Olen pikkuruinen nainen, lantioni on pieni ja paikkani ovat todella ahtaat. Pelkään synnytystä kuollakseni, ja siksi haluaisinkin tietää, että onko äidin mahdollista valita sektio, vaikka siihen ei mitään pakottavaa tarvetta olisi? Olen aivan varma että mulla olisi valtavat tuskat alatiesynnytyksessä, ja sektio tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta. En ole siis raskaana, kunhan kyselen.
Synnytys vai sektio
------
922129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Onko lantiosi kuvattu ja todettu ahtaaksi? Lantion ulkoiset eivät juurikaan kerro synnytyskanavan tilavuudesta. Pituus sen sijaan kertoo jo hieman enemmän, pidemmillä naisilla on keskimäärin (!!) tilavampi synnytyskanava, mutta myös monet lyhyet ja kaikin puolin pienikokoiset naiset synnyttävät keskimääräistä vaivattomammin. Ratkaisevaahan ei ole synnytyskanavan absoluuttinen tilavuus tai sikiön koko, vaan se, jos näiden kahden välillä on epäsuhta. Jos epäsuhta todetaan, päädytään sektioon.
Pelon perusteella, kun mikään muu keino ei enää auta, voidaan suostua sektioon. Lähes poikkeuksetta pelon vuoksi sektiota toivoneet odottajat luopuvat kuitenkin toiveestaan jos pääsevät synnytyssairaalan pelkopoliklinikalle riittävän aikaisin ja riittävän usein raskauden aikana!
Kiitos! Mutta minua ei siis "pakoteta" synnyttämään luonnollisesti? Tietysti se olisi varmasti ihana kokemus ja siihen pyrin, mutta jos pelko ei hellitä, niin saan valita sektion?
Niin ja ei ole kuvattu tai todettu, ihan omia päätelmiä olen tehnyt..
Leikkauspäätöksen tekee aina lääkäri, joten en voi valitettavasti LUVATA että sektioon suostutaan, mutta ne synnytyslääkärit joiden kanssa olen puhunut, ovat sanoneet että ääritapauksissa sektio pelon vuoksi on vaihtoehto.
kuitenkin pelon vuoksi äärettömän harvoin, sillä leikkaus on aina riski ja sitä kannattaa myös korostaa, ettei kukaan luule sen olevan mikään pikkujuttu ja kaikki ohi tuost noin vaan. Kaikkein paras vaihtoehto on aina pyrkiä synnyttämään luonnollisesti ja kivunlievityksetkin on keksitty, jos kipu tuntuu ylivoimaisen vaikealta kestää ... kenenkään ei tarvitse niistä liiaksi kärsiäkään. Mutta, sekin pitää ymmärtää, ettei lasta nyt täysin kivuttomastikaan voi saada, kyllähän supistukset tuntuvat ja työntövaihe myös. Keillä enemmän, keillä vähemmän. Realisti siis pitää kuitenkin olla.
todella on erityisen ahdas, niin silloin voipi olla, että synnytystapa-arvioissa synnytystavaksi päätetään ihan lääkärin toimesta sektio. Sanoit, että "paikkasi" ovat todella ahtaat. En tiedä mitä tarkoitit tällä, mutta emättimen koolla ei kyllä synnytyksen sujumisen kanssa ole oikein mitään tekemistä. Kyse on lähinnä niistä lantion luista ja niiden koosta ei voi ulkoapäin aina paljoa päätellä. Jos naisella on kapea lantio, synnytystapa riippuu osittain myös lapsen koosta.
Synnytyspelko on kyllä syy sektiolle, vaikka mitään rakenteellista vikaa ei olisikaan. Sitä ei kuitenkaan noin vain saa pyytämällä, vaan sinun täytyy jo ajoissa neuvossa sanoa asiasta. Silloin sinut ohjataan neuvolasta pelkopolille, jossa asiasta keskustellaan ja mietitään sopivaa synnytystapaa. Mikäli pelot eivät hälvene, kyllä sen sektion tulet saamaan. Ketään ei voida pakottaa synnyttämään alateitse.
Sen verran kuitenkin sanon, että monilla pelko hälvenee raskauden myötä. Itsekin mietin ennen, miten oikein pystyisin ikinä synnyttämään. Kun tulin raskaaksi ja raskaus eteni, jotenkin synnytyksestä tulikin luonnollinen asia, enkä jännittänyt sitä yhtään! Eli muista että näinkin voi käydä. Ohjeeni sinulle on, että älä liikaa murehdi tästä asiasta nyt, kun se ei ole edes ajankohtainen. Ethän edes tiedä, voitko tulla raskaaksi.
Sinua ei siis pelota ajatus siitä että sinut viilletään auki? Kyselepä huviksesi synnyttäneiltä naisilta kokemuksista. Arvaapa kummasta synnytystavasta toipuminen on hitaampaa ja tuskallisempaa? Yllättävän monet luulevat pääsevänsä helpommalla sektiossa.
Jos synnyttäminen pelottaa niin paljon niin olisi ehkä parempi adoptoida se lapsi.
on kyllä totta. Sektion jälkeiset kivut olivat lähes sietämättömiä ja kestivät todella vahvoina 1-2 viikkoa. Senkin jälkeen toki sattui vielä, mutta helpotti kuitenkin.
Toisaalta tällä ei ole välttämättä mitään merkitystä alateitse synnyttämistä pelkäävälle naisille, koska he pelkäävät nimenomaan sitä alateitse synnyttämistä ja siihen liittyvää kipua.
kellä ei... Itselläni kesti alapään paraneminen alatiesynnytyksestä 3 vuotta, koska haava tulehtui ja sinne aukesi. Laskeumat tuli myös... Jos olisin tiennyt, olisin jättänyt lapsen varmaan kokonaan tekemättä.
vaan sanot kärsiväsi synnytyspelosta, ettet alateitse halua synnyttävän... silloin saat sektion.
Tuskien takia ei alatiesynnytystä kannata kaihtaa, siihen on kipulääkitys. Sektio ei ole mikään hyvä "vaihtoehto", olet kipeä pitkään leikkauksen jälkeen, eikä vatsasi palaudu samanlailla kuin synnytyksen jälkeen.
Tiesitkö, että sektio on siis oikea leikkaus, jossa sinulta leikataan 9 kerrosta alavatsasta, myös vatsalihakset poikki?! Eli alavatsasi on kipuileva todella pitkään, leikkaushaava hiertyy housuissa (et voi pitää kuin mammavaatteita EDELLEENKÄÄN, koska muut kiristävät juuri leikkausarven kohdalta), myös pikkuhousujen sauma on juurikin leikkausarven kohdalla! Ja tosiaan alavatsalihaksia ei saa/pysty jännittämään (edes vahingossa) kuukausiin.
Jos olisin saanut valita, en ikinä olisi halunnut sektioon, mutta en saanut valita, nyt kipuilen ja kuljen mammaverkkareissa ja vain haaveilen lenkkeilystä aurinkoisilla keleillä... Ei kiva.
ei se suinkaan kaikilla noin mene. Sulla vaan käynyt huono tuuri. Itse paranin viikossa, haava aristi vielä toisenkin viikon, muttei juuri haitannut. Kipulääkkeenä sairaalassa burana ja ketorin, kotona ei mitään. Vatsa kyllä palautuu aivan samaksi, mitä se palautuisi alatiesynnytyksessäkin, se on kiinni ihmisestä, ei synnytystavasta. Toisilla palautuu vatsa nopeasti entiselleen, toisilla ei koskaan. Itselläni parani entiselleen, kun taas veljen vaimolla ei koskaan ilman plastikkakirurgia (alatiesynnytys). Täysin normaali elämä onnistui hyvin 4 vko kuluttua, siis nostelu, liikunta, vatsalihasten käyttö jne. Niin ja se haava ainakin meilläpäin tehdään TODELLA alas, ei löydy kaupasta niin pieniä biksuja/pikkuhousuja, etteikö sitä peittäisi, ei siis jää hiertämään.
