(jatkoa)
2.4. Olisiko antibiootti tullut vaihtaa?
B totesi 24.2. iltapäivällä puhelimessa, että hän ei vielä vaihda antibioottia. Tuolloin sairauden puhkeamisesta oli kulunut neljä vuorokautta. Antibiootin vaihtaminen tuossa vaiheessa olisi ilmeisesti saattanut pelastaa Ikaroksen terveyden ja hengen. Mutta antibioottia ei koskaan vaihdettu. Miksi näin kävi?
Olen lausuntopyynnössä kertonut, että Ikaroksen kunto oli oireiden puhkeamisen jälkeen ennen eläinsairaalaan menoa selvästi heikentynyt. Sen kuume oli koko ajan pysynyt yli 39 asteessa; lisäksi sillä oli ilmennyt pahoja hengitysvaikeuksia, varsinkin yöaikaan. Sen, että oireet eivät olleet - kuumetta lukuun ottamatta - helpottuneet, vaan pahentuneet, maallikkona jälkikäteen tulkitsen viittaavan siihen, että neljä päivää käytetty antibiootti ei ollut sairauteen tehonnut. Tämän nähdäkseni ammattitaitoinen eläinlääkäri olisi voinut todeta käytettävissä olleiden tietojen perusteella 24.2., tai viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun lymfooma-epäilys toisen kudostutkimuksen tulosten perusteella olisi saatu pois suljetuksi.
B:n tietoon Ikaroksen kunnon kehitys valitettavasti ei ollut tullut, koska hän ei ollut läsnä Ikaroksen vastaanottotarkastuksessa; meidät otti vastaan opiskelija. Näin tapahtui – toistan - siitä huolimatta, että henkilökunnan tiedossa etukäteen oli, että potilaan epäiltiin sairastavan vakavaa sairautta.
Ikaroksen vastaanoton osalta lautakunta on todennut, että esitetyn selvityksen nojalla ei ole syytä epäillä opiskelijoiden mahdollisesti epätäydellisesti ottamien esitietojen hidastaneen tai johtaneen harhaan koiran tutkimusta tai hoitoa.
Minusta syytä on epäillä. Onhan selvää, että välikäsittä saatu informaatio on luotettavampaa kuin välitetty. Oikea käsitys potilaan kunnon kehityksestä olisi ollut ensisijaisen tärkeää arvioitaessa käytetyn lääkityksen tehoamista. Kokenut eläinlääkäri olisi tällaisen asian kanssamme selvittänyt, jos emme olisi sitä oma-aloitteisesti tulleet kertoneeksi - niin ainakin uskon. - Nyttemmin Yliopistollisen eläinsairaalan käytäntö on B:n kertoman mukaan muuttunut siten, että eläinlääkäri pyrkii aina keskustelemaan omistajan kanssa ennen potilaan sairaalaan ottamista. (Muutoksen totesin itse Ukko-snautserini kera viime pitkäperjantaina - vaikka Ukon tapauksessa oli kysymys vain pikku haavasta polkuanturassa.) Tämä viitannee siihen, että eläinsairaalakin on vanhan käytännön potilasturvallisuuden kannalta huonoksi todennut - toisin kuin arviolautakunta lausunnossaan.
B on perustellut antibiootin vaihtamattomuutta sillä, että Ikaroksen kuume oli laskenut ja se oli kohtalaisen reipas. Sen sairaalassa mitattu lämpö oli 39,3 astetta, mitä B ei ollut pitänyt kuumeena.
Arviolautakunta toteaa tältä osin, että useat koirat jännittävät tutkimustilannetta vastaanotolla, jolloin niiden normaalilämpönä voidaan pitää alle 39,5 astetta, joten 39,3 asteessa ei ollut kysymys kuumeesta.
