntymään lapsikatraan keskelle. Siksi koen että ehkäisemättömyysoppi ei ole Jumalasta. Jos silloin kun halutaan pitää joku perheen äiti ja isä edes suhteellisen täysjärkisenä ja turvata jo olemassa olevien lasten elämä, puhutaan perhesuunnittelusta niin silloin voi sitten käyttää vaikka sitä nimitystä. MYÖS JO OLEMASSA OLEVIA LAPSIA ON SYYTÄ AJATELLA. Asia, jota en ymmärrä on se, että puhutaan että kaikkien lasten pitää saada syntyä mutta heidän syntymänsä jälkeen elämällä ei olekaan paljon arvoa. Puhun niistä tapauksista joissa lapsia syntyy ennestään aivan ylikuormittuneisiin perheisiin jossa riittävä vanhemmuus ei tule toteutumaan.
Mikä on näiden lasten tulevaisuus? Esimerkkejä olen ja olemme nähneet aivan liikaa. Sillä onko ihmisestä suuren perheen vanhemmaksi ei ole mitään tekemistä hänen uskonelämänsä kanssa.
Sanoit että uskon ei kuulu olla helppoa. Minä en usko, että se kruunu yhtään kirkkaampi on vaikka hampaat irvessä taivaspaikkaa olisi synnyttämällä yrittänyt ansaita. Anteeksi suorasanaisuuteni mutta näin ajattelen. Lienenkö sitten liikaa järjellä näitä asioita ajattelemassa, en tiedä. Ja se minun on pakko sanoa. että perheettömänä et oikeasti voi tietää näistä asioista oikeastaan juuri mitään. Siitä mitä on suuren perheen huoltajuus henkilökohtaisesti ei sivusta seurattuna. Mitä on sillä joka elää sitä elämää 24/7.
Vähän niinkuin kärjistettynä se joku lausahdus että ennenkuin minulla oli lapsia minulla oli kymmenen periaatetta lastenkasvatuksesta, nyt minullla on 10 lasta mutta ei yhtään periaatetta.
En voi hyväksyä sitä ajatusta, että ihmisellä, jolla ei ole lapsia, ei voi tietää siitä mitään. Olen minä sitä touhua aika läheltä seurannut - en ole ihan ainut lapsi itsekään. Sitä paitsi yksinäisyys (enkä tarkoita tällä naimattomuutta) on itselleni aika iso risti, joten vähättäly loukkaa aika paljon.
Mielestäni - anteeksi suorasanaisuuteni - sinä olet juuttunut tämän synnytysasian ympärille ja se lienee sinulle ongelma. Minä puolestani uskon Jumalasta niin paljon hyvää, ettei hän anna kenellekään enempää kuin jaksaa kantaa... Ihan oikeasti. Ei se välttämättä siltä aina tunnu - yksinäisestäkään. Niin on voimat, niin kuin on päivätkin.
Suhtauduit aika vähättelevästi siihen, mitä sanoin uskomisen vaikeudesta. "Minä en usko, että se kruunu yhtään kirkkaampi on vaikka hampaat irvessä taivaspaikkaa olisi synnyttämällä yrittänyt ansaita." Itku pääsi kun tuon luin... Noinko tosiaan tulkitsit sanomaani?
Järkiperusteet sinulla on kohdillaan ja järjellä niihin on helppo yhtyä. Mutta uskon valossa käsityksesi eivät vain avaudu minulle enkä voi pitää niitä kovin raittiina, vaikka kauniita ovatkin. Olen kai vähän yksinkertainen, vaikka yliopistokoulutuksen saanut olenkin.Valitettavasti emme ole ihan samalla aaltopituudella :) Sääli sinänsä, jos kuitenkin samassa joukossa olemme vaeltamassa. "Olkaa yksimieliset opissa, elämässä ja kärsimisessä..." jotenkin noin se menee. Sinä ajattelet olevasi oikeassa, minä uskon olevani (vaikka myönnän monessa kohdassa erhtyväinen olevani).
Rukouksen mielellä.
Onko Pyhä Henki antanut väärää viestiä 60 vuotta?