Se vatsa palautuu nopeammin jos synnyttää alateitse. Ne supistukset, katsos.
Sektio on kuitenkin suuri leikkaus, enkä kuolemaksenikaan ymmärrä miksi joku haluaa vapaaehtoisesti sektion jos voisi alateitsekin synnyttää. Mikäli se kipu oikeasti pelottaa niin paljon niin suosittelen adoptiota, kuten joku tuolla jo sanoikin. Suoraan sanottuna pidän sellaisia kivunpelkääjiä melkoisina vellihousuina ja vinkujina.
kyllä varmaan löytyy sekä alatie ja sektiokokemuksia aivan laidasta laitaan, mutta itse kyllä koitan kaiken mukaan kartella leikkaussaleja ja puukkoja parhaani mukaan. toki koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, normi alatiesynnytyskin voi päätyä sektioon. Mutta leikkaus on aina leikkaus kaikkine kiinnikkeineen ja jälkikipuineen. yms. Myös ihotyyppi voi osoittautua reilusti arpea kasvavaksi ja ties mitä vasta sektion jälkeen. Toki on tapauksia jolloin sektio on ehdottomasti paras vaihtehto, mutta jos kaikki menee normaalisti, alatiesynnytys on normaali fysiologinen tapahtuma johon lääkärinkään ei ole tarve puuttua.
ymmärrystä ja kunnioitusta toisia kohtaan, kiitos. Itse en pelkää synnytystä alateitse, enkä myöskään sektiota. Minulla ei oikein ole mitään muitakaan pelkoja, paitsi jonkiasteinen lentopelko.
Joillain ihmisillä on kuitenkin pahoja pelkotiloja, jotka voivat liittyä esim. tiettyihin eläimiin, ahtaisiin tiloihin, avoimiin paikkoihin jne jne. Joillain tämä vahva pelko taas liittyy synnytykseen, enkä usko, että siinä on kyse mistään vellihousuudesta. Toisilla pelko voi johtua myös aikaisemmasta kamalasta kokemuksesta, jollain on voinut synnytyksessä tulla vakavia komplikaatioita, kuten verenhukkaa tai sitten lapsi on voinut jopa kuolla synnytyksessä. Onko tällainenkin äiti vellihousu, jos seuraava synnytys pelottaa?
Ennenkuin haukkuu muita, voisi vähän miettiä, että meitä on erilaisia ihmisiä. Ei kukaan voi toisen pelosta sanoa, että onpas se tyhmä. Esim. en itsekään oikeastaan ymmärrä, miksi joku pelkää vaikka lintuja kuollakseen, mutta en silti hauku heitä ja vähättele heidän pelkoaan. Oletko itse niin epävarma, että pitää leijua jollain omalla synnytyksellä ja luulla siksi olevansa parempi kuin toiset?
Minä en leiju synnytykselläni enkä väitä olevani parempi kuin toiset. Mikäli henkilöllä on ollut vaikea traumaattinen synnytys, pelko on aiheellista, enkä tällaista henkilöä vellihousuksi nimittele. Mikäli kyseessä on ihminen joka ei ole koskaan synnyttänyt ja perustaa pelkonsa kuulopuheisiin, hänen pelkotilansa ei ole aiheellinen. Jokainen ensimmäistään odottava varmasti jännittää synnytystä ja se on normaalia, mutta jos haluaa sektion päästäkseen vähemmällä kivulla, kyseessä on vellihousuisuus.
jos sinulle sanottaisiin, että kätesi katkaistaisiin 9kk kuluttua, voisi se pelottaa huolimatta siitä, onko se tapahtunut ennenkin vai ei. Vertaisin synnytyksen kipuja suunnilleen siihen, että raajaa revittäisiin irti, vaikka toki kipu on positiivisempi siinä mielessä että siitä seuraa jotain hyvää.
Pelkään minäkin sitä lentämistä, vaikka en ole yhdessäkään lento-onnettomuudessa ollut mukana. Joillain liittyy myös synnytykseen vahva kuolemanpelko, jota ei jostain syystä keisarinleikkaukseen välttämättä liity. Jotkut toiset taas pelkäävät kuollakseen keisarinleikkausta, mutta jostain syystä se ei ole yhtä kritisoitua. Miksi? Miksi on enemmän vellihousumpaa pelätä alateitse synnyttämistä kuin sektiota? Ihmisillä nyt vain on erilaisia pelkoja ja on kumma juttu, jos aikuiset ihmiset eivät sitä ymmärrä. Osoittaa mielestäni suurta kypsymättömyyttä ja empatiakyvyn puutetta.
T. Eräs joka ei pelkää alatiesynnytystä eikä sektiota, mutta ei tuomitse niitä jotka pelkäävät.
Käden katkaisemista ei voi mitenkään verrata synnyttämiseen.
Sinä en nyt tunnu ymmärtävän mitä tarkoitan vellihousuisuudella. Ihminen pelkää synnyttämistä, haluaa sektion päästäkseen helpommalla, hän on ihan oikeasti vellihousu. Eikä todennäköisesti ymmärrä että sektiossa ei pääse lainkaan helpommalla, paitsi siinä että sektiossa ei tarvitse tehdä itse mitään, sen kun makaa vaan. Minä en tuomitse sektiota, niissä tapauksissa joissa se on synnyttäjän terveyden kannalta pakollista ja olen tietoinen siitäkin että osa alatiesynnytyksista päättyykin sektioon. Enkä minä tuomitse niitä pelkääjiäkään, olen vain sitä mieltä että joka leikkiin ryhtyy ja sitä rataa. Jos ei kantti kestä synnyttämistä, on se adoptio ihan varteenotettava vaihtoehto.
Miksi adoptio on varteenotettava vaihtoehto, mutta sektio ei? Nyt on tosi vaikea ymmärtää ajattelutapaasi.
Mitä vaikeaa siinä on ? Mikäli ei uskalla synnyttää, lapsen voi hankkia ns valmiinakin. Pelkurisektiot ovat ihan yhtä kalliita ja suuria toimenpiteitä kuin ne syystäkin tehdyt. Pelkurit voisivat siis kanavoida sen itsekkyytensä mukavuussektion vinkumisen sijaan adoptioon. Sillä keinoin säästyy niiltä raskausvaivoiltakin, jotka varmaan ovat kamalan epämukavia ja traumatiosoiviakin...
ottaisin äidikseni "pelkurin", joka ei uskalla synnyttää alateitse, kuin kaltaisesi ilkeän ja sisältä ruman ihmisen. En viitsi enää sinulle vastailla, kun selkeästi haluat vain provosoida. Hyvää vappua ja toivon sinulle vielä henkistä kasvua.
hyvin sanottu :) osasit pukea sanoiksi sen, mitä itsekin tunsin tämän provoilijan viesteistä. ei sen puoleen että minua kiinnostaisi keskenkasvuisten/jälkeenjääneiden aikuisten mielipiteet, muttta valitettavasti joitain kiinnostaa ja se aiheuttaa lisästressiä jo muutenkin ahdistuneelle ihmiselle. noin ilkeää äitiä en itse soisi kellekkään, toivottavasti hän ei ainakaan tartuta ikävää elämänasennetta ja vihaansa toisia ihmisiä kohtaan omiin lapsiinsa. (näin ikävä kyllä usein käy vrt.rasismi, miesviha, naisviha jne)
Sektion kokeneena voin sanoa, että siinä ei todellakaan leikata 9 kerrosta alavatsasta. Esim vatsalihaksia ei leikata missään nimessä, vaan ne väistetään sormilla sivuun siirtämällä. Tikkejä tulee vain yhteensä neljään kerrokseen iho mukaan lukien!
