(jatkoa)
Kun kysymyksessä oli bakteeritulehdus (vaikkakin 24.2. lopullista varmistusta vailla), ja kun sen ennusteen kannalta varhain aloitettu hoito on ensiarvoisen tärkeää, olisi torstaina 24.2. otetun toisen kudosnäytteen tutkimista (jolla lymfooma-epäilys lopullisesti kumottiin) mielestäni tullut ehdottomasti kiirehtiä. Asianmukaisesti kiirehtimällä tulokset olisi uskoakseni voitu saada ennen viikonloppua - suorittihan tutkimuksen sairaalan oma patologi. Kaksi säästettyä vuorokautta sairauden tuossa vaiheessa olisivat ilmeisesti olleet ratkaisevia onnellisemman lopputuloksen saavuttamisen kannalta. Viittaan arviolautakunnan päätelmään, jonka mukaan "keuhkojen ja sydänlihaksen muutokset olivat suurella todennäköisyydellä aivan sairauden loppuvaiheessa kehittyneitä sekundaarimuutoksia".
Edellä olevan valossa arviolautakunnan suhtautuminen tutkimuksen rutiininomaiseen suorittamiseen ja venymiseen viikonlopun yli vaikuttaa minusta täysin käsittämättömältä.
Arviolautakunta katsoo, että "ko. tutkimustulokset valmistuivat normaalissa aikataulussa tai jopa hieman sitä nopeammin" ja valistaa, että "bakteeriviljely kestää yleensä muutaman päivän ja viikonloppu hidastaa osaltaan tulosten valmistumista".
Siitähän ei ole ollut kysymys, kuinka kauan tutkimus "yleensä" tai "normaalisti" kestää, ja oliko tuo aika ehkä ylitetty, vaan siitä, että Ikaroksen kohdalla olisi ollut lääketieteellisesti erittäin perusteltua - jopa välttämätöntä - kiirehtiä tutkimusta, jotta tulokset olisi saatu "normaalia aikataulua" nopeammin eli ennen edessä ollutta viikonloppua. Totta kai "viikonloppu hidastaa osaltaan tulosten valmistumista", jos rutiini menee kaiken muun edelle! Vaarantaako siis Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa byrokratia eläinpotilaan turvallisuuden, jopa hengen? Olisiko Ikaroksen kudostutkimus mahdollisesti hoidettu rutiinit sivuuttaen asian vaatimalla joutuisuudella, jos hoitava lääkäri olisi ollut riittävän arvovaltainen? (Ohessa Vertailukohde Ruotsista http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8430953/40684403) Kysymyksessähän oli jo toisen kudosnäytteen tutkiminen, jonka tuloksella oli ratkaiseva merkitys hoidon suuntaamiselle. Ensimmäisen näytteen tulokset yksityisestä tutkimuslaboratoriosta oli - ilman kiirehtimistä! - saatu vajaassa kahdessa vuorokaudessa. Minun on edelleenkin vaikea uskoa, ettei toisen näytteen tuloksia asiallisesti kiirehdittynä Ikaroksen tilanteessa olisi voitu saada eläinsairaalan patologilta samassa ajassa kuin ne ilman kiirehtimistä saatiin yksityisestä laboratoriosta. Ja jos ei, niin sitten olisi pitänyt turvautua yksityisen laboratorion palveluun! Tuloksia tuskin "normaalistikaan" olisi tarvinnut odottaa useita päiviä, sillä torstaina B oli ennakoinut, että ne olisivat käytettävissä perjantaina. Uskon, että puheena olevan kaltaisessa tapauksessa kiire olisi otettu huomioon. Nyt tulokset - kun tutkimusta ei kiirehditty - saatiin vasta viikonlopun jälkeen maanantaina, jolloin niillä ei enää ollut merkitystä.
Hoito-ohjeissa tai potilaan tilan seurannassa ei arviolautakunnan mukaan ole ollut sellaisia puutteita, jotka "yksinään" voitaisiin katsoa hoitovirheen perusteeksi.
Keskeinen puute mielestäni on ollut se, että saamassamme hoito-ohjeessa ei ollut millään tavoin varauduttu siihen, miten potilaan tila saattaisi kehittyä, ja miten meidän tulisi toimia, jos kysymyksessä olikin lymfooman asemesta bakteeritulehdus. Ei kai Ikaros nyt kuitenkaan ollut B:nkään aikana Yliopistollisen eläinsairaalan ensimmäinen bakteeritulehduspotilas?! Meille bakteeri¬tulehdus oli ensimmäinen ja ainutkertainen kokemus, emmekä ilman mitään ohjeistusta ilmeisestikään olleet osanneet kiinnittää riittävää huomiota oireisiin, jotka asiaan perehtyneellä varmaan olisivat saaneet hälytyskellot soimaan. Ainoat saamamme hoito-ohjeet koskivat liimasiteen poistamista rinnasta, kaulurin käyttämistä sekä kipulääkkeen ja antibiootin antamista.
Samalla tavoin koimme jääneemme Ikaroksen kanssa tuuliajolle, kun hoito¬henkilökunnassa viikonloppuna ei ollut ketään Ikaroksen tilanteen tuntevaa, johon olisimme voineet puhelimitse tukeutua. Potilaan tila olisi käsitykseni mukaan edellyttänyt sen tilan aktiivista seuraamista, toisin kuin nyt tapahtui. Vähintäänkin asiaan olisi mielestäni kuulunut, kun B ei itse ollut viikonlopun aikana tavattavissa (minkä turhilla soittoyrityksillä olimme todenneet), Ikaroksen hoidosta vastaavan eläinlääkärin nimeäminen ja tilanteeseen perehdyttäminen.