lapsen lailla,näin minäkin ajattelin joskus ennen kuin elämä opetti minua.Minäkin halusin uskoa lapsiasiassa ehdotomasti,uskon vuoksi ja siunauksen vuoksi.Lapsia syntyi paljon,vuoden välein,väsyin,sinnitelin ja uskoin.Vuosi vuodelta kuljin kohti suurta katastrofia.Meidän elämässä tapahtui niin paljon,taloudellisia huolia,rankkoja raskauksia.Väsyimme molemmat mutta halusin vain epätoivoisesti tehdä "oikein" silläkin uhalla vaikka puoliso rinnalla uupui,stressin myötävaikutuksena sairastui vakavasti.Pienet lapsensilmät katsoivat liian usein hätääntyneenä huutavaa ja itkevää äitiä jolla ei ollut tarjota syliä eikä hellyyttä kunhan sai kaikille ruoan eteen ja puhtaat vaipat oli tyydyttävä tähän.Tämä oli minulle vakava pysähdyksen paikka,voisinko ja haluaisinko uhrata uskoni eteen lasteni ja perheeni terveyden.Olisiko oikein jatkaa ja vaatiiko Jumala tätä.Päädyin ehkäisyyn suojellakseni pienteni,itseni ja mieheni elämää,toisin en olisi voinut omatuntoni vuoksi tehdä vain suojella elämää en jatkaa tuhon tiellä.Elämänne on edelleen valtavaa sinnittelyä,eloonjäämistaistelua,pienin askelin menemme eteenpäin.Vaikka olen vielä erittäin väsynyt,masentunut yritän pinnistellen jaksaa antaa lapsille hellyyttä,turvaa ja syliä niin kauan he joutuivat elämään niin vähällä.Mitä nämä raskaat vuodet ovat minulle opettaneet,inhimillisyyttä ja myötätuntoa joka niin monesti ihmeellistä kyllä näyttää uskovaisten keskeltä puuttuvan,usein mietin miksi meidän on niin vaikea asettua raskautettujen asemaan,miten ja kenen uskoa kirkastaa tämä lakihenkisyys ja inhimillisyyden puute tässä perhekysymyksessä
Synnytysasia ei ole ongelma minulle, mutta uskoisin että aika monelle vanhoillislestadiolaiselle naiselle on. Tuntuu pahalta, että monet odottavat vaihdevuosia, että elämästä voi nauttia niinkuin siitä raamatunkin mukaan saisi nauttia.
Jos Jumala ei anna kenellekään enempää kuin jaksaa kantaa, miksi niin monesta uskovaisesta perheestä on lapsia jouduttu huostaanottamaan kun vanhempien voimat ovat loppuneet?
Tuo lause on todella kaunis, mutta entä kun niitä vomia ei vain kertakaikkiaan ole? Kuka silloin tulee avuksi? Ulkopuolinen apu ei voi olla jatkuva ratkaisu, jotenkin muuten asiast tulee kyetä hoitamaan.
Olen pahoillani taitamattomista sanoistani, tähän kellon aikaan tahtoo sanojen asettelu olla jo aika suoraviivaista, kun ajatukset jo melkein unenpuolella. Siksi on parempi nyt lopetella hyvän sään aikana...:)
Siis mitä tuolla tarkoitat? Ei avaudu ainakaan tähän kellon aikaan.
on hyvä välillä tutkia henget. Pyhä Henki varmasti puhuu oikein, mutta astia, johon Pyhä Henki on puhunut, voi muuttaa sitä alkuperäistä sanomaa ja silloin sanomme, että siinä sanomassa on astian makua.
Itkien luin kirjoituksesi ja harmittelen sitä, että olet joutunut ottamaan ratkaisun omiin käsiisi. Itken myös siksi, että koen itseäni kaikkea muuta kuin lakihenkiseksi ja uskon, että armo on meillä opettajana.
Minä en ymmärrä, miksi Jumala antaa lapsia, vaikka tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja monesti rukoilenkin uskovaisten perheiden puolesta, ettei kenenkään tarvitsisi lähteä näitä asioita itse ratkomaan. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta Raamattu ei anna lupaa siihen...
Yksi asia, mikä olisi tärkeä muistaa, ettei pakota itseään myöskään seksuaaliseen kanssakäymiseen, jos ei ole siihen itse kykeneväinen henkisesti.
Voimia sinulle ja perheellesi!
Muista, että ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten.
viikoksi hoitamaan sukulaisesi / ystäväsi / lähipiirisi lapsia jotta antaisit vanhemmille mahdollisuuden aidosti kahdenkeskiseen aikaan ja arjesta levähtämiseen - ja sitten palaisit tänne kirjoittamaan uskonajatuksiasi muille? Lepääminen Jumalan turvassa on kaunis ajatus joten koita löytää siihen mahdollisuus myös tuon viikon aikana!
Onhan kyllä aika järjetöntä ajattelua. Et tiedä perheen sitoutuvuudesta mitään, lapsettomana katsoen vain vierestä isoja perheitä. Heräilepä monta kertaa yössä syöttämään vauvaa ja ota vastaan siinä sivussa korvatulehduskierteet, oksennustaudit, isompien murkkuikä jne. Perheessä jossa on aina alle yksivuotias lapsi ja monta lähes yhtä pientä, ei äiti saa välttämättä nukkua vuosikausiin yhtään yötä heräilemättä. Se altistaa pitkäaikaiselle stressille. Ei varmasti ole montaa äitiä, jotka väsymättä jaksavat moista rumbaa. Aivan turha toitottaa tuota niin on päiväs kuin on voimas. Se on selvästi vaan väsyneitten äitien syyllistämistä, juuri niiden joilla ei voimat riitä. Jumalanlapsen luulisi sen verran kunnioittavan elämää, että tajuaisi milloin lapsia on omille voimille ihan tarpeeksi. Moni varmasti alitajunnassaan tajuaakin, mutta silti noudattaa ehkäisykieltoa yhteisön paineen takia. Pyhllä Hnegellä ei ole mitään tekemistä ehkäiskiellon kanssa. Se on lähtenyt ihmisistä, miehistä.
sua omavanhurskaaksi, se ei ollut ainaskaan tarkoitukseni, vaan omavanhurskaus on meissä kaikissa perisynnin vaikutuksen takia. Sitä on vaan monesti paljon vaikeampi havaita ittessä kuin muut synnin vaikutukset. Kukapa ei haluaisi olla mallikristitty ja olla sitä vieläpä Jumalan kasvojen edessä?