Itse toivuin nopeasti, muutaman vkon sisällä normifarkut jalassa. Maha tosin oli turvoksissa enemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Myös normaaleja alushousuja pystyin hyvinkin nopeasti pitämään. Lenkillä kävin ekan kerran kunnolla noin 2 kk sektiosta.
Jälkisupistuksia tulee sektionkin jälkeen ihan normaalisti. Nehän kohdun saavat supistumaan kasaan.
Mutta sen verran olet oikeassa, että sektion jälkeen osalla äideistä kestää hieman kauemmin vatsan palautumisessa, mutta se johtuu leikatun alueen turvotuksesta ja siitä, että leikkauksessa vatsaan joutuu ilmaa, joka osaltaan turvottaa vatsaa ja aiheuttaa usein pahoja ilmavaivojakin.
Harva sektion haluava pelkää itse kipua. Useimmiten pelon syynä on se, ettei vauva mahdu vaurioitta tulemaan tai että muu menee pieleen.
Ja tiedoksesi, voin molemat tavat kokeneena sanoa, ettei se kivun pelkokaan useimmiten turhaa ole. hengissä siitä selviää, mutta kyllä sitä hieman sietääkin pelätä. Sen verran eläimellistä touhua se loppujen lopuksi on kipuineen kaikkineen. Itse en olisi voinut pahimmissa painajaisissanikaan kuvitella moista kivun määrää, enkä toivoisi sitä kenellekään. Onneksi on olemassa this little thing called epiduraali :)
Jos lantio on liian kapea, lapsi ei tule ulos, vaikka kuinka nauttisit kivuista. Kun oikein mietit tätä asiaa, silloin keksinet, miksi joku haluaa alatiesynnytyksen. Toiset saavat sen, vaikkeivät haluaisikiaan, lääkärit kun tekevät viisaampia päätöksiä kuin sinä esimerkiksi.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että sektioon ei pidä päätyä ainoastaan siitä syystä, että äiti pääsee helpommalla tai siksi, että äiti pelkää kipua. "Oikea" synnytyspelko on kuitenkin asia erikseen.
Joku kirjoittaja pelotteli, että synnytyskipu on kuin raajaa vedettäisiin irti. En nyt ihan siihen lähtisi vertaamaan. Sekin täytyy muistaa, että jokainen kokee kivun eri tavoin. Toisen kivut ovat lähes sietämättömät ja toinen pärjää hyvin pelkällä ilokaasulla.
Itse olen synnyttänyt alateitse, ja sattuupa myös niin, että käteni on katkaistu pahoinpitelyn yhteydessä väkisin vääntämällä. Synnyttäminen oli tuhat kertaa tuskallisempaa, sekä itse "teko" että toipuminen!
Paljon on kiinni perimästä, joillakin ei paikat veny tai palaudu kunnolla.
Synnytysasennoksi ei kannata valita ainakaan perinteistä selällään-asentoa, koska se aiheuttaa laskeumia!
tosin kellään ei sieltä 9 kerrosta löydy.. nimimerkillä monta sektiota avustaneena
Ihan faktoja vaan, että sektio voi sillä hetkellä olla "kalliimpi" kuin normisynnytys, mutta vaatii vain hieman loogista päättelykykyä nähdä kokonaisuus. Jos odottava äiti pelkää synnyttämistä syystä X, joka voi olla selittämätön pelko tai vaikka väkisin tapahtunut penetraatio, on paikallaan käydä keskustelua sektion mahdollisuudesta.
Pahaan synnytyspelkoon voi liittyä erilaista oireilua kuten ahdistusta ja masennusta, jotka voivat johtaa psykoosiin jo odotuksen aikana, jolloin sektio joudutaan joka tapauksessa tekemään ja ennenaikaisesti, sillä psykoosilääkitys aiheuttaa sikiölle vahinkoa. Tämän lisäksi toipuminen psykoosista on pitkällinen prosessi, ja äiti todennäköisesti jonkinasteisesti traumatisoitunut, jolloin luottamuksellisen kontaktin luominen lapseen on hyvin vaikeaa. Tämä taas aiheuttaa lapselle tulevaisuudessa vaikeuksia kiintymisessä ja sosiaalisissa suhteissa jne. Täytyy myös muistaa, että psykoosi on aina biologinen tila.
Traumat jne. ilman psykoosejakin voivat johtaa ongelmalliseen äiti-lapsi-suhteeseen. Lasten psykiatrisilla osastoilla suurin osa lapsista oireilee äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen aiheuttamia tiloja, ja jos näitä on mahdollista ennakoida ja ehkäistä tulisi niin tehdä. Ensimmäiset vuodet ovat se kriittisin aika lapsen kehityksen kannalta.
Tässä hieman lapsinäkökulmaa asiaan. Tietysti myös äidin oma henkinen hyvinvointi on tärkeässä asemassa. Ja biologiset syyt ovat sitten erikseen, joita tulee synnytystavan arvioinnin kannalta pohtia ja tutkia.
Huomaan että edellä kirjottanut on selkeästi epäkypsä käsittelemään tällaisia asioita, mutta halusin hieman avata tätä kustannusnäkökulmaa, joka tulee esiin aivan eri tavalla näin kauaskantoisessa ajattelussa. Psykologinen apukaan ei ole hyväntekeväisyyttä ja maksaa. Yhtä lailla maksaa myös rectumin ja vaginan laskeumien jne. korjailu. Joten kaiken kannalta olisi huomattavasti hedelmällisempää tehdä ratkaisut aina henkilökohtaiset syyt arvioiden. Se mikä on jollekin parasta, on pahempi toiselle.
Niin ja asia on siten, että nainen on raskauden lopulla tosi valmis synnyttämään. Olo on, raskas... Oma synnytys päättyi sektioon. Nyt on vekki ja maha roikkuu päällä. Ei kiva. Sektion jälkeen oli lapsen nostaminen hankalaa, painava kun oli. Parantuminen vei muutamia kuukausia. Hoikka ja nuori voi toipua nopeamminkin.
Paras on normisynnytys, jos se vaan on molempien terveyden kannalta mahdollista. Selkäydinpuudutus auttaa kipujen poistossa, toisaalta lapsen sydänäänet heikkeni ja ei kun leikkaukseen. Se kipu on kuitenkin pieni hetki vain, eli luomu ok.
Kipu ja kivun kokeminen on niin yksilöllistä.
Minusta synnytyskipua ei yksin kertaisesti voi verrata esim. tuohon käden katkaisuun. Jos kuitenkin vertausta muihin kipuihin lähdetään vertaamaan, niin minä synnytän paljon paljon mieluummin kuin kärsin esim. siitä kivusta, kun murtunut ranne vedetään paikoilleen. Se sattui ja helvetisti. Myös tulehtuneesta hampaasta johtunut särky oli paljon tuskallisempaa kuin synnytys. Nämä ovat siis minun mielipiteitäni ja pohjautuvat omiin kokemuksiini.
röntgenkuvista voi nähdä, että ovatko paikkasi ahtaa vaiko eivät. Lantion pelkät silmämääräisesti katsotut ulkoiset mitat ei kerro yhtään mitään synnytyksen kannalta oleellsia mittoja. Mäkin olen pikkkuinen ja mut passitettiin röntgeniin varmuuden vuoksi. Kuvat näytti, että ei tule olemaan mitään ongelmia, eikä niitä ollutkaan. Molemmat vauvani ovat olleet noin 4kg ja 52vm/53cm eli isoja vauvoja.
magneettikuvauksilla ei röngtenillä.
kyllä aikoinaan lähetettiin röntgeniin :) Toisaalta, yks lysti, että millä menetelmällä se nykyään tehdään, mutta siis, kuvat luiden asennosta siihen kuitenkin tarvitaan ennen kuin voi sanoa mitään paikkojen ahtaudesta.
