Mitä mieltä olette kyseisestä paikasta, oletteko saaneet apua sieltä?
Parkanon mielenterveystoimisto
masentunutko...
383953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Lääkäri, joka siellä vastaanttaa, oli mielestäni täysin ammattiaidoton, tai ei ainakaan kuunnellut mitään mitä sanoin. Muu henkilökunta oli mukavaa, eli jos tarvii myötätuntoista kuunteliaa, niin kannattaa käydä.
Eikös jostakin baarista niitä myötätuntoisia kuuntelijoita löydy yhtälailla, voi nauttia virvoikkeet samalla.
Ja ei kannata aristella,saa ihan oikean lääkityksenkin,eikä sitä tarvitse nolostella tai tuntea itseään erilaiseksi. Kannustan menemään,ihan varmasti auttaa.. Itsellä oli kova kynnys alkuun mennä sinne,mutta pian huomaa,että elämä alkaa hiljalleen hymyilemään.. Itse olen 34v mies,ihan paikkakuntalainen.
Kyllä tää muailima on hyväksi mennyt. Ihmiset on kuin käveleviä kemiallisia apulanta säkkiä.
halua mitään lääkitystä, vaan ihan osaavaa terapiaa... Millaisia kokemuksia teillä olisi nimenomaan siitä terapiasta?
Terapia on aina sitä parasta hoitoa, jos onnistuu saamaan hyvän kuuntelijan. Mutta, arvaa kumpi tulee halvemmaksi hoitaa, lääkkeillä vai terapialla? Ikävä kyllä liian usein turvaudutaan siihen lääkevaihtoehtoon.
masennusta on hyvä hoitaa sekä lääkkeillä että terapialla. Ja ehdottomasti tämän nuoremman työntekijän puheille, ei kankaanpääläisen luo. Lääkkeet ei myöskään maksa kuin 5e 3kk:n satsi. Et pitäis kyl kaikilla olla siihen rahaa.
Tiedän vain sen keski-ikäisen kiharatukkaisen naisen, eikä minulla ainakaan kovin hyvin synkannut tuo terapia hänen kanssaan...
kävin kanssa kyseisellä kiharatukkaisella. en pitänyt oikein, olisin vaihtanut muttei sekään niitten puolesta onnistunut. sain lääkityksen jonka luulin olevan ihan kohdallaan. olen syönyt niitä muutaman vuoden ja nyt kun kävin normilääkäris ihan muusta syystä ja kerroin lääkityksestä niin käskivät mennä hakemaan yksityiseltä toisen mielipiteen, koska annostukseni on kuulemma aika suuri eikä sellaista mulla pitäisi olla.. että näin..
työntekijä on? Ketä tarkoitat?
Psykologi ei voi määrätä lääkkeitä. Ettet sekoita psykiatriin, joka on koulutukseltaan lääkäri.
Hei!=) Olen ihan tavallinen nuori perheen äiti ja menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet nykyiseen mielentilaan niin, että olen lääkityksellä ja terapiassa. Molempien ansioista voin erinomaisesti. Inhoan stereotypioita siitä, millaisia asiakkaita luullaan mielenterveystoimistossa asioivan, kun me ollaan aivan tavallisia kadun tallaajia. Minäkin korkeasti koulutettu ja paras mahdollinen äiti, vaimo ja ystävä. Terapia on ollut aivan mahtavaa ja kannustan siihen, jos on tarvetta. =)
molemmilla käyneenä voin kertoa, että vanhempihan ei ota kantaa mitenkään, ei osaa kannustaa eikä kaivella asioita, kauhistelee asioita..ilmeisesti koulutus hänellä tälläinen "kuuntelija" psykologi. Nuorempi puhuu kyllä, mutta nämä papereista asioitten lukemiset ei kyllä herätä kovin suuria luottamuksen tunteita. Valitettavasti en henkilökohtaisesti suosittele kumpaakaan, niin ja lääkkeitähän sieltä kyllä saa joka lähtöön jos haluaa.
Aikaa vaikka leivät on pehmeitä. On aikoihin eletty,kun tarvitaan joku ruuvaan uuteen päivään.
Mikäs on sitten persoona,kun syödään salpietaria??? Kemialliset aivot?????
moni terapeutti on itse monta kertaa moniongelmainen, perheasiat hunningolla. eronneita ym. tällaisetko hoitaa toisia . lääkkeet viimeinen pisara vaikka niitä heti tyrkytetään mutta niihin jää myös koukkuun. nykyään liian helposti haetaan tällaista apua vaikka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, elämä liian helppoa sota-aikoihin verrattuna.
Sota-ajat ovat olleet varmasti kovat ja rankat, mutta on naurettavaa verrata aikoja toisiinsa. Yhteiskunta on täysin erilainen kuin silloin ja etenkin sodan jälkeinen aika. Tämän päivän ihmisten haasteista ja vaateista ei sen ajan maailmassa osattu vielä edes kuvitella. Kaikki kunnia ja kiitos sen ajan ihmisille, mutta niitä aikoja ei kannata enää jatkuvasti verrata tähän ja vetää esiin muihin tämän päivän arjen asioista puhuttaessa. Tätä yhteiskuntaa pyörittää jo eri sukupolvi, joilla ei ole enää kosketusta sota-aikoinin.
Tottakai. Kaikki hyvin ja vielä paraskin, siinäpä taitaa syy olla
apua saa. Miksei Parkano panosta mielenterveyspalveluihin???
MIllaista palvelua te sitten kaipaatte? Huolet yhdellä käynnillä pois-periaatettako?
aivan vieraita käsitteitä nämä yksilölliset terapiamuodot, toivoisin että panostettaisiin niihin. Mikä auttaa yhtä, ei välttämättä auta toista, kaikille ei sovi pelkkä keskusteluapu, mitä mtt:n psykologi tarjoaa.
