Olen aina ollut suhteellisen kokeilunhaluinen, mitä seksiin tulee. Kaikenmaailman peppuseksit, kolmen kivat, sitomiset ja muut vastaavavat on kahlattu läpi, osasta pidin, osasta en. Olen kokeilunhalustani huolimatta pitänyt itseäni kohtuullisen vaniljana, esimerkiksi se, että joku lyö vyöllä perseelle ei kiihota vaan lähinnä sattuu, vaikka PIENESTÄ väkivallasta sängyssä pidänkin; siitä että toinen rajoittaa liikkumistani, vetää hiuksistani, läiskii perseelle tai whatnot.
Tämä tausta sitä vastaan, että olen viime aikoina alkanut kiinnostua BDSM:stä enevissä määrin. Ja nimenomaan niin päin, että erityisesti kiinnostaisi kokeilla niin, että olisin itse dominoivassa roolissa. Ja tilanne vaikuttaa jo lupaavalta, miespuoleinen tuttavani, joka harrastaa BDSM:ää molemmissa rooleissa (voikohan näin sanoa?) sinkkuuntui vuosi sitten pitkästä suhteestaan ja meillä on ollut pientä peliä joka ei kuitenkaan ole mennyt suutelua ja vaatteidenläpi kähmimistä pidemmälle. Miksikö? Aina alitajuisesti jokin minussa vetää jarrut pohjaan kun olisi mahdollisuus edetä pidemmälle. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tuntuu etten osaa tai pysty. Entä jos teen itsestäni urpon? Tuntuu, että dominana itsensä mokaaminen täysin sillä, kun ei tiedä täysin mitä tehdä tai entä jos ei tilanteessa ole riittävän itsevarma. Koko homma tuntuu liian suurelta riskiltä otettavaksi. Ja jotenkin tuntuu koko D/s-systeemiä jalkaanampuvalta pyytää siltä toiselta apua ja opastusta, jos sen pitäisi olla se alistavampi osapuoli.
Alan kuulostaa jo demi.fin tai suosikin kanta-asiakkaalta, vaikka ikää taitaa olla 15 vuotta enemmän, mut onks tää ihan normaalia pelkoa, jota muutkin samassa tilanteessa olleet kokee vai onks tässä kyse siitä, että oon haukkaamassa liian isoa palaa ja kannattaisi ehkä suosiolla perääntyä ja palata turvalliseen vaniljatodellisuuteen?
Tämä tausta sitä vastaan, että olen viime aikoina alkanut kiinnostua BDSM:stä enevissä määrin. Ja nimenomaan niin päin, että erityisesti kiinnostaisi kokeilla niin, että olisin itse dominoivassa roolissa. Ja tilanne vaikuttaa jo lupaavalta, miespuoleinen tuttavani, joka harrastaa BDSM:ää molemmissa rooleissa (voikohan näin sanoa?) sinkkuuntui vuosi sitten pitkästä suhteestaan ja meillä on ollut pientä peliä joka ei kuitenkaan ole mennyt suutelua ja vaatteidenläpi kähmimistä pidemmälle. Miksikö? Aina alitajuisesti jokin minussa vetää jarrut pohjaan kun olisi mahdollisuus edetä pidemmälle. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tuntuu etten osaa tai pysty. Entä jos teen itsestäni urpon? Tuntuu, että dominana itsensä mokaaminen täysin sillä, kun ei tiedä täysin mitä tehdä tai entä jos ei tilanteessa ole riittävän itsevarma. Koko homma tuntuu liian suurelta riskiltä otettavaksi. Ja jotenkin tuntuu koko D/s-systeemiä jalkaanampuvalta pyytää siltä toiselta apua ja opastusta, jos sen pitäisi olla se alistavampi osapuoli.