Huomautan ensiksi, että - kuten jo lausuntopyynnössä olen kertonut - Ikaroksen lämpö sen sairastuttua oli joka päivä pysytellyt yli 39 asteessa, joten jännittämisellä ei mitattuun 39,3 asteen lämpöön ole ollut osuutta. Toiseksi Ikaros oli päivittäin saanut kuumeenalennuslääkkeen. Ihmisellä kuumelääkityksen lämpöä alentava vaikutus on noin 1,5 °C (lähde: www.terveyskirjasto.fi) ja sama pätenee koiriin. Ilman ko. lääkitystä Ikaroksen lämpö siis olisi ilmeisesti ollut huomattavasti korkeampi ehkä jopa 41 astetta. Luonnollinen johtopäätös tästä - ja muusta kertomastani kunnon alenemisesta - nähdäkseni on, että neljä päivää käytetty antibiootti oli tehoton. Se tuli siis heti vaihtaa toiseen.
Lisäperusteena antibiootin vaihtamatta jättämiselle B on vedonnut siihen, että hänestä oli järkevää odottaa bakteeriviljelyiden tuloksia, jotta vältettäisiin turhia antibioottikuureja.
Arviolautakunnan kanta on, että "esitetyn selvityksen nojalla bakteeriviljelyn tuloksen odottaminen oli perusteltua".
Tapauksen lopputulos mielestäni vääjäämättä osoittaa, että viivyttely ei ole ollut perusteltua. Kun potilaan henki on kysymyksessä, on toisarvoista, voidaanko vaihtaminen, mikäli siitä ei apua olisikaan ollut, katsoa jälkikäteen "turhaksi antibiootti¬kuuriksi". Nyt viivyttely johti siihen, että antibioottia ei koskaan vaihdettu, koska kuolema ehti tulla väliin. Mutta ellei näin olisi käynyt, B:n ja arviolautakunnan logiikalla antibiootin vaihtaminen ilmeisesti olisi siirtynyt vieläkin myöhemmäksi. Ikaroksen kuolinpäivänä puolilta päivin meille nimittäin kerrottiin, että osa uusista tutkimusnäytteistä lähetettäisiin tutkittavaksi Saksaan, mistä tulokset olisivat odotettavissa noin viikon päästä. Olisiko näitäkin tuloksia siis pitänyt odottaa ennen antibiootin vaihtamispäätöstä, jotta olisi vältetty turhia antibioottikuureja?!
(jatkuu)
2.4. Olisiko antibiootti tullut vaihtaa?
B totesi 24.2. iltapäivällä puhelimessa, että hän ei vielä vaihda antibioottia. Tuolloin sairauden puhkeamisesta oli kulunut neljä vuorokautta. Antibiootin vaihtaminen tuossa vaiheessa olisi ilmeisesti saattanut pelastaa Ikaroksen terveyden ja hengen. Mutta antibioottia ei koskaan vaihdettu. Miksi näin kävi?
Olen lausuntopyynnössä kertonut, että Ikaroksen kunto oli oireiden puhkeamisen jälkeen ennen eläinsairaalaan menoa selvästi heikentynyt. Sen kuume oli koko ajan pysynyt yli 39 asteessa; lisäksi sillä oli ilmennyt pahoja hengitysvaikeuksia, varsinkin yöaikaan. Sen, että oireet eivät olleet - kuumetta lukuun ottamatta - helpottuneet, vaan pahentuneet, maallikkona jälkikäteen tulkitsen viittaavan siihen, että neljä päivää käytetty antibiootti ei ollut sairauteen tehonnut. Tämän nähdäkseni ammattitaitoinen eläinlääkäri olisi voinut todeta käytettävissä olleiden tietojen perusteella 24.2., tai viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun lymfooma-epäilys toisen kudostutkimuksen tulosten perusteella olisi saatu pois suljetuksi.
B:n tietoon Ikaroksen kunnon kehitys valitettavasti ei ollut tullut, koska hän ei ollut läsnä Ikaroksen vastaanottotarkastuksessa; meidät otti vastaan opiskelija. Näin tapahtui – toistan - siitä huolimatta, että henkilökunnan tiedossa etukäteen oli, että potilaan epäiltiin sairastavan vakavaa sairautta.
Ikaroksen vastaanoton osalta lautakunta on todennut, että esitetyn selvityksen nojalla ei ole syytä epäillä opiskelijoiden mahdollisesti epätäydellisesti ottamien esitietojen hidastaneen tai johtaneen harhaan koiran tutkimusta tai hoitoa.