Niin. puhutaanpas nyt niistä uskon hedelmistä. Raamattu kertoo, että ne ovat Ilo, rakkaus, rauha, hyvyys, kärsivällisyys jne. Päivämiehessä on sanottu, että meikkaamattomuus ja hiusten värjäämättömyys mm. ovat niitä. Kumpi on oikeassa? Uskosta seuraa tekoja ja ne ovat tiivistettyinä ja Raamatun mukaan rakkauden kaksoiskäskyssä. Eli ihmisten kohdalla ne liittyvät lähimmäisenrakkauteen. Ei esim. ulkonäköseikkoihin, ne ovat ihmisoppia.
Jumala on ilmoittanut tahtonsa laissaan ja krsitityllä on siihen halu, mutta koskaan hän ei voi toimia lain vaatimalla tavalla, koska laki ottaa kiinni jo ajatuksesta. Ja näin ollen usko siihen, että Kristus on täyttänyt lain puolestamme, syntynyt, kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut tähtemme, pelastaa meidät. Eli me "täytämme" lain uskolla Kristukseen. Vain usko kelpaa Jumalalle.
Ihmisellä, niin siunulla kuin minullakin, on taipumus siihen, että haluaisimme tehdä jotain uskomme eteen. On vaikea oikeasti uskoa, että "vain uskosta". Siinäpä läksyä meille molemmille, enempi varmaan miulle.
Tuo lapsiasia on miulle vaikea. Oon itte hirmusen lapsirakas ja oon kokenut jokaisen lapsemme Jumalan suurena lahjana ja äärimmäisen ihmeellisenä ja ainutlaatuisena persoonana. Mutta jos puhutaan nyt tuosta asiasta vl-näkövinkkelistä. Itte perustelit lapsiasiaa Raamatulla, ainaskin vetosit sihen, muttet tainnu laittaa paikkaa tyrkylle. Nomutta. Vl-liikkeessä on tehty PÄÄTÖS, ettei ehkäisy ole sallittua missään olosuhteissa eikä milloinkaan ja jos äiti taikka lapsi kuolee, niin heille käy hyvin kun hehän pääsevät taivaaseen. Ja ehkäisy siis tuomittiin tuossa kannanotossa tyystin synniksi. Noh, sitten jonkun ajan päästä synnille annettiin lupa joissakin tilanteissa. Sellaisissa, jolloin äidin henki on mahdollisesti vaarassa. Huomaatko, nämä ovat IHMISPÄÄTÖKSIÄ, ei Raamatusta.
tilanteeseen vl-ihmisiä saatanallinen SRK valheoppeineen ajaa.
Voimia!
Monesti olen ollutkin :)
Viikossa ei ehdi oikeasti tietää asiasta mitään. Onhan tilanne aikaan sidottu on tiedossa kellonaika milloin tämä päättyy, ne päivät menevät vaikka päälläään. Vanhemmilla tuollaista tietoa ei ole, on vain jaksettava ja venyttävä.
"Yksi asia, mikä olisi tärkeä muistaa, ettei pakota itseään myöskään seksuaaliseen kanssakäymiseen, jos ei ole siihen itse kykeneväinen henkisesti".
Tuosta lauseestasi tuli mieleen, että mielestäni se, jos väsyneillä vanhemmilla selibaatti on ainoa ehkäisykeino, niinkuin usein annetaan ymmärtää, on todella julmaa vanhempia kohtaan. Heiltä viedään se asia, josta myös saisi voimia arkeen. Jos Jumala on ihmiselle puolison antanut, kuten sanotaan, ei ole luonnollinen olotila jos he pakon edessä joutuvat olemaan erilllään toisistaan.
Siitä voi syntyä vain lisää tuskaa, vaikka kumpikin tietävät asian miksi näin on. Selibaatti avioliitossa ei ole luonnollista ja normaalia, mikäli siihen joudutaan usein ja pitkään. Ja varsinkin jos siihen joudutaan ilman omaa tahtoa.
ja sen alamaiset vl-saarnamiehet tarjoavat selibaattia. Tämä on täysin luonnotonta. Mutta niin on luonnotonta koko vl-herätysliike valheoppeineen, julmuuksineen ja kaikkine älyttömyyksineen.
tutkia Raamattua vähän muualtakin kuin lauseesta "niin on voimas kuin on päiväs". Mitähän olisi Elämän Herra sanonut äidille joka orjallisesti on noudattanut ehkäisemättömyyttä ja ajanut oman Luojalta saamansa henkisen terveyden rappiolle? Minä tunnen huonosti Raamattua, mutta esimerkkiä voisi ottaa vaikka lepopäivän pyhittämisestä. Raamatussa kehoitetaan pyhittämään lepopäivä, mutta silti nostamaan pudonnut härkä kaivosta vaikka olisi sapatti. Yleensäkkin minulla on sellainen kuva Jeesuksen opetuksesta, että hän ei tykännyt hengellisen lain orjallisesta noudattamisesta.
