Itelläni oli anoreksia minkä jälkeen ppari vuotta olin läski. Nyt olen saanut taas itseni lähelle ali painoa. On ollut taas vuoden verran mielessä vain ruoka, en syö syön... miten liikun kuinka paljon. Pää räjähtää!
Lisänä perheeni ja poikaystäväni ovat sanoneet lähes päivittäin kun olen lihonut ja rupsahdan jne.. eikä ne tiiä mitä tää ahistus on... Mut saa ainaki lisää motivaatioo noist kommenteist! Miks ne ees "vaatii" mun olla laiha..
Tuun ihan hulluks :O en tiiä mitä syön vai syönkö mitään! Miten näist ajatuksist ees vois päästä!
En halua enää nähdä ihmisiä jos menen syömään ylimääräistä ruokaa ja silloin oon niin huonolla tuulella että kaikki ihmettelee :/ !
Mä en yhtään tiiä mitä teen ! Oisko kellään hyviä vinkkejä .. teettekö te jotain lihaskuntooki ?
Lisänä perheeni ja poikaystäväni ovat sanoneet lähes päivittäin kun olen lihonut ja rupsahdan jne.. eikä ne tiiä mitä tää ahistus on... Mut saa ainaki lisää motivaatioo noist kommenteist! Miks ne ees "vaatii" mun olla laiha..
Tuun ihan hulluks :O en tiiä mitä syön vai syönkö mitään! Miten näist ajatuksist ees vois päästä!
En halua enää nähdä ihmisiä jos menen syömään ylimääräistä ruokaa ja silloin oon niin huonolla tuulella että kaikki ihmettelee :/ !
Mä en yhtään tiiä mitä teen ! Oisko kellään hyviä vinkkejä .. teettekö te jotain lihaskuntooki ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
vähän sekavaa toi sun tekstis, ei pahalla.
sanooko poikaystäväs ja perhees oikeesti sun lihoneen? kai ne tietää, et sulla on ollut anoreksiaa?
luulisi, että läheiset ihmiset viitsii vähän miettiä sanomisiaan ja tajuaa, että vaikka paino olisikin normaalin rajoissa, ei se tarkoita, että tästä sairaudesta on parannuttu. niin ei kuitenkaan ole, oma sisko jauhaa laihduttamisesta ja kaloreista ja siitä miten pitäis kiinteytyä ja plaaplaa (ihan ku en muka tietäis kyllästymiseen asti sitä kaikkea) ja selkeesti oottaa mun kertovan "oikotien" laihtumiseen. eilen se osotti olevansa itsekkäämpi ja tyhmempi ku mitä luulin - tahto lainata mittanauhaa, otti mitat ja totta kai tarvitsi jotain vaihtelupohjaa, ja mikä oiskaan sopivampi ku lihonut syömishäiriöinen sisko! oli sen ilme kyl ku lapsella ku paketista paljastuu ihkaoma poni/jotain poikien krääsää, mun vyötärö suhteessa perseeseen ja tisseihin oli isompi ku sillä. ei ees yrittäny peitellä riemuaan.
sori, ei pitäny ruveta valittaa omist jutuist, tarkotan vaan, että tajuun ton tuntuvan pahalta. kannattaisko sun ennemmin käskeä niitä pitää turpaansa kiinni sun ulkonäöstä/kostoks kommentoida niiden omaa, jos ei vähemmällä tajua? mitään riitaa mä en yritä viljellä, mut pitäähän sun poikaystävälles ja perheelles tehdä selväks, ettei tollasta sanota:/
en taho mitenkään neuvoo sua, mut ku kysyt vinkkejä ja lihaskunnosta, ni onko sillä oikeesti sulle väliä mitä muut tekee? jos tahot urheilla, urheille. kävely ei paljoa vaadi, ja jos viitsit maksaa, salilla saa tosi nopeasti tuloksia. älä kuitenka sorru ylisuorittamaan, palat vaan loppuun ja liikunnasta menee maku. vatsalihakset ja venyttely on kans hyvä.
toivottavast saat ne ymmärtämään, ettei tollasta paskaa puhuta kelleen. voihan se olla vaan toteamus sun ulkonäöstäs, mutta jos ne tietää sun taustas, kannattais oikeesti pitää pää kiinni. etenki ku tietää, et tää on uusiva sairaus. ei oo kivaa, et toisten mielipiteet estää parantumisen:( oon vihanen sun puolesta.
hyvää vappua!