Löysin tuollaisen lauseen googlettamalla:
"Röntgenkuvaus
Moderni röntgenteknologia soveltuu erinomaisesti luiden ja keuhkojen kuvantamiseen. "
Soveltuu kyllä muulloin, mutta ei enää siinä vaiheessa kun ollaan raskaana. Röntgensätely voi aiheuttaa sikiölle epämuodostumia tai kehityshäiriöitä. Magneetti on turvallisempi.
oikeasti merkitystä, että äidin täytyy yrittää muistaa jokaiset tesit ja kuvat ja muu ihan tarkkaan niillä lääketieteellisillä nimityksillä vuosien takaa? Eikö se riitä, että äitiä ja raskautta hoitavat ammatti-ihmiset?
Lantiokuvat otetaan kyllä ihan viimeisillä viikoilla, joten oli se kuvamismuoto ihan mikä tahansa, niin loppusuoralla jo ollaan. Virallisestihan se viittä vaille valmis vauva taitaa olla sikiö, mutta eiköhän tuossa viheessa jo puhuta yleisesti vauvasta?
Eipä se nyt niin pilkuntarkkaa ole, mutta kun joku tuossa oli jo tämän magneetti-röntgen-asian korjannut, mutta korjaus kyseenalaistettiin, niin ajattelinpa lisätä perustelunkin selvennyksen vuoksi. Jokaisen raskaanaolevan on hyvä tietää, ettei röntgenkuvaus sovi raskauteen, jotta ymmärtää mainita raskaudestaan tarpeen tullen esimerkiksi hammaslääkärissä tai muutoin lääkärillä ennen kuvia.
Eiköhän neuvolassa määrätä ne tesit ja toimenpiteet juuri se tieto mukanaan, että se odottava äiti on raskaana?
Jos ei itse ymmärrä ilmoittaa missään, että on raskaana, niin ehkä ne neuvolassa myös sen ohjeistaa? :) Eihän lapsilisääkään eikä äityisavustusta eikä äitiyspäivärahaa saa ellei missään mitään ilmoita. Työnantajakin on kyllä kiinnostunut tulevasta äitiyslomasa ja sekin pitää vielä sen odottavan äidin muistaa kertoa...
Minne on se maalaisjärki jääny...
Eiköhän neuvolassa määrätä ne tesit ja toimenpiteet juuri se tieto mukanaan, että se odottava äiti on raskaana?
- Kyllä, mutta ei siellä hammaslääkärissä tai muualla lääkärissä moista yleensä tiedetä ellei äiti itse ymmärrä kertoa.
Jos ei itse ymmärrä ilmoittaa missään, että on raskaana, niin ehkä ne neuvolassa myös sen ohjeistaa? :) Eihän lapsilisääkään eikä äityisavustusta eikä äitiyspäivärahaa saa ellei missään mitään ilmoita. Työnantajakin on kyllä kiinnostunut tulevasta äitiyslomasa ja sekin pitää vielä sen odottavan äidin muistaa kertoa...
- Kyllä, olisihan se hienoa jos neuvolassa ehdittäisiin ja muistettaisiin ohjeistaa kaikki maailman raskausaikaa koskevat ohjeistukset, ja erityistä plussaa olisi jos AINA esimerkiksi kuvauksia ja lääkkeitä määrätessä muistettaisiin kysyä onko ko. henkilö raskaana, mutta onko näin käytännössä? Ei taida olla. Koska ei ole, niin onko siitä haittaa, jos odottaja tietää asian muuten vain - vaikka sitten suomi24-keskustelupalstalta - ja ymmärtää mainita siitä?
Minne on se maalaisjärki jääny...
- Jaa en tiedä, enkä ymmärrä sitäkään miten tokaisusi liittyy asiaan mitenkään. Röntgensäteilyn vaikutus sikiön kehitykseen on kaukana siitä mitä minä miellän maalaisjärjeksi :)
malaisjärki tarkoittaa sitä, että odottavan äidin pitäisi ymmärtää, että raskaudesta pitää itse ilmoittaaa kun ottaa lääkkeitä tai joutuu tutkimuksiin ja mihin kaikeen se raskus muutenkin vaikuttaa. Ja se maalaisjärki tarkoittaa myös, että jos neuvolan kautta määrätään jokin toimenpide, niin silloin siinä on jo myös otettu huomioon se raskaus, kuten lantiokuviin määärätessä. Ei sinne lantiokuviin mennä tuosta vaan vaan se lähete hoituu neuvolan toimesta.
Kyllä on huokauksen paikka todellakin kun yllä oleva piti selventää.
raskauden lopussa röntgenissä missä katsottiin mahtuuko vauva tulemaan.
se kuule ihan tavallisella röntgenillä kuvatan.
Mun lantio kuvattiin synnytystä edeltävänä päivänä. Terve tyttö tuli. Ei onneksi ollut 4900g niinkuin lääkäri ennusti.
No vähän kyllä ihmettelin minäkin,e ttä onko raskaana oleva todellakin käynyt röntgenkuvassa., mutta ei onneksi sentään. Ja vaikka sikiö olisi jo täysiaikainen, ei sitä siltikään pidä altistaa röntgensäteille, kun ese ei tee hyvää kenellekään.
On se hienoa, että nimimerkki "se" on niin valveutunut toimissaan, vaikka käyttääkin vahingossa väärää termiä kuvauksesta. Se ei ole yhdentekevä asia sellaiselle, jolla on edes jonkinlainen yleissivistys.
täällä ainakin kuvattiin ihan tavan röntgenissä.
siis tarkennusta,mulla kuvattiin vasta synnytyksen jälkeen (joka meinas päättyä huonosti) röntgenillä.
synnytys kuin alatiesynnytyskin.
Kiitos vastauksista. Olen pahoillani jos joitakin suututin tai jollain tavalla ärsytin, ei ollut tarkoitus. Kuten jo sanoin, en ole edes raskaana, joten aivan mielenkiinnosta kyselen. Enkä tosiaan mene väittämään että sektio sen helpompi vaihtoehto olisi, itsellä sattuu vaan olemaan niin että alatiesynnytys pelottaa, sektio ei. Ja älkää tulkitko väärin, ei se tarkoita sitä että valitsen automaattisesti sektion, edelleenkin, kunhan kyselen. Ja jos raskaana olisin, pyrkisin tietysti alatiesynnytykseen. Meille pelokkaille vaan on lohdullista se, että on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, ja mitenkäs muuten niistä vaihtoehdoista voi ottaa selvää kuin kysymällä? :)
Neuvolassa kyllä mietitään noi jutut valmiiks ja todellakin tarkistetaan mittasi kuvien kera. Toki niitä pelkoja varmasti voi ollakin, mutta tuo ainakin on yks niistä jutuista, joka voidaan ihan oikeasti tarkistaa, että onko pelko aiheellinen vaiko ei, jos kyse on "vain" siitä, että pelkäät paikkasi olevan ahtaat. Eli sulle siis ensimmäinen vaihtoehto on kuvien otto ja vasta sen jälkeen mietitään onko sulla vielä pelkoa synnytyksestä ja sitten sitä synnytystapaa.
Äitiysneuvolasta kannattaa kysellä ja sieltä saakin kysellä etukäteenkin vaikka ei vielä olisikaan raskaana :)
Kysymyksesi oli täysin asiallinen. (Samaa ei voi sanoa kaikista vastauksista).