Lapsen lailla nimimerkiltä haluaisin kysyä seuraavaa. Kerroit, että läheisissäsi on uskovaisia äitejä joilta on synnyttäminen estetty terveydellisistä syistä. Miksi se on lopetettu? Mikä on sellainen terveydellinen syy jota Jumala ei voi parantaa ennen seuraavaa raskautta?
Miksi ei ole luotettu siihen että niin on päiväs kuin on voimas?
Miksi fyysisen terveyden vaaliminen on sairauden hoitoa johon voidaan puuttua ehkäisyllä, mutta henkisen terveyden hoito ei?
Missä vaiheessa henkisen terveyden tila on sellainen, että tarvitaan raskauden ehkäisyä?
Raamattua tulkitsemalla saatujen elämäntapanormien laatiminen johtaa tälläiseen jakomieliseen tilanteeseen. Toisen lajin sairauden hoidoksi poikkeaminen hyväksytään ja toisen ei. Sanon tarkoituksella edellisessä lauseessa, että Raamattua tulkitsemalla. Raamatussa ei nimittäin sanota että avioparin pitää otta mahdollisimman paljon lapsia vastaan, vaikka oma terveys olisi uhattuna. Jos asia olisi niin tärkeä autuuden ehto kuin sen meidän kristillisyydessä on, niin se varmasti sanoittaisiin suoraan.
Sanotaanhan Jumalan laissa (kymmenen käskyä) yksiselitteisesti, että "Älä tapa!" se on sanottu niin suoraan kuin voidaan ja silti siihen on kristillisyydessämme keksitty reunaehtoja. Tappaa saa kun se tapahtuu valtioiden välisissä sodissa. Jumalalle on varmasti yhtä tärkeitä vihollislinjojen kummallakin puolella olevat ihmiset, eikä Raamatussa ole sanottu asiaan reunaehtoja, ne on tulkintaa.
Henkisen terveyden hoidon yhtenä ratkaisevana tekijänä on elämän saattaminen normaaliin tasapainoiseen asemaan ja sellaisten asioiden tekeminen mitkä tuo hyvää oloa. Sanoit tuossa ylempänä olevassa viestissä, "Yksi asia, mikä olisi tärkeä muistaa, ettei pakota itseään myöskään seksuaaliseen kanssakäymiseen, jos ei ole siihen itse kykeneväinen henkisesti." Avioparin seksuaalinen kanssakäyminen on yksi avioliiton voimavara joka tuo hyvää olo ja helpotusta henkiseen sairauteen, silloin kun siihen ei liity sivupelkoja. (raskaus jos sitä ei jaksa). Voisin verrata sinkkuihmiseen sitä niin, että jos pidät suunnattomasti jostakin suklaasta ja ole henkisesti väsynyt, niin ota parasta suklaata mitä tiedät ja pidä rasia aina avoimena keittiössä, yöpöydällä, olohuoneessa, autossa. Päiviä, viikkoja, kuukausia... Katsoa saat mutta koskea et. Arveletko tämän tuovan helpotusta ehkiseen väsymiseesi?
Kuten tuossa ylempänä olevassa kirjoituksessa on sanottu, niin elämme vahvojen valtakunnassa jossa heikot ja kestämättömät jätetään tylysti sivuun. Oliko tämä Elämän Herran tahto?
Äiti myöskin: Usko onkin järjetön asia. :) Olen eri mieltä kanssasi siitä, ettei pyhällä hengellä ole tekemistä ehkäisyasian kanssa. Kyllä sillä on. Enkä edelleenkään lopeta "toitottamasta" sitä, että niin on voimas kuin on päiväs. Lukekaa Jeesuksen opetuksia evankeliumeista, mitä siellä sanotaan luottamuksesta Jumalaan tai ristin kantamisesta. Valitettavasti helppoa tietä ei ole.
Nukuin yöllä huonosti ja käytin aikani raamattua lukien. Sain taas paljon uskonvahvistusta ja ymmärsin, mikä näissä keskusteluissa puuttuu: nöyryys. Näissä keskusteluissa puuttuu Jumalan ääni. En usko käyväni näitä keskusteluja uskonystävien kanssa. Onneksi minulla on paljon samanmielisiä uskonystäviä, joiden kanssa kannamme toinen toistemme kuormia.
Ymmärrän kaikki pointtinne järjellä! En yhtään epäile, etteikö asia olisi niinkuin te sanotte. Mutta vain uskolla voittaa ja siinä on laitettava itsensä pienen paikalle. En minäkään ymmärrä kaikkea, mitä Jumala eteemme laittaa ja niinkuin aiemmin jo sanoin, miksi joillekin annetaan niin paljon lapsia... Minua on omissa elämänvaiheissani - oman ja läheisin vakavan sairauden aikana - pysäytetty niin paljon, etten voi muuta ajatella kuin: tutkimattomat ovat Herran tiet.
Sanoin aikaisemmin ehkä liian kärkkäästi joistakin asioista ja pitää sanoa, että tottakai äidin ja jo syntyneiden lasten elämä on arvokasta! Jokainen saa rukoilla, ettei lapsia edes tulisi paljon. Jumala on luvannut kuulla rukoukset ja hänellä on varaa olla antamatta lapsia ilman, että siihen asiaan tarvitsee itse puuttua. Lapset ovat Herran lahja! Siinä itsessään on tarpeeksi Jumalan ilmoitusta.
