Mulla on aina ollut huonot unen lahjat mutta nyt on koko tämä vuosi mennyt niin etten ole nukkunut tarpeeksi ja jaksan vaan tehdä sen mikä on pakko, eli käydä koulussa ja siihen se sitten jääkin. Mutta nytte on semmonen olo että elämä alkaa lahoamaan alta. Hain unilääkkeet joiden avulla olen nyt pystynyt nukkumaan mutta silti ei jaksa tehdä mitään. Tätä on nyt kestänyt kolmisen viikkoa. Ahdistaa koko ajan ja itkettää. En ole kouluunkaan jaksanut mennä, ei jotenkaan enää kiinnosta ja se mihin tähätäsin opiskeluissani tuntuu liian vaikealta saavuttaa.Luokassa on muutenkin niin huono ilmapiiri että siellä oleminen on liian ahdistavaa. Muutenkin olo on ettei musta ole mihinkään. Kaikessa mitä suunnittelen tekeväni tulee vastaan esteitä joista en pääse yli. Jotenkin tuntuu että mulla on estymiä joiden takia en ole ns. yhteiskuntakelpoinen. Nyttenkin on niin pirun paha olla, ei ole luotettavaa ihmistä jolle kertoa, ja sekin tuntuu jotenkin liian hävettävältä. Nyt on kyl semmonen olo että onko tässä enää mitään järkee jatkaa, kun näyttää siltä ettei mun tulevaisuudessa oo mitään, paitsi yhteiskunnan pakotteita jotia mun psyyke ei taida kestää.
MIKÄ MUA VAIVAAAA
broblemssss
4215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostat aivan minulta parikymmentä vuotta sitten.
Voit olla estynyt ja kärsiä masennuksesta, estynyt persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, jossa on kohtuuttoman huono itsetunto ja sisällä "lukko" suhteessa muihin ihmisiin, sosiaalista eristäytymistä, välttelyä yms. Sinun kannattaisi ehdottomasti tuon ikäisenä hakeutua terapiaan. Ei tuossa mitkään unilääkkeet pidemmän päälle auta. Ota yhteyttä johonkin hoitavaan tahoon, opiskelijaterveydenhuoltoon tai muuhun, älä anna tuon jäädä päälle. Psyykesi ei ole "valmis", voit vielä kasvaa ja kehittyä, mutta tarvitset siihen tukea.
luin asiasta netistä, se kyllä kuvaa mua. Mulla on nyt ens viikolle aika lääkäriin jos sinne sitten avautuis.
Mistä sait unilääkkeitä? Voisitko mennä sinne uudestaan ja kertoa tilenteesi ja pyytää saada jatkoapua. Mulla on vähän sama olo että yhteiskunnan pakotteet on liikaa mulle mutta en anna sen ajatuksen lannistaa. Kaikki ei jaksa kaikkea mitä vaaditaan ja se on ihan ok. Älä anna ympärisön paineiden latistaa. Nyt hoidat ittes kuntoon ja katot sit mitä jaksat. Ja jos ei sul ole ketään luotettavaa ihmistä kenelle kertoa niin kirjottele tänne.
kuten edellä sanottiin, menet takaisin sinne mistä sait unilääkkeet ja kerrot ton kaiken siellä ja itket jositkettää, älä turhia häpeile. Vois olla joku mielialalääke paikallaan ottaaa?