Ymmärrän täysin sen, että synnytyskipu on eri asia kuin esim. leikkauksesta toipuvan kipu. Sektiokipuilijan ei tarvitse enää kipunsa lisäksi olla huolestunut siitä "tuleeko tästä mitään" ja syntyykö vauva terveenä vai tuleeko ulos ollenkaan.
sinulle nimimerkillä ymmärrän täysin----
kyllä sektion aikanakin tulee mieleen tuleeko tästä mitään ja syntyykö vauva terveenä.... usein äidin olo sektiossakaan ei ole kovin häävi... moni tuntee silti ikäviä tuntemuksia tai kipuja puudutuksesta huolimatta. ja kuten edellä on mainittu niin, sektioon liittyy moninkertainen riski. Vuodot voivat olla useita litroja ja joskus vuotoja ei saada kuriin ja kohtu joudutaan poistamaan... myös itse puudutukseen liittyy riski. kannattaa ottaa asioita selvää ennenkuin puhuu täällä ns. ammattilaisena
Kysy sitten, kun asia on kohdallasi ajankohtainen, neuvolasta rohkeasti. Heti vaan reippaasti sanomaan, että pelkäät synnytystä, niin pääset pelkopolille ja sieltä sitten ohjataan vaikka minne ihanaan, itse pääsin hypnoosirentoutukseen, joka oli todella suuri apu. :) Voi tietenkin olla paikkakuntakohtaisia erojakin näissä käytännöissä.
Minäkin olen pienikokoinen nainen, mutta ihan hyvin melkein nelikiloinen vauva tuli läpi, alateitse ja kivunlievityksenä oli vain ilokaasu, kun en muuta tarvinnut. Tämä tosin oli toinen vauvani, ensimmäinenkin tuli alateitse, mutta käynnistettynä ja se onkin sitten ihan toinen tarina se... Mutta pelkopolilla kuvattiin ja mitattiin lantion tilavuus siis ekasta vauvasta, joka oli paljon pienempi kuin toinen. Ja lantion luuthan liikkuvat raskauden aikana, juuri sen takia, että tulee vauvalle tilaa. Kyllä aika monesti luonto hoitaa kuitenkin nämä asiat ihmistä paremmin. :)
Se, mihin kannattaa NYT panostaa on kivunlievitys- ja hallintamenetelmät ja rentoutusmenetelmät, niitä tarvitsee muulloinkin, kuin synnytyksessä ja kun ne ovat jo etukäteen tuttuja, synnytyksessä voi vain "ottaa työkalupakista" käyttöön sen, mikä hyvältä tuntuu.
Nimimerkkini ei ole "leikkurin täti" niin kuin sinulla. Joten jos toinen meistä puhuu täällä ns. ammattilaisena, niin se en ole kuitenkaan minä.
Riskin läsnäolo ja synnytyskivut ovat muuten kaksi eri asiaa, kun puhutaan pelkäämisestä. Toinen on läsnäoleva kipu, toinen potentiaalinen uhka. Vai onko sinusta tällä hetkellä vaivaava viiltävä kipu sama asia kuin se, kun mietit kotivakuutuksesi kattavuutta seuraavan tulipalon yhteydessä.
Mielestäni olisi reilua, että voi käytännössäkin valita minkä haluaa. Mutta sinun kannattanee keskustella asiasta jossain terveydenhuollon toimipisteessä ja kartoittaa tilannetta siellä. Tuollainen voi olla itselle käytännössä niin merkittävä asia, että ehdottomasti kannattaa ottaa varmuudella selvää. Muutoin voit tuhlata elämäsi syyttä suotta enemmän tai vähemmän tuon parissa. http://mattiviikate.newsvine.com/
oli synnytystapa-arviokäynti (mikä sana hirviö:) ja en sit tiiä miten toi kirjotetaan joten älkää jaksako siihen puuttua ), jossa lääkäri arvio lapsen mahdollisen syntymä koon ja äidin lantion koon.mutta se ei ole kuin suuntaa antava. mulla ei ainakaan pitäny paikkaasa toi arvio. lääkäri sanoi että kyllä mahtuu hyvin tulemaan, vaan kuinkas kävikään. poika juuttu olkapäistä kiinni. väkisin repivät ulos,pojalta katkes solisluu ja minä repesin tosi pahasti. muutenkin toi synnytys oli aika kamala kokemus varsinkin ensisynnyttäjälle.oli niin nopeeta toimintaa ettei voinu enää antaa muuta kivun lievitystä kuin ilokaasun ja siitä ei ollut mitään hyötyä,tuli vain paha olo. mutta kuvasivat sentään lantion tarkkaan joka puolelta seuraavaa raskautta ajatellen.pystyvät siitä kattomaan/laskemaan mahtuuko tulemaan alakautta vai ei.
Soklisluun katkeaminen synnytyksessä on aika yleistä isokokoisilla vauvoilla.
Eikä lapsen kokoa pysty tarkkaan arvioimaan kukaan.
Mun esikoinen syntyi myös avustettuna eli vatsasta oli kaksi kätilöä painamassa, kun ei jäpikkä muuten liikkunut mihinkään. Kivunlievitystä ei ehditty antaa ja väliliha viillettiin isommaksi. Nykyisin tiedetään että parantuminen on nopeampaa, kun annetaan "revetä luonnostaan".
Toivottavasti ensi kerralla menee paremmin :)
minä nyt tiiä oliko toi poika niin kovin isokokoinen,3700 g.mutta kätilö kyllä säikäytti,kun poika ei alkanu tulemaan ulos loppuvaiheessa ja sydän äänet hävis, että nyt on pakko saada vauva ulos, ja se solisluu napsahti kun repi poikaa ulos. en tiedä siitä paraneeko nopeemmin leikattu vai itestään revenny.mulla kyllä leikattiin väliliha,mutta repes sisäänpäin silti. ja muutamaan päivään ei pystyny oikeestaan vessaa pidemmälle kävelee,ja kuukauteen ei istuttu kunnolla eikä kyllä käveltykkään. miten muilla muuten on tota verta tullu alatiesynnytyksessä?sitä vaan ett onko esim puoli litraa normaali määrä noin yleensä?heikoks se ainakin veti moneks päivää,ja rautakuurille.pelottelivat jo verensiirrolla jos hemoglobiini enempää laskee.
Luonto hoitaa asiat.. Mahdollinen tuleva lapsesi on mitä todennäköisimmin myös pieni, koska olet sitä itsekkin, ja synnytys hoituu kyllä. Mitäpä sitä murehtimaan tulevaa, kyllä asiat hoituvat aikanaan.
Minä en saanut sektiota vaikka pyysin. Lantio kuvattiin ja todettiin, että lapsi mahtuu tulemaan ja ettei ole mitään lääketieteellistä syytä tehdä sektiota. Ja kivulla ja tuskalla synnytin esikoiseni.
Nimimerkki "elä tätä päivää" puhuu puppua. Minäkin olen pieni ja lapseni painoi syntyessään 3 920 g.
ne tuskat on synnytykses, on pieni tai suuri kokoinen. Kyllä sut tutkitaan mahtuuko vauva syntymään. Sektion saa jossain helpommin ja jossain ei.
Venyykö pillu suureksi alatie synnytyksessä? jos ottaisi sektion ihan vaan siitä syystä?
Suhteessa "normaaliin" synnytykseen sektiossa on aika suuria terveysriskejä sekä lapselle että äidille.
Ihan varmaan me sua uskotaankin. Kukaan ei ota/saa sektiota tuosta syystä.
Ehdottomasti alatie synnytys. Olen itsekin hyvin pieni (154 cm ja 50 kg), mutta synnytin tuplat (2900g ja 3100g) sekä 4300 g juniorin alakautta hyvinkin helposti. Sektio on kaikilla tutuilla ollut huomattavasti hankalampi ja paljon hitaampi parantumaan.