Siunattua kevättä kaikille. Jätän tämän keskustelun nyt Herran haltuun ja rukoilen meille kaikille uskon avaamaa ymmärrystä.
Ensinnäkin en tunne yhtään vahvaa uskovaista! Kantakaa toinen toistenne kuormia. En voi yhtyä ajatukseen, että elämme vahvojen valtakunnassa. Sitten olemme kyllä eri porukkaa...
Toinen: anteeksi kärkkäyteni ja huonot muotoilut joissain asioissa. Tottakai henkiset sairaudet täytyy fyysisten ohella hoitaa! Lähtökohtana on kuitenkin elämän kunnioittaminen. Jossain sanoin ja olen aina sanonut - olkoonkin miten ristiriitaista tai muuten kummallista tahansa - ehkäisy (missä muodossa se sitten tehdäänkään) sairauden hoitona on ok, muuten ei. Sanokaa, mitä haluatte. Tähän on tyytyminen, niinkuin minunkin omaan osaani. :)
Mielestäni ei ole oikein vaatia nöyryyttä tilanteessa, jota ei itse joudu elämään ja joka on eläjälleen itselleen sietämätön. Myös jo olemassa olevien lasten kannalta tuntuu lähes surulliselta, että sanotaan että nöyryyttäkää itsenne Jumalan tahtoon kyllä se yhteiskunta lapsistanne huolta pitää. Jos vanhemmilla olisi halu tahto itse hoitaa ja kantaa vastuu lapsistaan, mutta kuorma käy ylivoimaiseksi, miksi heidän vain pitäisi nöyrtyä ja sitten musertua vielä suuremman taakan alle?
Ihmettelit jossain olemme tosiaan samaa "laumaa". Jos sinun Jumalasi on noin julma, niin en usko että olemme samaan Jumalaan uskomassa.
Sanon vaan, että lue nyt ihmeessä tarkemmin Raamattusi. Siellä ei nimittäin kielletä ehkäisyä eikä vaadita jäämään lain (eli sääntöjen) vaan armon alle. Ehkäisynkieltosääntö on keksitty ihmisten päässä, siihen ei ole Herrallamme osaa eikä arpaa. Ihan kuin korvakorusynti ja muut muista Jeeusta seuraavista uskovaisista erottavat asiat. Halutaan pitää rajat muille ja luoda kummallisia sääntöjä, jotta saadaan se oma valtakunta kirkastettua. Jeesus onkin varmaan jo lähteny tuosta porukasta. Pedofilia rehottaa, mutta naiset vain valvovat toisiaan ehkäsiyasiassa.
Ei minun Jumalani ole julma, sillä hän antaa minulle runsain määrin anteeksi minun pahat tekoni. :) Sinä et järjen sokeudeltasi huomaa, miten vähän jätät lopulta Jumalalle tilaa...
Ymmärrän edelleen varsin hyvin sinun pointtisi, koska olen ajatteleva ja aivoilla varustettu ihminen. Ymmärrän, jos tämä keskustelu irrotettaisiin toiselle palstalle. Mutta järki onkin aina sotinut uskoa vastaan. Olen sanonut moneen kertaan, etten ymmärrä ihmisten kärsimyksiä - eikä tämä perheasia ole ainoa. Minun ei auta kuin uskoa, että Jumala on viisas ja hän tietää, mikä on parhaaksi. Kun siihen ei usko riitä, niin sitten se ei riitä. Enempää en voi sanoa.
Jossain kohdin sanoit, ettei se kruunu kärsimällä kirkastu... vakavaa puhetta sinänsä.
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee omaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." (Matt. 10:34-39)
"Tulkaa luokseni te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)
"lapsen lailla": oletko oikeasti ollut yksin vastuussa lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan - vaiko viikon verran apukäsinä? Siinä on etenkin alle kouluikäisten lasten suhteen niin iso ero, että haluan tarkentaa tämän.
Minä ainakin olen rauhanyhdistyksen piirissä toimiva henkilö, joten varmaan olemme samaa porukkaa. Mutta joukossamme on paljon sinunlaisia ihmisiä jotka ei näe sitä miten yhteisö kohtelee niitä jotka ajautuvat sairauden erityisesti henkisen sairauden takia sivuraiteille. Selvää on se, että julkisessa puheessa kyllä olemme heikkojen puolella, mutta päivittäinen kanssakäyminen on toinen juttu.
Kerronpa yhden esimerkin: Nuori perhe 2-3 lasta on muuttanut uudelle paikkakunnalle ja rakentanut uuden komean talon. Uskonystaviä käy oven täydeltä kylässä kuukausikaupalla. Menee muutama vuosi ja muutaman uuden perheenjäsenen takia tämän nuoren perheen äiti uupuu totaalisesti. Avioliittokin näyttää vähän riitaiselta ja lapset ovat seuroissakin likaisissa vaatteissa. Tässä tilanteessa perhe ei saa uskovaisten yhteisöstä lapsille hoitajaa edes rahalla. Puhumattakaan että joku tulisi vapaehtoisesti auttamaan. Missä on ne uuden talon töllistelijät?