On olemassa mm. kognitiivista psykoterapiaa, dynaamista lyhytpsykoterapiaa yms.
Siellä ei käy psykiatria ollenkaan, kaipaisin sellaista.
Pääseekö Parkanosta Kelan kustamaan psykoterapiaan? Missä sellainen järjestetään? Tampereellako? Kaikilla ei ole välttistä mahdollisuutta käydä siellä terapiassa joka viikko.
paikkakunnilla on parempia psykiatrisia palveluita, esim. MÄntässä, Ähtärissä, Kauhajoella pääsee Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Täältä lähin on Tampereella, eikä siellä ole mahdollisuutta käydä.
Taidanpa tappaa sitten itseni, kun ei kerran Parkanosta saa apua.
Parkanon mielenterveystoimistossa käy psykiatri. Varmasti saat apua, oletko soittanut?
heti yhteyttä mielenterveystoimistoon, varmasti löytyy apua, kun kerrot mikä on tilanteesi. Voimia :)
Reipas säännöllinen liikunta mielellään hyvässä porukassa on parasta terapiaa. Ahdistus kaikkoaa, kun ruumis saa kaipaamaansa liikuntaa ja unikin tulee paremmin. Parasta on jos liikunnan ohessa saa keskustella toverin kanssa.
Esim. kävely/hölkkä/kuntosalitreeni ystävän kanssa keskustellen on hyvää terapiaa.
mutta ihan oikeesti jos ihmisellä on masennus niin siihen ei liikunta auta. Ei sitä syöpäpotilaallekkaan sanota että, hei lähes lenkille siitä ni kyl toi tosta helpottaa.
kuka haluaa lähteä lenkille?
Mitä vielä. Puoli vuotta sairaslomaa ainaki tarvitaan🤣 Ei kai kukaa ny viitti itteensä kuntoon hoitaa ku voi lomaillakki.
Mtt
Minkälainen paikka nykyään?
Lopettakaa se omien ajatusten jatkuva analysointi , ja eläkää hetkessä. Meillä jokaisella on joskus tummempia ajatuksia, ja sitä mustemmiksi ne muuttu mitä enemmän niitä päässään vatvoo.
Tämä pullasukupolvi tarvii kuuntelijan ja lääkkeitä , jokaiseen kissan aivastukseen.
Kuuntelijoita löytyy kun heitätte puhelimen nurkkaa, ja kohtaatte ystävät ja kaverit kasvotusten.
Pitäis olla lääkitys jossa kädet halpaantuisi, jäis somesonta pois ajatuksista.
Tervettä järkeä elämään.
Niin että se on vain joku pieni kissan aivastus jos on esim läheinen kuollut yllättäen? Lääkkeistä kyllä samaa mieltä että en ymmärrä että niitä määrätään niin helposti. Ainakin masennuslääkkeitä määrätään heti lähes vaivaan kuin vaivaan.
Taidat kuitenkin olla jotain vanhemman sukupolven edustajia joiden mielestä kaikki mielenongelmat myös vakavat sellaiset ratkeaa kiroilemalla, juomalla viinaa, polttamalla tupakkaa ja tekemällä metsätöitä.
No millä muulla? Muitten kustannuksella kotona makaamalla ku toiset tekee työt? Näistä jotka tätä harrastaa sana metsätyö tarkoittaa luultavasti sienestystä tai puiden halailua.
No en harrasta sienestystä enkä puiden halailua mut oon ihan hyvästä syystä työkyvyttömyyseläkkeellä. En sitä nyt ala tässä sen enempää perustelemaan enkä suostu kantamaan häpeää siitä että olen oikeasti sairas.
Hakemalla sairauslomaa kun haluat vähän pidemmän loman kultamussukan kanssa ku niin hienot kelitkin. Näin se käy. Vitun kultamössöt jotka pumpulissa kasvatettu. Pienikin vastoinkäyminen niin poru tulee.
Jos läheinen kuolee ,niin ei se sairasloma tai juttuseura tuo sitä läheistä takaisin. Työ on terapiaa, ja liike on lääkettä. Itketään kun itkettää siinä suru tulee silmistä ulos. Jos työpaikalla on surullunen ja itkuinen, kaikki varmasti ymmärtävät, ja ehkäpä osaavat tukeakin.
Kuoleman jälkeen on jollakin monta asiaa hoidettavana, monet virastot ja liikkeet. Mutta ei niihin viikon saikkua tarvi, eikä napollista nappeja.
Muut asiat voi hoitaa vapaa- ajalla ja viikonloppuina. Varsinainen surutyö tehdään , vasta siunauksen jälkeen, oman elämisen ohella.
Niin, ehkäpä semmonen ihminen ei kykene niitä läheisen kuoleman jälkeisiä pakollisia asioitakaan hoitamaan joka on mielenterveys-syistä pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei sitä työkyvyttömyyseläkettä luultavasti ilman hyvää syytä ole määrätty. Tarkoitan tilannetta jossa on lähes mahdotonta selvitä edes elämän perusasioista kun on semmosta sairaalloista arkuutta ja vaikka mitä muutakin ongelmaa elämässä. Mutta eihän sellainen ihminen näitä tietenkään ymmärrä jolla ei ole tällaiset asiat osunu omalle kohdalle.
Vaikka siinä edellämainittu kirjoittaja on tietty ihan oikeassa ettei se puhuminen kuollutta läheistä takaisin tuo. Voikai se puhuminen kuitenkin edes hiukan helpottaa jonkun oloa.
Fiksuin ja aikuismaisin kommentti mitä olen hetkeen nähnyt.