(jatkuu)
Kun kysymyksessä oli bakteeritulehdus (vaikkakin 24.2. lopullista varmistusta vailla), ja kun sen ennusteen kannalta varhain aloitettu hoito on ensiarvoisen tärkeää, olisi torstaina 24.2. otetun toisen kudosnäytteen tutkimista (jolla lymfooma-epäilys lopullisesti kumottiin) mielestäni tullut ehdottomasti kiirehtiä. Asianmukaisesti kiirehtimällä tulokset olisi uskoakseni voitu saada ennen viikonloppua - suorittihan tutkimuksen sairaalan oma patologi. Kaksi säästettyä vuorokautta sairauden tuossa vaiheessa olisivat ilmeisesti olleet ratkaisevia onnellisemman lopputuloksen saavuttamisen kannalta. Viittaan arviolautakunnan päätelmään, jonka mukaan "keuhkojen ja sydänlihaksen muutokset olivat suurella todennäköisyydellä aivan sairauden loppuvaiheessa kehittyneitä sekundaarimuutoksia".
Edellä olevan valossa arviolautakunnan suhtautuminen tutkimuksen rutiininomaiseen suorittamiseen ja venymiseen viikonlopun yli vaikuttaa minusta täysin käsittämättömältä.
Arviolautakunta katsoo, että "ko. tutkimustulokset valmistuivat normaalissa aikataulussa tai jopa hieman sitä nopeammin" ja valistaa, että "bakteeriviljely kestää yleensä muutaman päivän ja viikonloppu hidastaa osaltaan tulosten valmistumista".
Siitähän ei ole ollut kysymys, kuinka kauan tutkimus "yleensä" tai "normaalisti" kestää, ja oliko tuo aika ehkä ylitetty, vaan siitä, että Ikaroksen kohdalla olisi ollut lääketieteellisesti erittäin perusteltua - jopa välttämätöntä - kiirehtiä tutkimusta, jotta tulokset olisi saatu "normaalia aikataulua" nopeammin eli ennen edessä ollutta viikonloppua. Totta kai "viikonloppu hidastaa osaltaan tulosten valmistumista", jos rutiini menee kaiken muun edelle! Vaarantaako siis Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa byrokratia eläinpotilaan turvallisuuden, jopa hengen? Olisiko Ikaroksen kudostutkimus mahdollisesti hoidettu rutiinit sivuuttaen asian vaatimalla joutuisuudella, jos hoitava lääkäri olisi ollut riittävän arvovaltainen? (Ohessa Vertailukohde Ruotsista http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8430953/40684403) Kysymyksessähän oli jo toisen kudosnäytteen tutkiminen, jonka tuloksella oli ratkaiseva merkitys hoidon suuntaamiselle. Ensimmäisen näytteen tulokset yksityisestä tutkimuslaboratoriosta oli - ilman kiirehtimistä! - saatu vajaassa kahdessa vuorokaudessa. Minun on edelleenkin vaikea uskoa, ettei toisen näytteen tuloksia asiallisesti kiirehdittynä Ikaroksen tilanteessa olisi voitu saada eläinsairaalan patologilta samassa ajassa kuin ne ilman kiirehtimistä saatiin yksityisestä laboratoriosta. Ja jos ei, niin sitten olisi pitänyt turvautua yksityisen laboratorion palveluun! Tuloksia tuskin "normaalistikaan" olisi tarvinnut odottaa useita päiviä, sillä torstaina B oli ennakoinut, että ne olisivat käytettävissä perjantaina. Uskon, että puheena olevan kaltaisessa tapauksessa kiire olisi otettu huomioon. Nyt tulokset - kun tutkimusta ei kiirehditty - saatiin vasta viikonlopun jälkeen maanantaina, jolloin niillä ei enää ollut merkitystä.
Hoito-ohjeissa tai potilaan tilan seurannassa ei arviolautakunnan mukaan ole ollut sellaisia puutteita, jotka "yksinään" voitaisiin katsoa hoitovirheen perusteeksi.
Keskeinen puute mielestäni on ollut se, että saamassamme hoito-ohjeessa ei ollut millään tavoin varauduttu siihen, miten potilaan tila saattaisi kehittyä, ja miten meidän tulisi toimia, jos kysymyksessä olikin lymfooman asemesta bakteeritulehdus. Ei kai Ikaros nyt kuitenkaan ollut B:nkään aikana Yliopistollisen eläinsairaalan ensimmäinen bakteeritulehduspotilas?! Meille bakteeri¬tulehdus oli ensimmäinen ja ainutkertainen kokemus, emmekä ilman mitään ohjeistusta ilmeisestikään olleet osanneet kiinnittää riittävää huomiota oireisiin, jotka asiaan perehtyneellä varmaan olisivat saaneet hälytyskellot soimaan. Ainoat saamamme hoito-ohjeet koskivat liimasiteen poistamista rinnasta, kaulurin käyttämistä sekä kipulääkkeen ja antibiootin antamista.
Samalla tavoin koimme jääneemme Ikaroksen kanssa tuuliajolle, kun hoito¬henkilökunnassa viikonloppuna ei ollut ketään Ikaroksen tilanteen tuntevaa, johon olisimme voineet puhelimitse tukeutua. Potilaan tila olisi käsitykseni mukaan edellyttänyt sen tilan aktiivista seuraamista, toisin kuin nyt tapahtui. Vähintäänkin asiaan olisi mielestäni kuulunut, kun B ei itse ollut viikonlopun aikana tavattavissa (minkä turhilla soittoyrityksillä olimme todenneet), Ikaroksen hoidosta vastaavan eläinlääkärin nimeäminen ja tilanteeseen perehdyttäminen.
(jatkuu)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.