Minäkin tiedän näitä tapauksia useampia.
Ja vastaavia esimerkkejä voisi kertoa vaikka kuinka paljon.
Viimeisessäkin päivämiehessä oli juttu perheenisästä joka kasvatti 18 lasta, oli puhuja, teki menestyvää uraa työelämässä ...
Missä on se juttu jossa kerrotaan äidistä joka on lähtenyt samoista lähdökohdista kuin tuo yllä mainittu isä, mutta uupunut perheensä alle, tullut avioero ja lapset on hoidokodissa... Ja siihen seurakunnan neuvot miten voisimme tälläisiä tilanteita ehkäistä ja kärsiviä auttaa.
Vielä tuosta ehkäisystä. Milloin olet kuullut seurakunnasta neuvoa, että henkiset sairaudet täytyy hoitaa vaikka lasten vastaanottamista rajoittamalla? Siihen on aina tuo neuvo, pidättäydy avioelämästä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siinä, että lähtökohtana täytyy olla elämän kunnioittaminen. Jopa niin, että se olisi hyvää elämää. Käsketäänhän sitä pitämään kohtuullisesti itsestämme. Ja itsestä pitämiseen liittyy terveyden hoito ei vaan sairauden hoito.
on tyypillinen alistunut vl-läinen, joka ei osaa perustella väitettään Raamatuulla.
Hän toistaa noita samoja ulkoa-opittuja fraaseja, jotka hän kuvittelee löytyvän Raamatusta.
Toisiin aivopesu tehoaa paremmin kuin toisiin.
Missähän kohtaa Raamatussa sanotaan, että sairauden hoitona saa ehkäistä-muutoin ei???????
Totta. Itselleni on ollut suuri pettymys oivaltaa, että puhujaveljet ovat käyttäneet raamattua epäasiallisella tavalla. he selittävät lapsiasiaa perustelleen käsityksiään täysin asiaan kuulumattomilla irrallisilla Raamatun lauseilla.
Tässä on mielenkiintoinen sivusto josta löytyy monelle tuttuja selitysyrityksiä:
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy
"Elämme vahvojen valtakunnassa jossa heikot ja kestämättömät jätetään tylysti sivuun."
Ei voi enää paremmin osua asian ytimeen. Heikot sysitään sivuun ja pojetaan kun karjulat porskuttaa.
Voin kertoa tositarinan! Perhe oli lestadiolainen - lapsia syntyi 12 parinkymmen vuoden aikana. Äiti oli puutteesta huolimatta hyvin terve (eli sitten liki yhdeksänkymppiseksi). Hän sanoi aina ottaneensa lapset suopeasti vastaan - ei oikeastaan halunnut lapsia, mutta huomattuaan olevansa raskaana hän ei sitä vastaan kapinoinut.
Tästä asiasta vanhemmat lapset olivat toista mieltä - he näkivät masentuneen äidin ja syyttivät isää äidin toistuvista raskauksista. Myös äiti itse sanoi isän olevan "syypää" lasten syntymään, koska hänellä ei ilmeisesti ollut mitään vetoa sukupuolielämään. Ja miten olisikaan ollut semmoisessa köyhyydessä ja ahtaudessa, missä he joutuivat elämään!
Kahdestoista lapsi syntyi äidin ollessa liki 44-vuotias. Lasten ikäero oli ollut noin kaksi vuotta, mutta kaksi viimeistä syntyi vähän yli vuoden ikäerolla. Sen jälkeen äiti turvautui selibaattiin. Tiedän, että sitä ovat jotkut käyttäneet onnistuneesti - ovat tyytyneet siihen yhteisymmärryksessä. Tässä tapauksessa äiti kuitenkin totesi, että nyt riitti! Ja siihen loppui sen avioliiton yhteiselämä. Avioliito oli tuolloin kestänyt kaksikymmentä vuotta. Vielä yli nelisenkymmentä siitä oli jäljellä...
Olen tuon perheen nuorin lapsi. Äiti otti minut viereensä nukkumaan. Isä nukkui jonkun toisen lapsen kanssa. Ei, en aio nyt kertoa mitään insestitapausta - sellaisesta ei ole kysymys. On vaan kysymys yhä kylmenevästä avioliitosta, jossa molemmat kärsivät. Äiti linnoittautui lasten taakse ja isä oli raivona. Molemmat olivat väsyneitä. Lapset olivat onnettomia - ehkä he olivat onnellisiakin, kuka tietää? Ei tuo perhe ollut kuitenkaan mikään onnen ja rauhan tyyssija, ei vaikka syntejä anteeksi saarnattiin ja seuroissa istuttiin.
Ongelmia alkoi sitten tulla. On ollut onneakin tietenkin, jonkunlaista sellaista...Mielenterveys rakoili usealla lapsella, oli alkoholismia, tuli lapsen itsemurha - tuli toisen lapsen myös. Tuli muutamalle pakkohoitojakso sairaalassa...