Muista myös se, että synnytyksen jälkeen suurin osa naisista pystyy omin jaloin kävelemään osastolle ja touhuilemaan heti vauvan kanssa. Toisin on sektion jälkeen. Vauvaa ei voi hoitaa, niinkuin alatiesynnytyksen jälkeen. Kipua on monta päivää ja liikkuminen vaivalloista. Tikit pitää poistaa jne.
Alatiesynnytyksestä paranee nopeammin
Ja samalla tavalla se synnytys sattuu, oli sitten pieni tai iso ihminen. Pää ja hartiat se työläin osuus on. Jos pelottaa puhu lääkärisi kanssa, tai ota selvää, onko juuri alueellasi pelkopotilaiden vastaanotto. Keskustele asiasta neuvolassa. Jos olet pieni ja esim. syntyvä vauva on yli 4 kg, saattaa olla sektio edessä. En usko että kovin herkästi lähdetään leikkaamaan...
on murtuneita solisluita, sydänpysähdyksiä, elottomuutta, revenneitä paikoja, runsaita verenvuotoja,
hitautta, sijoiltaan menneitä lonkkia pienillä vauvoilla , kauheita asioita joita lääkärit aiheutabvvat aivan tahalleen.
sektioon ilman muuta
pidä vaan kantas sektiossa, pikku jutuu se on kun hätäsektio onnistuu.
jenkeissä eritysalueilla ei ole muuta tapaa synnyttää kun sektio, jos nykyään
eivät käytä kohdun vuokrausta
Ei lapsia pidä altistaa sektiolle, jos se ei ole välttämätöntä. "Erityisalueet" Jenkeissä kertovatkin jo kaiken siitä, miksi siellä tehdään vain sektioita. Taitaa olla "erityisen" tyhmää seutua se.
Vauva saa alakautta syntyessään emättimestä tärkeitä bakteereita, jotka parantuvat hänen vastustuskykyään. Alatiesynnytys käynnistää myös maidontuotannon paremmin ja se, että lapsen saa heti synnytyksen jälkeen viereensä on tärkeää myös äidin ja lapsen suhteen syntymisessä. Tämäkin on hormonaalinen juttu.
Siltä varalta, että joku seuraavaksi keksii sanoa, että "kyllä minä olen aivan yhtä läheinen sektiovauvani kanssa kuin muidenkin ja on ihan tymää väittää, ettei näin olisi"; niin voin sanoa jo nyt, että tiedän jo.
kauheinta sektiossa (kiireellinen, ei minun toivomani) oli nimenomaan se, etten saanut heti lasta vierelleni. Onneksi saatiin kuitenkin perhehuone ja sain alusta asti imettää lasta ja vierihoitaa muutenkin. Lapsi on nyt yli vuoden ikäinen ja edelleen mietin synnytystä ja etenkin sitä, etten saanut heti lasta syliin. Kyllä harmittaa, vaikka pitäisi tietysti olla tyytyväinen siitä, että sekä minä että lapsi selvisimme. Tämän lisäksi sektiosta toipuminen fyysisesti on todella kivuliasta.
Tiedän kyllä ilman muuta olevani yhtä läheinen lapsen kanssa ilman sitä heti syliin saamistakin, mutta silti se on jäänyt vaivaamaan. Yritin sitten kompensoida muilla tavoin aluksi puuttunutta läheisyyttä ja täysimetin lasta 6kk ja imetän edelleen. Lapsi ei ole myöskään edelleenkään ollut missään hoidossa.
Mielestäni on turhaa kiistellä siitä, kumpi on parempi synnytystapa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja aina (useimmiten!) ratkaisu ei ole äidin. Mielestäni paha synnytyspelo on ihan riittävä syy sektiolle, koska jos synnytyksestä jää pahat traumat, on se omiaan aiheuttamaan vahinkoa äidin ja vauvan kiintymyssuhteelle. Joku sanoi, että sektio on kalliimpi, mutta se on aika lyhytnäköistä. Kalliimpaa on jälkeenpäin korjata äidin ja vauvan kiintymyssuhdetta ja siitä aiheutuneita ongelmia. Ja tosiaan, ei ole niin harvinaista, että alatiesynnytyksen aiheuttamia fyysisiä ongelmia (esim. pahat repeymät, kohdun/virtsarakon laskeumat jne.) joudutaan paikkailemaan leikkurissa.
taidat olla bakteerialan asiantuntija. Minulla sektiolla syntynyt ja aivan terve lapsi.
Ota kaikki luonnollisena tapahtumana, josta naiset ovat selviytyneet vuosituhansia äläkä ala psyykata itseäsi johonkin, josta et vielä tiedä mitään.
Olen kokenut molemmat, toinen -91 ja toinen -95. Raskaudet etenivät hyvin, lähtöpaino 72 ja 76, pituus 160. Sektio tuli 1. lapsen kohdalla yllätyksenä lapsen kunnon takia, mutta kaikki sujui hyvin. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin synnytin alateitse toisen muksuni. Sektiosta toipuminen kesti kauemmin, koska haava oli isompi ja arempi. Ei saanut nostella ja kanniskella raskasta ensi alkuun. Sairaalassa olin kauemmin, n. viikon. Alatiesynnytyksessä oli istuminen hankalaa pari päivää ja sitten helpotti, toipuminen nopeaa ja hyvä niin kahden lapsen kanssa.
Et tiedä vielä miten raskautesi sujuisi, miten isoksi kasvaisit ja minkä kokoinen olisi vauvasi. Omani olivat n. 2,5 ja 2, 7kg, joten pieniä ja varmasti helpompia synnyttää kuin 3,5-4kg. Et kokisi itse syntymää, vaikka olisitkin hereillä kuten minä. En nähnyt mitään, sillä eteen asetettiin teline ja kun yritin katsoa valisimen kautta, käänsivät senkin pois. Sain sektiovauvan hetkeksi viereeni, mutta letkujen kanssa en voinut pitää rinnallani ja sitä paitsi vauva vietiin tarkastukseen ja omat synnytyksen lopputapahtumat piti hoitaa. Mieheni ei myöskään silloin saanut olla leikkaussalissa, mutta alatiesynnytyksessä oli ja on sanonut sitä hienoksi kokemukseksi. Molempien kohdalla syöttämiset alkoivat hyvin ja jatkoinkin melkein vuoden ikäisiksi.
Jos pyörryt nuppineulan jo pistosta, kehotan hakemaan apua ja rohkaistumaan luonnon omien käytäntöjen harjoittelemiseen. Äläkä kuuntele tai lue kaikkia kauhukertomuksia synnytyksistä. Siihen pitää valmistautua, mutta sitten vasta kun haluaa raskaaksi.
takana päin ja samana päivänä oon lähtenyt käveleen ja hoitanut vauvaa
mulla on tuo kipukynnys aika korkea
mulla ei ole synnyttäjän lantio ja tröngenissä aikoinaan kuvattiin
kiire siinä tuli kun meni melkein 2 viikkoa yli lasketun ajan
hätä sektio tehtiin kun poika alkanut ulos tuleen ja kiireellä kuvauksiin
Minulle tehtiin sektio, koska vauva ei olisi kestänyt alatiesynnytystä ( sydänäänet laskivat aina supistaessa yms.)
Fyysinen toipuminen oli hyvin nopeaa, seuraavana päivänä pystyin jo kävelemään ja viikon päästä kävin jo kävelyllä. Tietysti alavatsa oli kipeä melko pitkään leikkaushaavan ympäriltä, mutta koen päässeeni suht helpolla.