Minusta syytä on epäillä. Onhan selvää, että välikäsittä saatu informaatio on luotettavampaa kuin välitetty. Oikea käsitys potilaan kunnon kehityksestä olisi ollut ensisijaisen tärkeää arvioitaessa käytetyn lääkityksen tehoamista. Kokenut eläinlääkäri olisi tällaisen asian kanssamme selvittänyt, jos emme olisi sitä oma-aloitteisesti tulleet kertoneeksi - niin ainakin uskon. - Nyttemmin Yliopistollisen eläinsairaalan käytäntö on B:n kertoman mukaan muuttunut siten, että eläinlääkäri pyrkii aina keskustelemaan omistajan kanssa ennen potilaan sairaalaan ottamista. (Muutoksen totesin itse Ukko-snautserini kera viime pitkäperjantaina - vaikka Ukon tapauksessa oli kysymys vain pikku haavasta polkuanturassa.) Tämä viitannee siihen, että eläinsairaalakin on vanhan käytännön potilasturvallisuuden kannalta huonoksi todennut - toisin kuin arviolautakunta lausunnossaan.
B on perustellut antibiootin vaihtamattomuutta sillä, että Ikaroksen kuume oli laskenut ja se oli kohtalaisen reipas. Sen sairaalassa mitattu lämpö oli 39,3 astetta, mitä B ei ollut pitänyt kuumeena.
Arviolautakunta toteaa tältä osin, että useat koirat jännittävät tutkimustilannetta vastaanotolla, jolloin niiden normaalilämpönä voidaan pitää alle 39,5 astetta, joten 39,3 asteessa ei ollut kysymys kuumeesta.
Huomautan ensiksi, että - kuten jo lausuntopyynnössä olen kertonut - Ikaroksen lämpö sen sairastuttua oli joka päivä pysytellyt yli 39 asteessa, joten jännittämisellä ei mitattuun 39,3 asteen lämpöön ole ollut osuutta. Toiseksi Ikaros oli päivittäin saanut kuumeenalennuslääkkeen. Ihmisellä kuumelääkityksen lämpöä alentava vaikutus on noin 1,5 °C (lähde: www.terveyskirjasto.fi) ja sama pätenee koiriin. Ilman ko. lääkitystä Ikaroksen lämpö siis olisi ilmeisesti ollut huomattavasti korkeampi ehkä jopa 41 astetta. Luonnollinen johtopäätös tästä - ja muusta kertomastani kunnon alenemisesta - nähdäkseni on, että neljä päivää käytetty antibiootti oli tehoton. Se tuli siis heti vaihtaa toiseen.
Lisäperusteena antibiootin vaihtamatta jättämiselle B on vedonnut siihen, että hänestä oli järkevää odottaa bakteeriviljelyiden tuloksia, jotta vältettäisiin turhia antibioottikuureja.
Arviolautakunnan kanta on, että "esitetyn selvityksen nojalla bakteeriviljelyn tuloksen odottaminen oli perusteltua".
Tapauksen lopputulos mielestäni vääjäämättä osoittaa, että viivyttely ei ole ollut perusteltua. Kun potilaan henki on kysymyksessä, on toisarvoista, voidaanko vaihtaminen, mikäli siitä ei apua olisikaan ollut, katsoa jälkikäteen "turhaksi antibiootti¬kuuriksi". Nyt viivyttely johti siihen, että antibioottia ei koskaan vaihdettu, koska kuolema ehti tulla väliin. Mutta ellei näin olisi käynyt, B:n ja arviolautakunnan logiikalla antibiootin vaihtaminen ilmeisesti olisi siirtynyt vieläkin myöhemmäksi. Ikaroksen kuolinpäivänä puolilta päivin meille nimittäin kerrottiin, että osa uusista tutkimusnäytteistä lähetettäisiin tutkittavaksi Saksaan, mistä tulokset olisivat odotettavissa noin viikon päästä. Olisiko näitäkin tuloksia siis pitänyt odottaa ennen antibiootin vaihtamispäätöstä, jotta olisi vältetty turhia antibioottikuureja?!
(jatkuu)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.