Kuka oli se syntinen tässä tapauksessa? Äiti, joka ei enää halunnut lapsia? Isä, joka ei tyytynyt selibaattiin sävyisänä? Kaikki lapset oli selibaattiin asti otettu vastaan. Miksi niin paljon murhetta tuli vanhempien osaksi? En koskaan ymmärtänyt sitä, että minulle niin perin juurin rakas äiti sai kärsiä niin paljon. Hän oli lapsena ollut kuuliainen äidilleen (äitiä ei saanut edes katsoa vihaisesti) ja sitten hän oli kuuliainen miehelleen. Ja tuommoinen oli tulos - kauhean yksinäinen elämä, joka oli täynnä pelkkiä vastoinkäymisiä! Eikä "kuuliaisuuselämästä" voinut löytää mitään synnin juuria - siten, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Minun uskoni horjui sitä katsellessani ja äidin huutoa kuunnellessani, kun ensimmäinen itsemurhan tehnyt löydettiin. Ei tämä VOI olla totta!
Olen nyt jo itse vanha. En voi kuitenkaan käsittää, miten puolisot voivat elää selibaatissa vuosikymmeniä! Siis aivan terveet ihmiset? Ja mikä on seuraus tunnekylmästä kodista, jossa kaikki raamit ovat kunnossa, mutta sisus aivan tyhjä? Sitä olen saanut katsella ja kuunnella ja myös tuntea itse.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Jumala ei todellakaan tee virheitä. ME IHMISET TEEMME NIITÄ. Me vain teemme niitä tavalla tai toisella!
Minun täytyy nyt yhtyä muutamiin tämän ketjun kirjoittajiin, jotka totesivat, että heidän mielipiteensä näistä synnyttämisasioista muuttui avioliiton solmimisen jälkeen. Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Ja joskus on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja.
Ja joskus voi huomata, että ei ole muuta sanottavaa kuin "Herra armahda!"
Kyynel tuli väkisellä silmiin kokemuksistasi lukiessani. Niin vähäeleiseisesti, kuin todeten, mutta silti niin hienosti toit esille monia kipeitä asioita elämästäsi. Minä olen myös sitä mieltä, että selibaatti ei ole avioliitossa elävien ihmisten pysyvä ratkaisu. Se aiheuttaa pitempään jatkuessaan vääjäämättä kylmyyttä ja katkeruutta puolisoiden välillle. Onhan fyysinen avioelämä kuitenkin tärkeä osa avioliittoa, parhaimmillaan voimia antava tekijä.
Jeesuksen puheista käy ilmi, että ihmisen laatu on tärkeämpi kuin määrä, joten syntyvyyden säännöstely ei voi olla synti.
Alla olevasta Raamatun kohdasta käy selvästi ilmi, millainen asema naisella tulisi olla ihmisyhteisössä:
Luuk. 10:38-42
"Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: 'Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.' Mutta Herra vastasi: 'Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.'"
Miten yllä olevaa voisi tulkita muuten, kuin että opiskelu (naisen tai miehen) on ensiarvoisen tärkeää ja että naista ei selvästikään ole tarkoitettu pelkäksi palvelijaksi?
Kyllä mies on naisen pää ja hallitusmies eikä siinä ole kahta sanaa! Lopettakaa jo jonninjoutava tasa-arvo jankutus ja lietsonta.
Ja nainen on sitten se joka kääntää sen pään, tavallisesti se menee niin. :-D
"Minna" oli kolmannella luokalla kun joutui ensi kerran raiskaajan käsiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9043146
En löytänyt hesarin uutisista mainitsemaasi juttua. Oletko tosissasi, että se sieltä löytyy vai oliko se mielikuvitusta?
Ei ole nettilehdessä vaan digilehdessä ja painetussa.
Nostanpa tätä keskustelua, mitä terveisiä puhujien kokouksesta mahdollisesti kuulemme asiaan liittyen...?
nostosta. Luin koko ketjun. Jospa saataisiin tähän vastausta puhujienkokouksesta. Jotain on sentään jo tapahtunutkin. Olihan srk:n koti-työryhmässä muutama nainen. Opistojen johtokunnissa on pari naista. Hitaasti hyvä tulee...
Joo, mutta tuntuu, että vähän liian hitaasti. Muutosta ei juuri havaitse. Yksi suuri muutoksenkohde olisi se, että epäkohdista puhuminen ei olisi vikomista, varsinkin jos kysymys on käytännönasioista....Jostain syystä se yksimielisyyden näyttäminen toteen on niin tärkeää, että se tapahtuu joskus totuuden kustannuksellakin...
Niin...On kuiteskin ollut rohkaisevia avauksia mm. Päikkärissä, avoimesta keskustelusta jne.
Niin, kyllähän Päivämies on mennyt parempaan suuntaan viime aikoina, mutta elämänmakuisuutta siitä saa vielä suurennuslasilla hakea.
Yleisönosasto tekisi hyvää lehdelle.
Yleisöosastoajatus on sula mahdottomuus, koska kaikki kirjoitukset menevät sellaisen seulan kautta, että ne tuskin menisivät sellaisenaan läpi. Eli niillä ei siis muuteltuna olisi arvoa.
parikin kertaa on tästä tehty ehdostus konttorille. Ei ole vielä katsottu hyväksi.