Mutta henkisiä traumoja minulle jäi kiireellisestä sektiosta ( ei hätäsektio)
Kaikki tapahtui nopeasti, en saanut miestä mukaan leikkaussaliin ja minulle ei kerrottu juuri mitään siitä mitä seuraavaksi tapahtuu jne. Kun lapsi oli otettu pois ja minua olettiin ommella, sain jonkunlaisen paniikkikohtauksen.
En tiedä mikä sen aiheutti, mutta uskoakseni omat sekavat tunteet sekä se etten "tuntenut" itseäni puudutuksen vuoksi. En tiedä onko muilla vastaavaa ollut, mutta minusta se ainakin tuntui pahalta.
Lisäksi heräämössä olo oli inhottavaa, paleli eikä ollut ketään seurana :(
Jos minulle joskus vielä sektio tehdään ja jos mitenkään voin asiaan vaikuttaa, niin haluan, että se tehdään suunnitellusti, jotta mies saa olla mukana. Tai sitten nukutuksessa.
Paljon puhutaan fyysisistä "traumoista" mitä sektion jälkeen tulee, mutta omalla kohdalla ne ovat enemmänkin henkisiä.
Minulla oli ensimmäinen sektio hieman kuvaamasi kaltainen ja tunsin myös olevani yksin, kun ei mies päässyt mukaan. Sektio oli samoin kiireellinen ja sain paniikkikohtauksen tärinästä/ vapinasta, mikä tuntui kauhealta. Seuraavassa sektiossa osasin kertoa kokemuksistani, joten osasivat hoitaa oikein. Tärinää yms. ei tullut ollenkaan ja koko tilanne meni tosi hyvin. Olo oli mitä parhain. Toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Jos teen/saan joskus vielä kolmannen lapsen, tulisi sektiosta silloin suunniteltu ja mieskin pääsisi mukaan. Mutta aika näyttää.
Valitse alatiesynnytys, tosin miehesi ei halua sinua sen jälkeen.
itse olen 4krt synnyttänyt, ensimmäiseni tays:sissa kesti yli 10h ko oli ensimm'äinen tosin pien46cm ja 2700g ensisynnyttäjä en osannut mitään pyydellä joten sain parakervikaali puudutuksen joka tuntui kyllä auttavan. Toisen lapseni synnytin hyks:sissä osasin pyytää epiduraalin joka ei minun kohdallani toiminut lainkaan :( (synnytys kesti 4h, jossa mies oli mukana) kolmas myös hyksissä mutta silloi oli jo niin kiirus etten ehtinyt saamaan mitään.. (synnytys kesti 2.5h, myös mies mukana)neljännen sain päksissä 1.5v sitten ja tuolloin olin jo päättänyt etten ota mitään puudutuksia (synnytys kesti 1.5h johon mies ei entinyt mukaan )
ja tehnyt alateitse kaikki 4 synnytystä. Lapset ovat olleet isoja ja pieniä ja kaikki tuleet,tosin viimeinen vedettiin imukupilla ulos, kun enjaksanut enää.
Mutta ei se ihmisen pienuus vaikuta, mutta toki se lantion ahtaus voi sitten jumittaa, joten ultrassa sekin selviää.
Älä suotta pelkää alatiesynnytystä. Minä olen myös pienikokoinen nainen 150 cm. Minulla on 3 kk:n ikäinen, alateitse syntynyt vauva. Jos lantiotasi ei nimenomaan todeta ahtaaksi, mikä olisi riski syntyvälle lapselle, synnytä ihmeessä alateitse. Kivunlievitys on apunasi. Sektio on aina kuitenkin leikkausoperaatio. Sitäpaitsi ei sektio edes ole niin "oikea" synnytys kuin alatiesynnytys kaikkinen vaiheineen, kipuineenkin.
En tule kommentoimaan enempää. ;-)
tekstin kirjoittaneen ei enää kannatakaan tulla osallistumaan mihinkään yleiseen keskusteluun. Onneksi ymmärsit sen itsekin. :)
Tietenkin pienikokoiset naisillä on useammin pienikokoinen sikiö kuin isokokoisella. Ei se silti tarkoita sitä, että näin olisi aina.
Joka kolmannella suomalaisodottajalla on nykyään kohonnut verensokeri (raskausdiabetes tai asitten rvot liikkuvat niillä rajoilla). Tämä vaikuttaa lapsen kokoon, joten isokokoiset vastasyntyneet ovat nykyään paljon yleisempiä kuin ennen. Tämän luulisi vaikuttavan siihenkin, miten synnytyksen sujuvat, vaikka toisaalta supistusten kivuliaisuuteen vauvan koko ei taida vaikuttaa....en ole varma.
vauvan koko supistusten kivuliaisuuteen, kuten arvelitkin.
Itselläni viime vuonna sektio koska vauva ei meinannut saada kanavaa auki ja voin kertoa etten tuntenut minkäänlaisia kipuja leikkauksen jälkeen enkä sen aikana ja olisin ollut valmis kävelemään kolme tuntia leikkauksen jälkeen. Tokihan jotkut ovat todella kipeitä mutta tuo mitä osa ihmisistä on tähän keskusteluun kirjoittanut niin on aivan LIIOITELTUA!
liioiteltua? Itse ainakin olin ihan älyttömän kipeä leikkauksen jälkeen (niin että itkin monta kertaa), vaikka en pidä kipukynnystäni mitenkään alhaisena. Kestin esim. 10 tunnin rankat avautmisvaiheen supistukset ilman mitään itkuja, vaikka älyttömän kipeiltä ne kyllä tuntuivat. Ihmisillä on erilaisia kokemuksia, eikä kukaan voi niitä sanoa liioitelluksi. Jostain kumman syystä toiset eivät sektion jälkeen sen kummemmin ole kipeitä, toiset taas eivät moneen päivään pääse kunnolla edes ylös.
synnytyspäätöksen teet sinä aivan itse, aivan turha pelätä. Kukaan ei voi pakottaa tekemäään sellaista mitä et halua. Itse sairaanhoitoalalla olevana suosittelen keskustelemaan ja kertomaan avoimesti lääkärille tunteistasi ja tilastasi. Minulle itselleni on sanottu, että sektio tai alateitse ovat riskit aivan yhtä suuret. Mene synnytykseen ilolla ja voimalla ja rakasta tulevaa
kun päätöstä ei monesti nainen todellakaan saa tehdä itse. MInä olisin halunnut synnyttää alakautta, mutta niin minut vaan kiidätettiin sektioon kesken kaiken. Ei siinä minulta kysytty mitään.
No täällä on ollut puhetta puolesta ja vastaan, liiotteluakin aika roisisti. Mutta eihän kukaan voi sinun puolestasi tietää, kumpi on parempi vaihtoehto. Lääkärit tietävät vain faktat. He eivät voi silti ennustaa tulevaa synnytystä tai tietää SINUN pelkojasi saati tuntemuksiasi. Jos ne ovat niin todellisia kuten väität, niin voithan keskustella niistä lääkärin kanssa. Ja jos lantiosi on todellakin ahdas, saat kyllä siinä tapauksessa sektion, joten turha pelätä..
Sektio on kivulias ja alatiesynnytys on kivulias. Kivut ovat vain ERILAISIA ja jokainen kokee ne omalla tavallaan. Senhän kertoo jo tämä keskustelukin.
Supistuskipukin voi olla erilaista kahdella eri ihmisellä. Toisella vähän kipristää ja istuu kotonaan kylvyssä. Sairaalaan päästyään hän on jo lähes 8cm auki ja saa pian epiduraalin. Synnytys etenee lopulta ponnistusvaiheeseen. Tällainen on hoitohenkilökunnan mukaan oikein hyvä ja reipas synnyttäjä.
