suunniteltu sektio -kertomuksia!

Eli olen itse menossa suunniteltuun sektioon heinäkuussa ja siksi kiinnostaa myös. Minulla on kokemusta kolmesta alatiesynnytyksestä ja viimeisen ansiosta on nyt sektio sitten edessä. Siitä ei ainakaan kannata huolta kantaa jos et vauvaa heti pääse hoitamaan. Minä sain viimeisessä synnytyksessä pitää vauvaa vähän aikaa rinnalla ja sitten minua jo vietiin ommeltavaksi nukutuksessa leikkaussaliin. Seuraavan kerran näin vauvani useiden tuntien päästä, enkä ollut vielä vauvanhoitokunnossa pitkään aikaan. Äiti-lapsi-suhde ei ole mitenkään tästä häiriintynyt. Eli sektio ei vähennä mahdollisuuttasi hyvään vauvan hoitoon vaikka se alkaisikin viiveellä

Eipä ole sinulle vastauksia ropissut, joten kerron vähän omista sektioistani. Minulla on takana kaksi suunniteltua sektiota ja kolme normaalisynnytystä. Sektiot tehtiin perätilan takia, ensimmäinen v. 91 ja toinen 02. Oikeastaan keskityn jälkimmäiseen, koska muistan sen paremmin. Minun leikkauspäiväni sovittiin vain muutamaa päivää ennen leikkausta, koska perätila huomattiin niin myöhään, mutta ensimmäisen sektion ajan tiesin n. 3 viikkoa etukäteen Leikkaukset tehtiin viikolla 38. Sairaalan osastolle menin leikkauspäivän aamuna. Siellä käydään suihkussa, jos ei ole kotona käynyt, vaihdetaan sairaalakamppeet, tyhjennetään suoli, jos ei ole kotona tyhjennetty, laitetaan tippa ja pissakatetri, ja annetaan esilääkitys. Sitten odotetaan leikkaussaliin kärräämistä. Leikkauksessa voi olla mies mukana; minulla ei ollut. Leikkauspöytä on hivenen kallellaan, ja minulla ainakin oli koko ajan tunne, että putoan. Ensimmäinen sektio tehtiin epiduraalipuudutuksessa, toinen spinaalipuudutuksessa. Jälkimmäisessä ainakin on myös kipulääke mukana, ja siinä puutuvat myös jalat. Itse leikkaus ei kauan kestä. Siitä, kun viiltoa aletaan tehdä, ei mene kuin muutama minuutti, niin vauva on jo syntynyt. Kipua ei tunne, mutta sen kylläkin tuntee, että mahaa ronkitaan. Itse myös näin sen, kun kuva heijastui jostain lampusta. Pahaa teki siinä vaiheessa, kun verenpaine romahti spinaalipuudutuksen takia kahdesti, sekä silloin, kun kohtua kaavittiin tyhjäksi. Myös hengittäminen oli vaikeaa. Ompeluaikaa en nyt kyllä muista, mutta sillä aikaa, kun minua kunnostettiin, niin kätilö kunnosti vauvan ja ilmoitti mitat. Leikkaussalissa on leikkaava lääkäri, nukutuslääkäri, kaksi sairaanhoitajaa, anestesiahoitaja ja kätilö.

Heräämössä olin n. 2 tuntia. Vauva tuotiin sinne syömään, joten imetys aloitettiin jo heräämössä, vaikka en millään olisi jaksanut. Tietty isä saa olla vauvan kanssa sen ajan, kun äiti on heräämössä. Kipulääkettä aloin saada heräämössä ihan suun kautta, ja vähän sain myös juoda mehua. Minulla mikään lääke ei vienyt kipua täysin. Heräämön hoitajat kävivät tiuhaan painelemassa kohtua, että kohtu olisi alkanut supistella.

Osastolla sain vauvan heti viereeni, mutta leikkauspotilaan ei tarvitse heti ruveta itse vauvaa hoitamaan, eikä tietysti voikaan. Äiti tietysti syöttää vauvan, mutta hoitajat nostavat vauvan äidille. Minut leikattiin kymmeneltä aamulla, ja jo samana iltana otettiin katetri pois ja komennettiin ylös. Ensimmäinen ylös nouseminen on kammottavaa, tuntuu, kuin kaikki valuisi ulos. Nauraminen, yskiminen ja aivastaminen sattuu. Ensimmäisen yön vauva oli hoitajilla, ja hänet tuotiin vain syömään. Seuraavasta päivästä alkaen hoidin vauvaa itse yöt ja päivät. Leikkaus oli torstaina, kotiin pääsin maanantaina. Olisin päässyt jo edellisenä päivänä, mutta vauvaa jouduttiin tarkkailemaan keltaisuuden takia.

Tikit poistettiin 6. päivänä leikkauksesta. Kipulääkkeitä jouduin syömään n. viikon. Vauvaa painavampaa ei saa nostella n. kuukauteen, mutta pieniä kävelylenkkejä kannattaa alkaa tehdä heti, kun pystyy. Itse aloin n. viikon päästä leikkauksesta. Haava parani kyllä nopeasti, mutta vieläkin se on jotenkin oudon tuntuinen, leveä, punainen ja arpikudoksinen. Toisilla ei jää juuri minkäänlaista arpea. Ps. Olen keskeltä Suomea.