Nostan tätä ketjua, koska tämä on mielestäni yksi ydinkysymyksistä, miten vanhoillislestadiolaisuus tulee hajoamaan kuin korttitalo lähivuosina. Uskon suojelemiseksi näperrellyt elämäntapasäännökset eivät kestä todellisuutta.
Ihmettelen suuresti jos srk-"kalliolle" kyhätty ihmisoppien korttitalo pysyy näissä tuulissa pystyssä. Kaikenkaikkiaan pikaisesti läpi kahlattuna hyvä viestiketju, jossa näkyy asetelma korttitaloa epätoivoisesti puolustavat vs. ajattelemaan ryhtyneet. Muutamia ajatuksia heräsi ketjusta...esim. tuohon lapsien vastaanottamiseen liittyen, muistan kyllä lukuisia kertoja yhteisössä vielä ollessani kuulleeni, että perhesuunnittelu on kaikissa muodoissaan syntiä. Avioelämästä kieltäytyminen, ns. varmojen päivien laskeminen, varsinaisesta ehkäisystä puhumattakaan. Äitien ja perheiden uupuminen sekä pahoinvointi on niin vakava asia, että mielestäni hokema "Jumala ei anna kenellekään enempää kuormaa kuin ihminen jaksaa kantaa", on äärimmäisen julmaa kuultavaa. Masennus ja loppuunpalaminen on todella vakava asia, kuka ei ole sitä itse kokenut ei välttämättä ymmärrä kuinka helvetillistä se on kun ihminen on oikeasti loppu...ja siihen ei aina tarvitse edes perhettä, että ihminen voi joutua tähän tilaan. Eikä se todella tarkoita ainakaan kaikkien kohdalla heikkoutta, että näin on käynyt. Useimmiten niin käy tunnolliselle ihmiselle, joka ei osaa sanoa "ei". Yhteisön paine tuossa lapsiasiassa on niin valltava, että heikoimmilla uskoisin olevan oman taivaspaikkansa uhalla tuohon "pakkosynnyttämiseen" joutuneet naiset, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa yhteisön opetusta...Todella säälin niitä naisia ja perheitä, jotka loppuunpalamisen rajoilla tai masentuneena kipuilevat tuon asian kanssa. Se, että tuollaisessa tilanteessa teipataan raamattu pesäpallomailan varteen ja hutkitaan sillä, on mielestäni todella julmaa ja ajattelematonta henkistä väkivaltaa. Lapsiasiassa sokea luottamus siihen, että jumala kyllä hoitaa, tuntuu aivan hullulta ihmisopilta. Eihän lestadiolaisuudessa kehoteta ihmistä ryhtymään muissakaan asioissa sellaiseen, mihin ei usko omien voimavarojensa riittävän. Itselle tulee tuosta ajattelutavasta sellainen olo, että aivan sama olisi kävellä silmät kiinni suojatielle ja ajatella, että auto ajaa yli, jos jumala sen hyväksi näkee. Ja jos alle jään, niin pääsen taivaaseen. Ja tiedän, että srk:laisella retoriikalla tämmöiset ajatukset tuomitaan epäuskon ja järjen hedelmäksi =D Tulipahan pitkähkö vuodatus, mutta puuduttavia ne olivat seurakuntapäivien alustuksetkin uskovaisten seurustelusta=D
¤¤"Jumala ei anna kenellekään enempää kuormaa kuin ihminen jaksaa kantaa", on äärimmäisen julmaa kuultavaa¤¤
Ei Jumala annakkaan vaan nuohan ovat SRK:n hourupäiden keksimien ihmisoppien seurausta.
Kuinka ajankohtainen onkaan Jeesuksen nihde sen ajan fariseuksille ja nyky SRK-fariseuksille;
Matt. 23:4
He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. [Ap. t. 15:10]
Luuk. 11:46
Jeesus vastasi: "Voi teitäkin, lainopettajat! Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella. [Matt. 23:4; Ap. t. 15:10]
OV:llä yksi lapsi, mutta pakottaa muiden maksimoimaan jälkeläisten märään SRK-baalille.
Olisiko ideaa, että ensi kesän Suomen Raha-automaattiyhdistysten Keskusyhdistys ry:n järjestämille suvijuhlille Lopelle pystytettäisiin uupuneiden äitien lepopaikka ja eksyneitten puhujien hoivapaikka...uloshoidettujen terapiatelttakin voisi olla hyvä? Ihan siinäkin mielessä, että nuo viimeaikojen pahoittelut näyttäisivät muultakin kuin siltä, että johtoryhmä keikkuu huterilla tikkailla savisella pellolla yrittäen pata-patalla hinkata rapaa juhlaportista. Ai niin,ensi kesän seura-alue taisikin olla lentokenttä, saattaa olla muutenkin tuulinen paikka. Piispakin voitaisiin kutsua tikkaita keikuttamaan. Toivottavasti käymälä kolmoseen on vielä jonoa ja siivous käynnissä, että kerkeää varmasti tulla löysät housuun. Uskoisin kyllä, että oulun suunnalla on ollut jo nyt apteekeissa imodiumille kysyntää, sen verran luulisi kielteisen julkisuuden juottaman risiiniöljyn alkaneen vaikuttaa tummapukuisten porukassa.