Alan kuulostaa jo demi.fin tai suosikin kanta-asiakkaalta, vaikka ikää taitaa olla 15 vuotta enemmän, mut onks tää ihan normaalia pelkoa, jota muutkin samassa tilanteessa olleet kokee vai onks tässä kyse siitä, että oon haukkaamassa liian isoa palaa ja kannattaisi ehkä suosiolla perääntyä ja palata turvalliseen vaniljatodellisuuteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No vittu, ehdin jo olla toiveikas, että täältä saisi jotain ees etäisesti järkeviä vastauksia. Jos näin ei ole, niin osaisko joku ohjata toisaalle keskustelemaan?
jo ennen sessiota sopia, miten se suunnilleen etenee. Valmiin käsikirjoituksen seuraaminen on helppoa, mutta halutessasi voit hieman soveltaakin. Tarkoitus ei ilmeisesti ole tehdä mitään mitä toinen ei haluaisi tehdä, joten jo senkin takia joudutte ensin keskustelemaan.
D/s-suhde edellyttä molemminpuolista luottamusta. Jos luotat toiseen, et pelkää mokaamista, koska sillä ei silloin ole mitään väliä.
katso www.leikkikehä.net ,siellä on asiallista porukkaa
Voi olla, ettei kumppanisi ole luonteeltaan riittävän alistuva, vaan enemmän alistava, joka vaikeuttaa etenemistäsi, vastassasi voi olla toinen alistaja, joka haluaa sinut seksiin yleensä. Toinen vaihtoehto on, että koet passiivisen naisroolisi takia vaikeuksia ottaa ohjia omiin käsiin. Mutta kannattaa pitää muut kumppanit ja alistujat erikseen. Alistuvia miehiä ei kannata syrjiä, jos on domme.
Voit aloittaa myös lähestymisen dommeilusi fyysisemmältä kannalta, miettimättä aluksi kovin paljon sitä oletko uskottava domme, niin ei iske paniikki. Paniikin yli pääsee painamalla aikansa, ja alkuun kuuluu epäonnistumisen tunteet monilla muillakin dommeilla. Itsepuolustuslajeissa voit saada sopivaa otetta muihin ihmisiin, pystyt kaatamaan ja laittamaan ihmisiä lukkoon vähän tahdonvastaisestikin. Rekvisiittaa ei aluksi hirmuisesti tarvitse olla, tietysti kunnon käsiraudat, joista ei pääse irti. Jo käsi on hyvä luonnonmateriaali, nyrkillä vatsaan tai avokämmenellä kasvoihin. Kädet ja jalat toimivat fetisseinä, samoin kuin farkut, sormukset, villapaidat, topit jne. Ole ihan perusomaitsesi, mutta sopivan elegantti. Huomioi subin tyydytys. Mitä enemmän subilla seisoo, sitä paremmin dominoit. Uskalla ajatella näin :)
opastuksia täällä vaikka muille jakaa. Vaan poistohäisikkö on seksileikkien kirjoittamisesta seksileikkifoorumille sitä mieltä, että kyseinen foorumi on väärä.
Alku aina hankalaa, mutta tekemällä oppii. Tuosta viestistäsi sai sellaisen kuvan, että tämä tuttavasi on sinulle jotain muutakin kuin tuttava, tai sitä haluaisit....ja nyt pelkäät menettäväsi mahdollisuudet hänen kanssaan mahdollisesti mokaamalla.
Vai pelkäätkö mokaavasi sen takia, että tuttavallasi on jo vankka kokemus alasta takanaan?
Oli tilanne kumpi tahansa, niin ratkaisu on sama..."harjoittele" jonkun vähemmän tutun kanssa, sillä kuten olen täällä moneen kertaan sanonut...naisten ei tarvitse kuin pyytää jotain miestä mukaan s/m leikkeihin ja tarjokkaita on pilvin pimein :)
Muutamassa kerrassa olet saanut jo sen verran kokemusta, että tiedät mistä tykkäät, ja osaat myös sitä subiltasi vaatia.
Samalla olet saanut myös varmuuden siitä, onko dominan rooli Sinua varten.