Masennus ja ahdistuneisuushäiriö

Itsellä myös todella paha ahdistus masennuksen seurana :s

Ei tarvitse lopettaa SSRI-lääkitystä, vaikka Lyrican tai Buspironin ottaisit rinnalle. Tai jos pitää niin mun yksityinen psykiatri sekä yksityinen neurologi on määränny mulle vaaralisen yhdistelmän :D

SNRI- ja NARI-ryhmän lääkkeet Efexorin ja Edronaxin. Hyvin pyyhkii.

Kumpikin vaiva löytyy. Kokeiltu on Seroquel/Ketipinor 25-400mg, Truxal, Lyrica, Risperdal, Citalopram 10-40mg. Atarax.. hmm tällä hetkellä menee venlafaksiini, rivatril ja ketipinor. Rivatril ainut mikä auttaa ahdistukseen kunnolla, ja sehän on bentso se. Muita bentsoja on sit ollu oksatsepaamivalmisteet Opamox ja Oxamin. Niistä ei juuri tehoa minulle. Unilääkkeenä ollut Stella ja joku toinen, jonka nimeä en muista.. jätti suuhun tosi pahan maun :D sen muistan
Kaikki lääkkeet ei käy keskenään. Pitää aina lääkäriltä varmistaa voiko syödä samanaikaisesti!

Mulla ahdistuneisuus on masennusta vaikeampi. Alakuloisuutta ja masentuneisuutta pystyn jonkin verran tai nykyään oikeastaan melko paljonkin ohjailemaan, sulkemalla esimerkiksi stressitekijöitä pois tai "hyppäämällä" ulos negatiivisista ajattelu- ja toimintamalleista.

Oman kokemukseni perusteella sanottakoon, että jatkuvaan ahdistuneisuuteen en ole löytänyt ainuttakaan toimivaa lääkitystä. No, ehkä Mirtazapin, pitäisi kenties testata sitä uusiksi kun painokin tippuu tällä hetkellä aivan itsestään, ja muutoinkin se oli lääkityksenä aikana jolloin olin todellakin ns. moniongelmainen. Tällä(kin) hetkellä siis lähinnä ahdistaa, enkä pysty löytämään sille juuri mitään syytä tai tekijää. Ehkä oireet ja syyt ovat syvällä alitajunnassa tai sitten jotenkin muutoin kroonistuneet vuosien varrella, en tiedä.

Bentsot toimivat tilapäisiin ahdistustiloihin mielestäni parhaiten, mutta niiden pitempiaikainen merkitys ja käyttö onkin sitten ongelmallisempaa. Masentuneisuuteni en suostu lääkkeitä popsimaan, koska omasta mielestäni "masennuslääkkeet" ovat täyttä paskaa ja huuhaata. Tämä tietty sillä nojalla, että oma masentuneisuuteni johtuu lähinnä yksinomaan ainoastaan tavastani kokea asioita ja ajatella asioista.

Yhdessä vaiheessa mullakin tais olla pelkästään SSRI-lääkitys, mutta eihän siitä muuta iloa ollut kuin sivuvaikutuksia ja lisää vitutusta. Lääkityksiä on tullut kokeiltua monia, joten en nyt jaksa ruveta niitä tässä edes listaamaan. Tällä hetkellä Seroquel uudestaan testissä (1-2 x 25 mg 2 krt/vrk tarvittaessa) ja tarvittaessa Diapam 10 mg (1 krt/pv). Tuota Seroquelia olen ottanut nyt viikon ajan 50 mg iltaisin, koska satunnaiskäytössä se on mielestäni ihan järjetön lääke. Ainoastaan voimakasta pahoinvointia ja väsymystä. Saa nyt nähdä katoavatko sivuoireet viikkojen kuluessa vai eivät, mutta täytynee sen käytöstä jutella myöhemmin psykiatrin kanssa tarkemmin. Tarkoitus olisi kuitenkin tulla tulevaisuudessa toimeen pelkkien satunnaisten rauhoittavien kanssa, oli ne sitten bentsoja, kärsimyskukkauutetta tms.

Viime kädessähän tässä lääkerumbassa ollaan mielialalääkkeiden loppusijoituspaikkoja, ja lääkärit sitten testailevat erilaisia yhdistelmiä ja käyttötapoja. Liekö päänuppi sitten ihan muusia muutaman vuoden päästä, en tiedä. Tuskimpa noiden mielialalääkkeiden vaikutuksia muutenkaan kovin tarkasti tiedetään, joten lääkärit kyllä määräilevät välillä tavanomaisesta hieman poikkeavampiakin yhdistelmiä. Toisaalta omalla kohdalla lääkitys perustuu tällä hetkellä omaan ehdotukseen. Nojoo, kai tässä jotain tuli sekavasti esille tai ehkä jopa jotain sellaista, josta on jotain hyötyä.