Toinen kokee jo pitkään säännöllisiä, kivuliaita supistuksia. Mutta mitään ei tapahdu. Lapsivettäkin ehkä lorahtelee. Hän kuuluu rasittaviin synnyttäjiin, jotka ovat vain typerän kipuyliherkkiä. Jos edes kysyt sektion mahdollisuudesta, on peli menetetty ja kuulut luokkaan -ö.
Sairaalassa mitataan supistuksen suuruutta tietokonekäyrällä, mutta ei tiedetä miten äiti kivun kokee. Kipu on aina yksilöllistä ja eri vahvuista, näin uskon.
Niin ja sanon vielä että synnytyksessä kuuluukin tuntea kipua. Muuta en väittänytkään.
Lapsen terveys taas ei ole riippuvainen sektiosta tai alatiesynytyksestä. Molemmilla tavoin syntyy sekä sairaita että terveitä lapsia.
Mulle tehty pelkosektio ekasta lapsesta ja olin todella tyytyväinen päätökseeni!Raskauden alusta asti sanoin neuvolassa peloistani.Jossain vaiheessa kävin pelkopolilla yhden kerran ja lähdin sieltä itkien ja järkyttyneenä:siellä toista lastaan odottavat parkuivat ja pelottelivat miten kamalat tuskat olivat kärsineet alakautta ekaa punnertaessaan...Eli siitä oli minulle enmmän haittaa kuin hyötyä.Kerroin lääkäreille,että en missään nimessä aijo synnyttää alakautta.Minulle pelko oli ylitsepääsemätöm,ajatuskin itketti minua.No,sektion sain ilman mitään pelottelupuheita tai kädenvääntöjä.errottiin toki,että leikkaus on riski tms. Sektio meni hyvin.No toisen lapseni synnytin alakautta,koska ajattelin,että hyvin se menee ja palaudun nopeemmin.HAH.Ikuisesti kadun alakautta synnytystä.Se oli kamalaa,kipulääkkeet eivät toimineet,kohdunsuu ei auennut ilman oksitosiinitippaa joka lisäsi kipujani.Kävin synnyttämässä 2 päivää ja yötä..En voi sanoa kuin,että luulin saavani kipuun lääkkeet ja että ne tehoaisi!!!!Mutta eivät ne aina tehoa ikävä kyllä,minulle kävi juuri niin.Mutta sanoisin,että pahinta oli aika synnytyksen jälkeen.Alapää tuusannuuskana,vessakäynnit tuskaa ym.Ja todellakaan en palautunut nopeasti,nyt mennyt 4kuukautta,enkä vieläkään voi juosta,hyppiä tai harrastaa seksiä.Sektion jälkeen olin tehnyt näitä kaikkia 7 viikon jälkeen....että näin.Jos pelkosi on kova,pidä pääsi ja vaadi sektio.Se on turvallisempi vaihtoehto lapsellesikin!Ei tule hapenpuutetta,vammautumisia tms.
Siitä päättää lääkäri. Synnytystapa-arvio on raskauden loppupuolella silloin ne ehdottaa ja saat sanoa mielipiteesi. Olen itse pieni, 153senttinen ja vaikka muksusta ennustettiin arviossa liki nelikiloista ja lääkärikin sanoi että on vähän niin ja näin mahtuuko tulemaan ja laskettuun aikaankin oli vielä melkein 2 viikkoa.. silti ei edes ehdottanut sektiota.
Seuraavana päivänä arviosta alkoi synnytys vesien menolla, kärvistelin todella tuskissa liki 2 vuorokautta kunnes lopulta jouduin kiireelliseen sektioon kun vauva ei edes laskeutunut siihen mennessä. Olin auki jo 9cm mutta lääkäri teki päätöksen sektiosta. Karmea kokemus se sektio vaikka olikin siinä vaiheessa helpotus koska olin kuollakseni väsynyt tuskiini jo. Syntyi terve 3,5kiloinen lapsi mutta jäin kaipaamaan kokemusta normaalista alatiesynnytyksestä. Varmasti siitä palautuu nopeammin kun sektiosta joka oli ihan hirveä parannella. En sektiovalintaa suosittele jos on mahdollisuus edes koittaa alakautta! Sitten se on tulevissa raskauksissakin ylimääräinen jännite se sektioarpikudos jnejne..
jos sectio tehtäisiin pelkojen takia. Leikkaus on aina riski, minulle itselleni tehtiin kiireellinen sectio, vaikken todellakaan sitä olisi halunnut. Mutta synnytys ei edennyt mihinkään, vaikka supistukset olivat kovia ja sain ilmeisesti jonkinlaisen tulehduksen kun kuume nousi 39. Vauvalla sydänäänet olivat liian kokeat. He venyttivät viimeiseen asti, ennen kuin leikkasivat koska se on aina riski! Minä menetin verta leikkauksessa 1,5 litraa, eli paljon normaalia enemmän. Olin todella kipeä ja huonovointinen section jälkeen. Tietysti minulla ei ole kokemusta normaalista alatiesynnytyksestä, joten en pysty vertaamaan. Mutta kuten jo sanoin toistamiseen, leikkaukseen sisältyy aina riski.
En tajua miksi ihmiset ajattelevat, että sectiolla pääsee helpommalla. Onhan se osaksi niinkin, ei tarvitse ponnistaa jne. Mutta ei se tarkoita, etteikö sectio olisi kivulias jälkikäteen.
Kenenkään pelkoa ei voi vähätellä, mutta harvoin sektioon ryhdytään pelkän pelon takia. Riskit kuitenkin on molemmissa tapauksissa omansa. Itse menetin verta saman 1,5 litraa ihan normaalissa synnytyksessä, joka oli ensikertalaiselle nopea, ohi 6 tunnissa. Olin huonossa kunnossa ihan lman leikkaustakin. On myös synnytyksiä ja sektioita, jotka sujuvat ongelmitta ja toipuminen on nopeaa olosuhteisiin nähden. Tapaukset ovat aina, ihan aina yksilöllisiä.
Moikka! Mulla on 3,5v tyttö jonka kohdalla koin periaatteessa molemmat synnytykset... Eli siis lantioni kuvattiin raskausaikana kun olen pieni kokoinen nainen, ja todettiin olevan tilaa syntyä alateitse vaikka likka olikin perätilassa alusta loppuun. Kaikki piti mua hulluna kun halusin synnyttää alateitse perätilasta huolimatta. Mutta sinne mentiin, synnytyssalissa oltiin tuntitolkulla ja jossain vaiheessa meni lapsivedet, sitten alkoi paikat aukee sillai et olisin voinu ihan juur alkaa ponnistaa. Kipulääkitys oli täysin kohdallaan!!! Noh, sänkyä laitettiin kuntoon, jalkatuet jne ja suojat sun muut. Lääkäri koitti mihin se tuikkaa sen pudenduspuudutteen, joka auttaa kai ponnistusvaiheen kipuihin, mutta se pyysikin kätilöä kans koittaa ja siinä ihmettelivät aikansa ja sanoivat että pistäpä jalat ristiin, nyt mennään leikkaussaliin kun muksu on kääntynyt polvet edelle..... WOU! No kiireellinen sektio sit tehtiin ja voi jessus ku puudutteet alko häipyy ni olin monta viikkoa sen haavan kans niin kipee et meinasin tulla hulluks. Ku ei sängystä ylös päässy ilman apua ja se kirveli ihan v*****i... Noh, jokainen synnytys on tietysti erilainen ja jokainen kokee sen eritavalla, mut mä olisin niiden kipujuttujen takia halunnu synnyttää normi alateitse, koska siitä toipuu niin paljon nopeammin yleensä. Mutta kuitenkin olen tyytyväinen tähänkin siksi, että molemmat selvittiin hengissä ja tyttö terve!!!