Olen 34v nainen ja elämääni on useita varjostanut toistuvat masennuskaudet sekä sosiaalisten tilanteiden pelko myös itseluottamuksen puute. Olen juuri melkein toipunut viimesimmästä masennuskaudesta,mutta jos olen tilanteessa missä on paljon tuntemattomia ihmisiä ja joudun huomion kohteeksi ahdistun kovasti silloin tunnen voimakasta tarvetta paeta paikalta kotiin! Lääkityksenä on mirtazapin 60mg ja sertralin 50mg sekä tarvittaessa opamox 15mg.
Opamoxia jouduin vuoden ajan ottamaan,että pystyin liikkumaan yleisillä paikoilla. Sain kuitenki lopetettua pikkuhiljaa opamoxin käytön.Olen käynyt depressiokoulua ja ryhmätilanteet ahdistaa,sitten hävettää ja tunnen itseni huonommaksi kuin muut koska muut osaa niin hyvin heittää läppää ja olla iloisia. Itse en keksi juteltavaa niinkuin muut ja masennun välillä siitäkin :(ryhmässä tulee ulkopuolinen yksinäinen olo. Voikohan koskaan tämmösestä parantua? varsinaiseen terapiaan en ole koskaan päässyt,välillä käyn keskustelemassa hoitajan luona.Löytyykö kohtalotovereita??
Opamoxia jouduin vuoden ajan ottamaan,että pystyin liikkumaan yleisillä paikoilla. Sain kuitenki lopetettua pikkuhiljaa opamoxin käytön.Olen käynyt depressiokoulua ja ryhmätilanteet ahdistaa,sitten hävettää ja tunnen itseni huonommaksi kuin muut koska muut osaa niin hyvin heittää läppää ja olla iloisia. Itse en keksi juteltavaa niinkuin muut ja masennun välillä siitäkin :(ryhmässä tulee ulkopuolinen yksinäinen olo. Voikohan koskaan tämmösestä parantua? varsinaiseen terapiaan en ole koskaan päässyt,välillä käyn keskustelemassa hoitajan luona.Löytyykö kohtalotovereita??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko mirtazapin ja sertralin auttanut sinua? Itse en oikein lääkkeistä ole apua saanut. En sitten tiedä, mistä sen avun saisi.
Jännittäminen saattaa häipyä, kun vain laitat itsesi usein "likoon" eli menet sosiaalisiin tilanteisiin ensin hetkeksi ja sitten pidemmäksi aikaa.
Juttele Psykiatrille, ihme ja kumma se voi auttaa. Saat tukea ja tietoa...kuule niin moni jännittää.
Harva vain menee ammattiauttajalle, yksi pieni keskustelu voi auttaa. Tosin psykiatri usein vain kuuntelee.
Olen 27, minulla on sama ongelma minulla on tosi huono itsetunto, minua pelottaa tosi paljon, isoissa kaupakeskuksessa en pystyy olemaan, pahinta on että olen töissä pikaruokka ravintolassa missä on aina ihmisiä ostamassa ruokaa ja se paikka on niin kuin helvetti minulle koska minua pelottaa koko työpäivä. työskentella kassalla on ollut mahdoton yhtälö koska minua jännitää tosi paljon että en pysyy ennä ajetelemaan mitään sitten teen kaikki tosi huonosti . työkavereiden kanssa en pystyy olla koska tiimi työ on minulle ahdistava . Pystyn vain siivota ja pestä tarjoitimia. minua hävetä tosi paljon kun kahden vuoden työaika en tee muuta kuin siivota. Ne jotka alkoivat minun jälkeen osavat tehdä kaikkia. Ja minua kiusataan siellä että olen lapsellinen ,että en osaa tehdää mitään että olen huonompi kuin uusityntekijä joka on ollut vaan kaksi päivä töissä. Elämä tuntuu huonolta en halua ajattelakan että voisin joskus seurustella , minusta tuntuu että kukaan ei hyväksyisi minua . ajatelen että elämä' olisi kiva jos olisini niin kuin muutkin jotka arvostavat itsensa ja pysyvät työskennellä ilman jännitystä ja pelkoa . Että et ole yksin joilla on tämän ongelma
Minäkin kärsin vuosia sosiaalisten tilanteiden pelosta, esim. juuri kauppakeskuksissa käyminen oli epämiellyttävää. Sinullakin tuntuu olevan noita oireita siinä määrin, että voisit käydä lääkärissä. Itse kun sain käytyä lääkärillä niin elämäni on helpottunut huomattavasti sen jälkeen. Olen syönyt Cipralexia monta kuukautta ja lääkkeen myötä ei ole jännittänyt oikein missään. Itsetuntokin on vähän kohonnut sen myötä ja häpeilyn tunteet ihmisten ilmoilla vähentyneet.